Wednesday, November 18, 2020

Just a girl who loves fall

Siinä se on otsikossa: minä olen tyttö, joka rakastaa syksyä. Syksy on aina ollut tärkeä. Mua jotenkin ravistelee, kun luonto ravistelee itseään, loihtii tuulia ja myrskyjä, muuttaa väritkin ihan omanlaisikseen.  Ihan kuin ilotulitus, joka päättää juhlapäivän. Voi vain huokailla ja katsella. 




Koulun ja opintojen alkaminen oli aina suuri ilo. Olin riemuissani. Sanoisinko, että oli motivaatio kohdillaan pitkän ja tapahtumaköyhän kesän jälkeen. Olivathan ne kesät upeita: kaveriporukalla uimaan, pyöräretkille, kalastamaan, soutelemaan. Saatoin pulikoida aamusta iltaan. Yhtä juhlaa oli myös, kun pihasauna lämpeni kesäisin joka päivä. Jos ei pihasauna, niin sitten mökkisauna. Kesän ensimmäiset mansikat itsepoimittuina kerman kanssa ja uudet perunat. Savustettua kalaa niin paljon kuin napa veti. En valita, mutta silti oli huikeaa päästä kouluun. 

Myöhemmin sitten sormet täristen piti päällystää koulukirjoja. Ensin taisi olla paperia, sitten tulivat värilliset muovit ja loppuhuipennuksena kontaktimuovi. Nykyaikaa! Uudet opettajat ja luokkatoverit, uuden kielen opinnot, ennenkokemattomia, jännittäviä maailmoja. Että mä rakastin koulua! Ja muistivihkoja, joita jaksoin koristella ainakin alkuunsa tuntitolkulla. 





Sitten vanhempana syksyyn liittyi seuraavan kesän matkan suunnittelu. Se oli sitä aikaa, kun mentiin matkatoimistoon ja varattiin matka. Ensin tutkittiin paksuista kuvastoista ja esitteistä kohteita, lähtöpäiviä, hotelleja. Sen jälkeen haettiin kirjastosta pino matkaoppaita ja tutustuttiin. Oli riemukas päivä, kun seuraavan kesän matka oli varattu. Sinä päivänä oli hyvä syy poiketa Akateemisessa tai Suuressa suomalaisessa kirjakaupassa ja ostaa oma matkaopas. 

Mä opiskelin päivät ja iltaisin ja viikonloppuisin olin töissä. Varaa oli matkata viikko ja sitä varten piti säästää. Mutta mä pääsin Prahaan, Roomaan, Pariisiin. Niistä matkoista on edelleen ihania muistoja. Paras kahvi koskaan oli Roomassa pitkän päivän jälkeen, kun espresso räjäytti aivot kirkkaiksi, kropan virkeäksi. Pariisissa oli pakko käydä ostamassa savukkeita, kun päivän oli katsellut elegantteja pariisittaria tekemässä tupakoinnista taidetta. Kaipaan sitä, että voisin suunnittelemalla suunnitella matkan. Paikallisten ravintoloiden ruokalistojen lukeminen etukäteen on mulle vähintään puolet matkan tuomasta ilosta. Edes muutaman kohdemaan kielen sanan opiskelu avartaa sydäntä. On suunnitelma, on päämäärä. Jaksaa, jaksaa, vaikka sitten läpi talven. 





Täällä syksy tarkoittaa sitä, että pitkän kuuman kesän jälkeen saa laittaa villasukat jalkaan ja villapaidan ylle. Mä en tiedä kuinka moni suomalainen niin sonnustautuu, kun lämpöä on vajaat 20 C astetta, mutta mulle se on nykyisin jo vähän viileää. Ilo pitää ottaa irti sieltä mistä saadaan. Pari viime yötä olen nukkunut kuin tukki, kun lämpötila on laskenut lähelle nollaa ja ikkuna on ollut vähän raollaan. Aah. 



