Sunday, March 7, 2021

Koiravahdin sinikirjavat mu(i)stelmat

Toissaviikolla työt loppuivat lyhyeen kuin kananlento, maanantain jälkeen pyörittelin peukaloita. Viime viikolla sitten taas en pyöritellyt peukaloita, vaan kahta lasta ja yhtä koiraa. Koira on kyllä tavattoman ihana monella tapaa. Aamuisin veijari katselee ikkunasta, kun saavun talolle ja nuolee naaman märäksi jo eteisessä. Muutenkin me ollaan hyviä kavereita. 


Oli vain käynyt niin kurjasti, että naapuri oli yhtenä päivänä soittanut ovikelloa  ja todennut ytimekkäästi: hiljetäkää se koira. Koira-parka oli haukkunut takapihalla vähän pidempään, oravia vissiin ajanut puihin. Takapiha rajoittuu alueeseen, jossa olen nähnyt kerralla seitsemän peuraa. On siellä ollut kilpasilla myös kaksi kettua sekä kaksi pesukarhua. Aika vilkasta. Ei ihme, jos koira välillä saa haukkuhepulin. 

Haukunnasta tuli mun ongelma. Mun pitää nyt yrittää vahtia, että meteli ei yllä hermoja rassaavaksi. Ajattelin, että jos ulkoilutan koiran lasten kanssa, niin ehkä vähän rauhoittuu. Tuumasta toimeen ja koira joukon jatkoksi. Muuten hyvä, mutta karvaturri haluaa johtaa. Ja hihna on ihan ylivoimainen kiusaus: sitä koira yrittää purra sen minkä ennättää. 

Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen. Missä tässä koirassa on on- ja off-nappula, että saisi haukun hiljenemään? Mä yritän olla reagoimatta louskutukseen, mutta se ei tunnu auttavan, äityy vain. Entä miten mä saan hihnan pureskelun loppumaan? Loppuviikosta kokeilin, että en liiku, kun pureskelu alkaa. Vasta sitten taas edetään, kun hihna on jätetty rauhaan. Se tuntui vähän auttavan. 

Mulla on sellainen tuntuma, että tämä yksilö olisi aika helpostikin koulutettavissa. Olen saanut parissa päivässä tassua tarjolle ja takamuksen pysymään maassa pitemmänkin tovin. Ongelmana on, että kiireisellä lapsiperheellä ei ole kaiketikaan aikaa kouluttamiseen ja mä olen ainoa, joka yrittää. Karvaturri on vasta muutaman kuukauden ja näykkäisykin toisinaan aika kova: mun käsivarret on kunnon mustelmilla. 


Menneen viikon kohokohta oli kaksosten synttärit. Mun esikoiset ovat nyt myös viinanostoikäisiä. Autolla on ajattu jo viisi ja puoli vuotta, mutta nyt saa ostaa oluttakin. Kirjoitin vuosi sitten kaksosista täällä. Tytärtä muistin pienellä paketilla, poika sai täytekakunkin. Pientä poikaa on vielä sen verran jäljellä, että oranssi dinosauruskakku puhutteli valikoimasta eniten. Traditioksi on muodostunut, että kakkuun yritetään keksiä jotain hassua. Välillä kaupan koristelija on soittanut, että onkohan tämä teksti ihan tarkoituksella näin vai olisiko kirjoitusvirhe.  


Tytär sai keltaiset lettisukat, ensimmäiset koskaan neulomani. Poikaystävälle vihreät sukat. Maailma tuntuu himpun verran helpommalta kun tietää, että jos ei muuta, niin rakkaiden varpaat edes pysyvät lämpiminä. 


Neulomukset eivät viikolla edenneet kovin rivakasti. Aloitin uuden kirjavan parin ja nyt ihmettelen, että kenen jalkaan nämä kävisivät vai pitäisikö purkaa ja aloittaa jokin uusi malli. Malli on Novitan sivuilta, nimellä Kukkasukat. 



Mä olen sen verran vielä kuluneesta viikosta jumissa ja poikki (koiran hihna hankasi kädet rikki ja polvikin otti vähän osumaa), että en tiedä miten taas maananataina pärjään. Varovasti ehdottelin joskus puolenviikon paikkeilla, että koira ehkä voisi käydä koulussa opiskelemassa haukun hillintää ja kävelyä hihnassa. Perjantaina perheen äiti sanoi, että he ovat vähän miettineet jos antaisivat koiran pois. Ennen kuin ehdin kunnolla edes ajatella olin sanonut, että minä kyllä mielelläni adoptoin koiran. Olisihan sekin tapa saada työpäivä rauhallisemmaksi. Mulle tuli vain ihan sietämättömän paha olo kun ajattelin, että koira joutuisi johonkin eläinsuojaan ja uudelleen adoptoitavaksi tai lopetettavaksi. Saa nähdä kuinka käy. 

