Sunday, November 7, 2021

Kiitospäivän banaani-vaniljavanukas jälkkäri

Banana pudding on meidän etelänvaltiolaisten herkkua aivan erityisesti. No, mulla meni kyllä 15 vuotta, ennen kuin ensimmäisen maistamisen jälkeen suostuin maistamaan seuraavan kerran. Sille tiellä ollaan. Reseptejä ja tyylejä on varmaan yhtä monta kuin tekijää. Toiset tekevät vaniljakiisselin Jell-o valmispakkauksesta ja toiset värkkäävät itse. Nabiscon Nilla Wafers on kuitenkin elementtinä monessa "vanukkaassa", ne ikään kuin kuuluvat traditioon. Voita, kermaa, sokeria... tässä jälkkärissä on kaikki onnistumisen edellytykset amerikkalaiseen makuelämykseen. Mulle banaani-vaniljajälkkäri tuo mieleen Kiitospäivän, mutta käy se vaikka jouluun. 


Valmistukseen tarvitset n. kahden litran vetoisen tarjoiluastian tai pikkuastioita. Ensikertalaisen kannattaa ehkä kokeilla vain puolikkaalla annoksella, tycke och smak är olika. Valmistus käy kädenkäänteessä, mutta jäähdyttelyyn menee kolme, neljä tuntia. H-hetkeä voi odotella myös yön yli. 



Ainekset

Nilla Wafers pikkuleipiä n. 50 kpl (11 unssin eli reilun 300 g pakkaus riittää)

(Korvikkeiksi käyvät Nillan puutteessa graham crackers, murokeksit)

Banaanimössö:

5 suurehkoa banaania, mieluummin yli- kuin alikypsiä

n. 50 g voita 

2 dl fariinisokeria


Vaniljakiisseli (vähän juoksevampi kuin kiisseli, mutta ei kuitenkaan vaniljakastiketta):

5 ½ dl täysrasvaista maitoa

1 dl kermaa (eikä mitään kevytversioita sitten!)

1¾ dl sokeria

ripaus suolaa 

½ dl maissitärkkelystä

4 kananmunan keltuaista

1½ tl nestemäistä vaniljatiivistettä tai 2 tl vaniljasokeria

30 g voita


Kaiken kattava kerma: 

3½ dl vispikermaa

½ dl pölysokeria

1 tl nestemäistä vaniljatiivistettä tai n. 1½ tl vaniljasokeria


Koristeluun murusteltuja pikkuleipiä, kanelia ja banaaniviipaleita taiteellisen silmän  ja mieltymysten mukaan. 


Ohje: 

1) Valmista banaanimössö kattilassa sulattamalla voi, lisäämällä fariinisokeri ja banaanit. Anna kuplahdella pari kolme minuuttia. Siirrä odottamaan tosi toimia. 



2) Vaniljakiisselin valmistuu alkaa sekoittamalla maissitärkkelys ja kananmunakeltuaiset tasaiseksi massaksi erillisessä lämpöä kestävässä astiassa. 

3) Yhdistele kattilaan maito, kerma, ripaus suolaa ja sokeri ja kiehauta seos. Sekoittele silloin tällöin kiehumista odotellessa.

4) Kaada hiljalleen n. pari desiä maitoseosta kananmuna-maissitärkkelys -seokseen koko ajan sekoittaen. Jätä loput maitoseoksesta kattilaan odottelemaan. Kiehutus jatkuu tuota pikaa.

5) Kaada nyt muna-maissitärkkelys-maito seos  nauhamaisesti kattilassa odottelevan lopun maitoseoksen joukkoon sekoittaen koko ajan. Anna kiehahtaa niin, että pinta kuplii n. minuutin ajan. 

6) Lisää lopuksi voi ja vanilja kiisseliin. Rakenteen pitää olla löysähkö, ei liian kiinteä. Maitoa tai kermaa voi aina lisätä notkistamaan kiisseliä. 


7) Vatkaa kerma ja pölysokeri vaahdoksi, lisää vanilja joukkoon.

