Thursday, July 22, 2021

Don't worry, I help you

Viikonloppua kohti taas mennään. Mikä siinäkin on, että iän myötä en jaksa enää niin ilakoida viikonlopusta. Johtuuko se siitä, että tietää, että kaikki jatkuu jokseenkin samana pienen huilin jälkeen? 


Kävelin leikkipuiston ohi ja kuulin, kun isä (ainakin oletan, että isä) sanoi lapselleen: "Don´t worry, I help you", älä huoli, mä autan sua. Lapsukainen oli jumissa kiipeilytelineessä. Mieleeni jysähti, että olivatkohan siinä maailman kauneimmat, turvallisimmat sanat. Ja samalla tuli kaipaus aikaan tai hetkeen, jolloin joku on sanonut, että mä autan sua. Elämän kiipeilytelineissä saa toisinaan jumittaa ihan tosissaan. 

Mietin myös sitä, miksi läheisille ja rakkaille näyttää itsestään ne karuimmat puolet ja ei-niin-tärkeille ihmisille esittäytyy hyvässä valossa. Miksi ihmisille, joiden kanssa jakaa elämänsä ilkeilee tai on välinpitämätön ja muita kohtelee hyvin? Toki rakkaiden ihmisten lähellä uskaltaa olla sellainen kuin on, mutta silti. Ihminen on mysteeri. 

Juuri tällä hetkellä rakastan tätä Powfun biisiä. Powfu (Isaiah Faber, kanadalainen muusikko) on ainoastaan vuoden vanhempi kuin mun esikoiset. Biisi on tehty yhteistyössä Beabadoobeen (Beatrice Laus, filippiiniläis-britannialainen muusikko) kanssa, joka on samanikäinen kuin mun esikoiset. Niin nuoria ja niin ihana biisi. Sanat ovat vähän surulliset, mutta Beabadoobeen sanat: "I'll make a cup of coffee for your head, I get you up and going out of bed" - mä teen kupin kahvia sun päätäsi varten ja saan sut nousemaan sängystäsi - ovat lohduttavat. Vähän kuin don´t worry, I help you. 

Toivon, että tänään saat auttaa jotakuta tai joku auttaa sinua. Vaikka vain kupillisella kahvia. 

❤:lla Johanna

Wednesday, July 14, 2021

Pingviinisukat ja autonhuoltoa

Kutimilla on nyt sukat tyttären poikaystävälle. Jotenkin näistä piti tehdä henkilökohtaiset ja sehän onnistui, kun kuulin, että hän tykkää pingviineistä.  



Löysin käteen sopivat ja passelisti luistavat puikot. Ne on valmistettu "ethical wood" eli eettisestä puusta, kestävän kehityksen metsästä. Ostamalla puikkoja, Intian Rajashtnassa 350 naista saa töitä. Ilmankos neuloessa tulee jotenkin erityisen mukava mieli. Lisäksi on kiva ajatella, että irlantilaisen nuoren miehen jalat pysyvät lämpöisinä tulevana talvena Skotlannissa. Vielä muutama M&M's työtä vauhdittamaan ja ilo on ylimmillään. Tytär muuten väittää, että M&M's namit eivät ole ollenkaan yhtä makeita Skotlannissa kuin täällä. Mä en tiedä johtuuko se sitten siitä, että Euroopassa käytetään luonnollisia väriaineita ja täällä meillä ei. Pingviinit tulevat varmaan seikkailemaan monissa muissakin sukissa, ovat söpöjä. 



Auto piti käyttää vuosihuollossa. Sain ajan eiliselle ja hommaan tuhraantuikin koko päivä. Mä en ihan kamalasti tykkää viedä autoa huoltoon, sillä sormi menee suuhun jos kovin kummallisista vioista aletaan puhua. En ymmärrä asiaa suomeksi ja vielä huonommin englanniksi. Nopein tapa kartoittaa korjaustarve on tietysti kysyä, että paljonko maksaa. Jos maksaa paljon, niin siitä voi tehdä johtopäätöksiä. 

