Sunday, January 31, 2021

Rasvaa vanhalle parkkiintuneelle nahalle

Ensimmäisessä vähän vakavammassa työpaikassani jyväskyläläisessä vaatekaupassa ihmettelin, kun työkaverit ostivat satojen markkojen arvoisia kauneustuotteita. Ei myyjän työ niin hyvin palkattua ollut silloin. Jos ei nytkään, ei sen puoleen. Selvisihän se sitten: lyhenne oli muistaakseni VKS eli velkasitoumus. Muutaman kympin kuukausittaisilla lyhennyserillä sai ostaa huippukosmetiikkaa ryppyjen karkoitukseen. Tupakoinnin lopettaminen olisi ehkä ollut fiksumpi ja halvempi tapa hoitaa ihoa näille kypsään ikään ehtineille leideille. Elettiin 80-luvun loppua, joten tietoa ei samalla tavalla ollut saatavilla kuin nyt. 

Markkinaihmiset osasivat kuitenkin hommansa: miksi muuten myyjä olisi kantanut viikon tienestinsä kemppariin? Silloin jo kerrottiin milloin minkäkin tuotteen edistyksellisyydestä, tieteellisistä tutkimuksista, läpimurroista. Biologian opettaja aikanaan pilasi multa ilon kosmetiikan suhteen. Hän sanoi, että ihoa voi ulkoapäin vain kosteuttaa, muu on kukkua. Vielä kun äidiltä sain naisen mallin, jonka mukaan itsensä  kanssa läträäminen oli turhuutta, oli kosmetiikka jokseenkin merkityksetön asia elämässäni. Ruusuvettä ihonpuhdistukseen, kosteuttava päivä- ja yövoide, aurinkokertoimia ja siinäpä se. On kyllä mielessä käynyt, että voi kun olisi oppinut meikkaamaan... 

 


Jossain julkaisussa törmäsin testivoittaja The Ordinary -tuotteisiin. Näissä yhdistyvät itselleni tärkeät asiat: halpa hinta ja maltillinen ainesosalista, vegaanisuus. Tykkään myös yksinkertaisista pakkauksista, jotka tuovat apteekin rohdot mieleen.  Ostin muutamia tuotteita syksyllä ja olen ihan tykännyt. Kolmen kimara ovat kosteusvoide (Natural Moisturizing, $7.70/100 mL), ruusunmarjasiemenöljy (Rose Hip Seed Oil $9.80/30 mL) ja seerumi b5-vitamiinilla (Hyaluronic Acid  Factors $6.80/30 mL). 


Kylmäpuristettu ruusunmarjasiemenöljy on ollut mieluisa tuote käytössä. Olen kokeillut hoitoöljyjä muiltakin merkeiltä ja ei tämä ainakaan jalkoihin jää, vaikka hinta onkin edullisempi. Muutama tippa öljyä riittää sekä kasvoille, kaulalle ja kämmenselille. Mulla on ohut ja kuivuuteen taipuva iho, sellainen joka rypistyy ihan pergamentiksi. Tykkään, kuinka öljy vetristää eikä jää kuitenkaan ihon pinnalle lainehtimaan. Kämmenselistä huomaa parhaiten vaikutuksen. Tuotteessa kerrotaan olevan A-vitamiinin esiastetta  ja ei se varmaan haitaksikaan ole. Riittoisa tuote, joka saa hoitaa öljytehtävän pikkuruisessa kosmetiikka-arsenaalissani. 



Natural Moisturizing Factors + HA on mainio kosteusvoide. Rasvattomana se tuntuu iholla miellyttävällä, ei jää kiiltemään ihon pinnalle. Aminohappoja on kuin pienessä kylässä, rasvahappoja alfasta gammaan ja ureaa kaupantekijäisiksi. Kun luen tieteellistä ja teknistä termistöä tulen miettineeksi, että koko tällä litanialla voisi varmaan palsamoidakin, mutta mulle riittää, että iho ei kiristä ja voide tuki ihohuokosia. Ehdotonta plussaa tulee myös siitä, että iho ei kiiltele tai tunnu nihkeältä. Tuotteesta saisi paremman vain lisäämällä siihen aurinkosuojan. Sitten se olisi ihan verraton. Riittoisuudesta jälleen erityismaininta. 