8) Tee tarjoiluastiaan kerroksia. Aloita pikkuleivillä, joiden päälle laitat ensin banaanimössöä ja sitten vaniljakiisseliä. Toista vielä kerran: pikkuleivät, banaanimössö, vaniljakiisseli. Kruunaa koko komeus kermavaahdolla ja koristele. Anna jäähtyä ainakin kolme tuntia jääkaapissa. 

Toivottavasti maistuu. Mä olen parhaillani siinä karmeassa kierteessä, kun pitää syödä jotain suolaista, että se tasapainottaa makeaa ja sitten taas pitää syödä makeaa.  Onnellista on kuitenkin, että kohta on banaanijälkkäri syöty ja Kiitospäiväksi voi tehdä uuden. 

Ilkeä kauppahenkilö oli laittanut hyllyyn nyt jo egg nogit. Oli tuskaa kävellä näiden ohi. Annanko itseni juoda tänä vuonna yhden vai kaksi tölkkiä tätä linnunmaitoa, siinäpä vasta ongelma. Kaloreitahan siinä on ainakin parin banaanijälkiruuan verran. 

Alhaalla oikealla mun suosikkini: vaniljalla maustettu Southern Comfort Egg Nog. Muna-kerma-sokeri -juomaan kun kääntelee vielä vaniljajätskiä tai kermaa joukkoon, niin pidot eivät voi parantua.



❤:lla Johanna







 

26 comments:

  1. Täytyy kyllä sanoa ettei ole mun makuinen juttu, SORRY <3
    Kivaa viikon alkua Johanna!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mitä! Banaani pudding ei kelpaa? Mullakin meni 15 vuotta ensimmäisen ja toisen maitamiskerran välillä, mutta sitten alkoi herkku avautua. Vissiin siinä vaiheessa kaikki eurooppalaiset makunystyrät olivat saaneet uudelleen koulutuksen :)

      Delete
  2. Hienon näköinen jälkkäri, mutta kuten Ulrikakin sanoo, ei mun juttu. Vierastan oikeastaan jälkkäreitä, joissa sekä voita, sokeria, kermaa ym ym, maku on muuttunut paljon kevyemmäksi vuosien mittaan. Mutta onhan tuo komean näköinen 🍌🍌
    Mutta nuo eggnogit kyllä namia, tuli ostettua sellaisia pari kertaa USAssa asuessa. Kaunista uutta viikkoa Johanna🌸P.S.onko teillä kaupan pakastinhyllyillä niitä ihania Marie Callender's pakastepiiraita? Ne oli mun paheeni.... 😁

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aloin oikein miettiä, että onko meillä kevyitä jälkiruokia? Juustokakku, laavakakku, fudge, omppupiirakka, pikkuleivät suklaahipuilla... No on, jäätelö. Tai siis onhan siinäkin rasvaa ja sokeria, mutta on se ainakin kylmää :) Suomalaisia marjaisia jälkkäreitä ikävöin.

      On meillä Marie Callender's piirakoita. Edward's on kilpaileva merkki ja sitä on yleensä helpommin tarjolla. Ja yksi ehdoton suosikki on The Cheesecake Factoryn pakastettu juustokakku. Himputti, taas tuli vesi kielelle!

      Delete
  3. Herkkua! Juhlissa ei nuukailla, ei varsinkaan kiitosjuhlissa, kekrinä tai jouluna. Kaloreita ei juhlissa lasketa, eikä sokeri ole "myrkkyä". Laihdutuskuurit täytyy pitää arkipäivinä. Kokeilisin noita resptejä, mutta minulla on se ongelma, että pitäisi itse ja yksin syödä kokkaukseni. Yksi annos on minulle jo ateria, ja kaksi annosta liikaa.Ikävä kyllä ne "kevytversiot" ja rasvattomat maidot eivät maistu. Teollisuudella on temppunsa, mitä makuaineita lisäävät.
    Minusta on hyvä, että muutat reseptit meidän mitoillemme. On liian vaivalloista laskea ja muuntaa amerikkalaisia tilavuus- ja painomittoja meidän garammoillemme ja desilitroillemme ja litroillemme.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Katiina! Itsekin käyttelen vieläkin useinmiten desimittaa ja pitää muuntaa näitä määriä. On meillä jossain kuppimitatkin, mutta ne ovat aina kadoksissa.