Palvelu on kyllä hyvää, sitä ei voi kieltää. Huolto järjestää tarvittavat kyyditykset. Aikaisemmin korjaamolla oli omia kuskeja, mutta nyt näppärästi tilattiin Lyft (kuin Uber). Yksi kyyti toi aamulla kotiin ja toinen haki iltapäivällä noutamaan autoa. Palvelu on ilmainen, mutta sen verran olen toki oppinut, että ilmaisia lounaita (tai kyytejä) ei ole. Auto myös imuroidaan ja pestään "ilmaiseksi". Öljynvaihto ja tarkastukset maksoivat 189 dollaria. Seuraava öljynvaihto on 10 000 mailin tai vuoden autoilun jälkeen, kumpi nyt ensiksi toteutuu. 




Mulle olisi ollut tärkeintä renkaiden ilmojen tarkastamisen lisäksi vaihtaa avaimen patteri. Ihmettelin myös ääneen, että miksi miehelle annetaan aina auto päiväksi käyttöön talon puolesta, kun vie auton huoltoon. Siihen en saanut vastausta. Olisi ollut huomattavasti kätevämpää kurvailla asioille päivän aikana kuin odotella kotona, mutta kaikkea ei voi saada. Huollon piti olla tehty alkupuolella iltapäivää, mutta vasta viiden paikkeilla oli valmista. Kysyin sitten, että eikö korjauksia tehdä aikavarausjärjestyksessä, veinhän auton huoltoon jo kahdeksalta. Ei, sillä työn alle otetaan myös kulkupelejä ilman ajanvarauksia ja saapumisjärjestyksessä käsitellään. Olisin siis voinut viedä auton klo 9 ja valmista olisi ollut samaan aikaan. Nämä ovat  asioita, joita en vieläkään kaikkien näiden vuosien jälkeen ihan ymmärrä. Mikä on järki? Toisaalta se kertoo myös siitä, että maksavaa asiakasta ei käännytetä pois. 


Työt ovat nyt tauolla ja tällä viikolla käyn vain ulkoiluttamassa yhtä karvaturria parina päivänä. Tänään sain tyttären seuraksi ja meillä olikin kiva kävelyretki koiran kanssa, vaikka hellettä piisasi. Ilman kosteus pyörii 80-90 %:ssa ja tekee ulkoilusta tukalaa. 

❤:lla Johanna


Sunday, July 11, 2021

Päivitellään puhelimia, kolmansia lapsia, joukko-oppia...

Aamun Iltasanomista luin, että siellä koti-Suomessa helteet kiristävät tunnelmaa jo niin, että kapakassakin pitää tapella isommalla joukolla. Tulee mieleen yksi pieni gallialaiskylä. Meidän ilona kävi Elsa-hurrikaani, joka laantui trooppiseksi myrskyksi. Monelle Elsasta varmaan tulee mieleen Disney-leffa Frozen, mutta mun mielessä yhdistyivät kohtalon lapsi ja vapaana syntynyt. Ensimmäinen Martti Huuhaa Innasen biisi ja jälkimmäinen leijona Elsa. Torstain satoi vettä aamusta iltaan ja trooppinen myrsky meni sitten menojaan. Lämpötila laski 25 C asteeseen ja nyt taas painellaan Suomen lukemissa, reilusti yli 30 C asteen. Kun heinä- ja elokuun jaksaa, niin syyskuussa helpottaa. 


Mähän keväällä sovin nykyisen hoitoperheeni kanssa tunneista ja siitä, että jatkaisin ensi kevääseen. Eilen perheen äiti ohimennen sanoi, että suunnitelmiin on tullut muutos ja mun viikkotunnit laskevat reilusti. Jippijaijee. Tää mun "työ" on kyllä niin epävarmaa ja palkka olematon. Mielessä on käynyt, että pitäisi mennä koulun penkille ja hankkia jokin tutkinto, jolla voisi hakea vähän vakaampaa työtä. Ymmärrän kyllä perheenkin kannan ja aina sanon, että asiakkaiden pitää tehdä niin kuin heille on parhaaksi. Voisin tietysti yrittää yhdistää kahden perheen tarpeet, mutta siinä on aina paljon venkslattavaa ja joku ennen pitkää pahoittaa mielensä. 

