Rasvaa vanhalle parkkiintuneelle nahalle

Ensimmäisessä vähän vakavammassa työpaikassani jyväskyläläisessä vaatekaupassa ihmettelin, kun työkaverit ostivat satojen markkojen arvoisia kauneustuotteita. Ei myyjän työ niin hyvin palkattua ollut silloin. Jos ei nytkään, ei sen puoleen. Selvisihän se sitten: lyhenne oli muistaakseni VKS eli velkasitoumus. Muutaman kympin kuukausittaisilla lyhennyserillä sai ostaa huippukosmetiikkaa ryppyjen karkoitukseen. Tupakoinnin lopettaminen olisi ehkä ollut fiksumpi ja halvempi tapa hoitaa ihoa näille kypsään ikään ehtineille leideille. Elettiin 80-luvun loppua, joten tietoa ei samalla tavalla ollut saatavilla kuin nyt. 

Markkinaihmiset osasivat kuitenkin hommansa: miksi muuten myyjä olisi kantanut viikon tienestinsä kemppariin? Silloin jo kerrottiin milloin minkäkin tuotteen edistyksellisyydestä, tieteellisistä tutkimuksista, läpimurroista. Biologian opettaja aikanaan pilasi multa ilon kosmetiikan suhteen. Hän sanoi, että ihoa voi ulkoapäin vain kosteuttaa, muu on kukkua. Vielä kun äidiltä sain naisen mallin, jonka mukaan itsensä  kanssa läträäminen oli turhuutta, oli kosmetiikka jokseenkin merkityksetön asia elämässäni. Ruusuvettä ihonpuhdistukseen, kosteuttava päivä- ja yövoide, aurinkokertoimia ja siinäpä se. On kyllä mielessä käynyt, että voi kun olisi oppinut meikkaamaan... 

 

Jossain julkaisussa törmäsin testivoittaja The Ordinary -tuotteisiin. Näissä yhdistyvät itselleni tärkeät asiat: halpa hinta ja maltillinen ainesosalista, vegaanisuus. Tykkään myös yksinkertaisista pakkauksista, jotka tuovat apteekin rohdot mieleen.  Ostin muutamia tuotteita syksyllä ja olen ihan tykännyt. Kolmen kimara ovat kosteusvoide (Natural Moisturizing, $7.70/100 mL), ruusunmarjasiemenöljy (Rose Hip Seed Oil $9.80/30 mL) ja seerumi b5-vitamiinilla (Hyaluronic Acid  Factors $6.80/30 mL). 

Kylmäpuristettu ruusunmarjasiemenöljy on ollut mieluisa tuote käytössä. Olen kokeillut hoitoöljyjä muiltakin merkeiltä ja ei tämä ainakaan jalkoihin jää, vaikka hinta onkin edullisempi. Muutama tippa öljyä riittää sekä kasvoille, kaulalle ja kämmenselille. Mulla on ohut ja kuivuuteen taipuva iho, sellainen joka rypistyy ihan pergamentiksi. Tykkään, kuinka öljy vetristää eikä jää kuitenkaan ihon pinnalle lainehtimaan. Kämmenselistä huomaa parhaiten vaikutuksen. Tuotteessa kerrotaan olevan A-vitamiinin esiastetta  ja ei se varmaan haitaksikaan ole. Riittoisa tuote, joka saa hoitaa öljytehtävän pikkuruisessa kosmetiikka-arsenaalissani. 

Natural Moisturizing Factors + HA on mainio kosteusvoide. Rasvattomana se tuntuu iholla miellyttävällä, ei jää kiiltemään ihon pinnalle. Aminohappoja on kuin pienessä kylässä, rasvahappoja alfasta gammaan ja ureaa kaupantekijäisiksi. Kun luen tieteellistä ja teknistä termistöä tulen miettineeksi, että koko tällä litanialla voisi varmaan palsamoidakin, mutta mulle riittää, että iho ei kiristä ja voide tuki ihohuokosia. Ehdotonta plussaa tulee myös siitä, että iho ei kiiltele tai tunnu nihkeältä. Tuotteesta saisi paremman vain lisäämällä siihen aurinkosuojan. Sitten se olisi ihan verraton. Riittoisuudesta jälleen erityismaininta. 

Hyaluronic-happo ei nimestään huolimatta ole  happoa (acid), vaan itseasiassa sokeria. Se pystyy sitomaan itseensä tuhat kertaa painonsa verran vettä. Tässä nyt mietin, että mahtavatko esimerkiksi palolaitokset tietää tästä ihmetuotteesta? Voisi olla aika hyvä tulipalojen sammutuksessa. Kolmikosta HA-seerumia näyttää kuluneen eniten, puteli on melkein tyhjä. 

