Saturday, June 26, 2021

Kiinanruusu kukoistaa helteestä huolimatta

Suomen uutisista olen lukenut, että nyt lämmintä riittää. Meillä on jokseenkin samat lukemat, ehkä muutaman asteen yli. Mulle kesät ovat liian tukalia, vähemmälläkin helteellä pärjäisin, mutta toukokuusta syyskuulle meillä mennään 30 ja yli asteilla. Ehkä asiaa helpottaisi jos pukeutuisin shortseihin ja t-paitaan. Mua ei häiritse toisten ihmisten epätäydelliset vartalot, mutta omilla polvillani tai paljailla käsivarsilla en halua pilata kenenkään päivää. Joku tuttava muutama vuosi sitten totesikin, että ei ole nähnyt mulla koskaan yllä mitään, mikä olisi lyhyempi kuin pohkeisiin yltävä.  



Muistan, kun äiti kasvatti pistokkaasta kiinanruusun (onhan tämä kiinanruusu, onhan?). Olen ollut varmaankin alle 10 v. ja kiinanruusu kuulosti kovin eksoottiselta. En tosin osannut ajatella, että ruukussa kukkiva kasvi voisi olla luonnossa puunkokoinen. Muistan senkin, kuinka kukkaa ihasteltiin, kun se vihdoinkin nupusta aukesi.  

Puutarhanhoidosta ymmärtävä ystäväni totesi, että täällä on niin helppo hoitaa puutarhaa, kun kaikki kukoistaa. Mä en ole osannut ajatella asiaa edes noin, kun pääosin nurmi on ollut kasvatusprojektina. Ja tottahan se on, meillä on kyllä varmasti ihanteelliset olosuhteet lämmön ja kosteuden suhteen monille kasveille. Paitsi nurmelle, joka aina kärähtää. 


Juhannusta ei ole vietetty. Jotenkin sen juhliminen tuntuisi falskilta täällä, kun ei ole rantaa, saunaa, kokkoa, valoisaa kesäyötä. Muutama päivä sitten mulla oli synttärit ja lapset järjestivät mukavan muistamisen. Olen kovin liikuttunut siitä kuinka ajattelevaisia ja huomioonottavia lapsista on varttunut. Äidin rakkaus Great British Baking Showta kohtaan ei ollut jäänyt huomaamatta ja nyt täällä on uudella essulla varustettu "Star Baker". Lahjan saatesanat sisälsivät toiveen erilaisista leivonnaisista. 


Yrittäkää jaksaa siellä Suomen helteissä! Kesä 2010 oli hirmu kuuma. Tapasin silloin kesäkuussa isäni viimeisen kerran ja myöhemmin syksyllä hän nukkui pois. Mä olen varma, että kuuma kesä oli osaltaan jouduttamassa poismenoa. Isä ei varmasti itse edes tullut ajatelleeksi, että voisi ottaa vähän rauhallisemmin kuumuudesta huolimatta. Hän teki pyöräretkensä, puunhakkuunsa, kasvimaan hoidon ja kaiken muun mahdollisen satoi tai paistoi. Isä myös vietti juhannuksen, kuten kuuluu. Ehdotin yhtenä juhannusaattona, että voisiko hän silloin tulla käymään ja isä totesi, että sehän on juhannusaatto, ei silloin lähdetä kylille. Isän jämptiys oli varmasti yksi hänen parhaita piirteitään. Kuten myös ymmärrys silloin, kun ymmärtäjää ja kuulijaa tarvittiin. Tykkään ajatella, että isäni mukaan musta tuli Johanna, isän toinen nimi oli Johannes. 

❤:lla Johanna, etsien juhannusruusun ja hibiscuksen yhtäläisyyksiä


Wednesday, June 16, 2021

Minkä taakseen jättää

Ajatus uima-altaasta, lämpimästä kesäpäivästä ja lapsukaiset pulikoimassa kuulostaa teoriassa ihan kutkuttavalta. Vaihe oli kuitenkin sellainen, jonka kuvittelin olevan taakse jäänyttä elämää. Vaan niinpä taas raahaan tenavaa uintiharkkoihin ja hihkun altaan reunalla. Kannustan, vaikka meno ei ihan virtaviivaista (lue: melkein uppoaa) olekaan. 