Joskus mietin, että mistä se kielii, kun lapsuudesta ja nuoruudesta ei ole paljon tarkkoja muistoja. Mulla on sellainen olo, että oli kivaa ja huoletonta. Yksi muisto on jäänyt pysyvästi mieleen: istun lähijärven rannalla, on navakka tuuli ja aallot pärskyvät valkopäinä. Istun vähän kauempana kivellä ja kirjoitan siniruudulliseen vihkoon runoa. Olen haltioitunut. Olo on hyvä ja lämmin, inspiraatio ennen kokematon. Jotain mä kirjoittelin merenneidosta ja helmestä. Olisiko siinä ollut vanha kalastajakin. Ikää ehkä 8 v. 

Hetket ennen myrskyä saavat selkäpiin kippuralle. Muutama tovi ennen kuin taivaanranta pimenee kokonaan ja viimeinen auringonvalo, ennen kuin hurja puhuri piiskaa kaiken tieltään. Pääsin lähelle toissa viikolla. Iloitsin alakuvien väreistä ja tunnelmista: 




Vaikka puut yrittävät peittää alleen kaiken lehdillään, niin jotkut kukat vain sinnittelevät. Syksyyn liittyy merkillinen voimaantuminen, vähän kuin nyrkkiä heristelisi peiton alta: antaa tuulla ja sataa, kyllä täällä silti kukoistetetaan. 




Mussa asustaa edelleen se pieni tyttö, joka tykkää vetää kumpparit jalkoihin, potkia lehtiä ja auttaa vettä virtaamaan oikeisiin uomiin. Jos järven rannalla ei voi heittää leipiä, niin aina voi suunnitella pikkupurolle esteettömän kulun. 




Yläkuvan ottaja on 4 v. Sanoisin, että aika upea asettelu. Syksyyn kuuluu tunne siitä, että on turvassa. Että on lämmintä, selvät sävelet eteenpäin ja lupa hieman myös torkahtaa uutta etsiessään. Edessä on hiljaisuus, rauha, pysähtyneisyyskin. Ne ovat sitä varten,  että kun touko-kesäkuun nuori ja mitään häpäemätön vihreys ja vehreys, valo ja lämpö räjäyttävät aistit turvoksiin, voi levittää kätensa ja sanoa kyllä. 


❤:lla Johanna, jaloissa tärkeän ystävän, Anna-Marien, neulomat sukat (me ei olla koskaan tavattu, mutta Anna-Marie on ollut paikalla, kun ystävä hädässä ja kaukana on tarvinnut olkapäätä. Kiitos Anne-Marie.)

35 comments:

  1. Tykkään täysillä elämänmyönteisestä postauksestasi 🍂 Minustakin syksy on kaikista ihanista vuodenajoista ihanin. Se vaihe kun voi kahlata lehdissä! 🍁 Syksy on kaunis ja raikas ja siihen on aina liittynyt kouluun paluu, ensin koululaisena ja opiskelijana, sitten opettajana. 🧡 Muistivihkot ja muu paperitavara, ai että 📚 📗 💜 Myrskyjä pelkään nyt kun ilmastonmuutos on fakta. Leppeitä tuulia toivottelen 🍂🍁🍄🌿

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Rita! Eihän tässä auta kuin jotenkin navigoida elämän valtamerellä. Vaikka isotkin laivat kuuleman mukaan seilaavat tuurilla. Nyt on lähiaikoina pari paattia karahtanut kiville Ahvenanmaan vaiheilla, joten sanonnassa lienee jotain perää.

      Niin, sä olet kokenut myös opettajan syksyn. Ja sun on pitänyt tutustua vihkoihin vähän eri näkökulmasta. Paperitavarat ovat sellaisia, että voisin hipelöidä niitä loputtomiin. Mikään ei ole niin ihanaa kuin kaunis kirjepaperi.

      Meillä on ollut ennätysmäärä hurrikaaneja tänä vuonna. Ovat onneksi laimentuneet ennen maihin nousua ja tänne meille on tullut vain pieniä puhureita.

      Toivottavasti taas tammikuussa tämäkin maa on Pariisin ilmastosopimuksessa mukana.

