Wednesday, October 6, 2021

The Happiest Place on Earth

Ja ei, se ei ole Disney World. Kokemukseni mukaan se on perheveetetti jossa tuhraantuu vain aikaa ja rahaa. Moni on toista mieltä. 


Halloweeniä taas viritellään, naapureissa, ei niinkään meillä. Käyskentelin yhden naapurin ohi ja kun koristelijat olivat puuhissaan kerroin siinä ohittaessa, että teillä on kivat koristeet ja otin viime vuonna kuvia blogiini. Ai, mistä olet? Tein nopean vastaanottajan arvioinnin ja tällä kertaa vastasin kiertelemättä, että Suomesta. (Tapauksesta riippuen sanon Euroopasta, Skandinaviasta, Pohjoisesta tai Suomesta. Kerrassaan ruokotonta profilointia, mutta olen vastannut kysymykseen miljoona kertaa.) Ai, from the happiest place on Earth tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä. Mitäs siinä muuta kuin myhäilemään, että joo. Kaipaatko useinkin takaisin? Koko ajan. Sitten jatkoin, että kun olen kaksi viikkoa Suomessa, niin sitten on jo ikävä tänne. Sellainen musta on tullut: ikävä vähän sinne ja tänne. Koti taitaa kulkea kuin kilpikonnalla kuoripanssarin sisällä, sydämen tienoilla. 

Olen miettinyt onnellisuutta, miksi Suomi on maailman onnellisin maa. Kun katsoo karttaa tai säätiedotusta, niin kyllähän siinä hymy hyytyy. Jotenkin onnellisuuteen littyy hiljaisuus. Emme maailmalla paukuttele henkseleitä ja hoe, että olen niin onnellinen, niin onnellinen, hymyile auringon kiloina.  Kell onni on se onnen kätkeköön opetetaan jo sylivauvoille. Jos on syytä onneen olemme onnellisina hiljaa. 

Vain suomalainen voi ymmärtää miltä tuntuu kahlata nivusiaan myöten heittämässä talviturkkia kesäkuisessa järvivedessä tai humpsahtaa kainaloitaan myöten lumihankeen. Siitä kun selviää saunan lämpöön, niin onni hiipii väkisinkin kroppaan, levollinen hymy huulille. Selvittiinpäs jälleen kerran! Väitän, että kylmän ja kuuman vaihtelu ovat suuri osa onnellisuutta. Sellaisiahan me suomalaiset ollaan: yhdeksän kuukautta vuodesta umpijäässä ja kolme kuukautta sulaa laavaa. 


Karkkikeppostelijat saavat naminsa kätevästi putkea pitkin.


Pojalle oli joku tokaissut hänen kerrottuaan olevansa suomalainen, että sehän on sosialistinen maa. Mua tämä vähän korpeaa, ihmiset eivät erota hyvinvointivaltiota sosialistisesta maasta. Kieltämättä Suomessa on turhan paljon holhousmentaliteettia. Yksi maailman parhaiten koulutettu kansa tarvitsee jatkuvaa ohjeistusta ja silmälläpitoa. Ihan kuin ihmisiltä loppuisi järki ja harkinta jos holhousta vähennettäisiin  ja kaikki seuraisivat ensimmäistä Pillipiiparia kolmiriviin järjestäytyneenä meren syövereihin. Ehkä kauhuskenaarioon olisi viisasta varautua jo etukäteen ja viritellä rannikoille ponttoonilaitureita pelastusrenkaita pullollaan. Olisi sitten mihin tarttua.

Alkoholipolitiikka mua aina kummastuttaa. Mitä tapahtuisi jos kisakatsomoissa saisi särpiä olutta muuallakin kuin anniskelualueella? Pitäisikö sen jälkeen rahdata bussilasteittain tiedotonta urheilukansaa putkan pahnoille selviämään? Kaikista kamalinta tietysti on jos lasten kanssa kaupassa asioidessa erehtyy ostamaan itsellensä pullon siideriä. Uutisista olen lukenut, että monta kertaa pullo jämähtää kassalle. Sulle ei tänään tarjoilla. Ehkä holhous tuo kuitenkin tunteen turvallisuudesta, kun rakastava yhteiskunta asettelee hellävaraisia rajoja. Rajoja ja rakkautta, siinä on lastenkin onnellisen lapsuuden salaisuus. 




Vakaat yhteiskunnalliset olot, sosiaaliturva, terveydenhoito ja koulutus ovat varmasti tärkeimmät syyt, miksi moni jaksaa iloisesti maksaa verot ja kiertää tahkoa.  Kyllähän nämä edut antavat mielenrauhaa ja jättävät mieleen kapasiteettiä, kun ei tarvitse turhia mietiskellä. Toista se on meillä, kun pitää murehtia korkeimman oikeuden kokoonpanoa, liittovaltion ja oman osavaltion voimasuhteita ja ollaanko kallellaan oikealle vai vasemmalle. Vanhatkin käytännöt saattavat muuttua yhdessä yössä. Tällä hetkellä surullisen kuuluisa on aborttilakien kohtalo. Kohta ollaan taas kivikaudella. 