Olen levittänyt muutaman pisaran seerumia kasvoille aamuisin (ja joskus iltaisin) ennen kuin laitan kasvovoiteen. Ihan alussa, kun aloin tuotetta käyttää sain sekä nenän pieleen että leukaperiin finnin. Lapsikin ihmetteli, että äiti, onko sulla finni. En tiedä saiko tehokosteuttaja ne aikaiseksi vai mikä, mutta ongelma on poistunut. Sen sijaan muutaman viikon käytön jälkeen toinen lapsi totesi, että äiti, sun iho näyttää hyvältä. Tiedättekö, on aika kurjaa, kun jälkikasvu on esteetikkoja. Näkevät varmaan myös virheet, mutta onneksi ovat silloin hienotunteisia esteetikkoja. Kohteliaisuuden otin vastaan mielissäni. Siitä on aikaa, kun kukaan on ihoani kiitellyt. Kevyt, riittoisa ja mieluisa tuote. Mulla on itse asiassa ollut sellainen olo, että aamulla kasvot ikään kuin ryhdistäytyvät seerumin jälkeen. Taitaa olla toiveajattelua, mutta mukava tunne joka tapauksessa. 

Pari muutakin The Ordinary tuotetta on käytössä ja olen tykännyt. Kirjoitan niistä joskus myöhemmin. Nyt saa sitten kehua estottomasti jos on sattunut löytämään hyvän kauneudenhoitotuotteen. Vai pitäisikö puhua restauroinnista? Saunan ja veden sekä kahvin voimaa omalla kohdallani en vähättele. Joskus viinikin tekee ihmeitä. Jos ei peilikuvalle niin ainakin katsojan näkökyvylle. 

❤:lla Johanna, kosmeettisena

P.S.

Hopeinen Kuunsilta -blogin Liisalla on ihana arvonta! Käypä kokeilemassa onneasi kolmen kauniin perhosnaulakon kanssa. 

Kerrospukeutumista

Ensi yöstä ja huomisesta perjantaista on tulossa kylmä, ainakin -5 °C. Viime yönä satoi lunta, mutta iltapäivällä se jo oli kadonnut.  Tänään taas totesin, että kerrospukeutuminen on täkäläisille tuntematon käsitte.  

Aamu alkoi mukavasti, kun makuuhuoneen ikkunasta näkyi luminen katto ja takapiha

Ja eihän se ihme ole, sää on yleensä kuuma tai sitten syksyisen haalea. Itselleni muistuvat selkäytimestä mieleen mitä milloinkin pitää ylle laittaa ja millaisia kerroksia tarvitaan. Lähdimme hoitolasten kanssa ulos ja mä olen vähän erikoisen hoitotädin maineessa, kun ulos mennään myös vesisateella ja kylmällä. Parivuotias oli topattu untuvatakkiin ja melkein yhtä paksuun fleecepuseroon. Jaloissa oli sitten ohuet leggingsit. Kolme vuotta vanhempi sisarus valitteli kylmiä varpaita kumppareissa ja kaula paistoi paljaana. Yritin sitä saada edes vähän peittoon alla olevan collegepuseron avulla. Sukat olin unohtanut tarkistaa ja nehän olivat ohuen ohuet kesäsukat. 

Toisinaan on sitten taas ihan päinvastoin: leutoon syyssäähän lapset on puettu kuin Etelämantereelle. Pikkuiset hiki hatussa "nauttivat" ulkoilusta. Mittarissa on kymmenisen astetta plussaa ja lapsilla on toppapuvut ja karvavuoratut talvibootsit jaloissa, pipot, hanskat ja kaulahuivit. Mä yritän sitten säätää vaatteita vähän enemmän olosuhteita vastaaviksi.

Tänään mua katsottiin taas kuin todellista asiantuntijaa, kun ehdotin, että jos ei laitettaisi talvikenkiä vaan kumpparit loskakeliin. Sieluni silmin näin miltä Uggsit näyttäisivät loskakylvyn jälkeen. 

Lisäksi mua harmittaa, kun joudun tuon tuosta kieltämään lapsilta vesilätäköissä läiskyttelyn tai metsäpolut ihan vain varustuksen vuoksi. Usein vaatteet sopisivat paremmin käyskentelyyn kaupunkimaisemissa. Tai enhän mä tiedä, vaikka vanhempia ei haittaisikaan, kun pikkupirkon kalliit vaatteet saisivat pysyviä tahroja, söpöt leggigsit rikottaisiin pyllymäessä tai nahkakengät uitettaisiin kuralätäkössä. Olen kuitenkin päättänyt jättää testaamatta. Suomalaiset kurahaalarit ovat viime päivinä olleet mielessä, kun ulkona on ollut kosteaa ja kuraista. Olen miettinyt, että pitäisi hankkia muutamat varastoon ja tarjota lasten ylle, kun tarvetta ilmenee. 