      Delete
  2. Voi,vielä tämäkin. Minäkin rakastan syksyä! Kuulas kirkas syyspäivä,ei parempaa vois olla. Jos sataa,niin takkaan tuli,kynttilöitä pöydille ja voi istua sohvan nurkkaan lukemaan hyvää kirjaa tai tehdä kässyjä. Entäs sitten se syksyn kauneus kaikkinen ihanine väreineen. Sekin on kiva,kun syksyn myötä elämään tulee säännöllisyys. Koulut ja työt alkaa ja tosiaan voi suunnitella seuraavan kesän matkaa. Se suunnittelu ja haaveilu onkin kuin osa matkasta. Noissa Keski-Euroopan kaupungeissa olen minäkin käynyt,tulee vielä mieleen Budapest,Bratislava ,Bukarest,Wien,Vallaetta Ja olikohan vielä muita. Syys ja lokakuu on upeita. Marraskuusta en niin paljoa tykkää,puut ovat paljaina tulee pakkasia jne. Onneksi on sitten joulu,joka katkaisee talven selän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, säännöllisyys on varmaan yksi asia kanssa, joka lapsena ja nuorena oli kuitenkin niin tärkeä juttu. Se tekee elämästä turvallista.

      Mä olisin halunnut matkata enemmänkin Euroopassa, mutta viimeiset 20 vuotta on ollut matkoja Suomeen. Ovathan ne olleet tärkeitä ja ikimuistoisia matkoja, ei sen puoleen. Mutta ei mua haittaisi tutustua vähän lähemmin joihinkin Euroopan maihin. Amerikan suositut kohteet kuten Miami ja Las Vegas, Los Angeles... ne eivät ole muhun tehneet kovin kummoista vaikutusta. Pintapuolisesti olen käynyt, ei sen puoleen. Kai joka paikassa on paljon koettavaa ja nähtävää, kun sen pään ottaa.

      Delete
  3. Minä olen syksyn lapsi, (syyskuu) mutta Suomessa syksy tuntui aina alussa hieman haikealta ihanan kesän jälkeen. Mutta sitten ne kauniit lehtien värit🍂🍁ja uuden alku, kuten uusien kurssien aloittaminen, oli aina jännää. Täällå pidän syksystä sen vuoksi että se tarkoittaa viilenemistä, ja kuuman ja kostean lauden loppua. Ihana postaus Johanna ❤

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siksi me tullaankin niin hyvin juttuun. Mulle sopii parhaiten syys-lokakuun ihmiset :) Ainakin horoskoopin tekijän mukaan.

      Musta oli ihana aloittaa jokin uusi kurssi. Italiaa ja saksaa, napatanssia, judoa ja joogaa, kuntopiiriä. Nyt kun mietin Suomen kansalaisopistojen (vai työväenopistoja?, mitä ne on?) tarjontaa, niin enemmän vain olisi pitänyt harrastaa ja sivistää itseään. Voi miksi en ymmärtänyt?

      Kiitos Jael! Sinä olet aina niin lämmin ja positiivinen.

      Delete
  4. Täällä toinen tyttö, joka rakastaa syksyä♥♥
    Rakastan sen hämäryyttä, värikkäitä lehtiä ja sateita. Rakastan, myös tätä myrskyä, joka täällä tänään pauhaa..:)
    Tykkään, myös nukkua viileässä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olen hämärän lapsi, vaikka syntynytkin vuoden valoisimpaan aikaan. Mä vaan rakastan hämyä. Kirkkaat valot tekevät musta hyvin nopeasti ärtyisän. Ja sateen ropinaa voisin kuunnella aamusta iltaan ja illasta aamuun.

      Nyt olen nukkunut aivan hurjan hyvin, kun yöt ovat viileitä. Aamulla on kyllä sitten oltava nopea, että saat vaatteet päälle ennen kuin ihan tyystin paleltuu :) Kun kylmänkesto on nykyisin aika surkea.

      Delete
  5. Aivan mahtavan ihana postaus, kiitos!
    Miten kävikin niin, etten ehtinyt tätä aamulla lukemaan. Silloin kommentissani olisi varmasti ollut totaalisen erilainen sävy. Suomessa jyllää tänään Liisa-myrsky (täällä silti asteita +10), joka ei ole ihan heikoimmasta päästä. Kadut ovat täynnä katkenneita oksia. Itse onneksi pääsin töihin pienessä sateessa ja sieltä pois kuivaan aikaan.
    Muistan kyllä lapsuuden syksyt ja koulujen alut monine muistoineen. Ratsastustunnitkin alkoivat kesätauon jälkeen. Muuten en ole ns. syksyihminen. Alkanut, ja lisääntyvä, pimeys masentaa. Ai niin, kynttilät!
    Mukavaa loppuviikkoa, Johanna!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ps. Tallinnassa on ostoskeskus nimeltä Nautica.