Suomalaiset sietävät yksitoikkoisuutta ja usein normitavallinen riittää. Täkäläisiä luksusasuntojen myynti-ilmoituksia silmäillessä mietin, että miksi 10 makuuhuoneen talossa pitää olla 20 vessaa? Eikö 10 riittäisi? Ei ole sattumaa, että arkielämää helpottavat ja viihtymiseen littyvät yritykset kukoistavat USA:ssa. Amerikkalainen haluaa helpon ja viihdyttävän elämän. Siinähän se päivä kuluu, kun tv on auki jokaisessa huoneessa, myös niissä 20 wc:ssä, lähetti tuo ruokaa, siivooja käy siistimässä, puutarhapalvelu hoitaa pihamaan, lapset ovat koulussa jo viisivuotiaina kahdeksan tuntia päivässä ja urheiluvalmentaja pitää huolen iltaohjelmasta. Mutta ehkä kaiken tekemisen ja viihtymisen ulkoistaminen ei kuitenkaan tuo onnea, mene ja tiedä. Ainakin suomalaiset ovat tutkimuksen mukaan onnellisempia.


Mun yksi onnentuoja, Felix


Onneksi naapuri ei kysynyt, että miksi te olette niin onnellisia. Mulla ei olisi ollut vastauksia. Sen sijaan olen sitä mieltä, että onnellisuus pitäisi nyt jonkun maabrändiryhmän puolesta brändätä ja kaupata muulle maailmalle. Onnellisuudella on kysyntää ja maailmalla rahaa. 

❤:lla Johanna 


18 comments:

  1. Meidän suvun „Amerikan täti“ kertoi aikanaan olleensa onnellisin laivalla, matkalla joko Suomeen tai Amerikkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitäisikin kokeilla laivaa. Siinä olisi sopiva siirtymäaika. Tosin nyt kun sanot, niin olen mä yleensä aika onnellinen lentokoneessa. Mennessä odotan kaikkia Suomi-herkkuja ja kokemuksia, takaisin tullessa on malttamaton olo "aloittaa" elämä. Koneessa nautitulla punkulla ei ole varmaan mitään tekemistä tämän kanssa...

      Delete
  2. Ihana Felix, rapsutuksia hänelle❤️
    Oi Halloween ja ne upeat koristeet. Muistan kin ajelimme New Yorkin Upstate alueella, ja oli niin ihania koristeita sekö myös kurpitsapeltoja.
    Multakin on täällä kysytty mitä ihmeellisempiä kysymyksiä Suomesta, mutta se oli ihan nuorena, kun asuin täällä ekaa kertaa, ja ennen nettiaikaa
    Suomen onnellisuus:siinä taitaa olla kyse että tietyt parametrit täyttyy, ei että siellä oltaisiin muita onnellisempia. Suomi on niin monia maita turvallisempi, ja on sosiaaliturva ym, joka luo kai jonkinlaisen turvallisen=onnelliden olon
    Minäkin olen henkisesti jakautunut kahden maan välillä, se on joskus vaikeaa. Kaunista torstaita Johanna ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Rapsutetaan. Ja rapsutukset Bambille!

      Mä taidan tykätä meidän juhlista Halloweenistä kaikista eniten. Jonain vuonna vielä koristelen talon taas kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Se vuosi ei ole nyt.

      Nämä kyselyt ovat merkkitapauksia ja jäävät kyllä mieleen. Ihmiset ovat yleensä aika innokkaita kertomaan jos jotain sattuvat Suomesta tietämään. Ja jos ovat Pohjoismaissa matkailleet, niin kertovat ihan varmasti :)

      Kyllä kai se on se perusturva. Kun miettii kuinka paljon aikaa ja energiaa menee siihen, että miettii miten kouluttaa lapset, mitä jos sairastuu, mitä jos. Valtava stressihän siinä on harteilta pois.

      Eikö ole hassua. Mä tunnen kyllä täällä olevani aika suomalainen, mutta sitten Suomessa käydessä taas tuntuu vähän erilaiselta. Mun Suomen vierailut ovat niin lyhyitä, viikko pari kerrallaan, että siinä ei oikein ehdi edes muuta kuin pintaa raapaista. Olisi kiva joskus viipyä vaikka koko syksy. Kesistä en enää tiedä, kun tuntuvat olevan yhtä kuumia kuin täällä.

      Ihanaa torstaita Jael!