Läksimme pienten kavereideni kanssa aamukävelylle ja ajattelin, että nyt otetaan ilo irti lumesta. Sain veijarit suostuteltua lumeen kävelemään, mutta lumipallojen kanssa alkoi käydä hankalaksi. Vajaan kymmenen pallon jälkeen vanhempi ilmoitti, että nyt kotiin. Varpaita paleli ja hanskat olivat märät. Eihän siinä muu auttanut. Onneksi iltapäivällä lumi oli sulanut ja saimme käyskennellä esteettömällä luontopolulla. Ja narsissitkin jo kurkottelivat aurinkoa kohden. 

❤:lla Johanna

P.S.

Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille, jotka jätitte kommentteja edelliseen postauskeen. Mä viisastuin ihan silmissä neulomisen suhteen. Ja vinkit ja linkit ovat postauksessa tallessa, sieltä ne löytyvät helposti. Mulla on mennyt luppoaika lankoja ja neulemalleja tutkaillen :) 

Neulojat hoi! Untuvikko kyselee tyhmiä

Anteeksi, mä olen ollut huono blogiystävä. En ole muka oikein ennättänyt vierailuille ja jos olen vieraillut, niin en ole muka ennättänyt kommentoida. Neulominen on vaan vienyt mukanaan. Mulla on vasemman käden sormussormessa nivel turvoksissa: en saa sormusta sormeen & sattuu niin permaallisesti ja oikean käden nimettömässä on känsän alku. Vasemman käden etusormesta on iho melkein riekaleina. Muuten menee hyvin. 

Yläkuvan sini-harmaat sukat tein itselleni. Pojille neuloin jouluksi lahjasukat. Tänä aamuna katselin nuoria miehiä pöydän ääressä ja kuinkas sattuikaan: molemmilla oli sukat jaloissa. Liikuttavinta oli tietysti nähdä, että veljekset eivät kavahda pitää jalkoja ihan vierekkäinkään. Tämä kuvastaa aika hyvin kolmen sisaruksen välejä muutoinkin. Mua ei ilahduta mikään niin kuin nähdä kaikki kolme yhdessä, vieri vieressä, kylki kyljessä. Tytär on nyt takaisin Skotlannissa ja mun on ikävä. Maahanmeno oli vähän konstikkaampaa kuin aikaisemmin koronan ja brexitin vuoksi, mutta paperit oli kunnossa (puhdas koronatestitulos ja oleskelulupa). Tyttären värikkäät sukat neuloin matkaviemisiksi. 

Juniorin lempipukeutumisväri on musta ja niinpä lupasin tehdä hänelle mustat sukat. Ihan vihonviimeistä hommaa! Viimeiset mustat sukat jotka teen. Mä en näe neuloa enkä miltä työ näyttää. Piti istua ikkunan alla ja laittaa valkoista paperia työn taakse, että jotain hahmotin. Ja purkanut olen ainakin pari tuntia. Pyhä jysäys.

Apuna mulla on Maija Niemisen Joka kodin käsityökirja ja Novitan sivuilta olen käynyt katselemassa opastusvideoita. Mutta mulla olisi muutama kysymys:

1) Kertokaa hyviä sukkalankoja! Olen käyttänyt Novitan Seitsemää veljestä siksi, että se on ainoa sukkalanka, jonka tiedän. Nykyään sitä saa meiltäkin ostettua nettikaupasta (perusvärit lähinnä), mutta haluaisin kokeilla jotain muutakin. Nettikaupoissa on tarjontaa ainakin pohjoismaisista, saksalaisista ja brittien langoista. Mulla vaan ei ole aavistustakaan, mikä sopisi samalla tavalla käyttöön kuin Seitsemän veljestä. 

2) Pitääkö puikkojen olla ohuemmat vain paksummat sen mukaan millaista käsiala on? Itse väkerrän aika tiukkaa neulosta. Siis sopisiko mulle ohuemmat vai paksummat puikot? Nyt teen 3½ puikoilla. 

3) Entäpä sitten langan vahvuus? Pitääkö olla ohuemmat vai paksummat puikot sen mukaan kuinka ohutta/paksua lanka on? 

4) Tiedätkö netistä paikan, jossa olisi helppoja ja yksinkertaisia sukka- tai pipo-ohjeita? Hyviä YouTube-ohjeita? Haluaisin kokeilla lettiä ja kuvioita. Olen varsin tyytyväinen väsätessäni perussukkiakin, mutta sitten joskus... Ja lapsi on kysellyt pipon (tyyliä beanie) perään.  

Hesarissa oli tänään juttu Laine-mediasta. On upeaa, että kaksikko Sini Kramer ja Jonna Hietala pystyvät ansaitsemaan elantonsa sillä, mistä nauttivat. Olipahan taas uusi asia tästä neulomismaailmasta. Jutussa todetaan mm. näin: "Neulominen edistää paitsi kestävää kehitystä, myös mielenterveyttä. Sen vaikutukset henkiseen hyvinvointiin ovat tieteellisesti todistetut". Ja: "Neulomisen on havaittu alentavan sydämensykettä. Se rauhoittaa ja aktivoi parasympaattista hermostoa." Tunnustan, mulla on jotenkin tasapainoisempi olo, kun puuhastelen kutimien kanssa. Olen alkanut odottaa sitä päivän hetkeä, kun voin tarttua neulomukseen. 

