Sunday, February 28, 2021

Siperia opettaa eli ruokakaupassa töissä

Muutaman laskutoimituksen jälkeen osoittautui, että pizzakuskin työ ei ole ihan ehkä kannattavinta. Vanhempi poika hakeutui uusille urille. Perustelut olivat kyllä fiksut etenkin sen jälkeen, kun pizzeriaan palkattiin niin paljon kuskeja, että kellään ei juuri ollut ajoja. Autokin kun oli vielä vähän bensarohmun puoleinen, niin päätös oli helppo tehdä. Kaveri suositteli poikaa omalla työpaikallaan ruokakaupassa ja työpaikkahaastattelu oli läpihuutojuttu.   



Kymmenen vuoden paikkeilla poika aloitti työteon (kuvat ovat niiltä ajoilta). Lemonade standistä siirryttiin yard service eli tarjoamaan ruohonleikkuupalveluja. Muistan, kun lapsi oli joskus niin väsynyt, että kävi sisällä vetämässä henkeä, että jaksoi hoitaa naapurin pihamaan loppuun. Sitkeästi hän kuitenkin työtään teki ja säästi palkkarahat ja muut. Parin vuoden päästä olikin rahaa sen verran, että sai rakentaa oman tietokoneensa, varsinainen pelikone siitä tulikin. 


Mutta olisi kuulkaa PAMilla (palvelualojen ammattiliitto) sarkaan kynnettäväksi. Olen aika kauhuissani, miten kaupan työntekijöitä kohdellaan. Ja poika on vielä töissä kaupassa, jossa asiat hoidetaan vähän fiksummin, palkkakaan ei ole minimi.

Ekana työpäivänä muu delin väki päätti, että koska uusi työntekijä on riittävän kivannäköinen, niin hänet pistetään asiakaspalveluun eikä takahuoneeseen, kuten alkuperäinen suunnitelma kuului. Siitä sitten vain sandwichejä ja muita herkkuja värkkäämään. Kysyin, että kuinka sut perehdytettiin. Annettiin esiliina ja käskettiin pitää kertakäyttöhanskat käsissä ja kyllä sillä opastuksella jo osaa siivuttaa leikkeleitä ja juustoja, rakentaa voileipiä. Niihinkään ei ole mitään ohjeita, ihan vaan jotenkin omasta päästä tai asiakkaan toiveista. Ja jokainenhan nyt osaa palvella. Lisäksi pari vanhempaa rouvaa olivat luvanneet, että jos asiakas alkaa urputtaa, niin he tulevat kyllä sulkemaan urputtajan suun. Delin väki vetää yhtä köyttä. 

Työajat painottuvat iltaan ja usein päivä päättyy klo 22. Kauppa on jo kiinni, mutta työt jatkuvat, vaikka työaika olisikin merkitty päättyväksi klo 22. Muutama ilta takaperin nuori mies paiski "ylitöitä" yli puolenyön. Mietin, että perheellinen ei voisi sellaista tehdä etenkään, jos puolisolla olisi vuorotyö. Delin porukka siivoaa työpisteensä ja joskus siinä vaan menee aikaa, kun kaikki kärventimet ja höyryttimet (mä en tiedä mitä kaikkea) pitää puhdistaa. Ei siihenkään mitään koulutusta annettu, joku pidempään töissä ollut vähän jeesasi alkuun.  

Työhöntulotarkastus oli pikahuumetesti ja siinäpä se. Henkilökunnalle ei tarjota mitään etuja, esimerkiksi alennuksia. Terveysvakuutuksen saa sen jälkeen, kun työsuhde on jatkunut vuoden. Ja vaikka ruuan kanssa ollaan tekemisissä (mm. raakaa kanaa grillataan), niin sen käsittelyyn ei anneta sen kummempaa koulutusta. Hygieniapassi, mikä se on? Ammattiliitto, mikäs se sitten on?

Ei sen puoleen, ei ole saanut pizzaa muutamana päivänä viikossa leipova toinenkaan poika koulutusta työhönsä. Tai käynyt terveystesteissä. Muutenkin työpaikalla on usein junnuketju töissä, nuoret ovat alle 20-vuotiaita, valtaosa alaikäisiä,  ja ilman minkään alan koulutusta. Mä en jostain syystä enää nykyisin ole kovin innostunut tilaamaan pizzaa...

