Sunday, April 11, 2021

Sielu kaipaa pilkille

Kuluneen viikon olisin istunut mieluummin vaikka räntäsateessa pilkillä. Ketuttanut on kuin pientä oravaa jäisen kävyn kimpussa. Olen pakannut minkä ehtinyt.  


Perjantaina töistä kotiin tullessa en ollut ihan varma mistä talosta sänkyni löytyy. Tulin ensiksi tänne vanhaan kotiin. Sekä kahvinkeitin että vuoteet olivat kadonneet. Toisaalta netti toimi ja oli aika helppo päättää, että nukkuuko yönsä lattialla vai sängyssä. Jäin vanhaan kotiin ja nukuin suhteellisen makoisasti muutaman viltin päällä. Nuorempi poika kyseli tekstarilla yömyöhään töiden jälkeen, että minne pitäisi mennä yöksi. Hänen ratkaisussaan olennaiseksi tekijäksi muotoutui ruoka: lattia kelpasi leposijaksi kunhan vatsa ei murissut. 

Kävin perjantaina myös rokotettavana. Olisin halunnut Modernan rokotteen Pfizerin sijaan, mutta Modernaa ei ollut tarjolla. Molemmat ovat suunnilleen yhtä tehokkaita, mutta Moderna on valmiiksi annosteltu, kun taas Pfizeria joutuvat rokotteen antajat annostelemaan. Kyllä mä luotan meidän terveydenhoidon ammattilaisiin, mutta olisi siinä yksi virhe vähemmän tapahtuvaksi. Pölisin ihan päättömiä hermostuksissani. Olen piikkikammoinen. Hoitaja kertoi antaneensa yli 1000 rokotetta helmikuusta alkaen. Hän mua kannusti ja kehotti pölisemään lisää. Kun piikki oli tuikattu höläytin vielä kyyneleet silmissä, että "bless your heart" (kääntyy vähän huonosti suomeksi tämä eteläisten osavaltioiden siunatkoon sydäntäsi -ilmaisu, mutta lämmintä kiitollisuutta sillä kuvasin). Kaupassa (rokote annettiin Walgreens -kaupassa) katselin hyllyjä vielä vartin ajan kehotuksen mukaisesti jälkioireiden varalta. Kysyin, että minkälaiset tuntemukset olisivat mahdollisia ja sanan huimaus kuullessani alkoi maailma jo muka vähän heilua ja korvissa humista. Kuvitteellisten oireiden lisäksi ainoastaan rokotekohta tuli kipeäksi. Sitä jomottikin sitten oikein kunnolla lauantaina. 


Lämpö ja sää ovat olleet kohdillaan. Kaivelin leveälierisen hatun varjostamaan kasvoja ja niskaa. Parina päivänä lämpöä oli jo melkein 30 C astetta. Senkin puoleen on käynyt mielessä, että pilkkiminen ei ole ollenkaan hassumpi tapa viettää aikaa. En olisi halunnut kesän kuumuuden alkavan ihan vielä. 



Kaappien kätköistä löytyi unohtamiani valokuvia. Alimmassa kuvassa olen n. 30-vuotias, ehkä vuoden vajaa. Juhlien teemana oli 50- tai 60-luku ja sen mukaan olen pynttäytynyt. Oli hauskat juhlat. Ikävä kyllä en osaa muita tansseja kuin jenkkaa ja taisin talloa muutamat varpaat sinisiksi. Sorit siitä.


Joku kysyi edellisessä postauksessa, että minne muutamme. Muutamme tästä vanhasta kodista vielä vanhempaan kotiin n. puolen kilometrin päähän linnuntietä. Tila pienenee puolella (n. 400 neliötä n. 200 neliöön), lehtipuut vaihtuvat havupuiksi, saunaa ei ole, kokokylppäreitä on kolme vähemmän, ei kodinhoitohuonetta, kaasuliettä, kuraeteistä, valmiiksi rakennettuja hyllyköitä ja autotallikin vain kahdelle autolle. Naapurit ovat lähempänä ja sijainti ei ole yhtä rauhallinen. Talo on ihan ok, ei siinä mitään. Se ei alunalkujaankaan ollut oma valintani, kun sen vuonna 2003 ostimme. Olisin halunnut toisen samanhintaisen talon, vähän eri sijainnilla mutta vähän paremmin varusteltuna. Sen(kin) äänestyksen hävisin. Vanhempi koti on ollut vuokralla viimeiset melkein kahdeksan vuotta ja kyllähän sen huomaa. No, aika aikaansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin. 