Mutta neulomisnoviisi täällä huhuilee apua teiltä edistyneemmiltä. Mulle kelpaa ihan mikä tahansa vinkki. Haluaisin kehittyä edes piirun verran eteenpäin ihan vain perussukan tekemisestä.

❤:lla Johanna, puikot sauhuten 

Uusi aamu

20.1.2017 en katsonut virkaanastujaisia. Oli jotain tähdellisempää. Pidättelin henkeäni tulevina päivinä monien muiden tavoin. Toivoin, että olin ollut väärässä tehtäväänsä ryhtyneen presidentin suhteen. Toivoin, että hän kasvaisi virkansa mittaiseksi. Aika pian ymmärsin lakata toivomasta ja pitelin vain penkistä ja huivista kiinni.  

Huomenaamulla, torstaina 21.1.2020 herään turvallisin mielin. Ensimmäisenä ei tarvitse nähdä tai kuulla omituisista twiiteistä, riitelyä virkaanastujaisyleisön koosta. Ei tarvitse miettiä, että onko presidentin viesti vain puolivalhe vai kokonaan pajunköyttä. Suhteellinen turvallinen olo on senkin suhteen, että virkamiehistö osaa asiansa eivätkä ole yes-miehiä ja -naisia. 

USA:n presidentin virka on varmasti yksi maailman vaikutusvaltaisimmista ja viranhaltijalla on todellista valtaa. Tehtävä on suunniteltu aikana, jolloin miehen sanaan saattoi luottaa ja ihmiset olivat enimmäkseen kunnianarvoisia. Nyt virka on koeteltu ja nähty sen heikkoudet. Jos presidentti ei ole kunnianarvoisa ja pelaa sääntöjen mukaan, tapahtuu kamalia. Demokratia selvisi, sillä muu hallinto, etupäässä riippumattomat oikeusistuimet ja edustajainhuone, kesti höykytyksen. Toivottavasti tilanne ei toistu koskaan enää. 

Ensimmäisen kerran Covid-19 pandemian alkamisen jälkeen meillä muisteltiin sen 400 000 uhria eilen tiistaina. Hallinnon kaaos on ohi ja nyt voidaan keskittyä pandemian kukistamiseen. USA on liittynyt takaisin WHO:n jäseneksi ja Pariisin ilmastosopimukseen. 

Mä olin töissä ja kun pienen hoidokin kanssa vaeltelimme puiden siimeksessä tajusin toden teolla kenelle tätä maata luodaan. Siinä se maapallon tulevaisuutta harteillaan kantava pikkujättiläinen kirmaili edessäni. Hänelle ja hänen jälkeläisilleen on merkitystä sillä, minkälainen tämä maa on elää ja minkälaiseksi maailma muokkautuu. 

Olen niin mahdottoman ylpeä varapresidentti Kamala Harriksesta. Presidentti Biden ja tohtori Jill Biden ovat oivallinen pari ja tukevat toisiaan. Heillä on kokemusta, viisautta, vakautta. Olen onnellinen, kun päivän politiikasta tulee taas vähän tylsää ja osin puuduttavaa. On ihanaa, kun maan suurimman äänitorven omistaja ei ole riidankylväjä. Toivon, että eheytyminen voi alkaa. 

❤:lla Johanna

Kurkumaa

Jokunen vuosi sitten kuuntelin autoillessa ohjelmaa kurkumasta. Ihmiset saivat soittaa asiantuntijoille ja esittää kysymyksiään. Siinä kuunnellessa tuli käsitys, että kurkuma on ihmerohto vähän kaikenlaisiin vaivoihin masennuksesta diabetekseen. Unohdin kuitenkin koko jutun, kunnes viime syksynä kaupan vitamiinihyllyä tutkiessa näin kurkumakapselipurkin. Ostin kokeeksi. 

Olen sikäli onnekas, että toistaiseksi en ole tarvinnut lääkkeitä. Lisäravinteiden suhteen olen skeptinen: uskon, että ruuasta saa kyllä kaiken tarvitsemansa kunhan syö järkevästi. Ja siinä sitten on nykyisin se ongelma. Esimerkiksi rasvaista kalaa ei tule syötyä suositusten mukaan kahta kertaa viikossa ja hedelmiä ja vihanneksia ei kulu ollenkaan riittävästi. Kalakapseleita olen popsinut säännöllisen epäsäännöllisesti jo useamman vuoden. Multivitamiineja syön silloin kun muistan, en lähestulkoonkaan päivittäin. Pimeinä syysiltoina vitamiinit ja hivenaineet jostain syystä muistuvat helpommin mieleen. 