      Amerikkalaiset jälkiruuat ovat raskaita. Niissä on suklaata, sokeria, rasvaa, kermaa. Aluksi niitä vierastin ja meni monta vuotta, että edes suostuin monia maistamaan. Joskus kauhuissani seuraan, miten oma jälkikasvu kunnon aterian jälkeen vielä suoriutuu jälkiruuistakin alta aika yksikön. Ei tee tiukkaa. Kerran tarjosin amerikkalaisille vieraille suomalaistyylistä marjatäytteistä piirakkaa ja totesin, että antaapi olla. Ei tarvitse toista kertaa tarjota. Sokeria ainakin alkuunsa oli ihan liian vähän.

      Tämä banaanivanukas on siitä kiva, että sen voi tehdä pienenäkin annoksena. Kevyemmänhän siitä saa heti kättelyssä, kun lisää vain banaania sellaisenaan, ilman sokeria ja rasvaa.

      Kiva, kun kommentoit! Mukavaa viikkoa.

      Delete
  4. Mulle menis luultavasti ihan hyvin, mä olin meistä se makeen ystävä. 🙂 Onko tuo ollut pitkäänkin etelävaltioiden herkkua? Kiersin porukalla 5vkoa Alabaman pohjoispuolta vuonna -98 ja oltiin aina perheis majoitettuna. Ei mitään muistikuvaa, että tuollaista olis tullut vastaan silloin. TOSIN enpä mä kauheesti muista muutakaan mitä söin silloin, joten voihan se kyllä ollakin tuttua...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tutkailin tätä jossain vaiheessa ja Nillat ovat tulleet reseptiin 20-luvulla ja muuten herkku on ollut todella suosittu toisen maailmansodan jälkeen koko maassa. Sen jälkeen tunnetusti terveellisesti syövät etelän immeiset ovat tämän vähän kuin omineet. Itselleni tätä on tarjottu erityisesti Kiitospäivän aikoihin. Veikkaisin, että riippuu vähän myös vuodenajasta.

      Jälkiruoka on myös helppo tehdä pikaistuksissa: valmiit keksit, Jell-o vaniljakiisseli pussista tai muu kiisseli säilyketölkistä, valmiskerma pursottamalla. Ainoastaan banaanit tarvitsee pilkkoa ja enkä mä ihmettelisi jos niitä vaikka jossain myytäisiin valmiiksi kuorittuina ja pilkottuina :)

      Ei tätä määräänsä enempää syö. Itseltäni vaati totuttelua. Toisaalta tarjottiinhan Suomen kiinalaisissa ravintoloissa vuosikaudet friteerattuja banaaneja. Nekin tuntuivat aluksi oudoilta. Enkä kyllä ole niihin täkäläisissä kiinalaisissa ravintoloissa törmännyt.

      Delete
  5. Se vois selittää. Oltiin siellä keväällä just tornadoaikaan.

    Täällä näkyy aina välillä vaellusjälkkärinä makkaran jälkeen nuotioon foliossa laitettu banaani. Sinne on sitten eka tehty pitkittäisviillos, johon kaks palaa fazerin sinistä. 😊 Ihan makeeta lusikalla vedettäväksi. 👍🏻

    ReplyDelete
    Replies
    1. Karamellisoitu banaani siis. Suklaalla ryyditettyjä banaaneja tarjoillaan mm. jäätelöhyllyllä Diana's Banana Babies tulee ensimmäisenä mieleen. Verraton herkku, vaikka ensimmäisenä ei tule miettineeksi banaanin ja suklaan symbioosia, kun makeannälkä yllättää.

