Monday, April 12, 2021

Kiitos Liisa! Ihana on saapunut

Voitin Hopeinen Kuunsilta-blogin arvonnasta askartelulehti Ihanan. Kiitos Liisa! Four Catsin sanoin: Liisa, missä oletkaan, sulle vertaa ei ole päällä maan. Oli todella sydämellistä ja anteliasta lähettää palkinto tänne saakka. Olen ihan otettu. Liisan blogissa on tälläkin hetkellä arvonta, kannattaa käydä katsomassa.  


Mulla ei ole tainnut koskaan olla askartelulehteä. Nyt kaduttaa. Ja harmittaa. Jos lehdet ovat näin ihania, kuin tämä Ihana, niin mulla on mennyt paljon sivu suun. On sellainen olo, että sisäisen neulojan rinnalle syntyy kohta sisäinen askartelija. 


Liisa muisti mua myös kortilla, hurmaavalla tervehdyksellä. Sanoma oli juuri sitä, mitä lääkäri olisi varmaan määrännyt. Kuka päätät olla tänään? Valintoja ei tule kovin tarkkaan miettineeksi, kun pakko/kiire/tapa tai jokin muu sanelee, että näin tämä nyt tehdään. Mä mietin koko päivän valintojani. Miksi tein kuten tein, mikä mua kannusti tai hillitsi. Mitä olisin halunnut valita. Voi pojat ja tytöt. Mä olen pitkään tasapainoillut ja yrittänyt säilyttää balanssin milloin kenenkin hyväksi. Mitäpä jos heilauttaisi vaa'an ihan eri asentoon, piut paut välittäisi muiden tasapainosta ja miettisi vain omaansa. Kortti sai tänään aikaiseksi myös sen, että jätin monta asiaa sanomatta tai keskityinkin siihen, mikä on mennyt hyvin. Yleensäkin yritän antaa kiitosta, mainita kaiken hyvin sujuneen, mutta tänään pinnistelin vielä vähän lisää. 


Kortti palautti mieleeni myös hiljan käymäni keskustelun tyttären kanssa. Ilmoitin hänelle, että musta tulee nyt osa-aika psykopaatti. Kuuntelin nimittäin podcastin herrasta, joka oli saanut ihan virallisen diagnoosin psykopaattiudestaan. Hänelle herätys oli lapsen piirros, jossa lapsi kuvasi isää tummanpuhuvana möhkäleenä ja äitiä kevyenä, valoisana keijukaismaisena hahmona. Tosielämän Kaunotar ja Hirviö. Lopullinen silaus oli kuitenkin hetki, kun psykopaatti saattoi veljensä hengenvaaraan tietoisena riskistä ja kertomatta siitä. Kun asia selvisi veljelle, katkesivat välit (and no, it's not William and Harry). 

Herra Psykopaatti kertoi, että hänellä ei ole mitään tunteita koskien muita. Ihan sama itkeekö tai nauraako joku. Omatunto ei soimaa, ei tule ahdistusta teki sitten mitä vain. Hän halusi kuitenkin yrittää normaalisti hyväksyttävää tunnetulkintaa läheistensä vuoksi. Ja valitteli, että vie ihan hitokseen aikaa yrittää ottaa toiset ja heidän tunteensa huomioon. 

Tunteiden vastakohdaksi usein mielletään äly. Eihän se niin ole. Tunteiden vastakohta on tunteettomuus, älyn älyttömyys. Jos on joskus tavannut ihmisen, jolle tunteet (omat tai toisten) eivät sen enempää merkitse, niin tietää, kuinka toivotonta elämä on. Kuin seinälle puhuisi (ja sillä seinälläkin on varmaan enemmän tunteita). Jos itket, se tulkitaan yritykseksi manipuloida, vaikka itseasiassa vuodattaisit hirvittävän määrän stressiä ja surua kropastasi kyyneleiden muodossa. Jos yrität jotenkin ymmärtää mistä toinen on tullut, mielletään se dissaamiseksi ja haukkumiseksi. Jos yrität jotenkin asettua samalle aaltopituudelle, tulkitaan se heikkoudeksi.  Olen tullut siihen tulokseen, että empatia on varsinainen risti kantajalleen. Tuoko empaattiselle ihmiselle mitään iloa taito myötäelää? Vai lisääkö se vain surua ja tuskaa? Näitä funtsiessa tuli mieleeni, että olisi mahtavaa kääntää tunnerekisteri päältä pois ja vain mennä porskuttaa. Välittämättä siitä, mitä omat teot (tai sanat). saavat aikaan toisissa. 