Puhelimien kanssa olen painiskellut. Mies ilmoitti, että meidän nykyinen perhepaketti raukeaa viikon kuluttua ja mun piti sitten löytää vikkelästi lapsille ja itselleni passeli ja mahdollisimman halpa paketti. Onneksi nykyään saa jo pelkät SIM-kortit vaihdettua, ettei tarvitse vaihtaa puhelimiakin (täällä yleensä ostetaan puhelin ja siihen puheaikaa + netti etc.). Googlailin ja löysin sopivan. Jossain vaiheessa tilausta tehdessä tarvitsin apua ja siirryin chattiin. Tälli olikin aikamoinen, kun tilaus oli saatu valmiiksi ja chatin lopuksi avulias myyjä kertoi, että tämän päivän palvelu olisi sitten 120 dollaria. Kysyin, että missä vaiheessa chattiä mulle ilmoitettiin, että käytän maksullista apua ja äkkiä palvelumaksu ruksittiin yli. Sen verran kuitenkin meni pieleen, että peruspakatin asemasta tililleni päätyi kallein paketti, vaikka chatissä ihan selvästi oli annettu mulle ensimmäisen laskun hinnaksi halvempi pakettimaksu. Yhteistyömme alkoi reklamoinnilla. Onneksi mä otin kuvakaappauksen ruudusta chatin aikana. Asia luvattiin korjata, mutta vielä tätä kirjoittaessa näyttäisi olevan kesken. 

Kahvila on vanhassa varastorakennuksessa. Meidän pikkukaupunki on virkistyny viime vuosina valtavasti ja yrityksiä on tullut lisää. 

Juhlimme viikolla nuorimmaisen synttäreitä. Hänestä on varttunut ihana nuorimies. Meitä yhdistää se, että olemme kolmansia lapsia. Olemme vähän hiljaisia, mutta tarpeen tullen yritämme keventää tunnelmaa ja vitsailla. Poika oli lukenut tutkimuksen, jossa todettiin, että kolmannet lapset ovat tyhmempiä kuin vanhemmat sisarukset. Lohdutin, että kyllä näilläkin eväillä pärjää ja on meillä ainakin mukavaa jos tyhmäilemme. Väitin myös, että teknisesti hän on toinen lapsi, sillä kaksoset ovat joukko-opin mukaan yksi yksikkö.... Joukko-oppi tuli peruskouluun juuri parahiksi, että ehti pilata mun matemaattiset arvosanani ja nykyään sitä ei taideta ainakaan ihan niin vakavissaan opettaa. Muistan vieläkin ne spriiltä haisevat purppuranväriset monisteet, joista piti rinkuloida milloin mitäkin. Mulle joukko-oppi ei koskaan ihan auennut ja tuntuu, että sen vuoksi moni muukin asia jäi matematiikassa ymmärtämättä. Mä olin 9 ja 10 oppilas kemiassa ja fysiikassa, niitä joukko-oppi ei onneksi päässyt tärväämään. Tai sitten kolmannet lapset todellakin ovat rajoittuneempia.

Elämässä on jotenkin odottava tunnelma. Osin se johtuu tästä uus-vanhasta kodista. En osaa laitella mitään paikoilleen, alkaa rakentaa pesää. Joku ei vain tunnu klikkaavan. Osin taas Covid vaikuttaa siihen, että ei tohdi suunnitella kovin tulevia. Olen katsellut Downton Abbeyn viime viikkojen aikana ja jälleen käsittänyt, miksi pidän sarjasta niin paljon. Jopa ilkimys Thomas Barrow oppii, että hyväntahtoisuus ja empatia ovatkin elämässä eduksi. Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto, sellaisessa maailmassa olisi hyvä elää. 

Tänä viikonloppuna poika on rantalomalla tyttöystävänsä kanssa, tytär ja nuorempi poika touhottavat omiaan ja mies on ajelemassa motskarilla jossain vuorilla. Felixin kanssa ihmettelemme, että mitäs tehtäisiin. Tyttären kanssa kävimme kahvilassa ja sen verran erityislaatuinen tapahtuma, että otin valokuvia :) Toteemista katsoin ensiksi, että tiikerihän se siinä, mutta lähemmin tarkasteltuna olikin härkä. 

Kyltistä on kuva vain ihan siksi, kun se on niin kaunis.

Ilmastoinnit eivät taida Suomessa vielä olla kovin yleisiä. Hotelleissa ja kaupoissa vissiin toimivat, mutta harvemmin kodeissa. Mä en kestäisi näissä meidän lämpötiloissa ilman ilmastointia ja se puhiseekin yötä päivää.  Kieltämättä tuntuu, että on sisätilojen vanki. Ulkona ei paljon halua piipahdella. Mä toivon, että Suomen suvi muuttuu siedettävimmiksi. Ei hellettä eikä makeaa mahdan täydeltä. 

