Kävelin jyrkkää mäkeä alas, kun vastaan pyristelivät herra ja rouva pyörillään. Rouvan vauhti tyssäsi ennen huippua, mutta herra vispasi kuin viimeistä päivää. Rouva siinä toisiamme sivuuttaessa vielä kannusti miestä: go muffin butt! Mua hymyilytti ja en tohtinut edes kääntyä katsomaan minkälaiset muffinsit siellä mäen päällä vilkkuivat. Vaihdoimme muutaman sanan ja tuntuisi olevan yleinen ongelma, että kun kaverin kanssa lähtee reippailemaan, niin usein tulee nähneeksi enemmän toisen selkää ja sitten jossain vaiheessa sekin katoaa horisonttiin.
Moni asia luonnistuu multa henkisesti paremmin englanniksi kuin suomeksi. Kannustaminen on yksi niistä. Awesome! Well done! Great, nice, perfect, I´m so proud of you. Amazing, good for you. Harvemmin suomeksi hihkun, että loistavaa, upeaa, mainiota, loistosuoritus, oon niin ylpeä susta. Mutta nähtävästi olen jotain saanut suustani suomeksikin: lapset sanovat mulle aina silloin tällöin, että hyvää työtä äiti.
Lasten uidessa kilpaa muistui usein mieleeni isäni kommentti, kun ei koulussa ollut mennyt ihan toivotulla tavalla. Isä kuittasi koepaperin ja sanoi, että yrität sitten ensi kerralla paremmin. Lasten kanssa meille muodostui vitsiksi, että ei sen niin väliä, missä päässä tuloslistaa nimi komeilee kunhan on ensimmäisenä. Tämänkin kerran olin tarjonnut lohdutukseksi, kun lapsi oli pettynyt suoritukseensa ja jäi kisan hännille.
Olipa hyvän mielen postaus! Tai ainakin minä täällä hymyilen, kiitos! 😊
ReplyDeleteTosin sain kyllä mielikuvan siitä miltä se "Muffin Butt" mahtoi näyttää, uups. Itse olisin ehkä uteliaana ihmisenä vilkaissut.
(Jos haluat nähdä kuvan revontulista, niin poikkea StanstaLandiassa..)
Leppoisaa lauantaita!
Voi kun kiva, kiitos! Hyvää tuulta ei ole koskaan liikaa.
DeleteIhanat revontulikuvat! Mä olen viimeksi tainnut nähdä revontulet ihan lapsena, silloin joku kerta näkyivät Keski-Suomessa. Mutta illalla torkuilta taisi isä herätellä katsomaan. Mieleen on jäänyt.
Ihanaa kannustusta❤️ja hih, muffin butt😁Mahtavaa että sinulla hyvät ulkoilumaastot siellä, missä vli rentoutua. Ja nähdä peuroja❤️Minäkin kaipaan metsää, mutta täällä omalla alueellani ei sellaista ole, tosin bussilla pääsee jonkinlaiseen metsään. Kaunista viikonloppua sinulle Johanna ❤️
ReplyDeleteRakennettuja ulkoilureittejä riittää ja varmaan löytyisi aika helposti lisääkin. Olen tyytynyt nyt näihin muutamiin tietämiini.
DeleteKaliforniassa oli kurjaa, kun ei ollut metsiä eikä satanut. Vaikka olihan siellä palmuja ja meri. Metsä on kuitenkin tärkeä itselleni, minkä tälle suomalaiselle perimälleen voi. Nyt kaipaan järviä.
Mun peppu ei oo muffin vaan kunnon cake :D
ReplyDeleteLeppoisaa viikonloppua ihana Johanna <3
Mun taitaisi sitten olla pannukakku :(
DeleteIhanaa alkavaa viikkoa Outi!
Kannustamista ja hyvän palautteen antamista olen pyrkinyt opettelemaan elämäni aikana. Päivä päivältä se sujuu helpommin ja luontaisemmin, vaikka välillä tuleekin takapakkeja. Meillä ei lapsuuden kotona kauheasti kannustusta tai kiitosta herunut, joten ihan alkeista on pitänyt kasvattaa pään sisälle uusi malli. Ihan kohtuullisesti se on tainnut onnistuakin 😊.
ReplyDeleteTotta tuo. Ei meilläkään kehuttu tai kiitelty kovin. Taisi olla ajatuksena, ettei vaan ylpisty.
DeleteMusta on tullut aika hyvä kehuja ja kiittelijä. Yleensä toimii paremmin kuin epäkohdista huomauttelu ja lyttääminen. Mikähän siinäkin oikein on... Mutta kasvulle on varaa. Aina ei edes ihan hoksaa, kun olisi kiitoksen paikka.
hyvää työtä <3
ReplyDeleteNiin kai me suomalaiset kiitetään työstä :) Sun kirjoitukset ovat monena päivänä pelastaneet synkkyydeltä ja saaneet hymynkareen huulille. Toisinaan röhönaurun. Että hyvää työtä.
DeleteJäin miettimään, onko tuo kannustaminen täällä niin automaattista, kuin monessa muussa maassa, tuskin. Kyllähän se kivalta silti tuntuu. Sain yhtenä päivänä työsähköpostin, joka oli laitettu jonkun uuden positiivisuuspalaute -sovelluksen kautta. Ihan tavallinen juttu, mutta joku oli tehnyt siitä palautteen. Kivalta tuntui tylsän työpäivän päätteeksi :)
ReplyDeleteTarmokasta tiistaita sinulle!
Kiitosta on kiva saada. Usein juuri niistä tavallisista jutuista, joita tekee joka päivä, mutta jäävät huomiota vaille. Se jos mikä on saavutus, kun jaksaa rutiineja päivästä toiseen. Ja jos vielä pystyy pitämään työn jäljenkin tasalaatuisena.
DeleteTarmo on vielä vähän hakusessa, mutta eiköhän se tuolta jostain taas kylkeen lyöttäydy. Seuraava koira voisi kyllä olla nimeltään Tarmo. Tarmoa aina tarvitaan.
muffin butt :D :D :D
ReplyDeleteAmerikkalaiset osaavat kannustuksen ja kehumisen paljon suomalaisia paremmin. Suomessa painaa edelleenkin ankea luterilainen ja vaatimattomuuden kultuuri, ei saa kehua ketään, ettei kehuttava ylpisty.
Mut on ainakin kasvatettu niin, että mitä vähemmän kehuu, niin sen parempi. Kuinka nenä pystyssä sitä kulkisikaan jos olisi kehuttu pienestä pitäen...
DeleteKyllä vaan. Ja täällä osataan myös toisten lasten kehuminen ja kannustaminen. Mulle se ei esim. uintikisoissa niin luontaisesti tullut, mutta amerikkalaiset vanhemmat estoitta kehua retostelivat niin omat kuin muidenkin mukulat. Ja tsemppasivat.