Friday, June 11, 2021

Rose is a rose is a rose is a rose ja Sauna on sauna

Gertrude Stein esitti havaintonsa ruususta ja sen sanotaan tarkoittavan, että it is what it is eli suunnilleen niin, että ruusu on ruusu eikä se siitä  muuksi muutu. Ruusut ovat jostain syystä nyt puhutelleet. Huomasin, että olen kerännyt ympärilleni ruusun tuokua monin tavoin.

Mä olen saunonut perimätiedon mukaan kuukauden vanhasta saakka. Sen ikäisenä äiti vei mut saunaan ensivisiitille. Varmaankin pesulle ja vähän lämmittelemään, tuskinpa sentään pääsin vihtaa kokeilemaan. Lapsuuden kesinä kotitalon pihasauna lämmitettiin päivittäin ja kyllä minä siellä varmaan päivittäin istuinkin. Mitä kuumempi päivä sen kivempi on saunoa. Jotenkin kuumuus viilenee, kun on ensin vielä kuumemmassa. Parhaina päivinä saunottiin monta kertaa. Mä rakastan saunomista ja mulle sopii niin aamu-, päivä-, kuin yösaunakin. Nyt kun saunaa ei enää ole pitää viritellä kylpyiloja. Ei se samalta tunnu, mutta on se tyhjää parempi.  


Kesällä 2007 saavuimme Suomeen iltamyöhällä. Kaupat eivät olleet auki, joltain kioskilta hain ilta- ja yöpalatarpeet. Suuntasimme Kruununhakaan vuokra-asuntoon (vielä silloin ei ollut airbnb) ja ensitöikseni pistin saunan päälle. Joskus aamuyön pikkutunneilla pääsin taas löylyjen makuun ja sama aamulla uusiksi. Tuntuu, että koskaan ei iho ole ihan niin puhdas kuin saunan jälkeen. Löylyissä saa pikakasvojenkohotuksen ja iho näyttää ja tuntuu paremmalta. 



Ruusu- ja laventeli ovat ihania tuoksuja kylpyyn. Varsinkin iltaisin on kiva rentoutua laventelikylvyssä. Löysin T J Maxx kaupasta ruusuvettä ja kuorinta-aineet sekä kasvoille että vartalolle. 



Nicole Millerin kuorinta-aine yllätti koostumuksellaan. Se on karheaa ja valmiiksi kosteaa. Iho jää samettisen pehmeäksi. 

Alakuvan uusiseelantilainen vartalon kuorinta-aine on kuin hiekkaa. Siinä yhdistyvät suola, vuohenmaito ja ruusunmarjat. Mielikuvat ovat jännä juttu. Mä innostuin heti kun näin, että tuote on Uudesta-Seelannista. Tuli sellainen olo, että täytyy olla puhtaat raaka-aineet ja vähän haitallisia kemikaaleja. Mene ja tiedä, mutta näin mä mielessäni ajattelin. Myös japanilainen ja eteläkorealainen kosmetiikka herättävät luottamusta. Alemman kuvan kasvonaamiot ovat korealaisia. 



Suomesta tuon tuliaisiksi itselleni ruusunmarjateetä. Mä en ole meidän kaupoissa sitä nähnyt. Tosin en ole kovin vimmatusti etsinyt, kun teetä on ollut kotona varastossa. Suomessa eläessäni ostin usein välipalaksi Piltti-ruusunmarjasosetta. Toisinaan siihen oli suoranainen himo. 


Kenzon tuoksykynttilässä kukkivat kielo, hyasintti ja freesia. Mukana on aavistus persikkaa. Kun vielä sytyttelen muutaman kynttilän kylpyhuoneeseen, niin kyllähän tämä saunankorvike ainakin viihdyttää jos ei muuta. Tällä hetkellä mä haaveilen saunasta ja sen kuistista jossain suomalaisen järven tai meren rannalla. Ehkä mä istun siellä iltayöstä, kun luonto on rauhoittunut, laineet tuskin liplattavat. Tai ehkä myrsky on nousemassa, päivä näyttää äkeältä ja tuimat pilvet kiilaavat auringon peitoksi. Ehkä mä olen matkalla aamu-uinnilta saunaan lämmittelemään... Mulla on vähän sellainen olo, että saatan siirtää vielä vuoria ihan vain päästäkseni saunaan.


❤:lla Johanna, lähes syntymästä löylynlyömä 

Saturday, June 5, 2021

Tytär on kotona vaikka Strömsassa menee paremmin

Ihan ekaksi: onnea kaikille valmistuneille! Suoritus on tänä keväänä aivan erityinen, sillä olosuhteet ovat olleet poikkeukselliset. Onnea myös kaikilla taustavaikuttajille. Nyt on aika taputtaa itseä olkapäälle ja todeta, että hyvin hoidettu. 