❤:lla Johanna, joukko-opin kauhuja edelleen muistaen


Saturday, June 26, 2021

Kiinanruusu kukoistaa helteestä huolimatta

Suomen uutisista olen lukenut, että nyt lämmintä riittää. Meillä on jokseenkin samat lukemat, ehkä muutaman asteen yli. Mulle kesät ovat liian tukalia, vähemmälläkin helteellä pärjäisin, mutta toukokuusta syyskuulle meillä mennään 30 ja yli asteilla. Ehkä asiaa helpottaisi jos pukeutuisin shortseihin ja t-paitaan. Mua ei häiritse toisten ihmisten epätäydelliset vartalot, mutta omilla polvillani tai paljailla käsivarsilla en halua pilata kenenkään päivää. Joku tuttava muutama vuosi sitten totesikin, että ei ole nähnyt mulla koskaan yllä mitään, mikä olisi lyhyempi kuin pohkeisiin yltävä.  



Muistan, kun äiti kasvatti pistokkaasta kiinanruusun (onhan tämä kiinanruusu, onhan?). Olen ollut varmaankin alle 10 v. ja kiinanruusu kuulosti kovin eksoottiselta. En tosin osannut ajatella, että ruukussa kukkiva kasvi voisi olla luonnossa puunkokoinen. Muistan senkin, kuinka kukkaa ihasteltiin, kun se vihdoinkin nupusta aukesi.  

Puutarhanhoidosta ymmärtävä ystäväni totesi, että täällä on niin helppo hoitaa puutarhaa, kun kaikki kukoistaa. Mä en ole osannut ajatella asiaa edes noin, kun pääosin nurmi on ollut kasvatusprojektina. Ja tottahan se on, meillä on kyllä varmasti ihanteelliset olosuhteet lämmön ja kosteuden suhteen monille kasveille. Paitsi nurmelle, joka aina kärähtää. 


Juhannusta ei ole vietetty. Jotenkin sen juhliminen tuntuisi falskilta täällä, kun ei ole rantaa, saunaa, kokkoa, valoisaa kesäyötä. Muutama päivä sitten mulla oli synttärit ja lapset järjestivät mukavan muistamisen. Olen kovin liikuttunut siitä kuinka ajattelevaisia ja huomioonottavia lapsista on varttunut. Äidin rakkaus Great British Baking Showta kohtaan ei ollut jäänyt huomaamatta ja nyt täällä on uudella essulla varustettu "Star Baker". Lahjan saatesanat sisälsivät toiveen erilaisista leivonnaisista. 


Yrittäkää jaksaa siellä Suomen helteissä! Kesä 2010 oli hirmu kuuma. Tapasin silloin kesäkuussa isäni viimeisen kerran ja myöhemmin syksyllä hän nukkui pois. Mä olen varma, että kuuma kesä oli osaltaan jouduttamassa poismenoa. Isä ei varmasti itse edes tullut ajatelleeksi, että voisi ottaa vähän rauhallisemmin kuumuudesta huolimatta. Hän teki pyöräretkensä, puunhakkuunsa, kasvimaan hoidon ja kaiken muun mahdollisen satoi tai paistoi. Isä myös vietti juhannuksen, kuten kuuluu. Ehdotin yhtenä juhannusaattona, että voisiko hän silloin tulla käymään ja isä totesi, että sehän on juhannusaatto, ei silloin lähdetä kylille. Isän jämptiys oli varmasti yksi hänen parhaita piirteitään. Kuten myös ymmärrys silloin, kun ymmärtäjää ja kuulijaa tarvittiin. Tykkään ajatella, että isäni mukaan musta tuli Johanna, isän toinen nimi oli Johannes. 

❤:lla Johanna, etsien juhannusruusun ja hibiscuksen yhtäläisyyksiä


Wednesday, June 16, 2021

Minkä taakseen jättää

Ajatus uima-altaasta, lämpimästä kesäpäivästä ja lapsukaiset pulikoimassa kuulostaa teoriassa ihan kutkuttavalta. Vaihe oli kuitenkin sellainen, jonka kuvittelin olevan taakse jäänyttä elämää. Vaan niinpä taas raahaan tenavaa uintiharkkoihin ja hihkun altaan reunalla. Kannustan, vaikka meno ei ihan virtaviivaista (lue: melkein uppoaa) olekaan. 