      Delete
  3. Minä luulen, että suomalaisten onnellisuus liittyy suhteellisen hyvin toimimaan yhteiskuntaan. Korruptio on vähäistä, olot ovat rauhallisia, huonompiosaisista huolehditaan ainakin jotenkin, toistaiseksi opinnot ovat mahdollisia lähestulkoon kaikille. Vaikka julkisia palveluja on karsittu jatkuvasti, niin onhan niitä hyvin saatavilla yleismaailmallisesti verrattuna. Tasa-arvokin on montaa muuta maata paremmassa kunnossa. Vaikka meitä ei ole opetettu ylpistelemään, niin onhan tälläisen yhteiskuntajärjestyksen, hyvinvointivaltion ja stabiiliuden luominen aikamoinen suoritus kun historiassa ollaan oltu aina jonkun suurvallan alusmaa ja sijainti ja ilmasto on ihan persiistä. Pitäisi muistaa olla ylpeä ja onnellinen tästä kaikesta useamminkin. Mun isoäiti kävi muutaman vuoden kiertokoulua ja mun isä valmistui yliopistosta. Siinä on aikamoinen tasa-arvoistuminen koulutuksen saatavuuden suhteen yhden sukupolven aikana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet varmasti oikeassa. Ei taida suomalaiset vanhemmat piehtaroida öitä hereillä ja miettiä, että miten lapset kouluttaa. Nimimerkillä kokemusta on.

      Korruptiota olen miettinyt. Ei se ainakaan esille kovin tule ja vaikuttaa aika vähäiseltä. Mutta onko se vain vähän siistimmin maton alla? Olen seurannut tuota case "valvovavirasto" ja onhan se ihan ennenkuulumatonta.

      Se taisi olla iso oivallus, kun funtsittiin, ettei tässä nyt olla ruotsalaisia eikä venäläisiä, olkaamme siis suomalaisia. Itsenäisyys on kai ollut se perusarvo jonka varaan kaikki on rakennettu, mistä kaikki voima on ammennettu. Ja totta, luokkanousu on kai sitten se suomalainen unelma.

      Koulutusta olen katellut vähän huolestuneena täältä matkan päästä. Luen uutisia, että ammattikoulutus ei ole enää niin hyvää, että tekijöitä voisi palkata suoraan vastavalmistuneista. Ja sitäkin ihmettelen aina vaan, että miksi kouluissa ei opetetan oman talouden hallintaa tai yrittäjyyttä? Elämänkatsomustietoa löytyy, mutta ihan käytännön taitojakin tunnutaan karttavan. Ja minne katosi se hieno järjestelmä, jolla pärjättiin Pisa-tutkimuksissa?

      Kiitos rva Kepponen kivasta ja ajatuksia herättävästä kommentista. Mä voisin nyt vastailla täällä puoli päivää.

      Delete
  4. No eihän tuohon onnellisuuden syyhyn ole helppo vastata. Ainakin itselle onnellisuuden kannalta on tärkeää että meillä on luonto lähellä ja suhteellisen puhdaskin. Ja tuo terveydenhuolto on kyllä tärkeä asia ja se että voi sanoa että kaikilla on mahdollisuus käydä koulua niin pitkälle kuin omat rahkeet ja into riittävät. Ei tarvita rikkaita vanhempia. Ja nuo kaikki vuodenajat ovat myös tärkeitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luonto on varmasti iso tekijä. Ja toisin kuin täällä, niin luonnosta osataan hakea antimia. Ihminenhän on perimältään keräilijä/metsästäjä ja jotenkinhan sitä perimää varmaan olisi hyvä harjoittaa.

      Luontoa myös ehkä arvostetaan eri tavalla siksi, että luonto se viimekädessä modernillekin ihmiselle asettaa rajat. Ja sitten Suomessa on vielä niin pimeä ja pitkä syksy ja talvi ja toisaalta valoisa kesä. Paljon vastakohtia, tarttumapintoja. Kyllähän siinä luovuuttakin ravistellaan ympäristön toimesta.

      Delete
  5. Suomalaisena minut ainakin tekee onnelliseksi puhdas luonto ja vesi, hyvät mahdollisuudet kouluttautua sekä sosiaaliturva (vaikka jo useampi maa menee tässä meidän ohi). Jos itse suomalaisilta kysyttäisiin, niin luulen kuitenkin, että ei me sen onnellisempia olla kuin muutkaan ihmiset, mutta me ollaan ehkä enemmän turvassa täällä meidän lintukodossa :)
    Kaunista loppuviikkoa Johanna <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vettä ei sovi unohtaa. Meillä on näitä kamalia tapauksia, että vedestä löytyy milloin mitäkin ympäristömyrkkyjä ja pahimmissa tapauksissa asia on ollut tiedossa, mutta sitä on peitelty vuosia. Meidän talouteen tulee muuten kaupungin vesiraportti ainakin kerran vuodessa ja toivottavasti tiedot pitävät paikkansa.