Tytär totesi, että äiti, sä olet kind, kiltti. Sanoin, että kindness on ihan yliarvostettua. Tyttären vasta-argumentti oli pistämätön: No mumsy. Kindness is a virtue. Ystävällisyys on hyve. Totta, ystävällisyys (kiltteys, tämä on taas aika vaikea suomennettava) on yksi seitsemästä hyveestä, joka ilmenee myötäelämisenä. Lupasin, että olen osa-aika psykopaatti muille kuin lapsille. Ja hoitolapsille. Koirille. Eläimille. Kilteille ihmisille... Musta ei ehkä heti alkuunsa tule kovin hyvää osa-aika psykopaattia, mutta yritetään. 




Kotona alkaa olla jo aika avaraa. Kävin tänään töiden jälkeen viemässä yhden muuttokuorman. Huomenna tiistaina mun ystäväni A. täyttää 2 v. ja vien hänelle ja isosisarukselleen leivonnaisia. Kysyin äidiltä luvan, että saamme herkutella. Lahjakin on hankittu. Leivonnaisia sai ostaa kaksi pakkausta yhden hinnalla, joten tällä kertaa oli silmäniloa kuviinkin. Kuorrutus oli tehty maapähkinävoista. Keijukainen löytyi omiasta varastoista. 



Kiitos vielä kerran Liisa. Oli ihana selailla lehteä, uppoutua suunnitelmiin. Sain uusia ajatuksia ja intoa. Ehkä on muutonkin jälkeistä elämää. 

❤:lla Johanna, osa-aika psykopaatiksi ryhtyneenä

16 comments:

  1. IHANA 🤗🧡..juttu.
    Kyllä minua on jännittänyt? 🙃
    Eilen viimeksi kun vein TAAS vaihteeksi imuria postiin,,mainitsin ,että harmittaa kun en saanut mitään kuittia lehden lähettämisestä.
    ..Kauppias..lohdutti..kyllä Sinun lehti menee perille,usko vaan....minä luotin ,uskoin ja toivoin 🙂🤗🤭
    olen iki onnellinen.,että sait Arvontapalkinnon....vaikka yli 3viikon kuljetus,seikkailujen jälkeen..
    Herkulliset leivokset ,ihanat ystävät,🧡🧡🧡😊,ihana Sinä Johanna!
    Kiitos ,kun olen saanut tutustua,Sinuun
    Kaunista,ja Ihanaa 🧡🤗 uutta viikkoa,Sinulle.

    jk.tuota "biisiä",on laulanut opettajat,ihastuneet naapurin vanhat-pojat,hauskoja muistoa toi mieleen 🎵🎵🤣😁

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Liisa! Olit vielä pakannutkin niin hyvin, että ei päässyt lehti matkalla rypistymään :) Nyt on kestäneet paketit ja muut postit yllättävän kauan. Koronaa siitäkin saa vissiin syyttää. Kaikki on vähän hidastunut. Mutta tällaista aarretta kyllä malttaa odotella, on tutkittavaa pitkäksi aikaa.

      On ollut ilo tutustua Sinuun Liisa. Minäkin tuota laulua kuulin sen verran lapsena/nuorena, että taitavat sanat vielä kutakuinkin palautua mieleen. Sinulle se on varmaan aivan erityinen.

      Delete
  2. Ihanaa, kun lehti löysi perille! Vähän olen minäkin sitä täältä suunnalta jännittänyt. Muutenkin mukava postaus ja antaa ajattelulle aiheita. Kiitos!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulla on sellainen käsitys, että postissa on näiden yli 20 vuoden aikana hävinnyt vain postitus tai kaksi. Olivat tänne suuntaan Suomesta tulossa ja jollain alueella oli vissiin vähän epidemia pakettien katoamisen suhteen. Ja olisiko yksi Suomeen lähettämäni paketti jäänyt saapumatta perille. Hyvin on toiminut.