En vie mielelläni hoitolapsia uimaan. Siinä alkaa olla sen verran isoja vastuukysymyksiä, että hirvittää. Toisekseen altailun jälkeen olen aika väsynyt ja ryytymiseen ei ole varaa työpäivän aikana. Uimaharjoitukset ovat kuitenkin vähän eri asia, kun voi jättää lapsen valmentajien käsiin. Siitä huolimatta vahdin silmä kovana, että hoidokki ei katoa näköpiiristä. 

Maanantai aamuna oli kiva mennä töihin. Sitä kesti n. viisi minuuttia. Vastassa oli yksi hyvin äkäinen ja sairas taapero ja toinen, joka kaipasi viihdykettä. Kuvittelin tämänkin ajan olevan mennyttä maailmaa, mutta niin vain löytyy uusia sylissä keinuteltavia. On muuten aika jännä, miten toiset lapset sairastaessaan haluavat olla sylissä ja toiset taas enemmän omissa oloissaan.

Ja jotta takautuma pikkulapsiaikaan olisi täydellinen, niin Felix-koira heräsi viime yönä tasan klo 3 ja halusi ulos. Enhän mä voinut koiraa siihen aikaan päästää takapihalle itsekseen, vaan piti hihnassa taluttaa. Nyt on olo kuin taaperoiden äidillä, paitsi ikää on kuin mummolla. Ja tottahan toki aamulla töissäkin oli vastassa kesäflunssainen lapsi, nyt se vanhempi. Olen onnellinen, että on töitä, ei sen puoleen, mutta on työnteko kivempaa, kun kaikki osapuolet ovat terveitä.

Siinä vaiheessa kun oikein alkaa tulla suru puseroon mietin vanhempaa poikaa: muutamana viime päivänä työt ovat alkaneet klo 7:30-8 ja venyneet klo 18-19. Siinä tietää paiskineensa hommia, kun 30 C lämmössä kärrää multaa ja levittää sen pihamaalle, leikkaa nurmet, karsii pensaat. Joku aikaisemmin ihmetteli vähän näitä työaikoja. Pojalla on 10-15 vuotta vanhempia työkavereita, jotka tekevät samanlaisia työpäiviä. Itsekin olen hoitanut lapsia 14-15 tuntia kerrallaan. Täällä ei niin katsota työpäivän mittaa tai terveyden tilaa. Yksi pojan ruokakauppa-ajan työkaveri sai sydänkohtauksen, vaivutettiin koomaan ja nelisen viikkoa myöhemmin  hän oli takaisin taas deliosaston keittiössä puskemassa pitkiä päiviä. Herra ei ole ihan nuorikaan, ikää on jo hyvän matkaa yli 60 vuotta. Itse vain haaveilen palkallisesta lomasta. Mun lomailut ovat tyylillä "artisti maksaa". Ei sen puoleen, niin ovat sairastamisetkin. Mutta edelleen, on kiva, että on töitä. 

Herkesin tajuamaan, että Suomessa on kohta keskikesän juhla. Puolen vuoden kuluttua horisemme joulusta. Niin se tämäkin vuosi mennä puksuttaa ihan omia uriaan. Mun pitää alkaa kohta neuloa joululahjasukkia, ettei tule kiire. Sen olen oppinut, että kiireellä tehden ei kaunista synny. Lopuksi vielä kuva mun karvaisesta ystävästä. Hauva on viime päivinä ollut ainoa, joka ei louskuta takaisin tai vaivaa olemattomilla. Dopamiinit virtaavat puolin ja toisin, kun toisiamme silmiin tuijottelemme.


❤️:lla Johanna, päivä- ja yövahti

Friday, June 11, 2021

Rose is a rose is a rose is a rose ja Sauna on sauna

Gertrude Stein esitti havaintonsa ruususta ja sen sanotaan tarkoittavan, että it is what it is eli suunnilleen niin, että ruusu on ruusu eikä se siitä  muuksi muutu. Ruusut ovat jostain syystä nyt puhutelleet. Huomasin, että olen kerännyt ympärilleni ruusun tuokua monin tavoin.

