Sunday, October 3, 2021

Squid Game

Netflixin ykkössarjaksi on noussut eteläkorealainen Squid Game. Olin vähän skeptinen, mutta kun vanhempi poika alkoi ohjelmasta puhua, niin pitihän mun kokeilla. En ole erityisesti verta räiskyvän väkivallan ystävä, mutta jos se vedetään kunnolla överiksi, niin pärjään. Nyt verta roiskuu sen verran, että ei ennätä yksityiskohtiin takertua. Kohtauksissa on samanlaista hillitöntä runollisuutta kuin Tarantinon Inglorious Basterds -elokuvan loppupuolella: kaikki vaan atomeiksi. On mulla varoituskin: sarjan katsomiseen kannattaa varata aikaa. Mulla meni eilinen lauantai. Olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin, sillä kahvin voimalla istuin aamuyöllä kahteen iPad sylissä. Ainoastaan letut ehdin pojille paistaa iltapalaksi.



Seong Gi-Hun on reppana, jonka elämä on ajautumista epäonnistumisesta toiseen. Avioliitto on karahtanut kiville, toinen mies elättää ex-vaimon ja tyttären, vanha äiti ei anna riittävästi rahaa ja uhkapeleissäkin  hän jää maksajan puolelle. Koronkiskurit ovat kannoilla ja sisäelimet menossa laittomaan elinkauppaan. Onni kuitenkin kääntyy metroasemalla kohdatun pelurin myötä. Suuria rahoja voisi olla tulollaan. 

Salaperäisessä pelipaikassa Seong Gi-Hun huomaa olevansa viimeinen pelaaja, pelaaja numero 456. Pelaajista huolehtiva naamioitunut henkilökunta kertoo, että pelejä on kuusi. On vain kolme perussääntöä: pelit pelataan sääntöjen mukaan, pelaaja ei voi kieltäytyä pelaamasta ja turnaus voidaan keskeyttää, jos enemmistö niin äänestää. Sääntöjä rikkovat poistetaan. Palkintorahat varisevat jättimäiseen possuun maakuusalin katossa. Voittaja saa koko potin. 



Pelit ovat lastenleikkejä: Green Light, Red Light, köydenveto, sateenvarjomies. Mua on aina kiehtoneet tarinat, joissa käytetään lapsuuden leikkejä ja loruja. Mieleen muistui koulun pihamaalla leikitty Kuka pelkää "valitse väri", "valitse sukupuoli", jossa parin kanssa seisottiin vastakkain kädet koholla ja muut kiersivät ringissä välistä. Onpi kuolamaks sanojen jälkeen vangittiin yksi leikkijä kädet laskemalla keskelle ja hän poistui pelistä ja kierto jatkui. Vieläkin lapset rallattavat "Ring-a-ring-a-rosies, a pocket full of posies, a tissue, a tissue, we all fall down". Loruhan kertoo iholle ilmestyneistä punaisista renkaista, jotka olivat ruton ensioireita. 

Pelaajat ovat sekalaista seurakuntaa: taskuvaras, Seong Gi-Hunin lapsuudenystävä, dementoitunut vanha mies, kovanaama, duunari, äiti, jonka lapsella ei ole vielä nimeä. Yhteistä kaikille on, että "tää on kymmenen tikkua laudalla, me ollaan piilossa viimeisellä rannalla". Ei ole enää muuta paikkaa, muuta vaihtoehtoa. Selkä on seinää vasten ja nurkastakaan ei enää kaivamalla läpi pääse. En paljasta juonta enempää. Säännöt on sääntöjä, mutta pelaajat oppivat, että mikä ei ole erikseen kiellettyä on sallittua. 

Ohjaaja ja koko sarjan isä Hwang Dong-huyk on sanonut, että toista kautta ei ehkä tule tai jos tulee, niin siinä voi tovi vierähtää. Hän aloitti projektin vuonna 2008 ja on tunnustautunut yksilösuorittajaksi. Idean hän sai alunperin sarjakuvista ja se näkyy myös karikatyyrimäisissä hahmoissa ja lavastuksissa. 


"It doesn't matter how tough you are, you're not going to win in this place. Not on your own." -Jang Deok-su, kovanaama ja pahis

❤:lla Johanna, Bond-leffaa odotellen

14 comments:

  1. Mietettiin miehen kanssa, että olisiko tämä katsomisen arvoinen ja taitaa se olla :)
    Ihanaa viikkoa sinulle Johanna <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa viikkoa sinne Outi!

      Tää on varmaan niin maku kysymys. Mutta ei ainakaan juonen puutteesta voi sarjaa syyttää. Olen utelias kuulemaan päädyittekö katsomaan ja mitä mieltä olitte.

      Delete
  2. Luin tuosta jossain, ja ehkäpä katselen jos tykkään. Hyvää uutta viikkoa Johanna ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvää tätä viikkoa Jael!