Ihka ensimmäinen palkkashekki suunnilleen kymmenen vuoden takaa.

Mutta niin se on, että Siperia opettanut itse kutakin. Vanhemmalla pojalla on selkeät suunnitelmat ja tästä työstä ei kuulemma eläkkeelle jäädä. Olen hyvilläni, kun hän pärjää erilaisten ihmisten kanssa, eri työporukoissa. Ja niin mukavasti oli työura alkanut, että itse ruokakaupan johtaja oli käynyt tuomassa lahjakortin. Heti ekalla viikolla töitä oli seitsemän päivää putkeen, päivät järjestään yli 8 tuntisia ja aina ei edes ruokataukoa ehtinyt pitää. Työkaverit olivat kiitelleet, että näin hyvää vasta-alkajaa ei vielä ole ollut ja olleet tyytyväisiä tarmokkaasta toiminnasta. Tosiasiahan on, että jos sattuu kuhnailijan kanssa sulkemisvuoroon, niin työaika voi venyä pikkutunneille. 

Selkisihän sekin, miksi työpaikka lohkesi helposti: edellisellä viikolla delissä oli lopettanut kolme työntekijää. Siellä ei kukaan jaksa kovin pitkään :)

❤:lla Johanna, aikas ylpeä äiti


28 comments:

  1. Aloitekykyiset ja ahkerat pojat sinulla:) Mutta aika hurjaa ettei mitään perehdyttämistä ole Delissä. Eikä edes etuja. Mutta varmaan tuostakin työstä oppii jotain ,kaikesta oppii. Nuorena kyllä jaksaa tehdä pitkiä päiviä;kun olin hotellissa töissä niin tein joskus pari vuoroa putkeen, ja tänään ihan kauhistuttaa sellainen ajatus,,,, Mukavaa viikonloppua Johanna.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä ihmettelen eniten kai tuo perehdyttämisen jälkeen sitä, että ei ole mitään henkilökunnan alennusta. Se kai johtuu siitä, että valtaosa työntekijöistä on osa-aikatunneilla ja alennuksia tulisi monelle ihmiselle. Toisaalta poika totesi, että sen verran tyyris kauppa, että ei halua eväitä sieltä edes ostaa normaalihinnoilla :)

      Juu, niin sitä tehtiin töitä nuorina. Muistan, kun ensin seisoin päivät kaupassa ja illat kävin siivoamassa ruokakauppaa. Ja vielä salillekin ehti aamulla aikaisin. Polkupyörällä. Ei ihan enää nykyään onnistu, vaikka pisin työvuoro on ollut 15 tuntia :)

      Delete
  2. Onpa sinulla ihailtavan ahkerat pojat. Oma poikani vasta 11, mutta tyttö 13 jo kyseli innoissaan pari vuotta sitten, koska voi aloittaa kesätyöt ja ansaita rahaa. Minullakin riistokokemuksia kesätöistä. Olin Hesburgerissa pari kesää ja tehtiin 12-tuntista päivää 40-asteisessa grillissä Yyterin biitsillä ilman mitään ylityökorvauksia. Jos joku uhkasi liittyä liittoon, uhattiin vastaavasti potkuilla, koska aina oli muita nuoria työntekijöitä tulossa tilalle... Mutta ei tuo onneksi nuorena tuntunut raatamiselta. Nykyään en ikinä suostuisi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oh my. On siinä hellettä piisannut. Ja vaikka ammattiliitot on vahvoja Suomessa, niin näköjään riittää työnantajia, jotka piutpaut antaa moiselle. Jotenkin musta on kyllä erityisen sikamaista, että nuoria kohdellaan työelämässä eri tavoin. Toisaalta. Onks se sen parempi, että vanhemmille työntekijöille alkaa tulla "ikälisää" eli halutaan päästä eroon. Työikäisen pitäisi olla ikuisesti sellainen 30 v., niin sitten pärjäisi.

