Thursday, February 25, 2021

Teknologiariesaa ja Facebook

Kyllä nyt on taas aikoihin eletty. Tekisi mieli tarttua pesäpallomailaan ja käydä hakemassa itselleni puhelin lasin läpi (meillä on nyt yö). Tai eihän se mitään auttaisi, kun SIM-kortti pitäisi myös aktivoida. Mies päätti vaihtaa puhelinpalveluiden tarjoajan. Uusi SIM-kortti tuli uudelta yritykseltä ja kaikilla muilla perheessä puhelimet toimivat, paitsi mulla. Tänään pääsin salapoliisintyössä niin pitkälle, että näyttäisi siltä, että vanha palveluntarjoaja on lukinnut puhelimeni. Laskutkaan eivät ole maksamatta, joten olisi hauska tietää miksi. Asiaahan on vaikea puhelimettomana selvittää, kun eivät edes tarjoa chatti-palvelua. Mä haluaisin takaisin ne ajat, kun puhelimella vain soitettiin ja tekstattiin.  



Onneksi on neulonta! Tänään tilasin lisää lankoja. Paljastan apajan täälläkin, jos kaikki toimii kuten pitää. Mä voisin neuloa päivin ja öin. Tosin olen huomannut, että öiseen aikaan jälki ei ole aina kovin kaunista ja virheitä tulee muutenkin enemmän. Harjoitteluahan tämä on, mutta on mielenkiintoista nähdä mitä piirroksista syntyy. 

Kaksosten synttärit ovat kulman takana ja pojalle tein hänen toiveidensa mukaisesti sukat violetistä ja keltaisesta. Yhdistelmä ei ollut ihan sellainen, joka ensiksi olisi tullut mieleeni, mutta yritin toteuttaa toiveen jotenkin. Nämä ovat mun ensimmäiset kirjoneulesukat koskaan. Tummansiniset sukat ovat jo toiset (Kainuun kukka niissä kukoistaa). Öhöm. Ja kun sukkien vartta ja sen ihka ensimmäistä kuviota silmäilee, niin tokkiinsahan tein heti alkajaisiksi virheen. Alempi sukka on virheellinen ja ensimmäisenä neulomani, ylemmässä kuvio on oikein. Jotenkin luin ruutupaperia väärin. Yksi lapsen hellittelynimistäkin on sukkaan ikuistettu. Se oli kyllä sekä harjoittelun että ankaran piirtämisen ja sommittelun takana. Mä annoin sukat yli viikon etuajassa, en malttanut pitää synttärisukkia h-hetkeen saakka jemmassa. Mä olen näistä aika ylpeä ja poika oli innoissaan. Luotto on luja äidin kaikkivoipaisuuteen ja hän jo kyseli villapaitaa. Lupasin vielä muutaman sukkaparin, muutamien lapasten ja pipojen jälkeen alkaa harkita asiaa. Vastalahjaksi lapsi opetti mulle, miten painepesurilla pestään auto. Onkin nyt taas tosi uljakas menopeli, kun monien viikkojen pöly on poishuuhdottu. Mulla oli olo kuin James Bondilla, kun pitelin paineperusin pistoolia kaksin käsin ja lasettelin menemään. 



Mä en ole koskaan oikein ihan käsittänyt Facebookin syvintä olemusta. Mutta koska "kaikki" siellä ovat, niin laitoin sitten bloginikin. Tästä klikkaamalla pääsee Omamaamansikan Facebook-sivuille. Mä olen tuolla yhtä eksyksissä kuin puhelimeni kanssa täällä kotona. En ymmärrä mitä pitäisi tehdä. Anteeksi! Mä varmaan rikon kaikkia etikettejä ja sääntöjä, kirjoitettuja ja kirjoittamattomia. Menee vain yli ymmärryksen ja jakauksen. Kyllä on niin ikävä lankapuhelinta. Ja puhelinkoppeja, vaikka ne aikamoisia pajatsoja olivatkin. On ikävä pajatsojakin. Kymmenellä pennillä saattoi saada monta markkaa. Ja markalla monta merkkaria tai soittaa vaikka Neiti Ajalle tai kuunnella listahittejä. Taksinkin sai joko soittamalla tai viittomalla eikä jotain Appia säätämällä. Nyt pitää Uberille tai Lyftille kuvailla missä kohtaa seisoo ja mitä on päällä. Harvinaisen hankalaa ihmiselle, joka on aina eksyksissä. Tai näkyisihän se siitä puhelimesta, kun osaisi oikeasta paikasta katsoa läsnäolonsa. Ihan kuin olisi sokkotreffeillä. Paitsi käsittääkseni sokkotreffit ovat nykyään tindereitä ja yllätysmunia- ja kanoja odotellaan joko ikääntyneiden tai paranneltujen kuvien kanssa. Oli se niin paljon helpompaa, kun poika harrastuksissa tai välitunnilla kysyi, että lähetkö mun kaa.

