Sunday, February 13, 2022

Päivää ystävät!

Ihan kauppiaiden superviikonloppu: sunnuntaina Super Bowl ja maanantaina Valentine's Day (ja allekirjoittanut tietysti vielä hihkui Suomen voittoa Ruotsia vastaan miesten jääkiekossa). Eihän tästä enää pidot parane: pikkuleipiä, kuppikakkuja ja hörtymiä kuluu pilvin pimein.  Nuorimmainen kotiutui töistä ja valitteli, että pizzoja ei ollut paistamassa ihan ykkösketju ja menekki oli reipasta. Toivottavasti saivat edes kunnolla tippejä. 


Viikonloppu oli kiva. Vanhempi poika ja kissa (mähän olen siis kissamummo) olivat käymässä. Leivoin ystävänpäivän kunniaksi red velvet -kakun. Puolet pakkasin pojalle mukaan opiskelukaupunkiin kämppäkavereiden kanssa jaettavaksi. Kakku on aika "rich" varsinkin kuorrutuksen ja täytteen suhteen. Ne itse asiassa ovat koko kakun juju. Itse kakku on aika pelkistetty, vaikka vähän kaakaojauhetta ja paljon punaista elintarvikeväriä käytetäänkin.


Lauantaina kävin ostamassa kakkutarpeita ja älysin ottaa kuvia. Tässä ihan muutaman mailin säteellä (n. 5-10 minuutin ajomatkan päässä) on viisi hyvinvarusteltua elintarvikekauppaa. Kooltaan ne ovat kuin keskisuuret tai suuret S-marketit ja K-kaupat. Tietysti sillä erotuksella, että viinejä saa myös kaupan hyllyiltä. Jokaisella on oma tarjontansa kulloiseenkin juhlapäivään. Ei haittaa, vaikka hankinnat jäisivät viime tippaan. Kaikki on mietitty valmiiksi ja valikoimaa on runsaasti. Viiden ruokakaupan lisäksi on vielä Walmart ja Target ihan minuuttien päässä. 

Moni näytti ottavan varaslähdön Valentine's Dayn viettoon, kukkakimput ja leivonnaiset tekivät hyvin kauppansa. Päivä on rakastavaisten päivä ja näyttäisi olevan vielä enemmän niin, että miehet muistavat naisiaan. 









Will you bee mine?



Suklaakuorrutettuja mansikoita



Roses, anyone?





Kauppias oli keksinyt miten saa rahastettua leipurit henkitoreisiin. Elintarvikevärivalikoima oli varsin veikeä. Pelkkä punainen olisi tällä kertaa riittänyt tai sitten perusvärit punainen, sininen ja keltainen. Mutta ei. Yksi pakkaus sisälsi pastellisävyjä ja toinen vaihtoehto oli tämä kuvan pakkaus. Pinkkiä sai lorutella aika reippaasti kakkutaikinaan, että alkoi näyttää tarpeeksi punaiselta ollakseen punaista samettia, red velvet. Kakun sävy ei ole ihan oikea, mutta en jaksanut ajella toiseenkaan kauppaan. Punajuurtakin voisi käyttää värjäykseen, mutta tällä kertaa oioin mutkat suoriksi. Helpotti, kun luin, että vasta 1940-luvulla kakku alkoi näyttää niin punaiselta kuin se nykyään näyttää.   



Hyvää ystävänpäivää blogiystäväni! Joko kakulla tai ilman. 

❤:lla Johanna

Sunday, February 6, 2022

Ekoteko

Lasten ollessa kotona tuli laitettua ruokia vähän enemmän. Herkesin miettimään, että aikamoista luonnonvarojen (ja omien) tuhlaamista ostaa kertakäyttöisiä paistovuokia. Joulun jälkeen olen kierrellyt kirppareita ja yrittänyt löytää lasisia vuokia. Ja kuinka ollakaan, Outi's Life -bogin Outi oli ollut samoilla asioilla. Great minds think alike.  Mä olen aina silloin tällöin vähän kateudenvihertävä ruudun tällä puolella, kun katselen Outin kirpparilöytöjä. Hänellä on onnea ja silmää. 