❤:lla Johanna

34 comments:

  1. Voin ihan ymmärtää, muuttaminen, ja etenkin kun se ei ole sellaista mitä haluat, on todella kurjaa ja rasittavaa, mutta toivottavasti saat tehtyä vanha-vanhasta kodista mieluisan, kaikkine puutteineen. Mutta aika suuri ero on kyllä vanhan kodin ja uusivanhan kodin välillä,
    Ihana tuo kuva missä olet nuorempi mutta kaunis myös hattukuvissa.
    Hyvä että sait rokotteen, varmaankin helpottaa kun liikkuu . Minäkin sain Pfizerin rokotteen, eikä se pistos tuntunut missään. Teillä on ollut tosi lämmintä, Meillä on nyt ollut 2 päivää ihanan mukavaa, hieman viileää eikä niin aurinkoista, mutta tästä eteenpäin sitten kunnon helteet. Mulla on vähän samantapainen hattu kuin sinulla, mutta olen tosi huono pitämään hattuja, vaikka kesäkuumalla sen pitäisi olla ihan must, etenkin kun joka kesä onnistun polttamaan hiukseni kiitos auringon. Tsemppejä Johanna, toivottavasti muutto sujuu hyvin:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen tänään taas rahdannut tavaroita, on siinä oma hommansa.

      Vielä pari vuotta sitten suunniteltiin, että tehtäisikö viinikellari tai uima-allas takapihalle. En tiedä missä vaiheessa kaikki sitten muuttuikin. Itse elin edelleen siinä käsityksessä, että tämä on pysyvä koti ja sellainen, jota sitten ajan kanssa vielä parannellaan. Sisustamiseen ei ole koskaan ollut kamalasti varoja ja nyt tietysti kun mulla on vähän omia tuloja olisi voinut siihenkin enemmän panostaa.

      Mä olen muutaman viime kesän unohtanut hatun, mutta nyt ajattelin yrittää käyttää koko kesän. Aurinkoa tulee taivaan täydeltä ja kun usein touhuan lasten kanssa ulkona, niin ihan liikaa. Ja joo, hellettä riittää. Alkaa myös tornadoaika. Toissapäivänä oli taas varoituksia.

      Felix on ihan hämillään. Ei ressukka tiedä, että missä pitäisi olla. Felix on ollut vanha-vanhalla talolla ja eilen tärisi.

      Kiitos Jael. Eihän tässä voi kuin yrittää ja tehdä parhaansa.

      Delete
  2. Tsemppiä!

    Muista, että onnellisuus ei ole sitä, että saa, mitä haluaa, vaan sitä, että haluaa sen, mitä saa. Nyt vain tahtotilaa rakentamaan. Vaikkei kaikki olisi hyvin, riittävän paljon voi olla hyvin. Toivottavasti näin on 💖

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kattila olisi palanut aika päiviä sitten pohjaan, jos olisin tavoitellut täydellisyyttä, omaa onnellisuutta tai sitä, että omat toiveeni toteutuvat. Mä olen enemmänkin sitä tyyppiä, joka katsoo, että kaikilla muilla on asiat hyvin ja ajattelee, että joukkuepeliä tässä pelataan. Mä olen pistänyt jäihin mm. opiskelut, Suomeen paluumuuton, matkailun, hankinnat, jotta toiset voisivat tehdä elämässään tärkeitä asioita. Ei ole hyvä strategia, voin sanoa.

      Delete
  3. Täällä olisi tuo räntäsateella pilkkiminen vielä toteutunut :) Ainakin keskiviikkona vielä Savonlinnassa nähtiin jäällä pilkkijä istumassa, vesisateessa tosin.

    Tästä ei kovin kauaan ole, kun lattian yösijakseni valitsin. Nyt jäin oikein miettimään, mitähän lienen kasannut pehmusteeksi maton ja itseni väliin. Mutta sen muistan, että ihmeen hyvin nukutti.