      Nuorempana kyllä jaksoi. Oli mulla vielä pari vuotta sitten sellainen hurja päivä, että tein töitä kolmelle perheelle. Aloitin aamulla klo 5:30 ja lopetin illalla vähän ennen puoltayötä. Seuraavana päivänä sai nukkua vähän pitempään, joten jaksoi taas muutaman tunnin.

      Delete
  3. Tosi erilaisissa maailmoissa elämme. Täällä nuoret värvätään ammattiliittojen jäseneksi jo koulun penkiltä. Silloin jo kesätöissä ja harjoitteluissa on ammattiliiton tuki takana.
    Eilen luin Amerikan suomalaisista, jotka uskoivat koronasalaliittoihin. Silloin tuumin miehelle, että onneksi ukki tuli aikoinaan Amerikasta takaisin kotimaahan. Sama ajatus tuli mieleen, kun luin poikasi työstä marketissa. Huomaan, että omien lasten koulutus ja työelämään solahtaminen on ollut aika vaivatonta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä näin uutisen noista Amerikan suomalaisista ja alkoi kyllä mielessä pyöriä kaikenlaista. Jäikö koulut käymättä, medialukutaito hankkimatta... mistä kiikastaa. Onhan täällä noita salaliittoihin uskovia kyllä runsaasti, joten ei kai ihme, että joku suomensukuinen joukkoon mahtuu. Mutta silti. Tuntui jotenkin erityisen pahalta.

      Olet kyllä ihan oikeassa. Mä maksan joka kuukausi jo pitkän pennin opintolainoja ja lapsilla ne sitten kolahtavat kinttuihin, kun valmistuvat. Neljän vuoden yliopisto-opinnoista seuraa vähintään n. 50 000 lainaa ja sehän jos mikä on hauskaa... Ja jos haluaa maisterin tutkinnon, niin lisää rahaa pöytään.

      Tämä on kyllä yhteiskunta, josta holhous monin tavoin puuttuu ja sitten pitäisi itse (tai vanhempien) älytä. Jos ei ole vahvoja taustajoukkoja, niin tie on kivinen ja jyrkkä. Toisaalta. Yksi kunnon keksintö ja tie on auki taivasta myöten :)

      Delete
  4. Aika hurjaa tuo, että yhtään ei perehdytetä työhön :(
    Mahtavaa, että poikasi pärjää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen kyllä niin onnellinen, että lapsilla on jonkinlaista älliä päässä. Tämä näyttäisi olevan vähän siellä jos täällä tapana: altaan syvään päähän ja katsotaan jos vaikka pysyisi pinnalla. Jos ei, niin seuraava ehdokas tilalle. Työvoima on halpaa ja sitä on runsaasti.

      Delete
  5. Ahkera poika♥
    Syytäkin äidin olla ylpeä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olen. On ihana nähdä, että on suunnitelmia ja sisua toteuttaa. Olen lapsille opettanut sanan "sisu" ja kertonut, että se meissä suomalaisissa on ihan erityistä. Joskus auttaa, kun uskoo olevansa jollain tavoin erityinen :)

      Delete
  6. Täällä päässä pitää olla hygieniapassia, viinapassia, työturvallisuuspassia, ensiapukorttia jne jne jne. Passeja on plakkarissa niin palon, ettei sinne sitten enää rahaa mahdukaan ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haa... nyt selvisi. Siksi Suomessa palkkojen ei tarvitse olla niin huikeita, kun passeja on lompakko pullollaan. Juu, ei meillä ole passeja. Yksi lasten kavereista on tarjoilija, ja hänellä ei ole mitään tutkintoa. Valloittava hymy, hyvät tavat ja mukava luonne. Kuulemma saa ihan hyvät tipit :) Ja ikää on peräti 18 v.

      Delete
  7. Ei kuulosta unelmatyöpaikalta. Poikasi vaikuttaa tosi ahkeralta. Toivottavasti ei tule työuupumusta tuollaisesta raatamisesta ja useinkin ilman taukoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei ole unelma ei. Tosin täkäläisen mittapuun mukaan on sitten ihan ok. Työvuorot molemmat pojat seuraavalle viikolle tietävät viimeistään sunnuntaina (maanantaina siis saattaa olla jo eka työvuoro) ja nekään eivät ole ihan varmoja.