Tulppaaneista hoksasin vasta kotona tarkistaa, että missä kummassa ovat kasvaneet. Lapussa luki, että "locally grown, freshly cut" eli paikallisesti kasvaneet ja tuoreina leikattu. Kukat ovat New Jerseystä, mutta ei se sentään Hollanti ole. Mutta tässä näitä mun löytäjä. 





Valtaosin ovat Pyrex-uunivuokia, hinnat vaihtelivat 2-5 dollarin välillä. Suunnilleen siis puolet kaupan hinnoista. Sen verran kranttu olin, että kelpuutin mukaan vain ne, jotka näyttivät suunnilleen käyttämöttömiltä. Yllätyin kuinka paljon vuokia oli kirppareilla tarjolla. 

Anchor Hocking on toinen amerikkalainen käyttölasiesineiden valmistaja. Nämä kukkasin kuvioidut vuuat ovat Savannah-mallistoa ja ikää niillä on useampi vuosikymmen. Toisessa oli kansikin mukana. Suorakaiteenmalliseen mahtuu vähän suurempikin makaronilaatikko tai lasagne. Tosin aloin miettiä, että onkohan näiden tekemiseen käytetty lyijyä. Googlailin ja sain sellaisen käsityksen, että ei, mutta en ole ihan vakuuttunut. 





Lasivuokakiintiö on nyt täynnä, paitsi jos löytyisi tuota kukallista sarjaa. Leivontaan tarvitsisin joitakin kulhoja ja muffinssi- ja kakkuvuokia. Mä en ole suoraan sanottuna ymmärtänyt katsoa keittiötarvikkeita sillä silmällä. No, nyt osaan pitää silmäni auki. 

❤:lla Johanna

Sunday, January 30, 2022

1/12 vuodesta 2022 kulunut

Vuodesta on jo kahdestoistaosa takana ja vasta nyt pääsen taas lempipuuhani ääreen eli kirjoittamaan. On muuten alkanut vuosi aika vauhdilla, vaikka en vallan kummoisia ole tehnyt tai kokenut. Ystävänpäivä on 15 päivän kuluttua. Onko siellä valmistelut jo valloillaan? Täällä ei. 





Luonto puhkesi kukkaan pari kolme viikkoa sitten. Musta näytti ihan siltä, että yksi kirsikkapuukin kukki, mutta kuvaa en ottanut ja nyt en voi olla varma oliko se kirsikkapuu vai mikä. Kukat olivat pieniä ja hennon vaaleanpunertavia. 

Toisaalta on tullut luntakin. Viikko sitten satoi sen verran, että innokkaimmat pulkkailijat  saivat kokea vauhdinhurmaa ja lumiukkojakin oli naapurustossa tehty. Pääsin tekemään lumitöitä. Oli kiva lapioida ulkona viileässä säässä edes vähän. Juuri nyt on ihan kamalan kylmä: yöllä oli -8 astetta ja hädin tuskin päästään kymmenen asteen tuntumaan päiväsaikaan. 





Joulu meni lystikkäästi. Ei nyt ihan piirileikkejä leikitty kuusen alla, mutta hyvää ruokaa ja juomaa oli riittävästi, joulupukki muisti. Mulle joulun toi kaikkien lasten kotona olo. Oli mukava touhuta yhdessä, laitella ruokia, vain istua ja ihmetellä. Tyttären kanssa urakoitiin toinen kausi Emily in Paris -sarjaa. Olimme sitä mieltä, että melkein umpisurkea ja ehdottomasti ykköskausi oli parempi, mutta jokin tässä koukuttaa. Enkä yhtään ihmettele, että Ukrainassa älähdettiin stereotypiasta. Totesimme heti katsellessa, että ei ollut kovin fiksu veto. 