Hyaluronic-happo ei nimestään huolimatta ole  happoa (acid), vaan itseasiassa sokeria. Se pystyy sitomaan itseensä tuhat kertaa painonsa verran vettä. Tässä nyt mietin, että mahtavatko esimerkiksi palolaitokset tietää tästä ihmetuotteesta? Voisi olla aika hyvä tulipalojen sammutuksessa. Kolmikosta HA-seerumia näyttää kuluneen eniten, puteli on melkein tyhjä. 



Olen levittänyt muutaman pisaran seerumia kasvoille aamuisin (ja joskus iltaisin) ennen kuin laitan kasvovoiteen. Ihan alussa, kun aloin tuotetta käyttää sain sekä nenän pieleen että leukaperiin finnin. Lapsikin ihmetteli, että äiti, onko sulla finni. En tiedä saiko tehokosteuttaja ne aikaiseksi vai mikä, mutta ongelma on poistunut. Sen sijaan muutaman viikon käytön jälkeen toinen lapsi totesi, että äiti, sun iho näyttää hyvältä. Tiedättekö, on aika kurjaa, kun jälkikasvu on esteetikkoja. Näkevät varmaan myös virheet, mutta onneksi ovat silloin hienotunteisia esteetikkoja. Kohteliaisuuden otin vastaan mielissäni. Siitä on aikaa, kun kukaan on ihoani kiitellyt. Kevyt, riittoisa ja mieluisa tuote. Mulla on itse asiassa ollut sellainen olo, että aamulla kasvot ikään kuin ryhdistäytyvät seerumin jälkeen. Taitaa olla toiveajattelua, mutta mukava tunne joka tapauksessa. 


Pari muutakin The Ordinary tuotetta on käytössä ja olen tykännyt. Kirjoitan niistä joskus myöhemmin. Nyt saa sitten kehua estottomasti jos on sattunut löytämään hyvän kauneudenhoitotuotteen. Vai pitäisikö puhua restauroinnista? Saunan ja veden sekä kahvin voimaa omalla kohdallani en vähättele. Joskus viinikin tekee ihmeitä. Jos ei peilikuvalle niin ainakin katsojan näkökyvylle. 

❤:lla Johanna, kosmeettisena


P.S.

Hopeinen Kuunsilta -blogin Liisalla on ihana arvonta! Käypä kokeilemassa onneasi kolmen kauniin perhosnaulakon kanssa. 

Saturday, January 16, 2021

Kurkumaa

Jokunen vuosi sitten kuuntelin autoillessa ohjelmaa kurkumasta. Ihmiset saivat soittaa asiantuntijoille ja esittää kysymyksiään. Siinä kuunnellessa tuli käsitys, että kurkuma on ihmerohto vähän kaikenlaisiin vaivoihin masennuksesta diabetekseen. Unohdin kuitenkin koko jutun, kunnes viime syksynä kaupan vitamiinihyllyä tutkiessa näin kurkumakapselipurkin. Ostin kokeeksi. 


Olen sikäli onnekas, että toistaiseksi en ole tarvinnut lääkkeitä. Lisäravinteiden suhteen olen skeptinen: uskon, että ruuasta saa kyllä kaiken tarvitsemansa kunhan syö järkevästi. Ja siinä sitten on nykyisin se ongelma. Esimerkiksi rasvaista kalaa ei tule syötyä suositusten mukaan kahta kertaa viikossa ja hedelmiä ja vihanneksia ei kulu ollenkaan riittävästi. Kalakapseleita olen popsinut säännöllisen epäsäännöllisesti jo useamman vuoden. Multivitamiineja syön silloin kun muistan, en lähestulkoonkaan päivittäin. Pimeinä syysiltoina vitamiinit ja hivenaineet jostain syystä muistuvat helpommin mieleen. 




Kurkuma on aasialaisesta ruuanlaitosta tuttu mauste, joka antaa mm. currylle kauniin keltaisen värin. Se on sukua inkiväärille ja päivittäin suositellaan käytettäväksi korkeintaan kaksi teelusikallista. Yliannostuksesta voi seurata ainakin vatsanväänteitä. 

