Saturday, September 25, 2021

Norjalainen koulupulla ja kuulumisia

Ihana Vaaleanpunainen_unelma Instagramissa vinkkasi mulle norjalaisista koulupullista. En ollut koskaan kuullutkaan. Ryhdyin miettimään mistä muusta hyvästä olen jäänyt paitsi. Tänään oli oivallinen päivä leipoa, vaikka syömäreitä ei kotona riittävästi olekaan. Mutta nämä pullat! Ohje on Kinuskikissalta ja tein juuri, kuten opastettiin. 

En mä enää ihmettele, miksi Norjassa on maailman parhaat hiihtäjät ja juoksijat. Kyllä minäkin painelisin viivana maaliin ja kotiin jos vastassa olisi kreemipulla kookoksella koristeltuna. Olisi kiire. Mä luulen, että bensan ja jään asemasta mun suonissa virtaisi puhdas musta kulta, öljy.  Todennäköisesti olisin parempi ihminen. 

Tosin mä epäilen, että näidenkin pullien takana täytyy olla suomalainen. Ehkä metsäsuomalaiset Ruotsin ja Norjan synkissä kuusikoissa virittelivät tuvissaan ja torpissaan jotain, joka muistuttaisi savolaisista kaskimaista. Ajattelin alkaa leipoa näitä aina, kun tarvitaan suomalaisia hörtymiä ja ristin ne uudelleen suomalaisiksi pääsiäispulliksi. Kulttuurista omimista, tottahan toki, mutta jos mun teoria metsäsuomalaisita pitäisi paikkansa, niin olisi aika omia takaisin. Ensimmäinen haukku oli ihan tajuton, mä hoipuin hämärän rajamailla. Silmissä vilahtelivat kaikki syömäni pullat: niin monta pullaa, niin turhaan. Mä olen löytänyt nyt elämäni rakkauden ja tästä en luovu. No, ehkä voisilmäpulla silloin tällöin tai korvapuusti. Mutta vain piristämään pullaelämää!



Sitten niihin kuulumisiin. Olen lukenut erinomaisia kirjoja, joista kirjoitan omat postauksensa. Muutamia on kesken. Seppo Saarion Kuinka sijoitan pörssiosakkeisiin on edennyt siihen saakka, että kesällä ei pidä osakekauppaa käydä, vaan odotella lokakuulle. Pelottaa, että seuraava iso korjausliike tulee ennen kuin ehdin puusta pitkään. Kirja on hyvin kirjoitettu ja kultakaivos, uskon ma. 

Kaksi vanhempaa lasta ovat takaisin yliopistoissaan. Ikävä on ja pullansyöjiä tarvittaisiin. Onneksi poika on sentään vielä niin lähellä, että pääsee aina välillä kotiin viikonlopuksi. Nuorimmainen paistaa pizzoja ja sanoo arvostavansa mun leipomuksia. Kaverit olivat kylässä, kun tein korvapuusteja ja yksi kavereista oli pyytänyt reseptiä. Voiko suurempaa kohteliaisuutta olla! Hän on muutenkin tosi sydämellinen nuori mies, eteläamerikkalainen juuriltaan. Perheellä on leipomo ja kyllä mua vähän tietysti arveluttaa tarjota omia tuotoksiani. Hänen äitinsä tekee mestariteoksia. Vanhempi poika on joskus ollut apumiehenä myymässä leipomon tuotteita paikallisella torilla, farmers market. Meidän lapset järjestivät kaverilleen pienen juhlan, kun hän sai amerikan kansalaisuuden. Tilasin juhlaan kakun.  

Sää on viilentynyt. Halleluja! Yläkerran ilmastointi on ollut rikki yli kuukauden ja yöt ovat olleet tukalia. Nyt näyttäisi siltä, että katkonaisen yöunet ja piehtarointi kosteissa lakanoissa ovat tältä vuodelta ohi. Viime yön nukuin kuin tukki. Joku naapuri on ottanut kukon (on kai siellä sitten kanojakin) pihapiiriinsä. Herään joka aamu riemukkaaseen kieuntaan. Ensin mua vähän harmitti, mutta nyt mua hymyilyttää. Tuntuu, kuin olisin jossain Provencessa tai muilla kaukomailla ja heräisin eksoottisesti kukonlaulun aikaan. Toivottavasti kukaan naapuri ei valita ja kukkoa heivata kanalasta. 

Olen miettinyt elämän kiemuroita. Täällä mä Keski-Suomen kasvatti pohjalaisilla juurilla varustettuna leivon norjalaisia koulupullia USA:n etelävaltiossa. Olen ylpeä tyttärestä, joka valittiin Skotlannin vesipallojoukkueeseen treenaamaan, joulukuussa harjoitellaan Walesia vastaan. Olen katsellut oravia, jotka aina yhtä innoissaan järsivät käpyjä. No helppoahan se on, kun kävyt eivät ole jäässä. Ihastellut Felixiä, joka haukkuu antaumuksella, vartioi ja vahtii herkeämättä. Olen tanssinut kuin kukaan ei katselisi. Eikä tietysti kyllä katsokaan. Pari-kolmikymppisenä saatoin tanssahdella itsekseni tunnin parikin. Olen pistänyt vanhat rakkaat Cliftersit, ELOt ja Simple Redit soimaan ja hytkynyt sieluni kyllyydestä.   

Joku jakoi kanssani tämän kuvan: 

Mä yritän ottaa mallia elämiseen oravailta, koirilta ja kukoilta. Nyt mä hipsin kuin kissa kerman kimppuun (tein pullakreemin kermasta) ja sen jälkeen pitää tosiaan hiihtää muutama kalori matkoihinsa musiikin siivin. Ehkä maine kiirii ja Norja pyytää mut maajoukkueeseensa. Onkohan niillä pullansyöntijoukkue?

Love and peace, auringonkukka sun hiuksiis,

Johanna