Saturday, September 25, 2021

Norjalainen koulupulla ja kuulumisia

Ihana Vaaleanpunainen_unelma Instagramissa vinkkasi mulle norjalaisista koulupullista. En ollut koskaan kuullutkaan. Ryhdyin miettimään mistä muusta hyvästä olen jäänyt paitsi. Tänään oli oivallinen päivä leipoa, vaikka syömäreitä ei kotona riittävästi olekaan. Mutta nämä pullat! Ohje on Kinuskikissalta ja tein juuri, kuten opastettiin. 

En mä enää ihmettele, miksi Norjassa on maailman parhaat hiihtäjät ja juoksijat. Kyllä minäkin painelisin viivana maaliin ja kotiin jos vastassa olisi kreemipulla kookoksella koristeltuna. Olisi kiire. Mä luulen, että bensan ja jään asemasta mun suonissa virtaisi puhdas musta kulta, öljy.  Todennäköisesti olisin parempi ihminen. 

Tosin mä epäilen, että näidenkin pullien takana täytyy olla suomalainen. Ehkä metsäsuomalaiset Ruotsin ja Norjan synkissä kuusikoissa virittelivät tuvissaan ja torpissaan jotain, joka muistuttaisi savolaisista kaskimaista. Ajattelin alkaa leipoa näitä aina, kun tarvitaan suomalaisia hörtymiä ja ristin ne uudelleen suomalaisiksi pääsiäispulliksi. Kulttuurista omimista, tottahan toki, mutta jos mun teoria metsäsuomalaisita pitäisi paikkansa, niin olisi aika omia takaisin. Ensimmäinen haukku oli ihan tajuton, mä hoipuin hämärän rajamailla. Silmissä vilahtelivat kaikki syömäni pullat: niin monta pullaa, niin turhaan. Mä olen löytänyt nyt elämäni rakkauden ja tästä en luovu. No, ehkä voisilmäpulla silloin tällöin tai korvapuusti. Mutta vain piristämään pullaelämää!



Sitten niihin kuulumisiin. Olen lukenut erinomaisia kirjoja, joista kirjoitan omat postauksensa. Muutamia on kesken. Seppo Saarion Kuinka sijoitan pörssiosakkeisiin on edennyt siihen saakka, että kesällä ei pidä osakekauppaa käydä, vaan odotella lokakuulle. Pelottaa, että seuraava iso korjausliike tulee ennen kuin ehdin puusta pitkään. Kirja on hyvin kirjoitettu ja kultakaivos, uskon ma. 

Kaksi vanhempaa lasta ovat takaisin yliopistoissaan. Ikävä on ja pullansyöjiä tarvittaisiin. Onneksi poika on sentään vielä niin lähellä, että pääsee aina välillä kotiin viikonlopuksi. Nuorimmainen paistaa pizzoja ja sanoo arvostavansa mun leipomuksia. Kaverit olivat kylässä, kun tein korvapuusteja ja yksi kavereista oli pyytänyt reseptiä. Voiko suurempaa kohteliaisuutta olla! Hän on muutenkin tosi sydämellinen nuori mies, eteläamerikkalainen juuriltaan. Perheellä on leipomo ja kyllä mua vähän tietysti arveluttaa tarjota omia tuotoksiani. Hänen äitinsä tekee mestariteoksia. Vanhempi poika on joskus ollut apumiehenä myymässä leipomon tuotteita paikallisella torilla, farmers market. Meidän lapset järjestivät kaverilleen pienen juhlan, kun hän sai amerikan kansalaisuuden. Tilasin juhlaan kakun.  

Sää on viilentynyt. Halleluja! Yläkerran ilmastointi on ollut rikki yli kuukauden ja yöt ovat olleet tukalia. Nyt näyttäisi siltä, että katkonaisen yöunet ja piehtarointi kosteissa lakanoissa ovat tältä vuodelta ohi. Viime yön nukuin kuin tukki. Joku naapuri on ottanut kukon (on kai siellä sitten kanojakin) pihapiiriinsä. Herään joka aamu riemukkaaseen kieuntaan. Ensin mua vähän harmitti, mutta nyt mua hymyilyttää. Tuntuu, kuin olisin jossain Provencessa tai muilla kaukomailla ja heräisin eksoottisesti kukonlaulun aikaan. Toivottavasti kukaan naapuri ei valita ja kukkoa heivata kanalasta. 