Olen lukenut monenlaisia tutkimuksia ja ihmisten kokemuksia. Suurin hyöty näyttäisi olevan matala-asteisen tulehduksen torjunnassa. Sehän taas on monen sairauden, kuten vyötärölihavuuden, kakkostyypin diabeteksen ja sydänsairauksien takana. Huono LDL-kolestroli saa kyytiä ja saattaisipa kurkuma auttaa syöpää vastaankin. Alzhaimerin tauti ja masennus ovat olleet myös kurkumatutkimusten kohteena. 

Mä olen erinomainen nukkuja. Nukkuminen on ihan lempihommiani ja olen siinä sekä taitava että ansioitunut. Tosin heräilen tuon tuosta, kun olen kuulevinani risahduksia ja rasahduksia. Lasten ollessa pieniä (lue alle 18 v.) nukuin toinen silmä auki ja korvat höröllään täysvalmiudessa estämään minkä tahansa katastrofin. Suurin yllyke ostopäätöksen tekemiseen taisi olla tutkimus, jonka mukaan kurkuma takaa paremmat yöunet. Mä en tiedä onko tämä totta vai tarua, mutta kun iltaisin otan kurkumakapselin ja laitan silmät kiinni, niin jo vain uni maittaa. Vaikutus voi ihan hyvin olla korvieni välissä, mutta ei haittaa. Hyvin nukuttu yö on sen arvoinen.   


Kalaöljykapseleita yritän muistaa syödä suhteellisen säännöllisesti. En tiedä kuvittelenko vain, mutta kun syönnissä on pitempi tauko alkavat nivelet vaivata. Polviakin kolottaa. Mun oma teoriani on, että kuten muutkin öljyt, pitää kalaöljykin saranat liukkaina ja rutinan minimissään :) Nyt varoituksen sana: mun kokemuksia ei kannata toistaa tai pitää tieteellisenä tosiasiana, ovat todellakin vain omia tuntemuksiani. Suurin hyöty on tietysti Omega-3-rasvahappojen vaikutus verenpaineeseen. Annostelussa kannattaa olla tarkkana, sillä kalakapselit lisäävät verenvuotoriskiä. 



Unohtaa ei sovi myöskään tummaa suklaata. Pakkasin lapsille kouluun jälkiruuaksi palan tummaa suklaata monet vuodet. Heidän suklaamaailmansa se muokkasi sellaiseksi, että maitosuklaat eivät tahdo kelvata. Mä en ole ihan varma tumman suklaan terveysvaikutuksista, vaikka sen väitetään mm. auttavan hehkuvan ihon (antioksidantit) aikaansaamisessa ja mielenrauhan saavuttamisessa. Yskään suklaa on kyllä auttanut, palanen tummaa herkkua hitaasti imeskeltynä on hillinnyt yskänpuuskia. 



Tässäpä tämä minun lisäainenelikkoni: multivitamiinit, kurkuma, kalaöljy ja tumma suklaa. Viimeksi kaupassa käydessä yritin löytää D-vitamiineja, mutta hyllyt huusivat tyhjyyttään. Koronauutiset olivat kiirineet muidenkin korviin ja lisä-D:tä oli käyty hakemassa oikein urakalla. Edellisellä kerralla olivat sinkkipastillit tehneet kauppansa. 

Onko sinulla jokin luottorohto, jonka parantavaan voimaan uskot? Mun yksi lemppari on inkivääri, joka rauhoittaa vatsanväänteet. Lapsia odottaessa inkivääri auttoi pahoinvointiin, olikin ihan ihmeainetta. 

❤:lla Johanna, inkivääri-kamomillateetä ryystäen 

Saturday, January 9, 2021

The Queen's Gambit ja Bridgerton

Jos käsille sattuu hetki, jolloin tulee miettineeksi, että mitäs nyt, niin mulla on pari ehdotusta. Molemmat Netflixillä. Ensimmäisenä The Queen's Gambit - Musta Kuningatar. Tyttären kanssa katsoimme sarjan parina päivänä ja olimme ihan haltioissamme. Kuka olisi uskonut, että shakki voi olla näin mahdottoman mielenkiintoista!