En vie mielelläni hoitolapsia uimaan. Siinä alkaa olla sen verran isoja vastuukysymyksiä, että hirvittää. Toisekseen altailun jälkeen olen aika väsynyt ja ryytymiseen ei ole varaa työpäivän aikana. Uimaharjoitukset ovat kuitenkin vähän eri asia, kun voi jättää lapsen valmentajien käsiin. Siitä huolimatta vahdin silmä kovana, että hoidokki ei katoa näköpiiristä. 

Maanantai aamuna oli kiva mennä töihin. Sitä kesti n. viisi minuuttia. Vastassa oli yksi hyvin äkäinen ja sairas taapero ja toinen, joka kaipasi viihdykettä. Kuvittelin tämänkin ajan olevan mennyttä maailmaa, mutta niin vain löytyy uusia sylissä keinuteltavia. On muuten aika jännä, miten toiset lapset sairastaessaan haluavat olla sylissä ja toiset taas enemmän omissa oloissaan.

Ja jotta takautuma pikkulapsiaikaan olisi täydellinen, niin Felix-koira heräsi viime yönä tasan klo 3 ja halusi ulos. Enhän mä voinut koiraa siihen aikaan päästää takapihalle itsekseen, vaan piti hihnassa taluttaa. Nyt on olo kuin taaperoiden äidillä, paitsi ikää on kuin mummolla. Ja tottahan toki aamulla töissäkin oli vastassa kesäflunssainen lapsi, nyt se vanhempi. Olen onnellinen, että on töitä, ei sen puoleen, mutta on työnteko kivempaa, kun kaikki osapuolet ovat terveitä.

Siinä vaiheessa kun oikein alkaa tulla suru puseroon mietin vanhempaa poikaa: muutamana viime päivänä työt ovat alkaneet klo 7:30-8 ja venyneet klo 18-19. Siinä tietää paiskineensa hommia, kun 30 C lämmössä kärrää multaa ja levittää sen pihamaalle, leikkaa nurmet, karsii pensaat. Joku aikaisemmin ihmetteli vähän näitä työaikoja. Pojalla on 10-15 vuotta vanhempia työkavereita, jotka tekevät samanlaisia työpäiviä. Itsekin olen hoitanut lapsia 14-15 tuntia kerrallaan. Täällä ei niin katsota työpäivän mittaa tai terveyden tilaa. Yksi pojan ruokakauppa-ajan työkaveri sai sydänkohtauksen, vaivutettiin koomaan ja nelisen viikkoa myöhemmin  hän oli takaisin taas deliosaston keittiössä puskemassa pitkiä päiviä. Herra ei ole ihan nuorikaan, ikää on jo hyvän matkaa yli 60 vuotta. Itse vain haaveilen palkallisesta lomasta. Mun lomailut ovat tyylillä "artisti maksaa". Ei sen puoleen, niin ovat sairastamisetkin. Mutta edelleen, on kiva, että on töitä. 

Herkesin tajuamaan, että Suomessa on kohta keskikesän juhla. Puolen vuoden kuluttua horisemme joulusta. Niin se tämäkin vuosi mennä puksuttaa ihan omia uriaan. Mun pitää alkaa kohta neuloa joululahjasukkia, ettei tule kiire. Sen olen oppinut, että kiireellä tehden ei kaunista synny. Lopuksi vielä kuva mun karvaisesta ystävästä. Hauva on viime päivinä ollut ainoa, joka ei louskuta takaisin tai vaivaa olemattomilla. Dopamiinit virtaavat puolin ja toisin, kun toisiamme silmiin tuijottelemme.


❤️:lla Johanna, päivä- ja yövahti

Friday, June 11, 2021

Rose is a rose is a rose is a rose ja Sauna on sauna

Gertrude Stein esitti havaintonsa ruususta ja sen sanotaan tarkoittavan, että it is what it is eli suunnilleen niin, että ruusu on ruusu eikä se siitä  muuksi muutu. Ruusut ovat jostain syystä nyt puhutelleet. Huomasin, että olen kerännyt ympärilleni ruusun tuokua monin tavoin.