❤:lla Johanna, pureskeluleluna

32 comments:

  1. Myöhästyneet synttärionnittelut kaksosille! Hienoja neulomuksia!
    En ole mikään koira-asiantuntija, mutta koirallisilta kavereilta olen kuullut, että koira pitää kouluttaa nuorena. Kouluttamisessa tulee olla johdonmukainen ja sitkeä - samat asiat toistetaan aina samalla tavalla. Mahtavaa maaliskuuta sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Välitän onnittelut! Kiitos.

      Tässä tapauksessa kai johdonmukaisuus on se, mikä puuttuu. Koira on käynyt muutaman kerran viikonloppukoulutuksessa, mutta nyt ei pitkiin aikoihin. Mä olen näyttänyt ja kertonut, miten olen koiran kanssa harjoitellut, mutta ihmisillä on niin paljon muutakin mietittävää. En ole mikään asiantuntija, mutta on tällä veijarilla mun mielestä kyllä hyvä ja tarkkaavainen asenne :)

      Delete
  2. Paljon onnitteluja kaksosille jälkikäteen 💐🎂🎂Hauska synttärikakku. Voi hauvelia, kuulostaa tosiaankin kuin se tarvitsisi koulutusta, ja toivottavasti se ei nyt joudu pois kodistaan. Bambihan tuli mulle niin että lapsiperhe oli ottanut pennun, mutta ei pärjännyt siinä, ja Bambi tuli luokseni 7.kuukauden ikäisenä. Tyttäresi ja poikaystävä saivat sinulta ihanat sukat, ja nuo mitkä nyt kudot ovat hurjan nätit💗
    Oikein hyvää viikkoa Johanna, ja tsemppejä koirulin kaitsemisessa

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Jael! Kerrotaan onnittelut. Musta oli ihanaa, kun dinosauruskakku valikoitui. Joskus pienenä poikana Suomen lennolla oli leluna dinosaurus, jota pidettiin vieressä.

      Sun onni oli, että Bambi tarvitsi uuden kodin! Kyllähän koira vaatii työtä. Meidän Felix on kyllä sikäli tyypillinen pikkukoira, että kun on niin pieni, niin ei ole kovin koulutettu. Mä yritin, mutta jälleen kerran olisi pitänyt olla koko perheellä johdonmukaiset otteet. Oltiin aika pitkällä jo esim. siinä, että hihnaa ei kävellessä kiskota, mutta sitten kun muut taas eivät innostuneet mun pysähtelytekniikasta, niin koira edelleen vuosia myöhemmin kiskoo hihnassa...

      Delete
  3. Onnittelut täältäkin! Hieno synttärikakku. Noista kirjoitusvirheistä tuli mieleen tämä tapaus: Tyttäreni halusi käsivarteensa tatuoinnin johon jäljennettäisiin hänen tyttärensä piirustus teksteineen. Tyttärentytär oli juuri aloittanut englannin kielen lukemisen koulussa ja teksti oli englanniksi. Kuvassa oli musta kissa ja alla teksti "The blak kat". Tatuoija oli varmistellut, että tietäähän tytär että teksti on väärin kirjoitettu. Tottakai tytär tiesi ja siinähän jutun hauskuus juuri oli. Niin on tyttäreni käsivarressa tuo musta kissa väärinkirjoitettuine teksteineen. Niin liikuttava!
    Toivottavasti saat adoptoida tuon koiran<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana tarina! The blak kat. Tästä tuli kyllä hyvä mieli. Tuli mieleeni myös omat englannin opiskelun alkuvuodet: opettaja pyysi kirjoittamaan taululle "I" ja minähän sitten kirjoitin "ai". Vuosi oli opintoja jo kuitenkin takana. Muistan edelleen opettajan ilmeen. Jos sen voisi sanoittaa, niin se olisi kuulunut kai jotenkin: "nämä maalaistollot..."

      Olisihan se ihana saada koirakaveri, mutta kyllä mä melkein toivon, että pitävät koiran ja kouluttavat. Mielestäni koiran luonne on hyvin taipuisa ja vastaanottavainen. Koulutusta vain puuttuu.

