Wednesday, June 16, 2021

Minkä taakseen jättää

Ajatus uima-altaasta, lämpimästä kesäpäivästä ja lapsukaiset pulikoimassa kuulostaa teoriassa ihan kutkuttavalta. Vaihe oli kuitenkin sellainen, jonka kuvittelin olevan taakse jäänyttä elämää. Vaan niinpä taas raahaan tenavaa uintiharkkoihin ja hihkun altaan reunalla. Kannustan, vaikka meno ei ihan virtaviivaista (lue: melkein uppoaa) olekaan. 

En vie mielelläni hoitolapsia uimaan. Siinä alkaa olla sen verran isoja vastuukysymyksiä, että hirvittää. Toisekseen altailun jälkeen olen aika väsynyt ja ryytymiseen ei ole varaa työpäivän aikana. Uimaharjoitukset ovat kuitenkin vähän eri asia, kun voi jättää lapsen valmentajien käsiin. Siitä huolimatta vahdin silmä kovana, että hoidokki ei katoa näköpiiristä. 

Maanantai aamuna oli kiva mennä töihin. Sitä kesti n. viisi minuuttia. Vastassa oli yksi hyvin äkäinen ja sairas taapero ja toinen, joka kaipasi viihdykettä. Kuvittelin tämänkin ajan olevan mennyttä maailmaa, mutta niin vain löytyy uusia sylissä keinuteltavia. On muuten aika jännä, miten toiset lapset sairastaessaan haluavat olla sylissä ja toiset taas enemmän omissa oloissaan.

Ja jotta takautuma pikkulapsiaikaan olisi täydellinen, niin Felix-koira heräsi viime yönä tasan klo 3 ja halusi ulos. Enhän mä voinut koiraa siihen aikaan päästää takapihalle itsekseen, vaan piti hihnassa taluttaa. Nyt on olo kuin taaperoiden äidillä, paitsi ikää on kuin mummolla. Ja tottahan toki aamulla töissäkin oli vastassa kesäflunssainen lapsi, nyt se vanhempi. Olen onnellinen, että on töitä, ei sen puoleen, mutta on työnteko kivempaa, kun kaikki osapuolet ovat terveitä.

Siinä vaiheessa kun oikein alkaa tulla suru puseroon mietin vanhempaa poikaa: muutamana viime päivänä työt ovat alkaneet klo 7:30-8 ja venyneet klo 18-19. Siinä tietää paiskineensa hommia, kun 30 C lämmössä kärrää multaa ja levittää sen pihamaalle, leikkaa nurmet, karsii pensaat. Joku aikaisemmin ihmetteli vähän näitä työaikoja. Pojalla on 10-15 vuotta vanhempia työkavereita, jotka tekevät samanlaisia työpäiviä. Itsekin olen hoitanut lapsia 14-15 tuntia kerrallaan. Täällä ei niin katsota työpäivän mittaa tai terveyden tilaa. Yksi pojan ruokakauppa-ajan työkaveri sai sydänkohtauksen, vaivutettiin koomaan ja nelisen viikkoa myöhemmin  hän oli takaisin taas deliosaston keittiössä puskemassa pitkiä päiviä. Herra ei ole ihan nuorikaan, ikää on jo hyvän matkaa yli 60 vuotta. Itse vain haaveilen palkallisesta lomasta. Mun lomailut ovat tyylillä "artisti maksaa". Ei sen puoleen, niin ovat sairastamisetkin. Mutta edelleen, on kiva, että on töitä. 

Herkesin tajuamaan, että Suomessa on kohta keskikesän juhla. Puolen vuoden kuluttua horisemme joulusta. Niin se tämäkin vuosi mennä puksuttaa ihan omia uriaan. Mun pitää alkaa kohta neuloa joululahjasukkia, ettei tule kiire. Sen olen oppinut, että kiireellä tehden ei kaunista synny. Lopuksi vielä kuva mun karvaisesta ystävästä. Hauva on viime päivinä ollut ainoa, joka ei louskuta takaisin tai vaivaa olemattomilla. Dopamiinit virtaavat puolin ja toisin, kun toisiamme silmiin tuijottelemme.


❤️:lla Johanna, päivä- ja yövahti

4 comments:

  1. Ymmärrän, että on suuri vastuu viedä vieraita lapsia veden äärelle. Itse näkisin siitä varmaan painajaisiakin..:)
    Toivottavasti pikkuiset paranevat pian ja teillä alkaa normaali elämä...:)

    ReplyDelete
  2. En minäkään olisi innokas viemään hoitolapsia uimaan, siinä on suuri vastuu. Kun omani olivat pieniä, niin yritin valita jonkin rauhallisen rannan, jos emme menneet uimahalliin. Rannallakin piti koko ajan laskea, että yksi, kaksi, kolme -kaikki tallessa, yksi, kaksi, kolme...

    Minulla oli hyväpalkkainen amerikkalainen kolleega. Hänen eläkkeelle jääminen ollut mitenkään helppoa. Siihen aikaan, kun hän alkoi suunnittelemaan eläkkeelle jäämistä oli pörssissä ollut pitkään laskua ja asuntojen arvot olivat romahtaneet. Eläkekassa oli pienentynyt huomattavasti ja jo aikuinen lapsi tarvitsi vielä rahallista tukea opinnoissaan. Ei ollut varaa jäädä eläkkeelle. Juuri ennen 70-vuotispäiväänsä kolleega onnistui punnertamaan onnekseen eläkkeelle. Tytär valmistui, hän ei saanut koulutustaan vastaavaa työtä, mutta meni naimisiin hyvätuloisen miehen kanssa ja isäpappa pystyi lopettamaan rahallisen tukemisen ja jäi hieman sen jälkeen eläkkeelle. Tuossa kohtaa kyllä totesin, että aika stressaavaa se on olla amerikkalainen palkansaaja ja etenkin mies, jos perhetilanne on sellainen että miehen palkan varassa on pariskunnan eläkkeiden säästäminen ja sijoittaminen sekä lasten rahallinen tukeminen hyvin pitkälle aikuisuuteen.

    Kyseinen työkaveri on yksi terävimmistä tyypeistä, jonka kanssa olen tehnyt hommia eikä ikä todellakaan näkynyt mitenkään.

    Söpöläinen tuo koira.

    ReplyDelete
  3. Minäkin pelkäisin jos pitäisi viedä hoitolapsia altaalle. Mutta jos on valmentaja joka hoitaa vahtimisen niin varmaan helpompaa¡
    Huh, pitkät työpäivät pojallasi, toivottavasti saa siitä kunnon korvaukset. Täälläkin on pitkät työpäiväy Suomeen verrattuna. Pikaista paranemista hoitolapsillesi, ja niin suloinen tuo hauveli🐕‍🦺Hyvää loppuviikkoa Johanna 💐

    ReplyDelete
  4. Onpa pitkiä työpäiviä. Töiden jälkeen ei varmaankaan jaksa mitään muuta tehdä kuin syödä ja painua nukkumaan.
    Toivottavasti lapset ovat kohta terveitä.
    Ihana karvainen nappisilmä<3

    ReplyDelete