Onneksi jotkut asiat pysyvät samoina: kahvi on kuumaa, suklaa makeaa ja villalanka tuoksuu lampaalle. Jos mulla joskus on vielä kädessä toimiva puhelin, niin se on ihme ja kumma. Tai ainakin työvoitto. 


❤:lla Johanna, teknologian hampaissa

24 comments:

  1. Kauniita sukkia! Ole armollinen on itsellesi: en löytänyt virhettä kukkasukasta vaikka yritin etsiä! Sitä paitsi sanotaan että jokaisessa työssä pitää olla niin sanottu käsityön leima.

    Kännykkäongelmat on kyllä ärsyttäviä. Ilmankaan ei kuitenkaan pärjää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sorry, mä olin epäselvä! Se virhe on noissa keltaisissa sukissa :) Ja löysin mä kukkasukastakin ainakin yhden, mutta se on toisella puolella. Aattelen juuri noin, että siitä näkee, että on itsetehtyä, käsin tehtyä. Ei tule yhtä täydellistä kuin koneella.

      Mulla meni puolet päivästä tuon rakkineen kanssa. Piti soittaa, plärätä sähköposteja ja tehdä 10 asiaa kerralla, olla koodia jos mitä ja... Ja kaiken huipuksi meitä oli sitten kaksi hassulla englannilla varustettua: toisella kaunis espanjan nuotti ja mulla tää härmäläinen versio :)

      Delete
  2. Joskus nämä tämänpäivän laitteet ei vain pelaa niinku ajatus. Todellaki ikävä tuloo, kun muistaa aikaa, jolloon oli "puhelin-neiti, joka sanoo "yhdistän" ☺☺☺
    Toivottavasti saat puhelimesi toimimahan.

    On muuten niin komeeta sun kutomat sukat, jotta kyllä lasten kelepaa esitellä sukkansa.
    Onnea teidän kaksosille ♫ ♫
    Meidän (tyttären) kaksosilla on myös synttärit tulos ja toivottihin Adidas sukkia. Kovin on haasteellista kutoa mustaa lankaa, melekeen pitääs paistaa aurinko, jotta vanhoolla silimillä näkis ☺

    Painepesuri on kätevä monehen asiahan. Mä pesen matot kevääsin sillä ja ompa se ollut mulla likaasemmiski käytös joskus työaikana ☺

    Ja mikäs sen mukavampaa, ku kudin, kaffet ja suklaa, niistä nautinto ei parane ☺

    Mukavaa päivää Sinulle Johanna ♥♫♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, sentraali santra olisi ihan paras :) Sain mä sen toimimaan, mutta ei ollut ihan helppo pieti. 15-numeroisia koodeja, tilinumeroita, varmistussähköposteja... Tekniikan pitäisi helpottaa elämää, mutta kyllä taas vaikeaksi meni.

      Kiitos Marja-Terttu. Poika pisti sukat jalkaan, kun meni ystävänsä luokse (jostain syystä ei käytetä tytöstä termiä "tyttöystävä", vaikka seurustelevatkin). Ystävä ja äitinsä olivat kovasti ihastelleet ja lupasin nuo siniset kukkasukat, jos joskus ystävän varpaita palelee.

      Musta on ihan vihonviimeistä! En tykkää. Mutta oletpa kultainen, kun Adidas-sukat teet. Ovat varmasti mieleen.

      Kyllä sillä matotkin pesisi. Mä nyt ihmettelin miten poika on jaksanut käydä heittämässä keikkaa ja pestä ihmisten pihateitä. Mulle kävi käsien päälle jo auton pesu. Saatikka, että tuntitolkulla suihkisi betonia.

      Mukavaa päivää Marja-Terttu! Mä ehkä poukkoilen toiseen sukkaan, jota haluan kokeilla. On niin hankalaa, kun pitäisi tehdä monta sukkaa yhtä aikaa...