Olen miettinyt elämän kiemuroita. Täällä mä Keski-Suomen kasvatti pohjalaisilla juurilla varustettuna leivon norjalaisia koulupullia USA:n etelävaltiossa. Olen ylpeä tyttärestä, joka valittiin Skotlannin vesipallojoukkueeseen treenaamaan, joulukuussa harjoitellaan Walesia vastaan. Olen katsellut oravia, jotka aina yhtä innoissaan järsivät käpyjä. No helppoahan se on, kun kävyt eivät ole jäässä. Ihastellut Felixiä, joka haukkuu antaumuksella, vartioi ja vahtii herkeämättä. Olen tanssinut kuin kukaan ei katselisi. Eikä tietysti kyllä katsokaan. Pari-kolmikymppisenä saatoin tanssahdella itsekseni tunnin parikin. Olen pistänyt vanhat rakkaat Cliftersit, ELOt ja Simple Redit soimaan ja hytkynyt sieluni kyllyydestä.   

Joku jakoi kanssani tämän kuvan: 

Mä yritän ottaa mallia elämiseen oravailta, koirilta ja kukoilta. Nyt mä hipsin kuin kissa kerman kimppuun (tein pullakreemin kermasta) ja sen jälkeen pitää tosiaan hiihtää muutama kalori matkoihinsa musiikin siivin. Ehkä maine kiirii ja Norja pyytää mut maajoukkueeseensa. Onkohan niillä pullansyöntijoukkue?

Love and peace, auringonkukka sun hiuksiis,

Johanna


34 comments:

  1. Ihanaa kun olet palannut blogin pariin. Toivottavasti asiat ovat nyt paremmin, tai ainakin menossa siihen suuntaan.
    Nuo pullat näyttävät aivan mahdottoman houkuttelevilta, mutta parempi etten tuollaisia leivo, sillä vaaka näyttää kasvavia lukuja minun kohdallani.
    Oikein ihanaa syksynaikaa sinulle Johanna<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä tässä leipomisessa on riskinsä. Tämä oli kyllä tietoinen riski ja ajattelin viedä muutaman pullan ystävllekin. Nämä ovat aika tuhtia tavaraa ja kun nimi on koulupulla, niin ei lounaalla varmaan paljon muuta tarvitse syödä. Tosin norjalaiset ovat käsittääkseni kovia liikkumaan, joten voi olla energiankulutus toista kuin meikäläisellä.

      Mukavasti täällä sujuu. Ihanaa syksyä sinne Ahvenanmaalle!

      Delete
  2. Juuri tällä hetkellä minun pullani muuttuivat kovin arkisiksi...
    Eivät ne ehkä sinua sinne Norjaan pyydä, kun nimitit heidän pulliaan suomalaisiksi ;D
    Palmikkosukkaa pukkaa! Hyvä, hyvä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Arkipulla paras pulla. Ainakin jos sitä on ympäri arjen tarjolla. Kyllähän pullankin kanssa toisinaan on vain tärkeintä, että on jonkinlaista känttyä tarjolla.

      Meinaatko? Siinä meni sitten varma maajoukkuepaikka.

      Mä tykkään palmikoista enemmän kuin kuvioista. Tai sitten kuvion pitää olla hyvin helppo. Mutta palmikkoja on ihana tehdä.

      Delete
  3. Oli mukava lukea kuulumisia. Pullat taitavat olla tosiaan suomalainen keksintö ;) Pullia en ole toviin leiponut, kun tahtoo lähteä lapasesta määrällisesti niiden syöminen :D Täälläkin on syksyisen viileät säät. Ruska on kaunis <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämähän tämä ongelma on. Arkailin näidenkin aloittamista, kun ei tuo nuorimmainenkaan pullia rajattomasti jaksa. Mutta vien ystäville. Ja on sitten päiväkahviseuraa itselleni.