      Mulla on sellainen tunne, että nämä Siperian opetukset ovat paljon tehokkaampia kuin minkään korkeakoulun. Ainakin oppii, että kannattaa hankkia jonkinlainen tutkinto ja ehkä päästä suoraan suorittavasta portaasta askel tai pari ylöspäin. Parasta tietysti olisi olla oma pomonsa ja sehän tässä maassa on hyvinkin arvostettua ja kannustettua toimintaa.

      Musta oli aika liikuttavaa, kun delin väki oli sopinut joinakin päivinä, että painetaan töitä ilman taukoa. Oli kiire ja jokainen vain söi mahdollisimman nopeasti, että saivat ruuhkan kuriin. Siellä on töissä myös pitkälti yli 60 v. joiden on pakko painaa pitkää päivää. Ei ole vara jäädä eläkkeelle. Kyllä tässä on joutunut miettimään Amerikan ihmemaata monelta kantila.

      Delete
  8. Perehdytys olis kyllä nuorilla tosi tärkeää. Eihän kaikki edes voi olla niin oma-aloitteisia, kuin sinun poika. Elämä opettaa, eikä tuossa vaiheessa osata vielä ihmetellä puuttuvia asioita. Jokainen on aloittanut jostain. Usein se on ollut juuri jotain, mitä myöhemmin sitten ihmettelee :) Hyvä että on suunnitelmia jatkaa eteenpäin.
    Minun siperia jatkuu tänään klo 22 asti. Tein jo aamuvuoron ja sain puhuttua pari tuntia vapaata kotona käymiseen ja sitten takaisin. jotkut tekee tosi usein tuplavuoroja paikatakseen poissaolijoita, kun ei sijaisia tunnu olevan missään. Minä teen silloin tällöin, mutta kovin usein en suostu tekemään. Pidän vapaa-aikaa tärkeämpänä. Mielen saa muuttumaan sitten se, kun tietää vain muutaman olevan töissä ja samat työt jaetaan heille. No eipä valiteta ei, kiva että on töitä, kuten sanotaan ;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpas hurjaa. Ja en ihmettele, että moni ei tuohon ryhdy. Mulla oli vuosi pari takaperin päivä, kun jeesasin kolmea perhettä. Aamulla klo 5:30 ensimmäisen avuksi ja illalla puolenyön paikkeilla kotiin viimeisen luota. Olihan se aikamoinen, mutta sain pidettyä kolme asiakasperhettä tyytyväisenä.

      Pisin vuoroni on ollut 15 tuntia ja olihan se pitkä. Tosin luvan kanssa torkuin hetken verran, kun lapset olivat päiväunilla. Mulle on kuitenkin tässä hommassa kaikkein tärkeintä, että lasten turvallisuus ei vaarannut ja en halua kovin riskeerata. Mutta siitä selvittiin, vaikka unta ei illalla kotona tarvinnut odotellakaan.

      Ja totta. Mä olin viime viikon taas työttömänä. Tää mun homma on sellaista, että jos esimerkiksi isovanhemmat äkkäävät, että hei, me voidaan auttaa, niin mua ei sitten tarvitakaan. Edellisenä päivänä vain sanotaan, että loppuviikosta meillä onkin muita järjestelyjä. Siinä ei ennätä hankkia muita perheitä, ei mitään. Ikävä kyllä usein mulle jää se lyhyin tikku käteen. No, aika aikaansa kutakin ja olen tyytyväinen, kun on edes jotain työtä. Kudotaan sitten sukkia muuna aikoina :)