Sarja perustuu Walter Tevisin romaaniin. Kirja on julkaistu jo vuonna 1983. Toisinaan pitää vähän odotella, että hyvät asiat jalostuvat. En ole lukenut romaania, tunnustan. Lyhykäisyydessään sarjassa seurataan shakkinero Beth Harmonin elämää lapsuudesta nuoreksi aikuiseksi. Shakkinappulat alkavat ilmestyä lapsi-Bethin makuusalin kattoon ja siitä ne jatkavat elämäänsä aina vain intensiivisemmin. Sisilialainen puolustus tulee terminä tutuksi. 


Sarjassa on kaikki itselleni  mieluisat ainekset: kaunis ja ennen kaikkea älykäs sankaritar, hyviä ihmisiä, sopivasti angstia ja onnellinen loppu. Puvustus on ihan omaa luokkaansa. Sitäkin kannattaa katsella sillä silmällä ja Bethin käyttämä viimeinen asu on ylistys shakkinappuloille. Tytär ojensi jossain vaiheessa mammalle käden: kyyneleitäkin piti vuodattaa, tunteet hiipivät tuon tuosta pintaan. En halua paljastaa juonta sen enempää. Itselleni oli tärkeää, että hyvät ihmiset ja asiat tapahtuivat Behtille, vaikka välillä pitikin arvuutella. Mua ei mikään niin ahdista kuin se, että hyvikset ovatkin pahiksia tai alakynnessä olevia käytetään hyväksi. Tässä sarjassa niin ei tapahdu. Kaikki ovat sankarittaren puolella, ennemmin tai myöhemmin. Ja shakkinappuloita mä en voi koskaan enää katsoa samalla tavalla. Iltaisin ennen nukahtamista vilkuilen kattoon: josko vaikka ilmaantuisivat sinne. Kuriositeettinä mainittakoon, että kaikki ottelut ovat ihan oikeita, näin on shakin saralla mittelöity. Mä en ymmärrä pelistä hölkäsen pölähtämää, mutta mukava tietää, että peliin suhtaudutaan vakavasti. 

Sarjan tapahtumat sijoittuvat Kentackyyn, ja onpa siellä hotellikin ottanut asiakseen sisustaa huoneen sarjan hengen mukaisesti. Voisi olla aika metka paikka yöpyä :)



Silloin kun sataa, niin vettä tulee taivaantäydeltä. Niinhän sitä sanotaan. Netflixin Bridgerton-sarja jatkaa viihdyttämistä. Mä en ollut ihan varma, mitä odottaa, mutta härkää sarvista. Hetki meni ennen kuin käsitin, että tämä ei ole Bronten sisaruksia, Austenia tai Downton Abby-toisinto. Ei. Bridgerton on yhtä aikaa romanttinen, koominen ja kerronnallisesti kutkuttava tarina. Lontoon seurapiireissä pyöritään 1800-luvun alkupuolella, debytantit yrittävät löytää otollisen puolison. Mä olen muuten täällä meillä törmännyt ihka oikeaan debytanttiin (ystäväni kertoi). Kyseinen rouva oli esitelty Etelä-Carolinan seurapiireille ja piirit olivat nähtävästi sen verran fiinit, että samassa naapurustossa asuva rouva ei voinut maahanmuuttajaa tervehtiä. Tai voi, jos sattui aviomies olemaan käsivarressa. Yksin ollessaan liikkeellä ei ollut näkevinään. Mulla meni vähän aikaa ennen kuin ymmärsin, miten debytantit tervehtivät :) 

Olen katsonut vasta pari jaksoa, mutta olen viiihtynyt mahdottoman hyvin. Olisin katsellut yhtäsoittoa enemmänkin, mutta mun piti luovuttaa telkkari lapsille. Huomenna lisää, toivottavasti. 

Ihanaa sunnuntaita hyvät ystävät! Mun sunnuntai kuluu blinien, villasukkien ja Bridgertonin parissa. Ainakin toivon niin.

❤:lla, Johanna, binge watching eli silmät töllöä ymmyrkäisinä tapittaen

Wednesday, January 6, 2021

Onko Amerikka saavuttanut jo pohjan?

Joko olisi pohja tullut vastaan? Enpä usko. Vielä on kaksi viikkoa ennen kuin Biden astuu virkaan ja aina vain hullummaksi käy. Ennakkoon jo arveltiin, että nykyhallinnon loppuaika ei ole kovin ruusuinen tai rauhaarakastava, mutta että loppuun vielä sitten kongressirakennuksen valtaus ja vallankaappaus? En usko kenenkään ihan näin pahaksi tilannetta arvioineen. 