      Delete
    2. Kiitos Stansta! Joskus ne ajatukset muuttuvat päivän aikana aika isostikin. Onneksi iän myötä on oppinut, että toisinaan kannattaa nukkua vielä varmuuden vuoksi yönkin yli, niin alkavat ajatukset olla kohdillaan :)

      Mä luin Liisasta. Sähkötkin taisivat mennä monelta. Luonnonvoimien kanssa ei ole leikkiminen.

      Nautica on sellainen tuotemerkki, joka on mielestäni jäänyt vähän muiden isojen merkkien varjoon. Tuotteet ovat kuitenkin tosi hyvänlaatuisia ja käyttävät paljon laadukkaita materiaaleja ja luonnonkuituja. Tykkään. Mallit ovat usein aika ajattomia.

      Kiitos Stansta! Kynttilöitä olen tuikutellut ja sukkaa väkertänyt :) Ei kyllä ole yhtä hienoa jälkeä kuin sulla, mutta yritetään.

      Delete
  6. Minustakin syksy on ihanaa aikaa. Parhaita ovat syksyn kuulaat päivät puolukkametsässä. Nykyisin vain siellä ovat hirvikärpäsetkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kun pääsisikin marjametsään. Onhan metsässä muutoinkin kiva käyskennellä, mutta on se mukavaa myös kun on tarkoitus. Vähän kuin elämässä yleensäkin. Mutta niistä hirvikärpäsistä en välitä. Enkä hyttysistä. Punkitkin joutavat mennä.

      Delete
  7. Olipa ihastuttavan positiivinen postaus! Minä olen enemmän kevään lapsukainen; johtuneeko siitä, että tammikuussa (jolloin olen syntynyt) päivät alkavat pidetä ja kevättä kohti mennään. No joo, syyskuukin on ihan ok värikkäine lehtineen ja kuulaine päivineen, mutta loka-marraskuu on mielelleni myrkkyä ja voimat tuntuvat vähenevän minimiin. Hienoa, että Sinä nautit täysin siemauksin syksystä.
    Täällä muuten myrskyää nyt melkoisesti ja puita on kaatunut sinne tänne teiden poikki. Lasten kanssa pysyteltiin tämä päivä sisätiloissa ihan turvallisuussyistä.
    PS: Tuo 4-vuotiaan ottama kuva on huikean hieno! Viehän kuvaajalle terveiset onnistuneesta otoksesta. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä uskon siihen, että ihmisen persoonaa muokkaa valo johon on syntynyt. Että jos on hehkulamppu ollut päällä yötä päivää ensimmäisen puolen vuoden ajan, niin kai siihen tottuu. Mä synnyin valoon, mutta päivät alkoivat kuitenkin lyhentyä. Tykkään hämärästä ja keinovalo saa mut äkäiseksi. Valon pitää tulla lempeästi mieluummin monesta pisteestä ja seinien vieriltä, ei suoraan katosta.

      Mulle saattaisi kuitenkin lyhyt päivä nykyisin olla hirvitys. Tykkään, että päivä on riittävän pitkä ja valoisa.

      Toivottavasti Liisa jätti teidät rauhaan. Ja olen samaa mieltä, 4 v. teki hyvää työtä. Ekassa kuvassa näkyi vain mun ahteri. Pyysin sitten uusintaa niin, että näkyy sekä pää että jalat.

      Delete
  8. Ihania kuvia! Kyllä välittyi syksyn tunnelma hyvin. <3

    Mä olen alkanut tykkäämään syksystä oikeastaan vasta näin aikuisena. Koulun alkuunkin suhtauduin vähän kaksijakoisesti, koska kouluun liittyi myös vähemmän riemukkaita juttuja. Taisinkin odottaa enemmän kesäloman alkua.

    Minäkin rakastan nukkua viileässä, ja oli ihanaa, kun syksyn viilentyessä makuuhuoneen sai viilennettyä oikein kunnolla. Nyt on ollut pakko ruveta nukkumaan ikkuna kiinni, jos se kylmä ilma ei olekaan mulle hyväksi.