Mä olen saunonut perimätiedon mukaan kuukauden vanhasta saakka. Sen ikäisenä äiti vei mut saunaan ensivisiitille. Varmaankin pesulle ja vähän lämmittelemään, tuskinpa sentään pääsin vihtaa kokeilemaan. Lapsuuden kesinä kotitalon pihasauna lämmitettiin päivittäin ja kyllä minä siellä varmaan päivittäin istuinkin. Mitä kuumempi päivä sen kivempi on saunoa. Jotenkin kuumuus viilenee, kun on ensin vielä kuumemmassa. Parhaina päivinä saunottiin monta kertaa. Mä rakastan saunomista ja mulle sopii niin aamu-, päivä-, kuin yösaunakin. Nyt kun saunaa ei enää ole pitää viritellä kylpyiloja. Ei se samalta tunnu, mutta on se tyhjää parempi.  


Kesällä 2007 saavuimme Suomeen iltamyöhällä. Kaupat eivät olleet auki, joltain kioskilta hain ilta- ja yöpalatarpeet. Suuntasimme Kruununhakaan vuokra-asuntoon (vielä silloin ei ollut airbnb) ja ensitöikseni pistin saunan päälle. Joskus aamuyön pikkutunneilla pääsin taas löylyjen makuun ja sama aamulla uusiksi. Tuntuu, että koskaan ei iho ole ihan niin puhdas kuin saunan jälkeen. Löylyissä saa pikakasvojenkohotuksen ja iho näyttää ja tuntuu paremmalta. 



Ruusu- ja laventeli ovat ihania tuoksuja kylpyyn. Varsinkin iltaisin on kiva rentoutua laventelikylvyssä. Löysin T J Maxx kaupasta ruusuvettä ja kuorinta-aineet sekä kasvoille että vartalolle. 



Nicole Millerin kuorinta-aine yllätti koostumuksellaan. Se on karheaa ja valmiiksi kosteaa. Iho jää samettisen pehmeäksi. 

Alakuvan uusiseelantilainen vartalon kuorinta-aine on kuin hiekkaa. Siinä yhdistyvät suola, vuohenmaito ja ruusunmarjat. Mielikuvat ovat jännä juttu. Mä innostuin heti kun näin, että tuote on Uudesta-Seelannista. Tuli sellainen olo, että täytyy olla puhtaat raaka-aineet ja vähän haitallisia kemikaaleja. Mene ja tiedä, mutta näin mä mielessäni ajattelin. Myös japanilainen ja eteläkorealainen kosmetiikka herättävät luottamusta. Alemman kuvan kasvonaamiot ovat korealaisia. 



Suomesta tuon tuliaisiksi itselleni ruusunmarjateetä. Mä en ole meidän kaupoissa sitä nähnyt. Tosin en ole kovin vimmatusti etsinyt, kun teetä on ollut kotona varastossa. Suomessa eläessäni ostin usein välipalaksi Piltti-ruusunmarjasosetta. Toisinaan siihen oli suoranainen himo. 


Kenzon tuoksykynttilässä kukkivat kielo, hyasintti ja freesia. Mukana on aavistus persikkaa. Kun vielä sytyttelen muutaman kynttilän kylpyhuoneeseen, niin kyllähän tämä saunankorvike ainakin viihdyttää jos ei muuta. Tällä hetkellä mä haaveilen saunasta ja sen kuistista jossain suomalaisen järven tai meren rannalla. Ehkä mä istun siellä iltayöstä, kun luonto on rauhoittunut, laineet tuskin liplattavat. Tai ehkä myrsky on nousemassa, päivä näyttää äkeältä ja tuimat pilvet kiilaavat auringon peitoksi. Ehkä mä olen matkalla aamu-uinnilta saunaan lämmittelemään... Mulla on vähän sellainen olo, että saatan siirtää vielä vuoria ihan vain päästäkseni saunaan.


❤:lla Johanna, lähes syntymästä löylynlyömä 

Tuesday, June 8, 2021

Sukkahommia

Viimekuukausina löytynyt neulontaharrastus on jatkunut. Mä tykkään eniten tehdä joko lettiä tai sitten ihan perussukkia. Niitä on kivointa käyttääkin. Puna-pinkki-valkoiset sukat ovat synttärilahja itselleni. En ole varma olenko täällä maininnut, mutta musta on tullut jonkin lajin kettumaanikko. Ei ole repolaisen häntä kainalossa, vaan ketut ovat valtavan kauniita ja salamyhkäisiä. Tulevat toisinaan ihan lähelle ja sitten vilahtavat matkoihinsa.  