Kuuntelin jokin aika sitten ohjelmaa, jossa yritysten edustajat kertoivat, kuinka ovat osin luopumassa vaatimuksesta, että työnhakijalla on yliopistoarvosana. Yksi näistä on IBM. He olivat todenneet, että hyviä ja alasta innostuneita jää värväämättä vain, koska koulutus ei natsaa. Juttelin yhden vähän vanhemman tuttavan kanssa, ja hän osaltaan totesi, että tärkeintä on olla joku koulutus. Työelämään päästyä ei ole kovin suurta merkitystä sillä, mikä se sitten on.  Joskus luin, että tieto avoimesta työpaikasta leviää viidakkorummun avulla ja ainoastaan n. 30% työpaikoista päätyy avoimeen hakuun. Tärkeää on tuntea oikeat ihmiset. Ei mun ole tarkoitus nyt masentaa valmistuneita, vaan sanoa, että perille voi päästä monta reittiä pitkin. Moottoritietä paahtaessa jää paljon näkemättä ja kokematta. Jos on unelma, niin sitä kohti sitten vaikka vähän kiertäen. Oma paikka löytyy niin elämässä kuin työelämässä. Maalivahti Jussi Olkinuora on tästä oiva esimerkki. 


Mun paikka tänä kesänä taitaa olla tyynyt korvien suojana. Tytär on ollut kotona nyt parisen päivää ja jo on käyty keskusteluja rasismista, patriarkaalisesta yhteiskunnasta, diskriminoinnista, ihmislajin kehityksestä... Musta on hauska kuunnella nuorten sananvaihtoa ja joskus yritän saada jotain sanottua. Ei yleensä onnistu. Suurin syy on tietysti, että meillä on niin "suuri sukupolvien välinen ero". You are different generation, kuten he kauniisti ilmaisevat. Lupasin, että palataan asiaan sitten, kun olette viisikymppisiä. Kaiholla muistelen aikaa, kun itse olin nuori ja idealisti, kun tieto oli varmaa ja oikeaa.  Toisaalta olisi ollut kiva tietää kaikki se, mitä nyt tiedän. 

Olen oppinut mm., että matkustaessa on hyvä olla käteistä mukana. Jos suunnittelen matkaamista julkisilla, niin tarkistan aikataulut. Aikataulut saattavat muuttua kesäkuukausien alkaessa jne. No, tämähän on tätä fossiilien höpinää, mutta niin vain kävi, että neuvot ammoisilta ajoilta olivat tarpeen. Tytär soitti edellisenä iltana ennen matkaan lähtöä, että juna ei pysähdykään niin, että pääsee näppärästi lentoasemalle. Mitäs nyt? Ehdotin taksia. Ei ole rahaa. Ehdotin, että ottaa hätätilanteita varten antamani luottokortin ja käy hakemassa rahaa seinästä. Skotlannin ikäviä puolia on, että taksit eivät useinkaan suostu ottamaan muuta kuin käteistä vastineeksi kyydistä. Kehotin vielä soittelemaan ja pyytämään tarjouksen ja varaamaan sitten kyydin aamuksi. Ja nostamaan rahaa sen verran, että on vähän seuraavaankin "yllätykseen".


Lentomatka Edinburghista Lontooseen luonnistui, mutta sitten nousi tie pystyyn: todistus negatiivisesta Covid-testistä ei kelvannut eurooppalaiselle lentoyhtiölle matkaan Lontoosta Amerikan-mantereelle. Testissä ei sanottu sen olevan PCR testi, vaikka se on testi, jota Skotlannissa käytetään. Oli vielä sanottu, että häntä ei olisi saanut päästää matkaan Edinburghista. Ei siinä mikään auttanut, kirjainyhdistelmä puuttui. Kone lähti ja tyttö jäi. Tässä vaiheessa mun neuvo oli, että käy palvelutiskillä, syömässä ja ota selvää, missä testejä lentokentällä tehdään ja käytä sitä luottokorttia. (Tytär on muuten jo paljon edistyneempi matkaaja kuin itse olen, joten kyllä hän ihan itsekin pärjää. Haluaa vain saada äidin tuntemaan itsensä muka tärkeäksi.)

Ei onneksi tarvinnut muuta kuin syödä. Asiat järjestyivät niin veikeästi, että koska tyttären matka ohjattiin amerikkalaisen lentoyhtiön reitille ja Amerikan päässä ei kauheasti välitetä testin kirjainyhdistelmistä (kunhan on todiste, että testi on negatiivinen), niin hän oli loppujen lopuksi kotona vain pari tuntia myöhemmin. Sen lisäksi hän sai vip-palvelun, pääsi ensimmäisenä koneeseen ja kaikki olivat olleet supermukavia. Testi ei muuten ole ihan halpa, yli 100 puntaa kerta jos ei ole oireita. Niitä ei huvikseen kovin monta viitsi tehdä. Toisin on tietysti täällä Amerikassa, jossa testit ovat ilmaisia ja ne tehdään parkkipaikoilla :)  Ja rokotteen ottamisesta vähän vaikka maksetaan.  



Pitkä ja kuuma kesä on tulollaan ja kaikki ankanpoikaset ovat taas saman katon alla. Voiko sitä enempää toivoa. Tietysti pitkä ja vähän viileämpi kesä olisi paikallaan, mutta ei nyt uhmata jumalia. 

❤:lla Johanna, oman aikakautensa tekele