Mä olen saunonut perimätiedon mukaan kuukauden vanhasta saakka. Sen ikäisenä äiti vei mut saunaan ensivisiitille. Varmaankin pesulle ja vähän lämmittelemään, tuskinpa sentään pääsin vihtaa kokeilemaan. Lapsuuden kesinä kotitalon pihasauna lämmitettiin päivittäin ja kyllä minä siellä varmaan päivittäin istuinkin. Mitä kuumempi päivä sen kivempi on saunoa. Jotenkin kuumuus viilenee, kun on ensin vielä kuumemmassa. Parhaina päivinä saunottiin monta kertaa. Mä rakastan saunomista ja mulle sopii niin aamu-, päivä-, kuin yösaunakin. Nyt kun saunaa ei enää ole pitää viritellä kylpyiloja. Ei se samalta tunnu, mutta on se tyhjää parempi.  


Kesällä 2007 saavuimme Suomeen iltamyöhällä. Kaupat eivät olleet auki, joltain kioskilta hain ilta- ja yöpalatarpeet. Suuntasimme Kruununhakaan vuokra-asuntoon (vielä silloin ei ollut airbnb) ja ensitöikseni pistin saunan päälle. Joskus aamuyön pikkutunneilla pääsin taas löylyjen makuun ja sama aamulla uusiksi. Tuntuu, että koskaan ei iho ole ihan niin puhdas kuin saunan jälkeen. Löylyissä saa pikakasvojenkohotuksen ja iho näyttää ja tuntuu paremmalta. 



Ruusu- ja laventeli ovat ihania tuoksuja kylpyyn. Varsinkin iltaisin on kiva rentoutua laventelikylvyssä. Löysin T J Maxx kaupasta ruusuvettä ja kuorinta-aineet sekä kasvoille että vartalolle. 



Nicole Millerin kuorinta-aine yllätti koostumuksellaan. Se on karheaa ja valmiiksi kosteaa. Iho jää samettisen pehmeäksi. 

Alakuvan uusiseelantilainen vartalon kuorinta-aine on kuin hiekkaa. Siinä yhdistyvät suola, vuohenmaito ja ruusunmarjat. Mielikuvat ovat jännä juttu. Mä innostuin heti kun näin, että tuote on Uudesta-Seelannista. Tuli sellainen olo, että täytyy olla puhtaat raaka-aineet ja vähän haitallisia kemikaaleja. Mene ja tiedä, mutta näin mä mielessäni ajattelin. Myös japanilainen ja eteläkorealainen kosmetiikka herättävät luottamusta. Alemman kuvan kasvonaamiot ovat korealaisia. 



Suomesta tuon tuliaisiksi itselleni ruusunmarjateetä. Mä en ole meidän kaupoissa sitä nähnyt. Tosin en ole kovin vimmatusti etsinyt, kun teetä on ollut kotona varastossa. Suomessa eläessäni ostin usein välipalaksi Piltti-ruusunmarjasosetta. Toisinaan siihen oli suoranainen himo. 


Kenzon tuoksykynttilässä kukkivat kielo, hyasintti ja freesia. Mukana on aavistus persikkaa. Kun vielä sytyttelen muutaman kynttilän kylpyhuoneeseen, niin kyllähän tämä saunankorvike ainakin viihdyttää jos ei muuta. Tällä hetkellä mä haaveilen saunasta ja sen kuistista jossain suomalaisen järven tai meren rannalla. Ehkä mä istun siellä iltayöstä, kun luonto on rauhoittunut, laineet tuskin liplattavat. Tai ehkä myrsky on nousemassa, päivä näyttää äkeältä ja tuimat pilvet kiilaavat auringon peitoksi. Ehkä mä olen matkalla aamu-uinnilta saunaan lämmittelemään... Mulla on vähän sellainen olo, että saatan siirtää vielä vuoria ihan vain päästäkseni saunaan.