Kettujen lisäksi tykkään marsipaanista. Tytär toi tuliaisiksi Marks & Spencerin marsipaanipalloja. Toivotin tyttären tervetulleeksi kuviosukilla. Näiden varteen opettelin valepalmikkoa ja sehän oli sitten paljon helpompaa kuin luulin. Hiekka ja valkoinen ovat ajaton yhdistelmä. 


Nuorempi poika sai kesäksi lyhytvartisen sukat. Hän valitsi itse mun lankavarastosta hiekanvärin. Hänen makunsa on hyvin pelkistetty: mustaa, valkoista, neutraalia. 


Alakuvan kirjoneulesukat masensivat mut täysin. Ohjeen koko oli 38/39, mutta eivät nämä kyllä jalkaan menneet. Kärki on turkasen ruma ja into loppui näiden kanssa. Tuntui, että olen maailman surkein käsityöihminen, tyhmä, tyhmempi, tyhmin. Tein kuitenkin toisen version samoilla väreillä pojan ystävälle (tyttö). Niistä tuli ihan kivat. 



Lahjasukat tulollaan. 

Tyttö tietää mun maun ja vaaleanpunaiset possukarkit maistuivat. Näitä yksinkertaisia perussukkia taidan seuraavassa versiossa vähän parannella, mielessä on jo muutama ajatus. 

Vähän harmittaa, kun tällä viikolla ei ole ollenkaan töitä, mutta toisaalta on kiva, kun voin viettää aikaa tyttären kanssa. Ja vähän myös poikien. Kaupat talosta tehtiin maanantaina ja nyt ei ole enää sitä taloa sitten. Toivottavasti uusi perhe tykkää ja viihtyy. Mä en ole vieläkään ajatellut asiaa, vielä ei ole sen aika. Toisaalta rinta-alassa painaa ja harmittaa. Ajan kanssa varmasti helpottaa. Oli tämä kuitenkin sellainen episodi, joka opetti, että vain silloin voi asioistaan päättää, kun itsellä on kaikki langat käsissä. 


Ai niin, mä pääsen varmaan ihan päivän parin sisällä kommentoimaan teidän blogeihin! Netti on tulollaan. On muuten harvinaisen hankalaa elämä, kun netin perässä pitää lähteä kotoa kauemmaksi. Kännykän kautta toimii, mutta tosi hitaasti. Muistutti niitä aikoja, kun modeemi naksui ja tietokoneen avautuminen kesti vartin. Muistan, kun ensin kävin työhuoneessa käynnistämässä tietsikan ja sitten menin kaikessa rauhassa hakemaan aamukahvia. Oi niitä aikoja. 

❤:lla Johanna, marsipaanipalloilla ja possukarkeilla kyllästettynä

Saturday, June 5, 2021

Tytär on kotona vaikka Strömsassa menee paremmin

Ihan ekaksi: onnea kaikille valmistuneille! Suoritus on tänä keväänä aivan erityinen, sillä olosuhteet ovat olleet poikkeukselliset. Onnea myös kaikilla taustavaikuttajille. Nyt on aika taputtaa itseä olkapäälle ja todeta, että hyvin hoidettu. 

Kuuntelin jokin aika sitten ohjelmaa, jossa yritysten edustajat kertoivat, kuinka ovat osin luopumassa vaatimuksesta, että työnhakijalla on yliopistoarvosana. Yksi näistä on IBM. He olivat todenneet, että hyviä ja alasta innostuneita jää värväämättä vain, koska koulutus ei natsaa. Juttelin yhden vähän vanhemman tuttavan kanssa, ja hän osaltaan totesi, että tärkeintä on olla joku koulutus. Työelämään päästyä ei ole kovin suurta merkitystä sillä, mikä se sitten on.  Joskus luin, että tieto avoimesta työpaikasta leviää viidakkorummun avulla ja ainoastaan n. 30% työpaikoista päätyy avoimeen hakuun. Tärkeää on tuntea oikeat ihmiset. Ei mun ole tarkoitus nyt masentaa valmistuneita, vaan sanoa, että perille voi päästä monta reittiä pitkin. Moottoritietä paahtaessa jää paljon näkemättä ja kokematta. Jos on unelma, niin sitä kohti sitten vaikka vähän kiertäen. Oma paikka löytyy niin elämässä kuin työelämässä. Maalivahti Jussi Olkinuora on tästä oiva esimerkki. 