      Meillä tästä on noussut jo aikamoinen haloo. Oli aamutv:ssä ja yksi jos toinen sarjasta puhuu. Luulen, että ensi viikonlopun jälkeen tästä puhutaan jo Netflixin kaikkien aikojen sarjana.

      Olen utelias kuulemaan mitä tykkäät jos alat katsoa.

      Bambille rapsutukset!

      Delete
    2. Mä vähän luulen että jätän kuitenkin väiiin sen verenvuodatuksen vuoksi.

      Delete
    3. Kyllä munkin piti välillä pitää katse tiiviisti vain tekstityksissä, laittaa äänet pois tai kohdistaa katse ruudusta jonnekin muualle. Välillä myös vähän kelailin joitakin kohtauksia ohi.

      Delete
  3. Luin jutun alun, mutta kun oon jo laittanut tuon listalleni, niin spoileripelossa jätin loput lukematta. 😃 Kill Bill ainakin oli mahtava, joten odotuksia on, toivottavasti ei liian korkeita.
    Mulla on seur leffateatterikäynti Duneen, kun mukulatkin on menossa ja kutsui mukaan. 😊

    ReplyDelete
    Replies
    1. En spoilannut, enkä spoilaa. Tämä on sellainen sarja, joka pitää kyllä katsojan kokea ihan itse.

      Dunen kanssa pääsee ainakin toisiin sfääreihin. Olikohan se tämä elokuva, jonka norjalaiset saivat maaperälleen kuvattavaksi. Jostain olin lukevinani.

      Delete
    2. Äsken oli vieraita, joista toinen pariskunta oli kans kattonut Squiddia. Kuulemma oli mennyt aamuyön puolelle, kun piti heti katsoa useampi jakso. Eli sitä on liikkeellä. 😊

      Dune siirtyikin viikolla eteenpäin aikataulutuksen takia, onpahan aikaa katsoa Jay and Silent Bob reboot, joka lähtee pian pois Netflixistä. Katon aina leffojen jälkeen imdb:n triviat, joten sieltä tuota paikkaa kans varmaan löytyy.

      Delete
    3. Joo, mun ohjeeni on, että aikaa pitää varata. Katsoin ensimmäisen jakson yhtenä iltana, mutta toisen jälkeen piti katsoa koko sarja kerralla loppuun. Meni pikkutunneille ja kahvin voimalla.

      Netflixiltä ei meinaa löytyä mitään katsottavaa, vaikka tarjonta laajaa onkin. Silent Bob taitaa olla rattoisaa katseltavaa, hulluan huumorin puolelle menevää.

      Delete
    4. Sieltä löytyy paljon mun tykkäämiä leffoja, mutta sarjoja nyt luetellakseni, niin ainakin näitä voin suositella:
      Sex Education, SuperStore, Space Force, Norsemen, Dead to me, Happy!, Teenage bounty hunters, After Life, Dirk Gently's holistic detective agency, GLOW, Orange is the new black, Sense8.

      Delete
    5. Kiitos vinkeistä. Muutamista olen lukenut ja kuullut, ovat kehuttuja. Sandra Oh on näyttelijä, josta tykkään ja pääsinkin aika pitkälle The Chair -sarjassa. Jotenkin se vain sitten tyssäsi. Draamallinen komedia on vaikea laji. 80-luvulla kun näki Kuplan (Soap), niin sitä on ollut vaikea ylittää. En tiedä toimisiko enää.

      Delete
    6. Kupla oli kyllä mahtava sarja! Nämä ei oo kyllä samaa tyylilajia mikään, syvällisintä on varmaan tuo After Life - siltäkin kuoli vaimo ja jatkaa elämää sen jälkeen. Hiljaista lämmintä huumoria vakavassa tarinassa. Superstore taas oli kivan lyhyitä jaksoja ja herkullisia hahmoja, aika terävää USA-meininkiä täynnä.

      Delete
    7. No nämä kaksi pistän nyt ainakin listalle. Hiljainen, lämmin huumori puhuttelee aina.

      Mä tietysti etsin aina vähän vastapainoa näille meidän amerikkalaisille ohjelmille. En jaksa enää esimerkiksi aamu-tv:tä katsoa. Muutaman vuoden ajan telkkari oli aamuisin auki ja olihan sielllä ajankohtaisia asioita, mutta se säheltäminen ja kohkaus... Kastanjamiestä suositeltiin Hesarissa ja sen ajattelin aloittaa seuraavaksi.

      Mä olen ollut n. 12 suunnilleen, kun Kupla tuli ja voi hyvänen aika! En mä ole tainnut yhtä hartaasti nauraa sen jälkeen kovin monelle ohjelmalle. Hyvä juttu oli myös se, että vanhempiani se ei kiinnostanut, joten sain ihan omissa oloissani seurailla toilailuja. Oli surun päivä, kun tuli uutinen, että sarja loppuu.

      Delete