❤:lla Johanna, lähes syntymästä löylynlyömä 

Tuesday, June 8, 2021

Sukkahommia

Viimekuukausina löytynyt neulontaharrastus on jatkunut. Mä tykkään eniten tehdä joko lettiä tai sitten ihan perussukkia. Niitä on kivointa käyttääkin. Puna-pinkki-valkoiset sukat ovat synttärilahja itselleni. En ole varma olenko täällä maininnut, mutta musta on tullut jonkin lajin kettumaanikko. Ei ole repolaisen häntä kainalossa, vaan ketut ovat valtavan kauniita ja salamyhkäisiä. Tulevat toisinaan ihan lähelle ja sitten vilahtavat matkoihinsa.  


Kettujen lisäksi tykkään marsipaanista. Tytär toi tuliaisiksi Marks & Spencerin marsipaanipalloja. Toivotin tyttären tervetulleeksi kuviosukilla. Näiden varteen opettelin valepalmikkoa ja sehän oli sitten paljon helpompaa kuin luulin. Hiekka ja valkoinen ovat ajaton yhdistelmä. 


Nuorempi poika sai kesäksi lyhytvartisen sukat. Hän valitsi itse mun lankavarastosta hiekanvärin. Hänen makunsa on hyvin pelkistetty: mustaa, valkoista, neutraalia. 


Alakuvan kirjoneulesukat masensivat mut täysin. Ohjeen koko oli 38/39, mutta eivät nämä kyllä jalkaan menneet. Kärki on turkasen ruma ja into loppui näiden kanssa. Tuntui, että olen maailman surkein käsityöihminen, tyhmä, tyhmempi, tyhmin. Tein kuitenkin toisen version samoilla väreillä pojan ystävälle (tyttö). Niistä tuli ihan kivat. 



Lahjasukat tulollaan. 

Tyttö tietää mun maun ja vaaleanpunaiset possukarkit maistuivat. Näitä yksinkertaisia perussukkia taidan seuraavassa versiossa vähän parannella, mielessä on jo muutama ajatus. 

Vähän harmittaa, kun tällä viikolla ei ole ollenkaan töitä, mutta toisaalta on kiva, kun voin viettää aikaa tyttären kanssa. Ja vähän myös poikien. Kaupat talosta tehtiin maanantaina ja nyt ei ole enää sitä taloa sitten. Toivottavasti uusi perhe tykkää ja viihtyy. Mä en ole vieläkään ajatellut asiaa, vielä ei ole sen aika. Toisaalta rinta-alassa painaa ja harmittaa. Ajan kanssa varmasti helpottaa. Oli tämä kuitenkin sellainen episodi, joka opetti, että vain silloin voi asioistaan päättää, kun itsellä on kaikki langat käsissä. 


Ai niin, mä pääsen varmaan ihan päivän parin sisällä kommentoimaan teidän blogeihin! Netti on tulollaan. On muuten harvinaisen hankalaa elämä, kun netin perässä pitää lähteä kotoa kauemmaksi. Kännykän kautta toimii, mutta tosi hitaasti. Muistutti niitä aikoja, kun modeemi naksui ja tietokoneen avautuminen kesti vartin. Muistan, kun ensin kävin työhuoneessa käynnistämässä tietsikan ja sitten menin kaikessa rauhassa hakemaan aamukahvia. Oi niitä aikoja. 

❤:lla Johanna, marsipaanipalloilla ja possukarkeilla kyllästettynä

Saturday, June 5, 2021

Tytär on kotona vaikka Strömsassa menee paremmin

Ihan ekaksi: onnea kaikille valmistuneille! Suoritus on tänä keväänä aivan erityinen, sillä olosuhteet ovat olleet poikkeukselliset. Onnea myös kaikilla taustavaikuttajille. Nyt on aika taputtaa itseä olkapäälle ja todeta, että hyvin hoidettu. 