Kurkuma on aasialaisesta ruuanlaitosta tuttu mauste, joka antaa mm. currylle kauniin keltaisen värin. Se on sukua inkiväärille ja päivittäin suositellaan käytettäväksi korkeintaan kaksi teelusikallista. Yliannostuksesta voi seurata ainakin vatsanväänteitä. 

Olen lukenut monenlaisia tutkimuksia ja ihmisten kokemuksia. Suurin hyöty näyttäisi olevan matala-asteisen tulehduksen torjunnassa. Sehän taas on monen sairauden, kuten vyötärölihavuuden, kakkostyypin diabeteksen ja sydänsairauksien takana. Huono LDL-kolestroli saa kyytiä ja saattaisipa kurkuma auttaa syöpää vastaankin. Alzhaimerin tauti ja masennus ovat olleet myös kurkumatutkimusten kohteena. 

Mä olen erinomainen nukkuja. Nukkuminen on ihan lempihommiani ja olen siinä sekä taitava että ansioitunut. Tosin heräilen tuon tuosta, kun olen kuulevinani risahduksia ja rasahduksia. Lasten ollessa pieniä (lue alle 18 v.) nukuin toinen silmä auki ja korvat höröllään täysvalmiudessa estämään minkä tahansa katastrofin. Suurin yllyke ostopäätöksen tekemiseen taisi olla tutkimus, jonka mukaan kurkuma takaa paremmat yöunet. Mä en tiedä onko tämä totta vai tarua, mutta kun iltaisin otan kurkumakapselin ja laitan silmät kiinni, niin jo vain uni maittaa. Vaikutus voi ihan hyvin olla korvieni välissä, mutta ei haittaa. Hyvin nukuttu yö on sen arvoinen.   

Kalaöljykapseleita yritän muistaa syödä suhteellisen säännöllisesti. En tiedä kuvittelenko vain, mutta kun syönnissä on pitempi tauko alkavat nivelet vaivata. Polviakin kolottaa. Mun oma teoriani on, että kuten muutkin öljyt, pitää kalaöljykin saranat liukkaina ja rutinan minimissään :) Nyt varoituksen sana: mun kokemuksia ei kannata toistaa tai pitää tieteellisenä tosiasiana, ovat todellakin vain omia tuntemuksiani. Suurin hyöty on tietysti Omega-3-rasvahappojen vaikutus verenpaineeseen. Annostelussa kannattaa olla tarkkana, sillä kalakapselit lisäävät verenvuotoriskiä. 

Unohtaa ei sovi myöskään tummaa suklaata. Pakkasin lapsille kouluun jälkiruuaksi palan tummaa suklaata monet vuodet. Heidän suklaamaailmansa se muokkasi sellaiseksi, että maitosuklaat eivät tahdo kelvata. Mä en ole ihan varma tumman suklaan terveysvaikutuksista, vaikka sen väitetään mm. auttavan hehkuvan ihon (antioksidantit) aikaansaamisessa ja mielenrauhan saavuttamisessa. Yskään suklaa on kyllä auttanut, palanen tummaa herkkua hitaasti imeskeltynä on hillinnyt yskänpuuskia. 

Tässäpä tämä minun lisäainenelikkoni: multivitamiinit, kurkuma, kalaöljy ja tumma suklaa. Viimeksi kaupassa käydessä yritin löytää D-vitamiineja, mutta hyllyt huusivat tyhjyyttään. Koronauutiset olivat kiirineet muidenkin korviin ja lisä-D:tä oli käyty hakemassa oikein urakalla. Edellisellä kerralla olivat sinkkipastillit tehneet kauppansa. 

Onko sinulla jokin luottorohto, jonka parantavaan voimaan uskot? Mun yksi lemppari on inkivääri, joka rauhoittaa vatsanväänteet. Lapsia odottaessa inkivääri auttoi pahoinvointiin, olikin ihan ihmeainetta. 

❤:lla Johanna, inkivääri-kamomillateetä ryystäen 

Kun isi tekee ruokalistan...

Auttelin tutussa perheessä parina päivänä. Perheen äiti on erinomaisen hyvä suunnittelemaan ja ennakoimaan, aina on selvät sävelet. Vuoden alusta hän oli päättänyt vähän keventää omaa kuormaansa ja neuvotellut perheen isän kanssa, että viikottainen ruokalista suunnitellaan vuorotellen. 