    Värikästä syksyn jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllähän sitä keväällä sitten laski päiviä kesälomaan :) Muutamat ekat viikot olivatkin kivoja, mutta maalaistytöllä alkoi äkkiä aika käydä pitkäksi, vaikka mä olen aina ollut hyvä keksimään tekemistä ja leikkejä.

      Mulla oli pää parina päivänä vähän kipeä ja kävin koronatestissäkin sen vuoksi. Taisi kuitenkin johtua vedosta. Ne vanhat hartiat :)

      Kiitos Satu! Väriä piisaa. Jos sattuu luonnosta loppumaan, niin pressan lakimiehen pitämät tiedotustilaisuudet ovat kyllä sitten korvaamassa. Välillä ihan liiankin kanssa.

      Delete
  9. Kivoja kuvia! Mun suosikki on loppu talvi ja kevään alku aika, kun aurinko rupee hieman paistaa ja saa vaihtaa talvitakin kevättakkiin :)
    Kivaa viikonloppua huomenna!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ah, se onkin ihanaa kun saa tennarit jalkaan ja farkkutakin päälle. Mä en ole käyttänyt talvitakkia miesmuistiin (siis sellaista pomppaa) ja nyt kun sanoit, niin pitkät villakangastakit osasivat olla aika raskaita. Niistä oli ihan kiva luopua kevään tullen.

      Kivaa viikonloppua Ulrika!

      Delete
  10. Upea asettelu nelivuotiaalla, ei päästä törröttäviä oksia tms. Miule ei ole vielä auennut kultainen leikkaus valokuvauksessa (eikä muussakaan), mutta kyllä tuo kuva miellyttää silmää joten eiköhän tuossa kuvassa ole ainakin sinne päin päästy.

    Rakastan ehkä eniten syksyisiä sateisia päiviä, juuri tällaisia tuulisia ilmoja, kun sade paiskoo vaakasuoraan päin naamaa ja on lämmintä (pukeutuen tai näin harvinaisen lämmintä ulkona). Vaikka Edin kanssa oltiin kuin uitetut koirat, kun tultiin lenkiltä, niin oli aivan mahtava fiilis. Toiseksi eniten rakastan tuulisia syyspäiviä, kun aurinko paistaa ja pystyy istumaan vaikka keskellä viljapeltoa.
    Ihana villasukkakuva <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä olen kultaisen leikkauksen suhteen pihalla kuin lumiukko. Kuvista tulee vähintään omituisia jos yrittelisin. Joten näihin on tyytyminen. Lapsukaisen eka kuva keskittyi takamuksen tienoille ja tämä otos oli toinen yritys. Pyysin, että sellainen kuva, jossa on sekä pää että jalat. Kävi kyllä äkkiä. Lapsi on muutoinkin lahjakas vähän joka lajissa, joten en ihmettelisi vaikka olisi luontainen valokuvaajakin.

      Viljapellosta tuli nyt mieleen Pikku Prinssi ja sehän pitää käydä etsimässä kirjahyllystä. En ole lukenut pitkään aikaan. Ketut ja viljapellot... Kiitos, kun muistutit.

      Villasukat ovat elämän suola :)

      Delete
  11. Suloinen ja herkkä postaus! <3
    Samoja muistoja ja tuntemuksia on mullakin syksyistä. Odotin aina malttamattomana koulun alkamista pitkän kesäloman jälkeen. Ja kun sai uudet kirjat jotka päällystettiin tosiaankin ensin paperilla (hyllypaperilla), sitten värillisillä muoveilla ja loppuaikoina kontaktimuovilla. Nyt olen kyllä epävarma oliko minun kouluaikoina jo sitä, vai muistanko omien lapsien kirjojen päällystämistä.
    Matkoille ulkomaille pääsin vasta naimisissa ollessani. Nuorena ei moisiin ollut mahdollisuutta eikä rahaa.
    Ihanaa syksyn jatkoa ja joulun odotusta sinulle Johanna!<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Kristiina! Teillä siellä syksy on vielä varmaa erilainen. Mä kaipaan vesielementtiä. Kun tuuli käy järven päällä on se vielä ihan erilainen kokemus. Merestä sitten puhumattakaan.