    Toivottelen ilon pisaroita ensi viikkoon hikipisaroiden sijaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Sari. Tänään oli taas lämmintä niin, että tuntui. Meillä on pahimmoikseen myös siitepölyä kaikki paikat tulvillaan.

      Olen ollut ihan yllättynyt kuinka vielä pystyn lattialla nukkumaan. Ei ole kovin pehmoinen alusta, mutta selkäkään ei ole edes vihoitellut.

      Mielestäni tuo kuva on myös keväiseen aikaan otettu, olisiko ollut jonkun pääsiäisen tienoo. Mua ei haitannut pilkkiessa, vaikka kala ei napannutkaan. Kunhan istuskelin ja ihmettelin :)

      Delete
  4. oi``🌞😎
    Tsemppiä!...muuttoon.
    ,,ja Suomalaista SISUA 😊🥰🤗

    ilmoittele..😁 jos ihana-lehti..rantautuu,sinne rapakontaakse:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Liisa! Sisullahan sitä mennään vaikka mistä läpi. Olen lapsillekin kertonut, että teillä on vielä yksi ominaisuus muihin verraten: teillä on sisu :)

      Delete
  5. Pilkillä! Sinusta paljastuu uusia puolia. 🙂

    Toivotaan että uudessa vanhassa kodissa innostut laittelemaan kaikkea niin että ikävä hiipuu. Ehkä se uusi elämä ei ole hassumpaa kun sait rokotuksenkin ja on normaaliutta näköpiirissä ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. En mä kovin monta kertaa pilkillä ole käynyt, mutta oli se ihan jännää hommaa. Oli taidokkaampia ihmisiä ympärillä, mutta muistaakseni sain avannonkin kairattua.

      Mä odotan, että pääsisin käymään Suomessa tai tyttären luona Skotlannissa. Olisi aika hulppeaa vaikka poiketa ravintolaan :) Olen jumittanut kutakuinkin neljän seinän sisällä. Kuten niin moni muukin. Toivottavasti helpottaa, meille kaikille.

      Delete
  6. Suomalaisella sisulla sinä selviät muutosta ja uudesta kodistasi♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuossa kerroinkin Liisalle, että olen lapsillekin kertonut, että heillä on äidinmaidosta siirtynyt erityinen ominaisuus, sisu. Kyllä mä luulen, että meissä suomalaisissa on sellaista peräänantamattomuutta ja siihen liittyen myös epävarmuuden ja/tai vähemmän kivan sietokykyä. Ja minkäs teet, ei ole vaihtoehtoja, joten pakko on vain mennä ja tehdä.

      Delete
  7. En ole ikinä ollut pilkillä. Kotipitäjässäni Satakunnassa oli yksi ainoa pieni järvi, ja sekin 6 km:n päässä. Valoisaan aikaan talvella olin koulussa.
    Kouluun pääsin linjurilla, järvelle olisi ptänyt kävellä 6 km.
    Kävin perjantaina saamassa rokotteen asuinkaupungissani osavaltion rokotekeskuksessa täällä Reinin varrella Lounais-Saksassa. Keskuksessa on paljon pinta-alaa ja väljyyttä, organisaatio saksalaisella tehokkuuldella viimeisen päälle jo joskus joulukuussa valmisteltu vastaanottamaan suuren joukon 170 000 asukkaan kaupungista. Odotushuoneessa on suuri monitori, joka informoi niillä 8 kielellä, joita yleisimmin kaupungissa puhutaan . Lukutaidottomien pitää tuoda lukutaitoinen mukanaan, mutta tulkkia ei tarvita: henkilökunta puhuu noita kieliä.
    Kaikki on täydellistä, ainoastaan rokotteesta on puutetta vielä 4 kuukauden jälkeen.
    Sain Astra Zenecan ja hyvä niin. Minulta puuttuu kai joku kipugeeni, ja rokottaja oli taitava. Olenkohan ainoa monesta miljoonasta Astra Zenecalla rokotetuista, joka ei saanut minkäänlaisia oireita? Käskettiin juoda paljon enkä saanut edes pääkipua. Migreeni on pahempi.
    Rokotekeskuksessa istuessani ajattelin huvittuneena tuota teidän rokotustaktiikkaanne. Kun on tarpeeksi rokotetta, niin sitä voi pistää vaikka kaupassa tai missä tahansa muualla.
    Hyvää jatkoa muuttopuuhiin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hassua, kun kerrot järvettömyydestä. Suomessa kun tuntui, että järviä oli vieri vieressä. Itse muistan ihmetelleeni joskus isän kanssa talvella hiihtäessä, että mistä tähän on järvi tullut. Isä sitten korjasi, että se on pelto :)