      Delete
  4. Tsemppiä uudelle koiran omistajalle...:) Totta kait ne pienenä pureskelevat ja haukkuvat, mutta olen varma, että saat hänet koulutettua ja hänestä tulee maailman paras ystäväsi♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Hannele! Mä kyllä mietin jälleen, että pitäisi ajatella ennen kuin puhuu. Vaara päästä koiran omistajaksi lienee aika pieni, mutta eihän sitä koskaan tiedä... Mulla on luja usko, että tästä koirasta kouluttamalla saisi valioyksilön. Mutta hyviä ystäviä me ollaan jo nyt. Joskus kun päivä on vähän raskas, niin on mukava laittaa kädet koiran ympärille. Toisinaan rontti tulee ja istuu mun sylissä :)

      Delete
  5. Keväiset kirjoneulesukat passaavat hyvin kukkamekon seuraksi. Kudot niihin mätsäävän villatakin. Äkkikös tuon kutasee ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Vanha Rouva! Äkkiäkös... Nyt saattaa mennä kyllä tovi jos toinenkin. Nää mun tekemiset eivät ole ihan kutaisuja :)

      Delete
  6. Tosi hienot sukat aloitit tekemään, älä vaan pura, kirjoneule ei ole helppoa. Monet tosiaan hankkivat koiran ilman miettimistä sen enempää, ja sitt pitää antaa pois mutta eiköhän noin ihanalle koiralle löydy hyvä uusi perhe :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Ulrika!

      Mua vähän hirvittää, että kuinkahan paljon koiria onkaan suojissa, kun korona hellittää ja ihmiset ovat taas normaalimmassa rytmissä. Koira on kuitenkin useamman vuoden kaverina. Täällä niistä eroonpääseminen on tehty aika helpoksi monien vapaaehtoisvoimin toimivien järjestöjen avullakin. Mutta rajansahan kaikilla on, ei voi määräänsä enempää ottaa huolehdittavaksi.

      Delete
  7. En ole koiraexpertti, mutta uskon, että saat koiran koulutettua kyllä. Kuvassa se on sellainen söpöläinen, että adoptiovietti iskisi minullekin :)

    Myöhästyneet onnittelut synttärisankareille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mun mielestä tämä koira ei ole osoittanut kovapäisyyttä, vaan luonne on hyvinkin taipuisa. Muutama tunti osaavan kouluttajan käsissäkin varmaan auttaisi. Mä yritän vielä puhua. Elämä helpottuisi sitten kaikkien osalta.

      Kiitos. Kerron onnittelut!

      Delete
  8. Entisenä koiran omistajana sanoisin että aika ja koulutus auttaa kyllä . Pentukoira kärsii vielä eroahdistusta eikä halua jäädä yksin. Ihanaa jos otat koiran omaksesi. Sen parempaa ja uskollisempaa ystävää et maailmasta löydä kuin oma koira.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi ihana ryhtyä tämän koiran omistajaksi, mutta taitaa onneksi olla niin, että perhe koiransa pitää. Tosin vähän mua mietityttää, että miten järjestyy sitten, kun aikuiset palaavat toimistoihinsa ja lapset kouluihin. Koiralla on sen jälkeen aika pitkät päivät yksinään. Nythän perheessä on ollut erityistilanne.

      Delete
  9. Onnittelut kaksosille! Ystävälläni oli paljon haukkuva koira ja hän hankki koiralle (koulutuksen lisäksi) sitruunapannan. Panta ruiskaisee jotain sitrusta koiran nenälle kun räksytys alkaa.
    Tsemppiä sinne koiran kouluttajalle <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Outi! Kerron onnittelut.

      Olen kuullut, että sitruuna saattaisi saada haukunnan loppumaan, mutta en koskaan kokeillut Felixin kanssa. Tuntuu pahalta, kun toisen pitäisi pitää kuononsa kiinni, vaikka asiaa olisi...

      Delete
  10. Älä missään nimessä pura hienoja aloittamia villasukkia.Tee vaikka arvonta ja laita ne palkinnoksi,ottajia kyllä löytyisi.
    Se on tää korona-aika,Suomessakin nyt on otettu koiria tosta vaan ja hinnat on noussut ihan pilviin.Sekarotuisista pyydetään yli 1000 euroa!!!Ja mitä tapahtuu,kun korona on ohi ja muutenkin,kun on otettu tosta vaan koira,eikä osata kouluttaa..ja sitten myydään aikuisia kouluttamattomia,sekopäisiä koiria pois,kun ei enää pärjätä niiden kanssa.Isot koirat ulkona sitten vaarallisia onkin,kun niitä ei saada edes pidettyä.Päätäni puistelen,kun katselen myynti-ilmoituksia.Kunhan saadaan pennutettua,vaikka viittä eri rotua ja hinta älytön.
    Onnittelut esikoisille=)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, välitän onnittelut!