      Delete
  3. Lehdistä saa kivoja ideoita. Pahimmillaan ei löydy mitään kiinnostavaa ja parhaimmillaan vaikka mitä. Vähän kuin kirpparikierros :)
    Tämä ei nyt varmaan liity tarkoittamaasi tunnekeskusteluun, mutta olen monesti huomannut miten omituinen huumorintaju minulla on. Kuulen ja näen asioita, joita muut eivät näe samalla tavalla. Pahin ihmiskontakti on sellainen, kun toinen on aivan huumorintajuton. tilanne päättyy ehkä siihen, että alat selitellä, miksi päästit suustasi sellaisen kommentin kuin päästit, eikä toinen ymmärrä sittenkään ;D Myös sellainen on rasittavaa, kun jotkut ihmiset ymmärtävät puheesta jotain, mitä siinä ei edes ollut.
    Kai minullekin jokin diagnoosi löytyisi ;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta. Tässä lehdessä oli paljon kivoja juttuja ja tykkäsin, kun eivät ole tumpelolle vasta-alkajallekaan liian hankalia toteutettaviksi.

      Huumorintajuton ihminen on kamala. Tai leikkimieletön (voiks sen sanoa noin?) Huumori auttaa kuitenkin niin usein. Mä olen vähän sellainen kyyneleet silmissä humoristi: surkeimmassakin tilanteessa pukkaa jokin naurunaihe mieleen. Kai se on tapa selviytyä stressaavista tilanteista.

      Töissä hohotin yksi päivä vatsa kippurassa, tilannekomiikkaa. Pikkuinen ei tykännyt siitä, mitä äiti sanoi ja miten puhutteli ja päätti kirmata kädet levällään hakemaan lohtua mun sylistä. Ei siinä voinut kuin nauraa pienelle opportunistille :)

      Alkuaikoina varsinkin mun pöllöt juolahdukset eivät oikein amerikkalaisille avautuneet ja yritin selittää. Nyt jo osaan varoa, enkä edes yritä vitsailla. Naureskelen sitten partaani.

      Varsinkin näin kirjoitettuna tuntuu, että moni ottaa vapauden tulkita tekstiä miten sattuu. Siinä sitä sitten ollaan. Tosin mun blogissa vierailevat tuntuvat olevan hyvin paljon samalla aaltopituudella kanssani ja väärinkäsityksiä ei paljon synny. Tai ovat sitten niin fiksuja, että eivät sano mitään, vaikka asiat voisi ymmärtää useammallakin tavalla.

      Tytär joskus sellaisena 10 vuotiaana toivoi, että jos hänellä joskus on lapsia, niin lapsilla ei olisi diagnooseja. Musta se oli aika herttainen toive.

      Delete
  4. Osaisikin olla osa-aika psykopaatti ..:D
    Lehti tuli oikeaan osoitteeseen, jospa sieltä löytyisi mukavia juttuja lasten kanssa askarteluun.
    Mukavaa viikkoa sinulle♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siellä oli kivoja juttuja lastenkin kanssa tehtäviksi. Ja tykkäsin, kun ei ollut kamalan monimutkaisia ja hankalia, ihan järkeenkäypiä. Kun kauheasti ei askartelukokemusta ole.

      Mun osa-aikaistuminen ei ole kovin hyvin sujunut, mutta harjoitus tekee mestarin :)

      Delete
  5. Olipa ihanaa että Liisa lähetti sinulle Ihana - lehden sinulle pitkän matkan päähän, ja kuulostaa hyvältä lehdeltä ❤️Sinusta ei saisu psykopaattia tekemälläkään, mutta pieni itsekkyys kyllä voisi välillä tehdä hyvää, ihan vain ajatella mitä sinä haluat.
    Hoitolapsesi takuulla ilahtuvat tuomisistasu, ihana sinä❤️Hyvää viikkoa Johanna, ja vielä kerran tsemppejä muuttoon

    ReplyDelete
    Replies
    1. Liisa oli kyllä kultainen, kun tänne saakka lähetti. Nyt pääsee sisäinen askartelija valloilleen!