      On siinä puolensa, kun maa on pohjolan perukoilla :) Ehkä vetovoima ei ole samanlainen kuin jossain etelämmässä ja vaatii erityisen luonteenlaadun jaksaakseen.

      Kaunista loppuviikkoa Outi! Tää viikko on jo torstaissa ja en ole oikein saanut taas mitään aikaiseksi.

      Delete
  6. Moni suomalainen täällä ihmettelee, että miten niin onnellisia, kun asiat on koko ajan päin hanuria ;D Joillekin onnea tuo se, että saa aina valittaa. Oikein naurattaa nämä jatkuvat valitukset eri aiheista. Ihan kuin se maalaisjärki olisi ihan kateissa.
    Silti veikkaan, että kaljan siemailu missä vaan tuottaa täällä synkistelijöiden maassa vain harmia :) Tuollaisesta äidin siiderinoston torppauksesta en ole kuullutkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Valittaminen on varmaan sellainen asia, jonka amerikkalaiset tekevät vielä paremmin. Oli aika karua kuultavaa, mitä kaikkea asiakkaat valittivat, kun poika oli delissä töissä. Olen ottanut sydämen asiaksi, että varsinkaan kaupan työntekijöille en valita. Amerikkalainen asiakas taitaa olla aika pikkumainen.

      Kyllähän varmaan aika paljon saataisiin aikaan, kun valituksen asemasta tutkailtaisiin niitä asioita, jotka on hyvin. Ja sitten jos on valittamista korjattaisiin asioita sen minkä voidaan ihan itse.

      Mä aamuisin avaan Suomen iltapäivälehdet ja olen muutaman kerran lukenut uutisen vanhemmista, jotka ovat joutuneet jättämään saunajuomat kassalle, kun mukana on ollut alaikäisiä. Ei kai se kovin yleistä ole.

      Delete
  7. Ihanat kuvat sinulla täällä ja odotan itsekin taas Halloween-juhlaa ja kaipaan Jenkkeihin ihastelemaan teidän tapaa juhlia tätä juhlaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tänä vuonna Halloween-koristelut ovat tulleet pihamaille tosi hyvissä ajoin. Mulla on jo muutama kuva plakkarissa ja niitä on tulevien postauksien kuvituksina liittyvät sitten asiaan tahi eivät.

      Delete
  8. Suomalaisuus on sitä, että ei purematta niellä maailman onnellisimman kansakunnan titteliä. Heti jossitellaan ja mutkutellaan. Suomalainen onnellisuus on siis sitä, että saa onnellisesti jossitella ja mutkutella. Ja pyytää anteeksi: "Anteeksi nyt hirveästi, kun mää nyt olen hävyttömän onnellinen".

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä oli kyllä hyvä kannanotto. Niinhän se on, että jos joku kehuu, että onpa sun hiukset kivasti tänään, niin sanotaan, että mäntysuovalla pesin :) Onhan se hyvä vähän kyseenalaistaan ja mietiskellä.

      Kai siihen onnellisuuteen liittyy myös pelko siitä, että jos nyt kovin sillä kehuskelen, niin sitten se onnellisuus loppuu.

      Delete
  9. Ei ruotsalaiset sanoo mulle aina että ne tykkää enemmän suomalaisista kun ruotsalaisista. Me ollaan kuulema kivenpia, ystävällisenpiä ja ei ylpeitä. Mulla on aina ikävä suomeen, mutta en varmaan tottuis enään asumaan sielä, enkä kyllä ruotsissakaan missään pienemmässä kaupungissa. Ajattelen että eläkkeellä on paras asua täälä, paljon ohjelmaa ja tekemistä.
    Kivaa sunnuntaita <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Uskoisin, että suomalaiset ovat helpommin lähestyttäviä kuin monet muut. Vaikka siis olemmekin vähän hiljaisia ja ehkä vetäytyviäkin. Mulla on hyvin vähän kokemusta ruotsalaisista, en osaa oikein sanoa. Voisin kuvitella, että tyyli on vähän sama kuin amerikkalaisilla: ollaan peruskohteliaita, mutta syvemmälle on vaikea päästä. Joskus mietin, että onko edes mitään sen syvempää. Jokainen vain rämpii siinä omassa elämässään.

      Just juttelin ystävän kanssa, että mihin sitä vanhemmiten sitten päätyy. Suomi on rakas ja sinne on ikävä. Viimeksi käydessä (oli lokakuun loppua) alkoi jo muutamassa päivässä hirvittää, kun pimeä tuli niin aikaisin ja kaikkialla oli vain kelmeä tekovalo. Mä en tiedä tottuisinko siihen enää.

      Kivaa sunnuntaita Ulrika!

      Delete