      Voin kuvitella, että rokotukset sujuvat mallikkaasti. Mä ihmettelin, kun piti täytellä lappu ja vastaanottaja vain vilkaisi sitä ja pisti hyllyyn. Lisäksi ei tarvinnut näyttää vakuutuskorttia, ainoastaan ajokortti. Ihailtavaa tuo, että tarjotaan vielä kielitaitoinen henkilökuntakin.

      Poika kävi ottamassa Johnson & Johnson -rokotteen myös perjantaina ja valitteli lauantaina, että koko kroppa tuntuu vähän kipeältä. Se meni kuitenkin ohi. Mä olen huolissani toisesta rokotteestani, se on yleensä ollut se, joka aiheuttaa mahdollisia sivuoireita. Mutta aika on vasta toukokuussa.

      Meillä on kauppojen yhteydessä usein myös terveyspalveluja. Muitakin rokotteita voi käydä kauppareissulla hakemassa. Yleensä työntekijät ovat nurse practitioner, laajavastuisia hoitotyön asiantuntijoita. Mielestäni terveydenhoitaja olisi aika osuva termi. Mutta joo, siellä sitä kaupan takahuoneessa tuikattiin piikki käsivarteen ja sen jälkeen kiertelin tutkimassa kynsilakkoja, postikortteja, viinitarjontaa :)

      Delete
  8. Luin ensin ihan selvästi, että "sielu kaipaa piikille". Viimeistään kuvasta ymmärsin, että pilkille. Arvaa naurattiko, kun löysin kuitenkin myös piikin? :D
    Edelleen tsemppiä muuttoon kaikkine osa-alueineen!
    (Pieni tirkistelijä minussa odottaa kuvia muuttokohteesta..)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei ole ihme, sillä itsekin sitten otsikkoa myöhemmin silmätessä luin, että piikille :) Tässä on linkki, jossa on kuvia vanhasta kodista:

      https://muumaaamustikka.blogspot.com/2017/06/vanha-koti.html

      Nuo olen ottanut vuonna 2017, kun talossa on ollut vuokralaisia jo kolme, neljä vuotta. Yksi kylppäri on rempattu, siellä oli vesivahinko ja kokolattiamatto on vaihdettu. Muutoin talo on samalla mallilla.

      Delete
    2. Kiitos! Kävin katsomassa ja minä kyllä tykkäsin talosta. Ne keittiön kaappien ovet minäkin vaihtaisin/maalaisin. (Ääk, hämähäkit mainittu!)

      Delete
    3. Voi Stansta! Täällä meillä hämähäkkejä piisaa :) Molempien talojen keittiöt eivät ole olleet väreiltään ihan ykkösvaihtoehtoja ja niiden uusimisesta olen haaveillut. Saas nähdä kuinka käy.

      Delete
  9. Täällä olis pilkkijäät. Kala käy kuulema huonosti koukkuun. Ehkä siksi pilkkijöitä ei montaa ole näkynyt.
    Muutto on keljua, vaikka uusi koti miellyttäisi. Monin verroin keljumpaa on muuttaa, jos ei taho. Voimia muuttopuuhiin ja hyvää kevättä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulle se istuskelu oli ehkä parasta antia :) Taisi käydä niin, että seurueen muut jäsenet ottivat kalan koukusta jos sellaisen satuin saamaan. Ahvenia varmaan enimmäkseen.

      Totta. Mä yritän nyt olla ajattelematta asiaa sen enempää. Teen vain ja sillä hyvä. Ei tämä tästä nyt ajattelemalla muuksi muutu. Olen lotonnut ja toivon tietysti, että voittaisin sen verran reilusti, että voisin lunastaa talon ihan omakseni :) Ei ole kyllä kovin todennäköistä... Mutta yrittänyttä ei laiteta.