      Älä sano, tiedä kuinka innostun psykoksi, kun tässä aikani treenaan. On tosin tahoja, joille en tohdi mistään hinnasta hirmuilla, vaikka joku joskus ansaitsisikin. Kauppojen työtekijät olen päättänyt jättää rauhaan ja panettelun ulkopuolelle. Pojat ovat kertoneet minkälaisia asiakkaita tielle sattuu ja ovat ihan kamalia. Valitus on kova asiasta jos toisesta.

      Meillä oli kiva synttäri hoitolapsen ja sisaruksensa kanssa. Kakku maittoi :)

      Delete
  6. Nyt kyllä Johanna kuulostaa siltä, että ei susta taida olla osa-aika psykopaatiksi. Minäkin olen kyllä miettinyt tunteiden sulkemista välillä. Sellainen on/off nappula olisi kätevä :) Minussa taitaa kyllä olla samaa vikaa kuin sinussa, olen liian kind!
    Ihanaa tiistaita sinulle <3 ja onnea arvonnan voitosta <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi ihanaa, kun voisi pistää tunteet jäähylle. Ja onhan sitä iän myötä oppinut paljon ainakin itsehillintää. Huomaan, että omien lasten kanssa en kauheasti ala ajatuksiani tuputtaa, kun jotain kovin karvojanostattavaa toteavat. Olen huomanut, että mielipiteet ja ajatukset muuttuvat toisinaan aika nopeastikin. Että vaikka tekisi mieli sanoa, että äläs nyt ole pönttö, niin en sano. Huomaavat sitten ajan kanssa itsekin :)

      Mulle käy oikein härskien ihmisten kanssa niin, että jähmetyn. En usko, että tässä nyt tällaista taas tapahtuu. Sitten jälkeenpäin itseäni moitiskelen, etten näyttänyt kuinka oksat lähtevät pois ranskanpullasta. Toisaalta voi olla parempikin, eipähän tule turhaa suukopua.

      Delete
  7. Osa-aika psykopatian tilalle suosittelen assertiivisuutta eli jämäkkyyttä (https://www.maisalehtinen.fi/jamakkyys-hyvinvoinnin-tukena/). Ihanaa kevään jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varmaan on aika yleinen ajatus, että kiltti ja empaattinen ihminen ei voisi olla myös jämäkkä. Musta on tullut vanhemmiten kyllä vähän lempeämpi, mutta jämäkkyys on katsottu yhdeksi ominaisuudeksi monenlaisissa testeissä, arvioissa, työtehtäviä mietittäessä. Mä olen aika huono sortumaan esimerkiksi painostuksen alla. Toisaalta sitten on ihmisiä, jotka eivät hyväksy toisten ihmisten rajoja ja käyvät päälle kuin herhiläiset mistään piittaamatta. Sellaisessa tilanteessa jämäkkyyskään ei aina auta. Vikkelät jalat ovat olleet ehkä suurin apu.

      Mutta tietysti kiltteys ja empaattisuus aiheuttavat sen, että näkee tilanteen monelta kantilta ja se voi käydä raskaaksi. Siksi olisi oikein kiva, kun ei tarvitsisi aina välittää toisten ihmisten tunteista. Vaikka jokainenhan viime kädessä itse vastaa omista tuntemuksistaan.

      Delete
  8. Ihana arvontapalkinto. Minä voitin vasta ihania makramee -lehtiä ja kyllä paransi tylsän maanantaipäivän, kun pakettilähetys tuli postissa. Miten teillä kevät etenee?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onnea Aikku! Eikös olekin kiva saada postia.

      Kevät on kohta ohi ja tuntuu, että kesää jo melkein mennään. Puut vihertävät, siitepölyä on valtavasti ja lämmintä on omiksi tarpeiksi. Ilmastointi jo pauhaa. Yksi varma kevään ja kesän merkki on, että radiossa (auto) alkaa soida Lynyrd Skynyrdin Sweet Home Alabama. Se on jonkinlainen kesärallatus. Olen jo pari kertaa kuullut. Mutta pitkän talvitauon jälkeen se taas muutaman kerran menee, varsin tarttuva esitys.

      Delete