Kuuntelin jokin aika sitten ohjelmaa, jossa yritysten edustajat kertoivat, kuinka ovat osin luopumassa vaatimuksesta, että työnhakijalla on yliopistoarvosana. Yksi näistä on IBM. He olivat todenneet, että hyviä ja alasta innostuneita jää värväämättä vain, koska koulutus ei natsaa. Juttelin yhden vähän vanhemman tuttavan kanssa, ja hän osaltaan totesi, että tärkeintä on olla joku koulutus. Työelämään päästyä ei ole kovin suurta merkitystä sillä, mikä se sitten on.  Joskus luin, että tieto avoimesta työpaikasta leviää viidakkorummun avulla ja ainoastaan n. 30% työpaikoista päätyy avoimeen hakuun. Tärkeää on tuntea oikeat ihmiset. Ei mun ole tarkoitus nyt masentaa valmistuneita, vaan sanoa, että perille voi päästä monta reittiä pitkin. Moottoritietä paahtaessa jää paljon näkemättä ja kokematta. Jos on unelma, niin sitä kohti sitten vaikka vähän kiertäen. Oma paikka löytyy niin elämässä kuin työelämässä. Maalivahti Jussi Olkinuora on tästä oiva esimerkki. 


Mun paikka tänä kesänä taitaa olla tyynyt korvien suojana. Tytär on ollut kotona nyt parisen päivää ja jo on käyty keskusteluja rasismista, patriarkaalisesta yhteiskunnasta, diskriminoinnista, ihmislajin kehityksestä... Musta on hauska kuunnella nuorten sananvaihtoa ja joskus yritän saada jotain sanottua. Ei yleensä onnistu. Suurin syy on tietysti, että meillä on niin "suuri sukupolvien välinen ero". You are different generation, kuten he kauniisti ilmaisevat. Lupasin, että palataan asiaan sitten, kun olette viisikymppisiä. Kaiholla muistelen aikaa, kun itse olin nuori ja idealisti, kun tieto oli varmaa ja oikeaa.  Toisaalta olisi ollut kiva tietää kaikki se, mitä nyt tiedän. 

Olen oppinut mm., että matkustaessa on hyvä olla käteistä mukana. Jos suunnittelen matkaamista julkisilla, niin tarkistan aikataulut. Aikataulut saattavat muuttua kesäkuukausien alkaessa jne. No, tämähän on tätä fossiilien höpinää, mutta niin vain kävi, että neuvot ammoisilta ajoilta olivat tarpeen. Tytär soitti edellisenä iltana ennen matkaan lähtöä, että juna ei pysähdykään niin, että pääsee näppärästi lentoasemalle. Mitäs nyt? Ehdotin taksia. Ei ole rahaa. Ehdotin, että ottaa hätätilanteita varten antamani luottokortin ja käy hakemassa rahaa seinästä. Skotlannin ikäviä puolia on, että taksit eivät useinkaan suostu ottamaan muuta kuin käteistä vastineeksi kyydistä. Kehotin vielä soittelemaan ja pyytämään tarjouksen ja varaamaan sitten kyydin aamuksi. Ja nostamaan rahaa sen verran, että on vähän seuraavaankin "yllätykseen".


Lentomatka Edinburghista Lontooseen luonnistui, mutta sitten nousi tie pystyyn: todistus negatiivisesta Covid-testistä ei kelvannut eurooppalaiselle lentoyhtiölle matkaan Lontoosta Amerikan-mantereelle. Testissä ei sanottu sen olevan PCR testi, vaikka se on testi, jota Skotlannissa käytetään. Oli vielä sanottu, että häntä ei olisi saanut päästää matkaan Edinburghista. Ei siinä mikään auttanut, kirjainyhdistelmä puuttui. Kone lähti ja tyttö jäi. Tässä vaiheessa mun neuvo oli, että käy palvelutiskillä, syömässä ja ota selvää, missä testejä lentokentällä tehdään ja käytä sitä luottokorttia. (Tytär on muuten jo paljon edistyneempi matkaaja kuin itse olen, joten kyllä hän ihan itsekin pärjää. Haluaa vain saada äidin tuntemaan itsensä muka tärkeäksi.)