      Delete
    2. Kyllä on hankalaa tuokin, että ei pysty suunnittelemaan kunnolla töitä ja elämää eteenpäin.
      Etenkin vieraita lapsia hoitaessa on paljon tarkempi, kun vastuukin on suurempi.
      Olin joitain vuosia sitten yhdessä ryhmäkodissa vuoden verran töissä. Siellä tehtiin välillä vuorokauden mittaisia työvuoroja, mutta yöllä sai kyllä nukkua. Jokaisella hoitajalla oli omat lakanat aina mukana ja toimistossa sänky. Silti tuntui, että ei voi nukkua kunnon yöunia, vaan pitää olla vähän koiranunessa. Kerran kun tein vielä tosi myöhään kierroksen, että nukkuvatko kaikki, huomasin, että kellarikerrokseen johtava ovi oli rakosillaan ja sieltä tuli kylmää ilmaa pimeissä, ohi kulkiessa. Meinasin saada sydärin, kun en tiennyt, oliko se jäänyt huomaamatta rakosilleen, vai hiipiikö joku muukin siellä pimeissä. Vaikka suljin oven, ei uni meinannut tulla enää koko yönä silmään.

      Delete
    3. Sanos muuta. Paras oli muutama vuosi sitten, kun perhe myöhään sunnuntai-iltana ilmoitti, että ai niin, unohdettiin: ollaan seuraava viikko lomalla. Silloin kyllä aloin etsiä uutta perhettä, ei sen puoleen.

      Toi on kuin yhdestä jännäristä, jonka luin jokin aika sitten. Hui! Mä olisin varmaan saanut sen sydärin. Voin myös kuvitella, että ihan helposti ei uni silmään tule, kun on monta vahdittavaa. Ennen Felixin meille tuloa mun yöt tuppasivat olla täällä kotonakin kevyttä koiranunta, kun hirvitti. Felix onneksi aloittaa kamalan metelin oli talossa sitten kutsuttuja tai kutsumattomia vieraita. Voin luottaa, että täällä ei kukaan hiippaile :)

      Delete
  9. Kätevä tuo postausten email-tilaus, ei jää herääminen aina sinne joka toiseen viikkoon kun avaan Feedlyn blogien selaukseen.👍🏻 Meidän keittiön verhot bongattu myyntipöydän alla! 😊 On tuo tosiaan vähän eri meininkiä kuin Suomessa. Ehkä omat puolensa molemmissa, mutta voisi sitä työntekijöillekin jotain turvaa hyvä olla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noita Marimekon Unikko-pöytäliinoja ostin joskus 2000-luvun alussa useammatkin. Täkäläinen firma Crate & Barrel myi niitä mojovilla alennuksilla ja lähetin Suomeenkin sukulaisille lahjoiksi. Siihen aikaan postaritkin olivat kohtuulliset :)

      Niin kauan kuin ihminen on terve ja jonkinlainen taloudellinen tuki ja turva, niin ei tämä Amerikan systeemi niin kamala ole. Jos jaksaa tehdä töitä ja on tolkku päässä, niin jotenkin aina pärjää. Mutta annas olla jos sairastut tai jokin muu katastrofi iskee, niin turvaverkkoa ei olekaan. Usein esimerkiksi kirkko ja sen seurakunta ovat viimeinen turvasatama.

      Monissa terveysvakuutuksissa on katto: hoidot ja terveyskulut saavat maksimissaan koko eliniän olla esimerkiksi miljoonan ja sen jälkeen vakuutus lakkaa. Miljoona meidän hinnoissa terveyskuluissa on aika pieni summa. Sillä ei kovin monta vakavaa sairautta sairasteta.

      Kyllähän Suomi on monessa mielessä lintukoto. Mä karsisin yrittämisen esteitä ja kaikenlaista virkamiesten säätämistä. Nyt taisi olla taas joku case alkoholipolitiikan puolella, ranskalaista viinitilaa koskien (suomalainen yrittäjä Ranskassa). Kaikenkaikkiaan Suomessa pitäisi kannustaa yrittäjyyteen ja toisten työllistämiseen, innovaatioihin. Se on ainoa tie, millä Suomi voi jatkossa pärjätä.

      Mutta sen alkoholipolitiikan mä uusisin ensimmäisenä: on hullua, että maailman yhtä parhaiten koulutettua kansaa tässä suhteessa paimennetaan kuin jotain tolkutonta eskarilaista :)

      Delete
    2. Tuo miljoonan rajan pienenee vielä sillä, että sairaaloidenkin pitää tehdä voittoa, joten kaikissa veloituksissa on lisänä vähän hempallekin... esim jostain jutusta luin vakuutusyhtiöltä veloitetun 1000 USD hintaisen hammasharjan.