      Muistan, kuinka hyllypaperin piti olla kaunista. Joskus tarkoitukseen oli varattu jotain josta en yhtään tykännyt ja sekös kismitti.

      Mä pääsin matkustelemaan myös vasta sitten, kun itse kokosin matkarahat. Mä olin sisarussarjassa tällainen väliinputoaja, muut osasivat lirkutella matkarahoja vähän paremmin :) Ei sen puoleen, en edes yrittänyt, kun tiesin ettei ylimääräistä juuri ollut.

      Mä toivon aina viikonlopuille sadetta. Silloin olisi aikaa istua ja katsella, haaveilla. Jos sattuu olemaan töissä, niin menee hyvä sade hukkaan :)

      Delete
  12. Minä en ole syksyn enkä talven ihminen, käyn usein vajailla kierroksilla. Viime vuosina olen kuitenkin yrittänyt löytää jokaisesta vuodenajasta jotain hyvää. Vaikeaa se on välillä kun vettä sataa viistosti päin naamaa ja silmäkuopissa on märät lehdet :)
    Minä jotenkin herään aina keväisin eloon talviunesta. Syksyssä kaunista on kuitenkin ruska, iltojen pimeys, villasuka, kynttilät ja kupposessa höyryävää teetä.
    Ihanaa loppuviikkoa sinulle Johanna <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mun ongelma on, että mä käyn vajailla kierroksilla talvesta kesään ja kesästä talveen. Oikeastaan aamusta iltaan. Olen parhaimmillani, kun olen oikein syvässä unessa :) Musta olisi varmaan tullut erinomainen siili tai karhu.

      Mulle voisi olla vaikea paikka nyt tottua elämään niin, että päivänvaloa ei olisi kuin pari hassua tuntia. Tykkään kunnon valoisista päivistä, vaikka saatankin pitää kaihtimet kiinni.

      Olen viime päivinä juonut tosi paljon sitruuna-inkivääri teetä ja kaakaota. Jotenkin vain kroppa sanoo, että toppuutellaas nyt sen kahvin kanssa ja vaihtoehtoisia tuotteita kiito.

      Ihanaa viikonloppua Outi!

      Delete
  13. Ihan mielettömän herkkä ja kaunis postaus, kuvineen ja teksteineen. Tekstiä lukiessa ajatus kuljettaa kauniiseen tarinaan, kuin lukisi mielenkiintoista romaania ♫
    Kiitos tästä postauksesta ♥
    Meillä kun on nyt jo vähä pakkaasta ja viime yönä maa saanut pienen valakoosen kuorrutuksen, niin tuntuu jo melekeen joululta ☺

    Kauniasta viikonloppua Sinulle Johanna ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Marja-Terttu! Tiedätkös, mä taisin tänään olla tällaisen kehun tarpeessa. Välillä (tai aika usein) kun tuntuu, että musta ei ole mihinkään. Sukkaakaan en osaa tehdä niin, etteikö jokin menisi pieleen.

      Meillä oli toissa-aamuna vähän riitettä maassa. Piti vilkaista toisenkin kerran ulos. Hetken saattoi kuvitella, että lunta on satanut. Kaunis näky.

      Ihanaa viikonloppua Marja-Terttu! Sä olet semmoinen herran terttu.

      Delete
  14. Kiitos hienoista kerronnoista, niin ja kuvista, auringon pilkahduksesta, sateenkaaresta! Itse kun olen niin kevään ja kesän ihannoija. Uskalla en mitään sanoa että en nykyisin enää jouluakaan tässä iässä hirmusti kaipaa, kinkkua ja imelletty perunalaatikko riittää. Pojan perheelle piparit leivon, nuorempi 12v vielä haluaa syödä ja mässätä. Isompi 15v pääsi ripille, hän ei siis niin paljon välitä...tytöt kiinnostaa enemmän!! Mukavaa viikonloppua, eilen tuli pieni lumi tänne mutta suli jo, nyt ulkona mittarissa -2 celsiusta, aamusta vastapäiseen taloon pilkahti aurinkokin. Pysytään terveinä, itsellä 3 tikkiä silmäkulman kupeessa ja musta silmä...synttärit ovat kovia tässä iässä ;-)) terkuin Hilkka