Isä oli tehnyt työtä käskettyä ja tällainen lista oli kiinnitetty jääkaapin oveen:

Sunnuntai: City BBQ eli käydään ostamassa jostain kaupungin ravintolasta barbeque-ruokaa kotona syötäväksi

Maanantai: Wok It Up Chicken (äiti valmistaa) 

Tiistai: Chicken Alfredo (isä valmistaa)

Keskiviikko: Nachos jauhelihakastikkeella (isä valmistaa)

Torstai: Helpie Selfie eli hampurilaiset pikaruokapaikasta

Perjantai: Pizza, duh eli pizzaa, höh (tietysti kotiin tilattuna, höh, kuten joka perjantai)

Lauantai: - 

En voinut mitään, mua ruokalista nauratti. Ei näillä nälkään näänny. Perheen äiti ei näyttänyt ollenkaan huvittuneelta. Ymmärrän. Äidin listassa ovat myös marjat, hedelmät, vihannekset. Tämä perheen isä on muutoinkin hyvin rationaalinen toimissaan. Lapset esimerkiksi nukkuvat kesällä seuraavan päivän vaatteet yllään, jotta ei tule ihan kamalasti pyykkiä (iltapesun jälkeen puetaan seuraavan päivä puhtaat vaatteet ylle). Hetken asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että kannatettava idea. Monessa kodissa yöasut vaihdetaan puhtaisiin joka yö ja päivävaatteet ovat vain yhden päivän käytössä. Näin säästyy edes pikkuisen vettä ja pyykinpesuainetta, kun yhdellä asulla mennään kokonainen vuorokausi :) 

Odottelen innokkaana seuraavaa käyntikertaani. Onko ruokalistan laatiminen palautettu takaisin äidille vai onko esillä uusi mielenkiintoinen ruokaviikko. Who knows. 

❤:lla Johanna, "pizzaa, duh"

The Queen's Gambit ja Bridgerton

Jos käsille sattuu hetki, jolloin tulee miettineeksi, että mitäs nyt, niin mulla on pari ehdotusta. Molemmat Netflixillä. Ensimmäisenä The Queen's Gambit - Musta Kuningatar. Tyttären kanssa katsoimme sarjan parina päivänä ja olimme ihan haltioissamme. Kuka olisi uskonut, että shakki voi olla näin mahdottoman mielenkiintoista!

Sarja perustuu Walter Tevisin romaaniin. Kirja on julkaistu jo vuonna 1983. Toisinaan pitää vähän odotella, että hyvät asiat jalostuvat. En ole lukenut romaania, tunnustan. Lyhykäisyydessään sarjassa seurataan shakkinero Beth Harmonin elämää lapsuudesta nuoreksi aikuiseksi. Shakkinappulat alkavat ilmestyä lapsi-Bethin makuusalin kattoon ja siitä ne jatkavat elämäänsä aina vain intensiivisemmin. Sisilialainen puolustus tulee terminä tutuksi. 

Sarjassa on kaikki itselleni  mieluisat ainekset: kaunis ja ennen kaikkea älykäs sankaritar, hyviä ihmisiä, sopivasti angstia ja onnellinen loppu. Puvustus on ihan omaa luokkaansa. Sitäkin kannattaa katsella sillä silmällä ja Bethin käyttämä viimeinen asu on ylistys shakkinappuloille. Tytär ojensi jossain vaiheessa mammalle käden: kyyneleitäkin piti vuodattaa, tunteet hiipivät tuon tuosta pintaan. En halua paljastaa juonta sen enempää. Itselleni oli tärkeää, että hyvät ihmiset ja asiat tapahtuivat Behtille, vaikka välillä pitikin arvuutella. Mua ei mikään niin ahdista kuin se, että hyvikset ovatkin pahiksia tai alakynnessä olevia käytetään hyväksi. Tässä sarjassa niin ei tapahdu. Kaikki ovat sankarittaren puolella, ennemmin tai myöhemmin. Ja shakkinappuloita mä en voi koskaan enää katsoa samalla tavalla. Iltaisin ennen nukahtamista vilkuilen kattoon: josko vaikka ilmaantuisivat sinne. Kuriositeettinä mainittakoon, että kaikki ottelut ovat ihan oikeita, näin on shakin saralla mittelöity. Mä en ymmärrä pelistä hölkäsen pölähtämää, mutta mukava tietää, että peliin suhtaudutaan vakavasti. 

Sarjan tapahtumat sijoittuvat Kentackyyn, ja onpa siellä hotellikin ottanut asiakseen sisustaa huoneen sarjan hengen mukaisesti. Voisi olla aika metka paikka yöpyä :)

Silloin kun sataa, niin vettä tulee taivaantäydeltä. Niinhän sitä sanotaan. Netflixin Bridgerton-sarja jatkaa viihdyttämistä. Mä en ollut ihan varma, mitä odottaa, mutta härkää sarvista. Hetki meni ennen kuin käsitin, että tämä ei ole Bronten sisaruksia, Austenia tai Downton Abby-toisinto. Ei. Bridgerton on yhtä aikaa romanttinen, koominen ja kerronnallisesti kutkuttava tarina. Lontoon seurapiireissä pyöritään 1800-luvun alkupuolella, debytantit yrittävät löytää otollisen puolison. Mä olen muuten täällä meillä törmännyt ihka oikeaan debytanttiin (ystäväni kertoi). Kyseinen rouva oli esitelty Etelä-Carolinan seurapiireille ja piirit olivat nähtävästi sen verran fiinit, että samassa naapurustossa asuva rouva ei voinut maahanmuuttajaa tervehtiä. Tai voi, jos sattui aviomies olemaan käsivarressa. Yksin ollessaan liikkeellä ei ollut näkevinään. Mulla meni vähän aikaa ennen kuin ymmärsin, miten debytantit tervehtivät :) 

Olen katsonut vasta pari jaksoa, mutta olen viiihtynyt mahdottoman hyvin. Olisin katsellut yhtäsoittoa enemmänkin, mutta mun piti luovuttaa telkkari lapsille. Huomenna lisää, toivottavasti. 