      Nyt taisi käydä niin sopivasti, että löytyi sopiva jalka sukkiin. Tämä tuli aikamoisena yllätyksenä. Poika toi muutama päivä sitten kotiin ystävän, joka olikin tyttö. Eilen tavattiin taas ja mut on kyllä pidetty pimennossa aika hyvin :) Jalka on sopivan kokoinen, että jos sukat joskus valmistuvat, niin käyttäjäkin löytyy.

      No on siellä hinnat kohdillaan! Voi hyvänen aika. Tuo mua hirvittää täällä meilläkin, että nyt koiria adoptoidaan ja ostetaan ihan hurjasti. Kohta ollaan tilanteessa, että esimerkiksi kotona ei olekaan ketään päiväsaikaan ja sitten koirat ovat keskenään. Ihan uusi tilanne, jota ei ole ehkä osattu ennakoida. Eikä koiralle ole hyvä olla monia tunteja (työ- ja koulupäivät täällä ovat pitkiä) yksinään. Toivon, että mä olen turhaan huolissani.

      Ihanaa maaliskuuta!

      Delete
  11. Onnea vuosirenkaista! Tuossa vaiheessa ne eivät vielä ole kovin laajenneita :)
    Voi että minkä näköiset kädet! Jos minulla tulis kädet tuon näköisiksi töissä, niin tekisin työtapaturmailmoituksen ;)
    Vai olet kohta koiranomistaja. Söpöhän tuo on ja varmasti oppii tavoille, kun joku jaksaa opettaa.
    Mietitkö sukkien käyttäjää värien ja kuvioiden puolesta, vai kokoako mietit? Värilliset kerät tuottaa joskus ylläreitä. Toisaalta kaksi sukkaa vierekkäin onkin sitten jo paremman näköinen setti. Kannattaa tehdä loppuun. Olen itekin monesti yllättynyt, että joku ei niin omasta mielestä mieluisen näköinen sukka on parina tosi kivan näköinen. Eikö siellä jo kovin ihmetellä tuota suomalaista villasukkabuumia? Vai onko taitosi vielä päässeet leviämään paikalliseen tietoisuuteen? Onpa hieno juttu, kun innostuit noin kovasti tuosta neulomisesta :) Pääsee luovuus valloilleen.
    Naistenpäivän toivotukset sinnekin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Välitän onnittelut. Joo, ei tuossa vaiheessa ikä vielä paina, vaikka tuntuukin, että kaiken jo osaa ja tietää :)

      Työnantaja kyllä näki jäljet, mutta totesi vain, että voi sitä meidän koiraa. Täkäläisittäin on kaksi vaihtoehtoa: hankkia uusi työpaikka tai sitten jatkaa vanhassa mahdollisimman rauhanomaisesti koiran kanssa toimeentullen. Lapsenlikkoja on kyllä tulossa ovista ja ikkunoista varsinkin nyt, kun korona on sulkenut monet päivähoitopaikat.

      Mietin sukkien suhteen kokoa. Mun omaan jalkaan ne eivät oikein kauniisti mene ja pienempi ja kapoisempi nilkka on ollut hakusessa. Ja sellainen sitten ilmestyikin, kuin tilauksesta. Poika toi "ystävänsä" tervehtimään. Ekalla käyntikerralla en vielä jalan kokoa udellut, mutta seuraavalla jo kysäisin. Oikein sopiva jalkapari :) On musta tullut kyllä outo, katselen vain ihmisiä ja heidän jalkojaan sillä silmällä, että minkäs kokoiset sukat noihin sopisi.

      Mä vietän usein iltojani suunnittelemalla sukkakuvioita. Se on ihan kamalan rentouttavaa. Ei niistä varmaan monikaan pääse toteutettavaksi, mutta tykkään sommitella. Pitää hankkia lisää kokemusta, että voi sitten kokeilla joskus jotain monimutkaisempaakin. Kyllä mä aika pahasti hurahdin ja ihan ilman sen kummempia ennakkovaroituksia.

      Hyvää jo taakse jäänyttä naistenpäivää!

      Delete
    2. Vielä pikku vinkki, että voi myös hiippailla salaa vieraiden läsnäollessa eteiseen ja tutkailla heidän kenkiään ;D Ei parane jäädä kiinni, jos et aio sanoa, miksi niitä katselet.