      Meillä alkaa lehdet hiljalleen muuttaa värejään. Syksy on kyllä ihanaa aikaa.

      Delete
  4. Kiitos, kun olet "palannut"! Olin vähän huolissani, myönnettäköön.
    Voisin maistaa yhden tuollaisen pullan, kiitos! ;)
    (Piti palata alkuun, koska itselläni meni sukka ohi. Nättiä!)
    Lähden tänään pohjoisempaan etsimään parasta ruskaa.
    Kaikkea hyvää!♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa pohjoisen matkaa! Siellä on varmasti kaunista. Laita kuvia blogiin.

      Mä laitoin sulle mielestäni sähköpostia pari viikkoa sitten. Oisko mennyt roskaposteihin?

      Pieni tauko oli paikallaan. Olen lukenut antaumuksella. Ja vähän neulonut. Joululahjasukkia pitää aloitella. Kaikki taitaa olla mallia letti tänä vuonna.

      Kiva, kun kommentoit ja toivottavasti on mukava matka!

      Delete
    2. Kiitos Johanna! Tänään palasin. En ehtinyt paikalle parhaaseen ruska-aikaan, mutta ei se mitään. Ihan hyvä reissu!
      Kävin katsomassa sähköpostit, mutta en löytänyt sellaista Sinulta. Ehkä se sitten on mennyt roskapostiin.. (ReissuDoris ei jaksa nyt yöllä käydä niitä läpi, ehkä aamulla..)
      Reissukuvia tulossa, kunhan otan vähän univelkoja takaisin ensin. ;)

      Delete
    3. Kiva, että matka meni mukavasti! Kyllähän reissussa aina vähän rähjääntyy. En kyllä enää ihan tarkalleen muista kuinka paljon, sillä en ole kahtaan vuoteen näiltä kotisijoilta liikkunut. Reissu Doris nyt ottaa rennosti ja huilaa!

      Delete
  5. Ihania pullia! Itse en tykkää ruan laitosta mutta olen hyvä tekee pullia ja lättyjä. Mutta en viitsi leipoa kun en söis vain yhtä :/
    P.S mäkin olen pohjanmaalta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mäkin olen aika takki tyhjänä parinkymmenen vuoden perheelle kokkauksen jälkeen. Toivottavasti siihenkin löytyisi uusi vaihde, parempaa, terveellisempää, kekseliäämpää ruokaa olisi kiva itsenikin syödä.

      Mun pohjanmaan juuret paljastuivat DNA-kartoituksen myötä. Siellä on eniten ihmisiä samantyyppisellä perimällä. Mutta keskisuomalaiset taitavat muutoinkin olla kulkeutuneet joka puolelta maata siihen keskipaikkeille.

      Delete
  6. Nyt rupes tekeen pullaa mieli, onneksi ei ole voita eikä hiivaa talossa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on leipurin pelastus, kun ei ole voita eikä hiivaa. Joskus olen miettinyt, että kuinka pienen pullataikinan sitä viitsisi tehdä. 5 pullan taikinan? Se ei olisi vielä ihan katastrofi vyötärölle.

      Delete
  7. Ah, hyvännäköisiä leipomuksia. Ennen leivoin tosi usein pullaa, mutta nykyään valitettavan harvoin. Puoliso ei enää juuri sokeriherkkuihin koske enkä viitsi itselleni leipoa, jollen välillä saa inspiraatiota.
    PS: Kävin eilen Jyväskylässä Valon kaupunki-tapahtumassa. Kuvia löytyy blogistani.
    Hyvää syksyn jatkoa Sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on kyllä kumma juttu, että kun olisi aikaa ja intoa leipoa, niin syöjiä ei niin vain olekaan. Leipomiseen etenkin kuuluu, että muutkin tulevat antimia jakamaan.

      Ihanat kuvat ja tunnelmat! Hienoa, että tämä Valon kaupunki on otettu ohjelmistoon. Jyväskylään tuli tietysti taas ikävä. Mä odotan nyt niitä jouluikkunakuvia!