      Samaa mieltä tuosta Suomen karsinnan tarpeesta. Siksi tulikin lupauduttua ehdokkaaksi kuntavaaliin, puolueena .... ..... odottavaa rummun paukutusta .... .... Piraattipuolue! 😊 Sopiva tälläselle atk-nörtille ja just noita järkeviä asioita ohjelmas.

      Delete
    3. Hulluinta tietysti on, että jos ei ole vakuutusta, niin hinnat ovat aivan järjettömät. Vakuutuksen kanssa ne kohtuullistuvat. Ja jos vakuutusyhtiön mielestä on laskutettu liikaa, niin sitten kohtuullistetaan lisää. On tämä sikäli outo maa.

      Onnea vaaleihin! Katsoin äkkiä puolueen ohjelman ja siellähän on paljon hyviä juttuja. Eniten silmiin pisti kannanotto sterilisaatioon. Sellaista harvemmin lukee. Olen kyllä samaa mieltä siinä, että ehkä turhankin hankala saada nykyisellään, mutta onko 18 v. sitten vielä ihan kypsä päättämään? Kognitiiviset kyvyt käsittääkseni alkavat olla aivojen kehityksenkin kannalta valmiit vasta siinä 30 ikävuoden paikkeilla. Mutta tämä on jossittelua. Moni tietää jo nuorella iällä, että ei halua/haluaa lapsia.

      Delete
    4. Itse asias! 😊 Tuossa ikärajoissa myös mun mielipiteeni eroaa puolueen kannasta. Tiedeartikkeleita tulee luettua paljon ja oma näkemäni raja on, että joillakin aivot ovat valmiit vasta 25 vuotiaana ja ennen niitten valmistumista ei kannattaisi ainakaan kannabista käyttää. Samoin mielestäni sterilisaatio ja sukupuolen päättäminen voi olla riskaabelia vielä 18v, vaikka onkin virallisesti aikuinen, mutta yksilökohtaisesti jotkut ovat vielä murrosiässä ja ehdottomien mustavalkoisten mielipiteiden vaiheessa.

      Delete
    5. Meillä taisi olla asiantuntijoilla sellaisia mielipiteitä, että 25 v. on vieläkin liian nuori kannabiksen suhteen. Asiasta ei juuri puhuta, mutta kun alkoholia ei saa ostaa, niin kannabiskauppa käy sitäkin paremmin. Pössyttely on niin yleistä, että ei varmaan mene kovin mmonta vuotta, kun se on sallittua viihdekäytössä koko maassa.

      Ehkä sterilisaation yhteydessä olisi hyvä käydä ainakin juttelemassa jonkun kanssa niin, että toimenpiteen seuraukset olisivat ihan selkeät. Korjausleikkauksetkin ovat mahdollisia, mutta ne eivät taida aina kuitenkaan palauttaa lisääntymiskykyä.

      Delete
  10. Tuntuu, että kaupan ala on haastavaa vähän joka maassa. Aikaa perehdytykselle on vain liian vähän ja meininkin on vähän sellaista, että tekemällä oppii. Meidän tytär on kaupan alalla täällä Suomessa. Nopeasti niissä hommissa kyllä palaa loppuun, se kiire alalla on aivan käsittämätöntä. Tsemppiä teidän nuorille sinne <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. N. 30 vuotta sitten Prismassa tämäkin tyttö yhtenä lauantaina huseerasi valvomassa niin pukeutumista, vapaa-aikaa kuin elintarvikeosaston pakastealtaita. Lisäksi vielä saatettiin soittaa kassalle rahastamaan. Siinä kyllä Sipearia opetti. Ja osuuskauppa takoi tulosta. Oli kai myös asiakkaita, jotka kokivat, että palvelu ei ihan toimi.