      Delete
  3. En ihmettele, että ärsytyskynnys on ylitetty! Minul menis ihan heti samasta syystä (ja monesta muustakin ;) ).
    Mutta mutta!? Ekaa kirjoneuletta ja näyttää noin hyvältä! Muistan kyllä oikein hyvin omani. Kiristi joka puolelta niin, että ei jalkaan mahtunut. Olen tehnyt näitä kiristäviä juttuja aika montakin, ennen kuin lähti käyntiin. Taidat olla luonnon lahjakkuus kun viimein löysit sisäisen neulojasi. Kohta se villapaitakin on varmaan valmiina :) Sinulle opetetaan tee-se-itse -taitoja. Pitäiskö lapsillekin opettaa neulomista?
    Aatteles, jos nyt yht´äkkiä pudottais takaisin tuohon aikaan ilman kännyköitä. Moni ois ihan hätää kärsimässä ;D
    Viikonlopulla ollaan taas, joten hyvää sellaista toivotellen!
    Ai niin.. kävin tykkäämässä uudesta sivustasi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli niin ihana tyttö langan toisessa päässä, kun sain vihdoin ihmisen kiinni. Hänellä espanjan nuotti ja mulla omani. Mutta asia tuli selväksi varsinkin, kun pyysin vähän hidastamaan puhetahtia.

      Kiitos Sartsa. Ihan täällä punastellaan ystävällisistä sanoistasi (vai oisko kuumia aaltoja?). Mä luin opaskirjaa ja siinä sanottiin, että langan vetämisiä pitää varoa. Kyllä ne vähän jossain ovat tiukalla, mutta kiinnitin siihen erityistä huomiota. Tein myös sukan vartta harjoitusmielessä ja testasin, miten aakkoset syntyisivät. Aika äkkiä oppi esimerkiksi sen, että silmukoilla ei saa olla liian pitkä väli :)

      Villapaita voi jäädä haaveeksikin. Vielä ei tunnu palavaa hinkua. Olen kysellyt pojilta, että haluaisivatko oppia, mutta vielä ei ole tullut ajankohtaiseksi. Ovat aika näppäriä, joten voisi olla oikein oivallinen ajankulu. Siinä voisi kuunnella räppiä ja podcasteja, katsella YouTube-videoita ja aika kuluisi rattoisasti.

      Puhuttiin poikien kanssa kyllä siitä, että tarvetta olisi puhelimille, joilla vain soitetaan ja tekstataan. Olivat sitä mieltä, että kännykät pelkällä olemassaolollaan orjuuttavat ihan liiaksi. Heillä kun on vielä someviestittely ongelmana. Koko ajanhan heidän puhelimensa huutavat, kun milloin mitäkin kautta kaverit ovat yhteyksissä. Minä tulisin hulluksi.

      Kiitos Sartsa, kun kävit tykkäämässä. Mä en vielä ole edes niin pitkällä, että ymmärtäisin tätä tykkäämis asiaa. Mutta sanonpa vaan tässä ja nyt, että tykkään sun blogista ja hauskasta huumoristasi. Olet usein päivien piristys. Ja Merri kans.

      Delete
  4. Hienot sukat! Olen yrittänyt muutaman kerran tehdä kirjoneulesukkia mutta ei onnistu, raidat menee hyvin. Viimeksi yritin tehdä kukan sukkiin mutta ei siitä mitään tullut. Kivaa viikon loppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Ulrika! Raidat ovat kyllä ihan parhaita, kun asiaa mietin. Niissä on sitä jotain. Vähän kuin räsymatot. Mulla on taustalla yksi sydän-yritelmä, mutta ei siitä mitään tullut. Ihan kamala mötikkä. Tai jos tarkkoja ollaan, niin kai se enemmän muistutti oikeaa sydäntä kuin tämä mikä sydämeksi mielletään.

      Delete
  5. Sinnittelen niin pitkään kuin voi kännykällä, jolla vain soitan ja laitan teksiviestejä :) Mietin jos vuosi sitten josko sen nettiyhteyden lopulta ottaisin tai tabletin hankkisin, jotta työmatkat sujuisivat rattoisammin mutta työmatka lyhentyi puoleen metriin niin ei ole niitä mietteitä enää ollut. Nettiasiointiin on toistaiseksi riittänyt läppäri. Työkoneen kanssa on ollut tänä vuonna riittämiin onglemia, usein joutuu esimiehelle ilmoittamaan, että nyt en pääse töitä tekemään ennen kuin ITC-tuki soittaa takaisin ja korjaa viat. Sain työpuhelimenkin, mutta en ole ottanut sitä vielä käyttöön ("hukkasin" sen ja löysin sen yksi päivä silmieni kohdalta työläppärin takaa virkkuukoukkulaatikon alta, kyllä naurua riitti - hyvään talteen sen olin laittanut).