Ihanaa sunnuntaita hyvät ystävät! Mun sunnuntai kuluu blinien, villasukkien ja Bridgertonin parissa. Ainakin toivon niin.

❤:lla, Johanna, binge watching eli silmät töllöä ymmyrkäisinä tapittaen

Onko Amerikka saavuttanut jo pohjan?

Joko olisi pohja tullut vastaan? Enpä usko. Vielä on kaksi viikkoa ennen kuin Biden astuu virkaan ja aina vain hullummaksi käy. Ennakkoon jo arveltiin, että nykyhallinnon loppuaika ei ole kovin ruusuinen tai rauhaarakastava, mutta että loppuun vielä sitten kongressirakennuksen valtaus ja vallankaappaus? En usko kenenkään ihan näin pahaksi tilannetta arvioineen. 

Päivä alkoi hyvillä uutisilla Georgian senaattorin vaaleista: molemmat paikat menivät demokraateille riittävän suurella äänierolla. Tämä tarkoittaa sitä, että kun Biden aloittaa työnsä 20.1. on hänellä ainakin teoriassa sekä edustajainhuoneen että senaatin enemmistö ja  tuki takanaan. Senaatissa äänet puoluerajojen mukaan menisivät kiperimmillään puoliksi, mutta silloin varapresidentti Harrisin ääni olisi ratkaiseva. Ihan näin yksioikoista politiikka ei tietenkään ole: on konservatiivisia liberaaleja ja liberaaleja konservatiiveja ja äänestäjiä pitää ajatella. Mutta noin suurin piirtein. 

Sitten alkoi painajainen. Mä en voi vieläkään uskoa kuinka helposti nämä kapinalliset painelivat suoraa päätä Capitolin sisälle vain särkemällä ikkunat! Hetkeä myöhemmin oltiin jo edustajainhuoneen istuntosalissa. Hauras on meidän demokratia. Eikä ainoastaan sen vuoksi, että noin vain marssitaan suoraan vallan ytimeen vaan siksi, että nykyinen hallinto ei kunnioita demokraattisen äänestyksen tulosta. Demokratiasta ei ole mitään jäljellä, kun kansalaisten laillisesti toteutettua äänestystulosta ei kunnioiteta ja valtaa vaihdeta rauhanomaisesti. 

Muistan joskus pahastuneeni aika perusteellisesti, kun joku suomalainen USA:ssa useamman vuoden työskennellyt sanoi, että amerikkalaisille voi kertoa mitä vain: ne uskovat kaiken. Olen viime aikoina miettinyt tuota kohtaamistamme lentokentällä joskus 90-luvulla ja mun täytyy todeta, että taisi olla ihan oikeaan osunut väite. Todisteilla tai niiden puuttumisella ei ole mitään väliä. 

Toivon, että 12 senaattoria, jotka päättivät haastaa presidentinvaalien tuloksen (tällä ei ole käytännön merkitystä, poliittista teatteria ja oopperaa) kääntävät nyt kelkkansa. Se olisi selvä merkki, että emme hyväksy väkivaltaa ja tuemme demokratiaa. Samoin ne edustajainhuoneen edustajat, jotka hyppäsivät harhaiseen kelkkaan. 

Neljän viimeisen vuoden aikana on toteutunut täysin sanonta siitä, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Demokratia on rapautunut. Ei se ehkä koskaan ole tässä maassa ollut esimerkiksi sillä tasolla kuin Suomessa, mutta kuitenkin huomattavasti paremmissa kantimissa. Eheytyminen kestää. Ja voimat, jotka tällä hetkellä työskentelevät kahtiajaon ja rapautumisen puolesta jatkavat työtään. Eivät enää twiittaa presidentin ominaisuudessa, mutta löytävät muita äänitorvia ja -väyliä. Voi Amerikka! Perustajaisät kyllä taitavat saada aika pyöritystä paasiensa alla. 

Mä pistän toivoni siihen, että synkintä on ennen päivännousua. Ehkä tämä onkin Amerikan aamu. Ehkä nyt ollaan valmiit näkemään, että ei ole meitä ja heitä, vaan kaikki tässä ollaan yhdessä. Yleinen ja ilmainen terveydenhuolto, tasa-arvoinen kohtelu ihonväristä (tai iästä, uskonnosta, sukupuolesta jne.) riippumatta, palkka jolla elää, kohtuuhintainen koulutus, ilmastonmuutoksen hyväksyminen... ehkä näiden asioiden aika on tullut nyt. 