Piparkakkutalon rakensin hoitolasten kanssa heille joulutervehdykseksi.



Hurahdin pataleipään. En ollut aikaisemmin kokeillut ja aloitin ihan perusohjeella, johon uskalsin lisätä vain pikkiriikkisen kaurahiutaleita. Muutaman kokeilun jälkeen olen löytänyt sopivan suhteen kauran ja vehnän määrään. Yhden leivän kokeilin tattarilla ja yhden rukiilla. Eivät olleet ihan niin mieluisia kuin kauraleipä. 

Koronan omikronmuunnos jyllää ja en juurikaan harrasta ylimääräistä ihmistenilmoilla ravaamista. Joskus pistäydyn kirpparilla, joka on kätevästi työmatkan varrella. Viime kerralla löytyi etikettikirja morsiamille. Uteliaisuuttani pläräilin ja löytyikin tietoa suomalaisista häistä. Etikettikirjan mukaan Suomessa morsian kantaa päässään kultaista kruunua. Vihkimisen jälkeen naimattomat naiset tanssivat piirissä morsiamen ympärillä ja morsian sitten länttään kruunun jonkun heistä päähän. Kruunattu on todennäköisesti seuraavaksi avioitumisvuorossa. 

Ja häätavat jatkuvat. Morsian pitelee silkkihuiviin käärittyä siivilää ja vieraat ujuttavat siivilään rahaa. Tämän jälkeen sulhaspojat kuuluttavat lahjan antajan nimen ja summan. Häiden jälkeen vielä  morsiamen letit katkaistaan ja tämän jälkeen aviovaimo käyttää valkoista pellavapäähinettä. Että sillä tavalla. Jäi kirja ostamatta, kun en ole tällaisiin menoihin törmännyt ja en ollut varma kuinka paikkansa pitäviä ohjeet muiden maiden osalta ovat. 

(Lisään tähän nyt 2/2/2022, että löysin nettisivut, joilla onkin vaikka mitä suomalaisista häistä. Mutta mistä nämä ovat tietonsa keränneet? Tuosta kirjastako?  https://www.eventdone.com/blog/158-finnish-wedding )



Mutta tärkein uutinen on se, että musta on tullut mummo! Tosin alkuunsa nyt vain kissalle mummo. Vanhin poika kävi adoptoimassa kissanpennun. Olemme kaikki pikkuvilistäjään ihan lääpällään ja mulla on ikävä. Kisu ehti olla täällä vain reilun viikon ja matkusti sitten opiskelupaikkakunnalle (pojan, ei kissan). Onneksi kuvia ja videoita tulee aina silloin tällöin. Mä olen hyvin ylpeä lapsenlapsesta ja myös kissapojan isästä. Hän hoitaa lapsukaistaan vallan mallikkaasti. 

Felix ja kissanpentu eivät päässeet toisiaan ihan esteittä tervehtimään. Mua pelotti, että Felix nappaa pikkuista niskoista kiinni ja ravistelee liian voimakkaasti. Yksi aamu olin helisemässä, kun yksin heitä kaitsin. Kissa naukui oven takana sillä aikaa, kun Felix sai olla irrallaan talossa. Sitten kun hain kissan vaeltamaan ja pistin Felixin ovien taakse, niin haukunta oli aikamoista. Kissa ei antanut leivontarauhaa, vaan kiipeili kaikkea mahdollista pitkin, jotta pääsi katsomaan mitä touhuan. Ja sitten taas piti viedä kissa omaan rauhaansa ja päästää Felix valloilleen. Kunnes aloitimme taas alusta. Olin aika uupunut aamullisen kaitsemisen jälkeen. Mummon elämää.  



Perinpohjaisen sielun tutkiskelun myötä olen tullut siihen tulokseen, että olen sekä koira- että kissaihminen. Vielä kun olisi pari kanaa kotkottamassa, vuohia ja lampaita, niin olisi aika metkaa. 

Iloa helmikuuhun!

❤:lla Johanna