    Miust tuntuu, että vuoden päästä esittelet jo sitä villapaitaa. Niin olet neuloosiin joutunut ja taitosi kasvavat niin että humina kuuluu. Se on hyvä vaan että varret on vähän erilaiset, muistaa kumpaan jalkaan pitää sukka laittaa ;)

    Mukavaa viikonloppua, Johanna!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana kätkö! Voi tavaton.

      Etätyö on kyllä varmaan tuonut monia uusia ulottuvuuksia työntekoon. En ole edes miettinyt, että eihän siellä kotona välttämättä ole mitään teknistä tukea! Ja paljon kuitenkin tekniikaa ja yhteyksiä.

      On tämä kyllä aika vakava neuloosi. Iltaisin en enää surffaile ravintoloiden ruokalistoja tutkimassa, vaan etsin toteutettavia neulemalleja. Eilen illallakin (taisi jo olla tämän päivän puolella) löytyi niin somat hirvet, että joulusukkiin vaan. Ja ensi joulunahan mä annan vain sukkia. Lapsi parat.

      Mua huvitti tuo virheeni. Mä en osannut sitten tehdä sitä uudelleen,kun yritin. Piti tehdä oikein. Muutoinkin välillä aina pää vinksahtaa, että mitenkäs nyt. Siinä se aika kuluu mietiskellessä. Kerrankin jotain tärkeää ja konkreettista pohdiskeltavaa.

      Mukavaa viikonloppua Sari!

      Delete
  6. Kyllä minä taas niin nauroin sun jutuillesi! Sulla on sanansäilä ja mielikuvien yhdistelemistaito huipussaan. LOVE LOVE LOVE.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Vanha Rouva! Olet ystävällinen ja kiltti. Mun erikoistaitoani on tahaton komiikka, lasten ystävät ovat sitä mieltä, että Mrs. M on hupaisa. Ja omat lapset mulle vasta hekottelevatkin, kun äiti on niin hassu. Ei ole tarkoitus, mutta niin siinä vain käy. Ei haittaa, hyvä jos saan edes hyvälle mielelle lapsipolot.

      Poika oikein näytti mulle, miten pitää seistä mahdollisimman tukevasti ja pitää ruiskusta kiinni. Ja kyllähän vesi tuli sellaisella paineella, että hyvä etten takamukselleni lentänyt. Oppia ikä kaikki.

      Delete
  7. Hienot sukat!
    Itse olen muutamat sukat muinoin kutonut, mutta kantapää ei ole ollut se vahvin juttuni ja niin on sukat jäänyt niihin muutamiin..., mutta nyt päätin, että pakkohan minunkin on kantapää osata kutoa, kun KAIKKI muutkin sen osaavat. JA kas, kolmannet sukat ovat nyt kärkikavennusta vaille valmiit ja minulla niin voittajan olo, että!! JA uudet meinaan taas heti aloittaa....olen ihan jäänyt kutomisen koukkuun. Eihän nuo vielä mitään kuvioneuletta ole, mutta näissä viimeisissä on sentään jo vahvistetut kantapäät. Oikein hymy karehtii suupielessä tätä kirjoittaessakin..:))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri kuin mitä mulle kävi! Minä kanssa ajattelin, että enhän mä nyt voi olla näin surkea. Ja kun muutamat pakersi, niin johan alkoi kantapää näyttää enemmän jo kantapäältä. On merkillistä miten neulonta koukuttaa. Ja koukuista puheenollen, ostin pari päivää sitten virkkuukoukun. Lähinnä sitä varten, että voin käyttää silmukoiden nostelussa, mutta eihän sitä tiedä... Jotenkin tekisi mieli kokeilla virkkaamista. Osaiskohan sitä edes silmukoita luoda...

      Delete
  8. Nuo sukkasi ovat niin upeat! Onpa kummaa että kaikilla muilla perheenjäsenillä toimii mutta ei sinulla, toivottavasti saat puhelimen ja sen netin pian toimimaan, on niin ärsyttävää kun joku ei toimi eikä oikein tiedä mitä tehdä. Mulla taas laitettiin valokaapelit, ja netin pitäisi toimia nopeammin,mutta kun ei oikein toimi... Hyvää viikonloppua Johanna:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meille tuli kanssa jotkut uudet kaapelit... netti on nopea, silloin kun toimii. Sitten kuitenkin jumittaa huomattavasti enemmän.

      Sain puhelimen kuntoon. En tiedä mikä oli syynä. Oli niin mukava ja avulias tyttö. Kiitin häntä kyllä sydämeni pohjasta, hyvä etten itkuun pillahtanut. Hän vielä odotti linjalla, kun aloitin uuden palveluntarjoajan sovelluksen lataamisen ja varmisti, että toimii. Pojalta piti lainata puhelin, että pääsi soittamaan.