      Kaupan ala oli kuitenkin mulle varsinkin sitten myöhemmin hyvin mieluisa. Ilman todellista kokemusta siitä, mitä se työtekijöille suoritusportaassa on, olisi moni asia näyttänyt toiselta. Suomalaiset asiakkaat tosin olivat jo silloin hurjan ymmärtäväisiä ja varmaan ovat sitä edelleen. Samaa ei voi sanoa täkäläisistä. Valitus alkaa joko heti tai välittömästi :)

      Musta on ollut ihana huomata, kuinka ajatukset alkavat muovautua nuorissa päissä, kun työkokemus lisääntyy. Meillä on ehkä lapsilta vaadittu enemmän kuin nuorilta täällä yleensä, kaikki ei ole tullut valmiiksi eteen. Nyt ymmärtävät vielä paremmin, mitä työelämässä vaaditaan ja millaista työtä ehkä haluaisivat tehdä.

      Delete
  11. Ahkerat ja tunnolliset Pojat olet kasvattanut;)
    Huh,perhdyttäminen uuteet työhön ois nuorille a.o.
    Grilli/uunien /pariloiden putsaaminen hullua hommaa.
    nim.merkillä :kokemusta rasvan hinkkaamisesta.
    Nyt en puhu reisistä 🤣


    ennen vanhaan...Minullakin nuorella tytöllä just lki 20 vuotias,
    20 vanhusten yöhoito omilla harteillaanhoitotyötä ilman koulutusta/perhdyttämistä):).moni liikuntakyvyttömiä,vanha puurakenteinen talo joka oli vanhainkotina.Alussa pelotti,oli katetria,ym ,voi miten minä tykkäsinkään työstäni,Ja vanhukset odottivat minun yökötys vuoroa,lauloin "unilauluja",hyräilin silittelin poskia,pidin kädestä,Sehän oli työtäni,jota rakastin (voi silmäkulma kostuu kun ajattelenkin ,tuota ihanaa aikaa,)
    Oikein Ihanaa maaliskuuta ,sitä ensimmäistä kevätkuuta.Sinulle Johanna 🌞😊

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olen joskus tehnyt siivoojan työtä kaupassa ja piti siivota lihatiski (ja kai siinä meni kalat ja muut samalla). Oli se hommaa. Tuntui, että millään saa kaikkea töhnää pois. Täällä sitten samat ihmiset, jotka myyvät myös siivoavat...

      Tytär muuten ahkeroi Skotlannissa vielä reilu vuosi takaperin. Olin opintojen ohella töissä yökerhossa ja siellä sai ahertaa pikkutunneille saakka. Mua kyllä välillä hirvitti, kun ensi oli opinnot ja harrastus (vesipallo) ja sitten vielä yötyö. Mutta hyvin tyttö klaarasi. Hän on nytkin etsinyt töitä, mutta työpaikkoja ei niin vain löydy. Olen tavallaan helpottunut, sillä opinnot ovat vaativia.

      No sun työ kuulostaa siltä, että todellakin olisi pitänyt olla perehdytystä! Ja voin kuvitella, että ovat odottaneet hyväntuulista ja ymmärtäväistä ihmistä, joka tekee työnsä tunnollisesti ja vielä laulaa päälle.

      Joskus mietin, että Suomessa ehkä liikaakin on menty siihen, että pitää olla koulutus justiinsa ja prikulleen. Esimerkiksi hoitotyöhön varmaan voi opiskella kaiken tarvittavan, mutta onko sitten muuten sopiva. Itse olen Suomessa tavannut lääkäreitä, joiden olisi pitänyt tehdä kyllä jotain ihan muuta. Tylympiä on vaikea kuvitella. Tämä myös hammaslääkäreissä. Multa ei onneksi kysellä koulutusta lastenhoitoon. Toistaiseksi on kelvannut, kun olen omat lapset saanut aikuisiksi ja siinä sivussa hoitanut muutamaa muuta. Katsovat miten lasten kanssa sujuu ja pestaavat sitten. Nämä mun pienet työnantajat ovatkin se kriittisin porukka. He äkkiä huomaavat jos joku ei ihan oikeasti ole läsnä tai on muuten ikävä.

      Mutta toivoisin, että jokaisella hoitoa tarvitsevalla vanhuksella olisi oma Liisansa. Ne siltykset ja kädestä pitäminen, laulu - ne tuntuvat varmasti aivan erityisen hyviltä.

      Delete