      Delete
  10. Toivottavasti jossain vaiheessa voit alkaa ajattelemaan myös itseäsi ja omaa onneasi, eihän kukaan voi hyvin, jos ei saa tuntea, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Tasa-arvo parisuhteessa ei saisi olla rahasta kiinni. Tiina

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämähän se. Mä olen kyllä ollut harvinaisen tyhmä näissä talousasioissa. Ei ole kertynyt eläkettä ja olen mietiskellyt, että varmaan saan aika vanhaksi tehdä töitä. Toivottavasti terveyttä riittää. Jossain vaiheessa olen liian vanha pysymään lasten perässä, joten sitten vissiin Walmartille asiakkaita tervehtimään :) Mä en nähnyt tulevaisuutta ihan tällaisena Suomesta reilut 20 sitten lähtiessäni. Tällä kokemuksella kuin nyt en jäisi enää kotiäidiksi ja olisin palannut Suomeen sen ensimmäisen vuoden jälkeen, kuten suunniteltu oli.

      Delete
  11. Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla oli isotädillä tapana sanoa. Elämä on usein aikamoista taiteilua muiden ja oman hyvinvoinnin välillä. Ihannetilanteessa kaikilla olisi tietenkin hyvä, mutta harvoinpa me ihanteessa elämme.
    On kyllä helppo ymmärtää miksi muutto tuntuu raskaalta. Toivottavasti kodista kuitenkin tulee kodin tuntuinen. Virtuaalihalaus täältä rapakon takaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Viisas isotäti. Minä yritän nyt vain olla ajattelematta sen enempää. Ei auta itku markkinoilla. On vain pakko hyväksyä, että on asioita, joihin en voi vaikuttaa.

      Kiitos halauksesta. Olet kyllä kultainen :)

      Delete
  12. Voi Johanna, olenkin miettinyt tuota teidän muuttoa! Jotenkin harmittaa sinun puolesta, kun tiedän miten olit tykästynyt teidän kotiin...ja ne kirjahyllytkin.
    Tsemppiä, en osaa muuta sanoa! Oot ajatuksissani <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja ne kirjahyllytkin. Argh. En ole varsinaisesti itseäni tässä viime vuosina pidätellyt kirjojen hankinnan suhteen ja nyt on sitten vanha-vanhassa kodissa jo kirjapinoja makkarin lattia täynnä. Valtaosa kirjoista on vielä varastossa, joten ehkä mun pitää laittaa rovio roihuamaan. Ei niistä kaikista voi askarrella koristeitakaan :)

      Kiitos Outi.

      Delete
  13. En usko, että olen ikinä ollut pilkkimässä - mutta täytyy lisätä listaan. Tsemppiä Johanna ja jaksamisia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on kivaa hommaa. Voi istuskella kaikessa rauhassa, juoda kahvia termarista ja syödä makkaravoileipiä tai korvapuusteja ja odotella, että nappaako. Eikä ole kovasti väliä, vaikka ei nappaakaan. Ja sen jälkeen makkarankäristykseen :)

      Kiitos. Mulla on sellainen olo, että tämä tapahtuu jollekin toiselle, ihan kuin en olisi tässä. Jos mä annan itselleni luvan ajatella, niin itkuksi menee. Joten en ajattele. En tiedä milloin voin asian käsitellä itseni kanssa, mutta en kuitenkaan niin kauan, kun talo ei ole myyty. Vähän kuin Scarlet, joka ajattelee ikävät asiat huomenna. Jotain täältä etelästä on tarttunut mukaan :)

      Delete
  14. Uskon kyllä, että tavarojen pakkaaminen on rasittavaa hommaa! Mulla on kans täällä >50% vaatekaapeista tyhjättävänä, mutta kaikkea muuta tekemistä (tarpeellista ja tarpeetonta) riittää, joten en vain oo jaksanut niitä ajatella.