      Kiitos Jael! Hyvää viikonloppua sinulle.

      Delete
  9. Mua aina vihastuttaa kun joku sovittu asia ei ala toimia silloin kun on sovittu, hermo menee heti!
    Toivottavasti saat puhelimen pian toimimaan. Onneksi sulla on tuo taito tehdä upeita villasukkia <3
    Ihanaa viikonloppua Johanna <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt taas toimii. Meni siihen kyllä aika monta tuntia. Ensiksi tietysti problem shooting, kun piti älytä mistä kenkä puristaa. Siihen se pisin aika meni.

      Kummasti mieltä rauhoittaa, kun kutoo pari kerrosta ja tuumailee. Lämmöt laskevat :)

      Ihanaa viikonloppua Outi!

      Delete
  10. Onpa upeita sukkia! Ja tuo keltainen-violetti-yhdistelmä toimii muuten oikein hyvin!
    Mulla on vähän samat tunnelmat noiden älylaitteiden kanssa. SIM-kortin vaihto ei aina ole onnistunut eikä myöskään tietojen siirto kännykkää vaihdettaessa. Paljon on muistoja kadonnut kuin tuhka tuuleen.
    Hyvää ja onnellista viikonloppua Sinulle, Johanna! <3
    ps: meille on luvattu aurinkoisia päiviä koko viikolle ja nytkin aurinko paistelee iloisesti pilvettömältä taivaalta.

    ReplyDelete
  11. Minä tyydyn ällistelemään tuota vauhtia millä opit uusia sukka-asioita! Hyvää jälkeä syntyy!
    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    ReplyDelete
  12. Kainuun kukat tunsin oitis. Itse tein niitä sormikkaisiin joskus.
    Facebookia kiersin kauan. Lopulta piti tehdä tili, jotta sain tilalle sivut. Tilinkin tein vain tilan nimellä, kun en halua omia tietoja sinne. Yritin kyllä laittaa tiliin tilan syntymävuodeksi 1760, mutta sitä face ei hyväksynyt, vaikka oikein olisi ollutkin.
    Instassa olen ja tavallaan tykkään siitä. Olen oppinut tuntemaan monta uutta lintua ja sientä.

    ReplyDelete
  13. Toivottavasti puhelinhomma on jo pian kunnossa, muuten on ollut rauhallinen viikonloppu ilman viestejä... 🍀

    Facesivusta tykätty, ihmettelin että mitenkäs seuraaminen tehdään, mutta näköjään tapahtui samalla. Kait. Mullakin tuli tehtyä elokuun tienoilla fbsivu blogille ja luulin sitten, että nyt kaikki siitä tykänneet saa tiedon mun bloggauksista. Reagoinnit väheni paljon ja kun selvittelin, niin sinne menneitä postauksia näytetään kavereille paljon vähemmän kuin mun henk.koht.tilin postauksia. Syynä se, että facebook haluaa tietysti tehdä rahaa ja pelkällä perussivulla ei kovin korkealle päästä algoritmien jonossa. En viitsi maksaa näkyvyydestä, joten nyt heitän postaukset sekä omalle tililleni, että tuolle kaikille julkiselle blogin fb-sivulle (joka on niitä varten, jotka ei oo mun fb-kavereita).

    Sain matkabloggaajilta kysellessä tämän artikkelin, joka kertoi paljon.

    ReplyDelete
  14. Rakas Johanna ystäväni. Nyt olen lukenut blogisi tekstejä monta sivua. On ollut vähän vaikea talvi, en vaan ole jaksanut käydä blogivierailuilla.

    Ilahduin valtavasti kun huomasin sinun löytäneen puikot ja langat, kutomisen riemun. Kauniita sukkia olet kutonut.

    Olet usein mielessäni, toivottavasti jaksat tällaisina vaikeina korona-aikoinakin pitää mielesi rauhallisena ja luottaa Korkeimman suojelukseen ja apuun. Elämä kantaa, Johanna. Haliterveisin, Unelma

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Unelma! Sinä olet kyllä sekä kaunis että viisas. Tämä kommenttisi lämmittää uskomattoman paljon mieltäni, et varmaan edes ihan osaa arvata.

      Joo, mä olen nyt myös neuloosissa! Jostain syystä en halua vielä muuta tehdä kuin sukkia. Kai ne kaikki neulomattomat sukat nyt haluavat syntyä ja päästä ihmisten ilmoille. Ajan kanssa. Ehkä sieltä kohta tulla tupsahtelee tumppuja ja pipojakin :)

      Delete