      Delete
    3. Mä päädyn pervon kirjoihin katselen sitten jalkojen kokoja tai tutkin kenkiä...

      Delete
  12. Kuulostaa joko pysyvästi ärtyneeltä naapurilta, tai oli vain huono päivä. No joillain ei hälyn pois päästä saaminen onnistu, esim Tarja oli aina pahalla päällä kun seinän läpi kuului jotain pidempää ääntelyä, kun ei vain osannut ignoorata ääniä. Toivottavasti ei tuu enää ongelmia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Työnantaja oli tehnyt pienen soittokierroksen ja muidenkin koirat ovat saaneet nuhteita. Ehkä siis haukkuherkkä yksilö tai kuulo. Eihän se tietysti kiva ole, jos naapurin koira haukkuu, mutta ei se tämän yksilön kohdalla ainakaan mun töissä ollessa ole ollut jatkuvaa. Joskus voi kestää minuutin, ehkä pari, mutta loppuu sitten.

      Mä vähän luulen, että kotona työskentely ja kun ei pääse oikein mihinkään rientoihin nyt rassaa yhden jos toisen hermoja.

      Delete
  13. Myöhästyneet onnittelut sinne!
    Voi toista (koiraa siis), kun näyttää kuvassa niin viattomalta! Jotenkin tulee tunne, että tuon näköisestä koirasta voisi kyllä saada koulutetun ja sen myötä äärimmäisen luotettavan ystävän. Toivottavasti niin käy!
    Minäkin tykkään seurata sukkiesi 'kertymistä'! Nostan hattua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Stansa! Minä välitän onnentoivotukset.

      Tämä koira on kyllä hyvin rakastettava ja lutuinen. Välillä huomaa, että on ihan pentu, kun säikähtää vaikka roska-autoa ja tulee ihan viereen ja kiinni. Hoksottimet tuntuisivat olevan kohdallaan ja sanoisin, että ehkä vähän tavallista fiksumpikin koira. Pitäisi vaan jonkun vähän koulia.

      Neulominen on kivaa. Mä oikeastaan taidan ihan eniten tykätä perussukkia, kun nyt voi jo vähän rennommalla otteella niitä taiteilla. Ei tarvitse joka silmukkaa vahdata. Nämä kuviolliset vaativat enemmän kärsivällisyyttä... Sinun ja monen muun blogi ja aikaansaannokset mua yllytti kokeilemaan, että onnistuisiko. Kiitos Sinulle inspiraatiosta!

      Delete
  14. Myöhästyneesti onnea kaksosille:-)) Ihanasti kirjoitat, ja upeat sukat, peukkuja nostan! Kudon itsekin mutta en vaan jaksa näin hienoja tehdä, ihan tavallisia vaan, raitoja ja sellaista!
    Eilen olen saanut eka piikin koronan puolustamiseen, jotenkin vähän helpottavampi olo. Aurinko paistaa, ulkona oli aamulla -21 c mittarissa. Hyvää vointia, pärjäillään:-)))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kerron Hilkka.

      Tavalliset sukat on ihan parhaita. Näitä on kiva väkerrellä, mutta mulle taitaa olla ihan suosikkeja yksiväriset. Siis omiin jalkoihin. Tällä hetkellä etenkin marjapuuronpunaiset :)

      Voi kun hyvä, että pääsit jo rokotukseen! Meillä on nyt kanssa tahti rokotusten suhteen kiihtymässä ja luulen, että jo muutaman lähiviikon aikana itsekin voin käydä. Nyt sitten pitää vain miettiä, että olisiko se Pfizer (kaksivaiheinen) vai Johnson & Johnson (vain yksi rokote). Ja taitaa olla vielä Modernakin tarjolla. En edes tiedä, että miten itse voi vaikuttaa siihen, minkä saa. Pitää tutkia.

      Meillä oli tänään yli 20 C astetta. Viikonlopuksi taas viilenee, mutta olen nauttinut näistä muutamista lämpimistä päivistä.

      Pärjäillään Hilkka!

      Delete
  15. Myöhäiset onnittelut lapsosille 😊.

    Mahtavat sukat olet tehnyt tyttärelle ja vävykokelaalle!
    Ja nuo kirjoneulesukat ovat aivan huikeat!

    Ihanaa maaliskuun jatkoa 🧡!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Välitän onnittelut Susanna.

      Mä olen nyt neulonut niin, että sormukset eivät enää mahdu sormiin. Jostain syystä nivelet ovat aivan turvoksissa.

      Ihanaa maaliskuuta!

      Delete