Kun katsoin kuvia kongressiedustajista pitämässä toisiaan käsistä kiinni istuntosalissa peloissaan ja kauhuissaan... Ehkä he nyt käsittävät miltä amerikkalaisista lapsista tuntuu, kun koulussa on meneillään aseellinen hyökkäys. Miltä lapsista tuntuu, kun pitää pelätä joka päivä mennä kouluun. Ehkä vihdoinkin saadaan myös aselakeihin muutoksia. Ehkä. 

❤: Johanna, sydän syrjällään 

Tilinpäätös

Mietiskelin minkä arvosanan antaisin edelliselle vuodelle. Päätin jättää arvioimatta. Ehkä on parempi tarkastella vuotta 2020 vasta sitten, kun on enemmän perspektiiviä. Omalta kohdaltani mietin kuitenkin asioita, joista olen kiitollinen: 

- lapset ovat olleet enemmän kotona. Olen osittain vähän pahoillani heidän puolestaan, sillä tämä on itsenäistymisen kannalta tärkeää aikaa, mutta muuten olen varsin onnellinen. 

-  olemme kaikki olleet terveinä.

-  tapasin uuden ihanan perheen. Olen nyt tehnyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti hoitotädin hommia yli neljä vuotta ja mä olen löytänyt paikan, jossa viihdyn erinomaisen hyvin. Huhtikuussa näytti ankealta, kun töitä ei ollut, mutta sitten tilanne kirkastui. 

-  meidän pojat saivat pysyvät osa-aikaiset työpaikat. Jos olisivat olleet kokopäiväisiä opiskelijoita opinahjoissaan ei olisi onnistunut. Nyt toinen leipoo pizzoja ja toinen niitä kuljettaa.

- mun on pitänyt tosissani alkaa miettiä mitä minä haluaisin. Olen yli 20 vuotta tehnyt sitä, mikä on ollut välttämötöntä, perhe on mennyt kaiken muun edelle. 

-  sain hoitolapsilta syntymäpäivälahjaksi orkidean. Ja kas, miltei päivälleen puoli vuotta myöhemmin se alkoi jälleen kukkia. Historian siivet havisevat! Mun kasvit ovat aina kuolleet.  

-  olen löytänyt monta uutta blogia ja niiden kirjoittajaa, suoranaisia aarteita. 

-  olen nähnyt hyviä elokuvia, sarjoja, tutustunut uusiin kirjailijoihin. 

-  olo on toiveikas. 

-  mä neuloin kaksi sukkaparia!

Tyttärelle on syntymässä nämä värikkäät Marttaraitaiset sukat. Meillä oli vähän näkemyseroa sen suhteen, tehdäänkö kantapää ja varpaat sinisellä vai keltaisella. Tytär halusi keltaista ja saamansa piti. Mulla on nyt pari viikkoa aikaa väkertää vielä toinen sukka ennen tytön lähtöä takaisin Skotlantiin.  

Tänään oli aika ihanaa käydä tyttären kanssa treenaamassa autotallissa. Hän otti äidin mukaan kuntorinkiinsä ja kovillehan siinä joutui. Mä tein aika monta toistoa vähemmän kuin tytär, pienemmillä painoilla ja vähävastuksesimmilla kumilenkeillä, mutta huomenna ei varmaan tarvitse sängystä nousta. Välillä tytär asiantuntevasti kehotti pitämään selkää suoremmassa tai kääntämään varpaita ulospäin.  Ja mikä parasta, raihnaiselle äidille tehtiin vielä lounaskin valmiiksi.  

Ostin itselleni keltaiset ruusut uutta vuotta vauhdittamaan. Vuoden ensimmäisenä päivänä nukuin pitkään, sen enempää hötkyilemättä. Uusia vuosia on nähty jo sen verran, että en enää jaksa uskoa kaiken muuttuvan jotenkin paremmaksi vuosiluvun muuttuessa, varsinkaan itseni.  Aina voi kuitenkin ponnistella, että tekee asioita paremmin, on pitempipinnainen, kokeilee jotain uutta, on läsnä kuluvassa hetkessä. Oppii jotain menneistä erehdyksistä ja virheistä ja ei ainakaan ihan heti tee samaa mokaa. Ja tykkää itsestään, huolehtii siitä ainutkertaisesta elämästä, jonka on lahjaksi saanut. Joten ei, ei laihdutus- tai kuntokuuria, tipatonta tai suklaatonta. Ennemminkin armollista ja kohtuullista, kaukaa viisasta ja läheltä lämmintä vuotta 2021 itselleni kaavailen. Ja sinulle toivon juuri sellaista vuotta kuin sopivalta tuntuu!

❤:lla Johanna