    Vaasas alkoi vasta 65+ ikäisten rokotus, joten oon vielä kaukana jonossa, mutta ajattelin koittaa jos pääsisin pikakutsujonoon. Wahlgreenin piikitys on tullutkin kokeiltua, kun 2016 käytiin Tarjan kans Orlandos ennen Etelä-Amerikkaan suuntaamista ottamas kausiflunssapiikit varmuudeksi.

    Tuosta sun nuoruuskuvasta tuli mieleen, että näytit siinä vähän samalta kuin Frances Conroy nuorena: https://www.pinterest.com/pin/466755948850393114/ (tuo ylin kuva) 😊

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei ne vaatekaapit karkuun lähde. Tulee sitten se aika, kun tuntuu oikealta sekin asia hoitaa.

      Meillä taitaa olla niin, että ihmiset vielä vähän kyräilevät, että mennäkö piikille vai ei. Aikoja on paljon tarjolla ja minäkin omani sain, vaikka en vielä ihan iän puolesta olisi ollutkaan oikeutettu. Walgreens on hyvä kauppa :)

      Kävin katsomassa kuvan ja Francesin nenä on juuri sellainen, josta olen haaveillut. Kaunis ja klassinen.

      Delete
  15. Muuttaminen on raskasta hommaa. Me tarvitsisimme isomman kodin, mutta uuden löytäminen ja muuttaminen ovat sellainen urakka, että olemme päätyneet siihen, että yritämme tiivistää ja tiivistää. Tsemppiä sinne!

    PS. Kävin viime viikolla pilkillä. Oli ihanaa 😂

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olen kyllä vähän kateellinen. Pilkkiminen olisi hauskaa. Ei sitä ehkä joka talvikaan tarvitsisi tehdä, mutta aina silloin tällöin.

      Kiitos tsempeistä. Mun pitää karsia nyt paljon ja monenlaista. Vaatteet ja liinavaatteet pitää käydä läpi, kaikki kirjat. Astiat. Harmi, kun tykkään astioista. Nyt on vissiin sitten luopumisen aika.

      Delete
  16. Hyvä että kävit rokotuksessa. Kerran se vain kirpaisee. Minullakin tuli tosi vähän sivuoireita, kakkosrokotuksesta vielä vähemmän, kuin ekasta. Enimmäkseen huolettaa, kun sivuoireiden kuvattiin olevan merkki siitä, että rokote tehoaa. eikö minun tehonnut?
    Meidän murteessa pilkkiminen on myös nk.nuokkumista, ehkä vähän jopa alkoholihöyryissä. ;D Oikeaa pilkkimistä ei ole tullut juurikaan harrastettua. Sen verran, että tiedän sormia ja varpaita alkavan aika nopeasti palelemaan.
    Koti on rakas paikka ja jos se ei siltä tunnu, on muuttaminen varmaan tosiaan raskasta. Toivottavasti tunne muuttuu hiljalleen, kun asetutte taloksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, eikä edes kirpaissut, kun rokottaja oli niin taitava. No onneksi mulla edes sitten rokotekohtaa särki, kai se on merkki siitä, että jotenkin vaikutti :)

      Tuttu on myös tämä nuokkuminen/pilkkiminen. En tosin ole käyttänyt pilkkimistä tuossa merkityksessä miesmuistiin. Aika on kullannut jo sen verran muistoja, että en tuota palelemista muista ollenkaan.

      Mun ongelma on ollut kaikki nämä vuodet, että elämä on keskeneräistä. Siis ei ole ollut sellaista paikkaa, joka tuntuisi ihan omalta. Omassa omistuksessa, mutta ei kuitenkaan omannäköiseksi tehtyä. En ole vielä päässyt siihen pisteeseen, että olisin saanut sisustaa ja suunnitella. Tai suunnitellut tietysti olen, mutta toteuttamiseen saakka eivät suunnitelmat ole edenneet. Eniten mua näin jälkeenpäin surettaa, että vaikka lapsilla omat huoneet olikin, niin ne olivat sisustukseltaan hyvin karuja. Haalin kirppareilta mahdollisimman halvalla tykötarpeita ja olihan se vähän sen näköistä. Muistan, kun poika tuli joltain kaveriltaan ja kertoi, että kaverilla oli tosi kiva huone huonekaluineen kaikkineen. Mutta miten sitä sanotaan, ei mopolla mahottomia :)

      Delete