      Delete
  8. Voi mitä herkku pullia! Minä olen miettinyt, että pitäisi testata itse tehdä Dallas-pullia, niihin tulee vaniljacremiä sisälle.
    Ihanaa oli kuulla sinusta taas, siellä tuntuu kaikki olevan kunnossa. Täälläkin kaikki ok, vaikka vähän on väsymystä pukannut viikkoihin.
    Ihanaa sunnuntaita sinulle Johanna <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Dallas-pullia en ole kokeillut. Pitäisi kokeilla. Kuinkahan paljon erilaisia pullia onkaan? Mun äiti osasi tehdä monenlaisia ja naapurissa asui mummo, jonka voisilmäpullat olivat varmaankin maailman parhaat.

      Syksyisin aina vähän väsyttää, kun luonto vinkkaisi, että olisi aika rauhoittua ja valmistautua talveen. Mutta minkäs teet, kun me ihmiset ollaan kehitelty ihan omat aikataulumme.

      Delete
  9. Kiva nähdä postaus täällä Johanna:) Onpa herkullisen näköiset pullat:) Mähän en ole niin pullien ystävä, mutta varmaan tykkäisin tuollaisesta pullasta kun siinä on kookostakin:)
    Onneksi teillä viilentynyt. Täällä alkaa tuntua että pian se tapahtuisi täälläkin.Edelleenkin yli 30 astetta päiväsaikaan, ja nukun vielä tuulettimen kanssa, mutta viime yönä suljin sen aamuyöllä.
    Varmaankin ikävä kun 2 lastasi kaukana, mutta onneksi edes yksi lähellä.
    Ja paljon onnea tyttärellesi, hieno juttu!
    Oikein hyvää tulevaa viikkoa sinulle Johanna.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti sielläkin viilenisi. Meilläkin päivät ovat vielä siellä 30 nurkilla, mutta syksyinen viileys tuntuu jo. Ainakin mun mielestä. Vettä saisi sataa enemmän, aika on kuivaa.

      Mä tiesin, että tytär on hyvä, mutta olihan tämä kuitenkin yllätys. Nyt vain pitää toivoa, että pysyy terveenä, ei loukkaannu, että pelit käydään koronasta huolimatta.

      Kiitos Jael! Hyvää viikkoa sinulle.

      Delete
  10. jopas on herkullisen näköisiä pullia! Iski todella paha pullahimo :)

    Olen käynyt muutaman kerran toiveikkaana pyrkimässä blogiisi saaden vain sivun, että blogi on vain kutsuttujen lukijoiden käytettävissä. Ilahduin, kun huomasin uuden postauksen.

    Kivaa uutta viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pullahimo on kyllä pahempi juttu. Täällä ei auta oikein muu kuin alkaa itse leipoa. Kaupasta saa egg bread, joka on melkein kuin pullapitko, mutta ei ihan niin makea ja mehevä. Sitten on cinnabon, vähän kuin korvapuusti, mutta ihan liian makea.

      Sorry, mä laitoin blogin kiinni, kun mietin, että mitä tämän kanssa taas tekisin. Mun blogi on avoin kaikille ja kutsuttuja lukijoita ei ole. Tuumaustauko oli paikallaan ja nyt on taas sellainen olo, että on kiva kirjoittaa.

      Kiitos, viikko on alkanut ihan mukavasti. Viileällä säällä ja kivoilla kommenteilla on siihen suuri osuus.

      Delete
  11. Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! <3

    Nää pullajutut on kyllä aika mielenkiintoisia. Mä olen pulla-asioissa (kuten monessa muussakin asiassa :-D) sillä kannalla, että enempi on parempi. Tykkään siis dallaspullista, Arnoldsin Jammyista, piparipullista, kanelikierteistä sillä valkoisella kastikkeella, texaspullista jne. Kaikki kuivat käppänät on ehdoton no-no. Nämä sinun pullasi osuisivat ja taatusti uppoaisivat! Ainoastaan nuo kookokset eivät houkuttele...

    Mä en saa luetuksi yhtään kirjaa! Hajottaa tämä syksyn myötä lisääntynyt televisio-ohjelmatarjonta! :-D Nytkin taustalla pyörii BB:n 24/7... Kannattaiskohan hankkia oma elämä?