Ei onneksi tarvinnut muuta kuin syödä. Asiat järjestyivät niin veikeästi, että koska tyttären matka ohjattiin amerikkalaisen lentoyhtiön reitille ja Amerikan päässä ei kauheasti välitetä testin kirjainyhdistelmistä (kunhan on todiste, että testi on negatiivinen), niin hän oli loppujen lopuksi kotona vain pari tuntia myöhemmin. Sen lisäksi hän sai vip-palvelun, pääsi ensimmäisenä koneeseen ja kaikki olivat olleet supermukavia. Testi ei muuten ole ihan halpa, yli 100 puntaa kerta jos ei ole oireita. Niitä ei huvikseen kovin monta viitsi tehdä. Toisin on tietysti täällä Amerikassa, jossa testit ovat ilmaisia ja ne tehdään parkkipaikoilla :)  Ja rokotteen ottamisesta vähän vaikka maksetaan.  



Pitkä ja kuuma kesä on tulollaan ja kaikki ankanpoikaset ovat taas saman katon alla. Voiko sitä enempää toivoa. Tietysti pitkä ja vähän viileämpi kesä olisi paikallaan, mutta ei nyt uhmata jumalia. 

❤:lla Johanna, oman aikakautensa tekele

Wednesday, June 2, 2021

Vauvanvaatteita (kuvia ja video)

Monet tovit olen ihmetellyt miksi Suomessa ei myydä Carter’s vaatteita vauvoille ja lapsille. Nämä voisivat olla aika kivoja Amerikan tuliaisiakin. Mähän tein leipätyöni vaatteiden parissa Suomessa ollessani, 12 vuotta ehdin olla alalla. Carter’sin tuottet ovat yleensä erinomaisia laadultaan, yksityiskohdat mietittyjä ja perinteisiä hyvällä tavalla. Tyttöjen ja poikien mallistojen lisäksi on unisex-malleja, neutraaleja. Ja mikä parasta, ostaja ei mene vararikkoon. 


Eihän nämä nyt tietenkään ole yhtä trendikkäitä kuin yksiväriset mustat (joista kuulemma maksetaan maltaita), mutta meikäläisen mummelin silmää miellyttävät. Materiaali on usein puhdasta puuvillaa. Carter’silla on omia liikkeitä ja vähän yksi jos toinen yritys on tuotteita ottanut valikoimiinsa mm. Kohl’s. Kohl’s on sellainen kauppa, jossa kaikki on aina alennuksessa ja mitään ei pidä ostaa ellei se ole vähintään -40%. Lisäksi kupongit, kanta-asiakkuudet.... Ei ole sattumaa, että usein näkee ihmisiä harhailemassa kaupan käytävillä ostoskärryt (suuret ostoskärryt) kukkuroillaan tavaraa.




Autoin poikaa lahja-asiassa ja kuvat ja video kertovat tuotteista ja lahjansaajasta tarkemmin. Lahja on jo toimitettu saajalleen ja tuore isä oli ollut liikuttunut ja halannut poikia ja luvannut lähettää kuvia, kun vaatteet ovat käytössä. Tämä oli mieluisa tehtävä, mua ei haittaa jos mä joku päivä saan olla oikea mummo. Ehkä ei ihan vielä, sillä hyvä on nuorten vähän elää nuoruuttaankin. Huomaan, että tässä asiassa olen ehkä enemmän amerikkalainen kuin suomalainen: haluan olla lasteni ja heidän tulevien (jos niikseen tulee) perheidensä apuna. Mulla on sellainen olo, että mummona on kiva olla. Jostain syystä lapset kutsuvat mua jo pikkuiseksi mummeliksi. Sikäli hassua, että oikein kun selkärangan suoristan olen 170 cm pitkä.


Video on n. 2 minuuttia ja näytän siinä hankinnat. Mun oli pakko näyttää näitä jollekin, kun kukaan muu näistä ei meidän kotona jaksanut ihan kamalasti innostua. 


                                                                ❤️:lla Johanna, vauvanvaate höpöttelijä