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Hilkka! Toivottavasti silmäkulma parantuu. Onpas ollut kolari. Mun pitää kai sitten välttää synttäreitä :)

      Mä mietiskelen juuri, että miten selvitä ensi viikon Kiitospäivästä kunnialla. Kyselin pojilta, että mitä haluaisivat syödä. Ei ollut toiveita. Kysyin sitten, että pitäisikö vaan unohtaa koko juttu. Sitten tuleekin joulu. Tytär lupasi leipoa ja laittaa ruokia joulun aikaan, joten varmaan tulee uusia kivoja tuulahduksia. Laatikoita tein joskus alkuunsa, mutta kun niitä ei oikein kukaan muu syönnyt kuin itse olen ne jättänyt repertuaarista. Meidän lapset eivät ole koskaan saaneet oikein perinteistä suomalaista jouluateriaa.

      Piparkakut pitää leipoa. Viime vuonna luulin, että niitä ei kukaan enää syö, mutta niin katosivat parempiin suihin.

      Kyllähän se on niin upeaa, kun Suomessa on kunnon vuodenajat. Mulla alkaa oikeastaan nyt sellainen muutaman kuukauden syksy, joka päättyy maalis-huhtikuussa, kun kesä alkaa. Kevätkin on onnettoman lyhyt. Muuten olisi ihan ok, mutta kesät ovat vain niin turkasen kuumia.

      Voi hyvin Hilkka!

      Delete
  15. Onkohan villasukkiesi värisävy ehkä syreeni, miettii hän... :)
    Ja siis kumppareissa kahvat?? Ompa kätevää!
    Muistatko noiden kirjojen päälystysten lisäksi ne vihkojen marginaaliviivat? Ne piti aina vetää joka sivulle sinne ulkoreunaan ja niitä sitten tuli koristeltua kaikenlaisin köynnös- ym.kuvioin.
    Täällä on ohut lumikerros. Auton ikkuna on vielä jäässä ja piti laittaa sisätilalämmitin päälle, että se sulaa ennen iltavuoroon lähtöä.
    Miä pidän villasukkia jalassa melkein vuoden ympäri ;D Villapaitaa pidän harvoin. Näin neulovana ihmisenä pidän "tietysti" fleecetakkia ;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muistanhan minä marginaalit! Ja mä olin sitten niin tarkka niiden kanssa, otti päästä jos ei ollut just. Taisi mennä kumittamiseksi.

      Nämä ovat ihanat sukat. Niistä tekee ihan erityiset, kun ystävä on ne tehnyt. Mulla on pari äidin neulomaa paria ja ne ovat myös erityissukat. En raaski niitä usein käyttää. Ja sitten on yhdet aivan ihanat valkoiset pistisukat. Ne ovat special, specia, special. Ainoastaan juhlakäytössä. Hoitoperheissä riittää riemua, kun vedän sukat syksyisin ja talvisin jalkoihini. Lattiat ovat usein aika viileitä, vaikka olisi kokolattiamattokin.

      Oh my. Mä olen unohtanut jäätyneet auton ikkunat. Muistan joskus kiireessä raapineeni aika pienen läntin puhtaaksi. Ajattelin, että puhallin sitten kyllä sulattaa aika äkkiä muun. Eikös naapurin isäntä hyökännyt raspinsa kanssa paikalle ja suhasi lasin puhtaaksi ja piti puhuttelun. No, se taisi olla mun ensimmäinen talvi ajokortin saamisen jälkeen.

      Mukavaa viikonloppua!

      Delete
  16. Terkkuja virallisen lumikauden avajaisista! Viime yön pyrytti, aamulla ei meinannut ovesta päästä ulos ja niin minä sitten kolasin pihaa puolitoista tuntia. Että minä rakastan lumen pukkaamista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haa, antaisin kyllä aika paljon jos aamulla olisi lunta. No ei ehkä ihan niin paljon, että ovea ei saisi auki, mutta sen verran, että saisi pysyä kotona koko päivän ja juoda kaakaota. Niinhän me täällä tehdään, kun lunta on maassa sentti tai pari :)

      Delete