    Pus ja hali! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Arnoldsilla oli ihan parhaat donitsit joskus. Ai että mä rakastin niitä. Tunnustan, että en ole käynyt edes Suomen reissuilla ja saattavat edelleenkin olla parhaita. Kookokset voi jättää näistä pois, turhaa vain ovat tiellä, kun kreemiin pitää päästä käsiksi.

      Mulla on jäänyt monta kirjaa kesken. Suhdeluku luettujen ja keskenjääneiden kirjoen suhteen ei ole mairitteleva. Jos ei kirja ala viedä mukanaan, niin en kauhean monta sivua pinnistele. En jaksa edes loppua tarkistaa, että kuka murhasi kenet ja mistä syystä. Elämänkerrat ovat toimineet viime aikoina parhaiten.

      Lehdistä olen nähnyt, että nyt taas treffataan alttarilla, etsitään maamiehille ja -naisille pareja, tanssitaan, ollaan isoveljen valvovan silmän alla ja jossain yritetään selvitä karuista olosuhteista. Viihde on kyllä mennyt jännäksi. Mun syksyäni ilahduttaa eniten ohjelmista Great British Baking show, mutta uusi jakso tulee vain kerran viikossa! Pitkä syksy tulollaan.

      Hali sinnekin!

      Delete
  12. Onpa herkullisen näköisiä pullia! Jos leipoisin, niin noita voisin yrittää 💖.

    Luonnosta kannattaa ottaa hyviä vaikutteita 👍😊

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Susanna. Nää oli parempia kuin uskalsin toivoa.

      Luonto on kyllä sellainen aarreaitta, että kaikkea löytyy, kaikkea on. Meillä on oravia ihan älyttömästi ja tänään aamulenkillä jäin katsomaan, kun Tiku ja Taku aloittivat loppumattoman hölkän puun ympäri. Metelöivätkin ihan kamalasti. Ensin mietin, että onko siellä kissa vai mikä. Felix oli innoissaan ja olisi halunnut liittyä oravien seuraan.

      Delete
  13. Kiva, että kirjoittelit. Musta se metsäsuomalaisidea oli oikein onnistunut. Makoisia kahvi- ja neulontahetkiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kannatuksesta! Pitäisiköhän sinne metsäsuomalaisten asuinsijoille järjestää joku arkeologiryhmä tutkimaan, että löytyykö muumioituneita pullia tai muita viitteitä...

      Ihania syyskuun viimeisiä päiviä!

      Delete
  14. Hei! Mahtavaa että olet palannut linjoille! Kirjoitustyylisi on ihana ja blogiasi on kiva seurata. T:Kaisa

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Kaisa. Olet kiltti. Mä tykkään kirjoittamisesta. Välillä pitää vähän funderoida.

      Ihanaa syksyä! Kiitos, kun jätit kommentin.

      Delete
  15. Norjalaiset koulupullat! Nevöhöördit :) Mutta houkuttaa kyllä tutustumaan paremmin...

    ReplyDelete
    Replies
    1. En minäkään ollut kuullut. Pitäisi oikein tutkia, että minkälaisia pullia maa päällään kantaa. Voisi löytyä vaikka mitä. Ehkä tällekin löytyy vielä haastaja...

      Delete
  16. Ihana, että olet takaisin! Meinasin jo huolestua, kun blogisi sulkeutui ja kävinkin välillä instassa valkoilemassa et kaikki on hyvin.

    Mukavaa, pullantuoksuista syksyä sinne <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva, kun vakoilet. Kaikki on ihan ok. Kun mulle tulee fiilis, että nyt ei ole mitään sanottavaa tai ei halua omaa alakuloa pistää levitykseen, niin on parempi sitten olla hissun kissun hetki. Ja mulla ei ole lukijoita, jotka pääsisivät yksityisesti lukemaan. Blogi on joko siis auki tai kiinni.

      Kiitos, kun laitoit viestiä. Kiva kuulla, että joku on kaivannut.

      Hali,

      Johanna

      Delete