Mun paikka tänä kesänä taitaa olla tyynyt korvien suojana. Tytär on ollut kotona nyt parisen päivää ja jo on käyty keskusteluja rasismista, patriarkaalisesta yhteiskunnasta, diskriminoinnista, ihmislajin kehityksestä... Musta on hauska kuunnella nuorten sananvaihtoa ja joskus yritän saada jotain sanottua. Ei yleensä onnistu. Suurin syy on tietysti, että meillä on niin "suuri sukupolvien välinen ero". You are different generation, kuten he kauniisti ilmaisevat. Lupasin, että palataan asiaan sitten, kun olette viisikymppisiä. Kaiholla muistelen aikaa, kun itse olin nuori ja idealisti, kun tieto oli varmaa ja oikeaa.  Toisaalta olisi ollut kiva tietää kaikki se, mitä nyt tiedän. 

Olen oppinut mm., että matkustaessa on hyvä olla käteistä mukana. Jos suunnittelen matkaamista julkisilla, niin tarkistan aikataulut. Aikataulut saattavat muuttua kesäkuukausien alkaessa jne. No, tämähän on tätä fossiilien höpinää, mutta niin vain kävi, että neuvot ammoisilta ajoilta olivat tarpeen. Tytär soitti edellisenä iltana ennen matkaan lähtöä, että juna ei pysähdykään niin, että pääsee näppärästi lentoasemalle. Mitäs nyt? Ehdotin taksia. Ei ole rahaa. Ehdotin, että ottaa hätätilanteita varten antamani luottokortin ja käy hakemassa rahaa seinästä. Skotlannin ikäviä puolia on, että taksit eivät useinkaan suostu ottamaan muuta kuin käteistä vastineeksi kyydistä. Kehotin vielä soittelemaan ja pyytämään tarjouksen ja varaamaan sitten kyydin aamuksi. Ja nostamaan rahaa sen verran, että on vähän seuraavaankin "yllätykseen".


Lentomatka Edinburghista Lontooseen luonnistui, mutta sitten nousi tie pystyyn: todistus negatiivisesta Covid-testistä ei kelvannut eurooppalaiselle lentoyhtiölle matkaan Lontoosta Amerikan-mantereelle. Testissä ei sanottu sen olevan PCR testi, vaikka se on testi, jota Skotlannissa käytetään. Oli vielä sanottu, että häntä ei olisi saanut päästää matkaan Edinburghista. Ei siinä mikään auttanut, kirjainyhdistelmä puuttui. Kone lähti ja tyttö jäi. Tässä vaiheessa mun neuvo oli, että käy palvelutiskillä, syömässä ja ota selvää, missä testejä lentokentällä tehdään ja käytä sitä luottokorttia. (Tytär on muuten jo paljon edistyneempi matkaaja kuin itse olen, joten kyllä hän ihan itsekin pärjää. Haluaa vain saada äidin tuntemaan itsensä muka tärkeäksi.)

Ei onneksi tarvinnut muuta kuin syödä. Asiat järjestyivät niin veikeästi, että koska tyttären matka ohjattiin amerikkalaisen lentoyhtiön reitille ja Amerikan päässä ei kauheasti välitetä testin kirjainyhdistelmistä (kunhan on todiste, että testi on negatiivinen), niin hän oli loppujen lopuksi kotona vain pari tuntia myöhemmin. Sen lisäksi hän sai vip-palvelun, pääsi ensimmäisenä koneeseen ja kaikki olivat olleet supermukavia. Testi ei muuten ole ihan halpa, yli 100 puntaa kerta jos ei ole oireita. Niitä ei huvikseen kovin monta viitsi tehdä. Toisin on tietysti täällä Amerikassa, jossa testit ovat ilmaisia ja ne tehdään parkkipaikoilla :)  Ja rokotteen ottamisesta vähän vaikka maksetaan.  



Pitkä ja kuuma kesä on tulollaan ja kaikki ankanpoikaset ovat taas saman katon alla. Voiko sitä enempää toivoa. Tietysti pitkä ja vähän viileämpi kesä olisi paikallaan, mutta ei nyt uhmata jumalia. 

❤:lla Johanna, oman aikakautensa tekele