      Delete
  6. Tämä taitaisi olla mun makuun, koska tykkään esim. banoffeestakin kovasti.
    Munatotia en ole koskaan maistanut! Ihanaa viikkoa sinulle Johanna <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yön yli jääkaapissa säilytettynä ja kunnolla viilennettynä tämä on kyllä ihan täräyttävän hyvää. Kummasti kylmä saa tästä aikaiseksi lähes keveän herkun :)

      Ihanaa viikkoa Outi!

      Delete
  7. Just vetäistiin yks banoffee kahteen pekkaan. Tämä vois myös luiskahtaa liiankin liukkaasti alas. Olet näköjään ihan vasiten alkanut kiusaamaan mua näillä resepteillä ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä menee kurkusta alas aika kivuttomasti. Sulla on ilmiselvästi amerikkalainen maku. Meillä kaikki on vähän liitoitellumpaa, vähän makeampaa, vähän överimpää :) Toisaalta kyllä kun katson kättesi jälkiä, niin niissä on sellaista eurooppalaista tyylikkyyttä, yksinkertaisuutta, selkeyttä. Vaikka ovatkin hauskoja. Herää ihan kysymys, että mikä on Vanhan Rouvan horoskooppimerkki, kun on niin monitahoinen. Vaaka? Kaksosiakin veikkaisin.

      Delete
  8. Makealta kuulostaa. Mitähän teidän lapset tykkäisivät marjakiisseleistä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä kysymys. Olen tehnyt marjapuuroa meidän karpalomehusta. Ei se ole ihan niin väkevää kuin suomalainen. Vispasin kunnolla ja sokeria reilusti. Itse sain syödä. Olen tehnyt mansikkakiisseliä ja mansikka-raparperikiisseliä. Itse saan syödä. Mutta ovatkin hyviä, kun kanelitangon kanssa keittelen ja syön kermavaahdon kanssa.

      Suomen matkoilla on juotu mustikkakeittoa. Se on mielestäni uponnut ihan mallikkaasti. Ja lapsethan olivat ihan haltioissaan, kun Saimaan rannalla saivat syödä suoraan varvuista puolukoita. Siinä oli elämystä amerikkalaiskakaroille kerrakseen.

      Delete
  9. Jessus mikä herkku Johanna !!!
    Ihanaa tätä viikkoa toivottelen töihin rientäessäni....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tästä tuli kyllä ihan poskettoman hyvää. Yön yli jääkaapissa sai sitten vielä aikaan sen, että kielikin oli mennä mukana. Mä olen kai hiljalleen amerikkalaistumassa.

      Mukavaa, työteliästä viikkoa!

      Delete
  10. Kyllä minulle maistuisi :)
    Toistaiseksi ei ole tullut vastaan länsimaalaista jälkiruokaa, jota en olisi syönyt! Varmaan yli 95% olen tykännytkin.

    Japanilaiset pääsivät yllättämään pahasti jälkiruuilla. Monessa leivonnaisessa ja jäätelössä oli punapaputahnaa sisällä ja ne jäivät syömättä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jotkut maut ovat vain sellaisia, että eivät avaudu. Matcha on yksi niitä, joita aika ajoin kokeilen, mutta jokin siinä on sellaista, että ihan vain iske. Esim. Starbucksin Matcha Green Tea Latte ei vain jotenkin maistu siltä kuin pitäisi. Mulle tulee mieleen suomalainen pelto, jossa lehmät märehtivät. Ei ehkä ihan oikea mielleyhtymä, vaikka maaseutua ja elinvoimaa tavallaan kuvaakin. No, pitää harjoitella.

      Delete
  11. Tämä on varmasti hyvää! Suolaista, makeaa, Suolaista, makeaa - niin tuttua :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulla meni pienenä aina joulut niin: ensin suklaakonvehti ja sitten kinkkuleipää... Niin kauan kuin luettavaa piisasi :)

      Delete
  12. Söisin! Mutta en tekisi. Koska en uskalla. Koska minulla on tuo sama kierre ;D

    ReplyDelete