Päivä alkoi hyvillä uutisilla Georgian senaattorin vaaleista: molemmat paikat menivät demokraateille riittävän suurella äänierolla. Tämä tarkoittaa sitä, että kun Biden aloittaa työnsä 20.1. on hänellä ainakin teoriassa sekä edustajainhuoneen että senaatin enemmistö ja  tuki takanaan. Senaatissa äänet puoluerajojen mukaan menisivät kiperimmillään puoliksi, mutta silloin varapresidentti Harrisin ääni olisi ratkaiseva. Ihan näin yksioikoista politiikka ei tietenkään ole: on konservatiivisia liberaaleja ja liberaaleja konservatiiveja ja äänestäjiä pitää ajatella. Mutta noin suurin piirtein. 

Sitten alkoi painajainen. Mä en voi vieläkään uskoa kuinka helposti nämä kapinalliset painelivat suoraa päätä Capitolin sisälle vain särkemällä ikkunat! Hetkeä myöhemmin oltiin jo edustajainhuoneen istuntosalissa. Hauras on meidän demokratia. Eikä ainoastaan sen vuoksi, että noin vain marssitaan suoraan vallan ytimeen vaan siksi, että nykyinen hallinto ei kunnioita demokraattisen äänestyksen tulosta. Demokratiasta ei ole mitään jäljellä, kun kansalaisten laillisesti toteutettua äänestystulosta ei kunnioiteta ja valtaa vaihdeta rauhanomaisesti. 

Muistan joskus pahastuneeni aika perusteellisesti, kun joku suomalainen USA:ssa useamman vuoden työskennellyt sanoi, että amerikkalaisille voi kertoa mitä vain: ne uskovat kaiken. Olen viime aikoina miettinyt tuota kohtaamistamme lentokentällä joskus 90-luvulla ja mun täytyy todeta, että taisi olla ihan oikeaan osunut väite. Todisteilla tai niiden puuttumisella ei ole mitään väliä. 

Toivon, että 12 senaattoria, jotka päättivät haastaa presidentinvaalien tuloksen (tällä ei ole käytännön merkitystä, poliittista teatteria ja oopperaa) kääntävät nyt kelkkansa. Se olisi selvä merkki, että emme hyväksy väkivaltaa ja tuemme demokratiaa. Samoin ne edustajainhuoneen edustajat, jotka hyppäsivät harhaiseen kelkkaan. 

Neljän viimeisen vuoden aikana on toteutunut täysin sanonta siitä, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Demokratia on rapautunut. Ei se ehkä koskaan ole tässä maassa ollut esimerkiksi sillä tasolla kuin Suomessa, mutta kuitenkin huomattavasti paremmissa kantimissa. Eheytyminen kestää. Ja voimat, jotka tällä hetkellä työskentelevät kahtiajaon ja rapautumisen puolesta jatkavat työtään. Eivät enää twiittaa presidentin ominaisuudessa, mutta löytävät muita äänitorvia ja -väyliä. Voi Amerikka! Perustajaisät kyllä taitavat saada aika pyöritystä paasiensa alla. 

Mä pistän toivoni siihen, että synkintä on ennen päivännousua. Ehkä tämä onkin Amerikan aamu. Ehkä nyt ollaan valmiit näkemään, että ei ole meitä ja heitä, vaan kaikki tässä ollaan yhdessä. Yleinen ja ilmainen terveydenhuolto, tasa-arvoinen kohtelu ihonväristä (tai iästä, uskonnosta, sukupuolesta jne.) riippumatta, palkka jolla elää, kohtuuhintainen koulutus, ilmastonmuutoksen hyväksyminen... ehkä näiden asioiden aika on tullut nyt. 

Kun katsoin kuvia kongressiedustajista pitämässä toisiaan käsistä kiinni istuntosalissa peloissaan ja kauhuissaan... Ehkä he nyt käsittävät miltä amerikkalaisista lapsista tuntuu, kun koulussa on meneillään aseellinen hyökkäys. Miltä lapsista tuntuu, kun pitää pelätä joka päivä mennä kouluun. Ehkä vihdoinkin saadaan myös aselakeihin muutoksia. Ehkä. 

❤: Johanna, sydän syrjällään