Tuesday, October 27, 2020

Viinimarjat ja karviaiset - USA:ssa kiellettyjä herkkuja

Vuosikaudet etsin kaupoista mustaherukoita. Karviaiset ja muutkin viinimarjat olisivat toki käyneet. Ei löytynyt. Kerran sitten googlasin "black currant NC" ja alkoi totuus selvitä. Ovat kiellettyjä, kuten punaiset ja valkoiset viinimarjatkin. Kuvissakin pitää tyytyä muihin marjoihin. Sorit siitä. 




Herukat kiellettiin koko maassa vuonna 1911 tarkoituksena suojella puuteollisuutta. Oli käynyt nimittäin niin kurjasti, että herukoiden ja karviaisten huomattiin kantavan ja levittävän sientä, pine blister dust, joka tappoi mäntyjä. Sieni ei levinnyt hyppimällä männystä toiseen, vaan välissä piti olla herukkapensas. Tilanne oli niin vakava, että männyt olivat jäämässä alakynteen. 

Aikojen saatossa on huomattu, että herukoiden ja karviaisten hävittäminen ja kieltäminen eivät ehkä olleet kovin hyviä konsteja, sillä sieni levisi edelleen. Puunjalostusteollisuus on tehnyt oman osansa kehittääkseen keinoja mäntyjen suojelemiseksi  ja marjapensaita on kehitetty vastustamaan taudinaiheuttajaa. Liittovaltion kielto kumottiin vuonna 1966, mutta monet osavaltiot joko kieltävät kasvatuksen tai siitä on tehty luvanvaraista. Esimerkiksi New York salli kasvatuspuuhat vasta vuonna 2003.  


Mutta niin vain on, että Pohjois-Carolinassa ei vieläkään saa kasvattaa herukoita eikä karviaisia. Pelkkä taimien kuljettaminenkin on laitonta. Mä luulen, että kannabis tullaan sallimaan monessa osavaltiossa ennen herukoita. Arvellaan, että n. 99% amerikkalaisista ei  edes tunnista mustaviinimarjan makua. Harmi, sillä ravinto- ja vitamiinirikkaille marjoille olisi varmasti kysyntää. 

Ja knoppitiedosta nauttiville: tästä syystä purppuranpunaiset Skittle-karkit maistuvat USA:ssa viinirypäleille ja esimerkiksi Austaraliassa ja Isossa-Britanniassa mustaherukoille. 

❤:lla Johanna, funtsien pitäisikö ryhtyä salakasvattajaksi

Sunday, October 25, 2020

Halloweentunnelmia

Jos oman Halloweenin valmistelut ovat puolitiessä tai peräti alkutekijöissään, niin nyt ainakin kuvien kautta pääsee juhlahumuun mukaan. Olen keräillyt parhaita paloja ja ideoita. Yksi talo on vielä käymättä. Viidakkorumpu kertoo sen olevan yliveto. 







Mulle tuli ylhäällä olevista koristeluista mieleen, että noinko talon väki on tutustunut Hugo Simbergin tuotantoon. Ihan kuin yhdistyisivät teokset "Kuoleman puutarha" ja "Haavoittunut enkeli". Alhaalla on videon pätkä talosta, josta kirjoitin jo aikaisemmin.  Koristeita on tullut tasaiseen tahtiin lisää. Videolla kuuluva humina tulee pienistä puhaltimista, jotka pitävät koristeet ilmaa täynnä. Lisäksi kuuluu liikenteen ääntä. 





Moni on päätynyt yksinkertaisiin, yhden tai kahden koristeen ratkaisuihin. Nämä noidat, jotka ovat rysähtäneet luudallaan maan uumeniin ovat varsin hupaisia. Tai maasta mönkivät zombit. 









Pelottavampaa kuin yksi viikatemies on tietysti ryhmä viikatemiehiä. Hui. Tämä on muuten varmaan aika karmiva, kun ilta pimenee ja ryhmään kohdistuu valonheitin. Myös portailla ulvovat koirien (vai susien?) luurangot ovat sopivan pelottavia. Ihan kuin kerberos manalan portilla.





Alakuvien talossa mua viehättää pienimuotoisuus. Ripustamalla noidan hattuja ja sijoittelemalla oransseja luurankoja on talo saatu näyttämään hauskasti ja ihan vain vähän pelottavalta. Oransseja luurankoja saa ostaa valmiina, mutta ei niiden maalaamiseenkaan kauaa menisi. 




Mietin jonkin verrankin, että pitäisikö varata nameja pienille karkki-keppostelijoille, mutta ajattelin jättää tänä vuonna väliin. Olisi kamala olla tilanteessa, että on sairastunut ja vielä ei itse tiedä ja sitten altistaisi lapsia. Joten en riskeeraa. Toivottavasti vuoden päästä voi nameja taas jakaa. 

Ja koska ei ole nameja karkki-keppostelijoille, niin koristeluja on kertynyt yhden kurpitsan verran. Kaiverran sen päivää paria aikaisemmin ja taidan laittaa takapihan rappusille. Monen monta vuotta laitoin pihalle (ja vanhassa kodissa katolle) ilmalla täytettävän koristeen, jossa luuranko ajoi ruumiskärryjä. Halloweeninä lisäsimme viritelmään savukoneen savuineen ja olimme seutukunnan suosituimpia kuvauskohteita. Ruumiskärryt ovat olleet telakalla muutaman vuoden. Ne voisi yrittää elvyttää taas vuoden kuluttua. 

❤:lla Johanna, toisten Halloweentunnelmia nautiskellen

Friday, October 23, 2020

Vote! Done. Ennakkoäänestys suoritettu

Kävin tänään äänestämässä. Seurasin netistä aamusta alkaen milloin jono olisi vähän lyhyempi läheisimmässä äänestyspaikassa ja klo 14 jälkeen odotusajaksi ilmoitettiin 30 minuuttia. Meni siinä sitten vähän pidempään, jonotuksineen päivineen lähemmäksi tunti. Alakuvassa on republikaanien neuvontapiste. Se oli näyttävämpi Amerikan lippuineen kuin demokraattien sini-valkoinen pöytä. Molemmat puolueet kävivät tarjoamassa ehdokaslistaa (kuva jäljempänä) ja kun kohteliaasti kieltäydin republikaanien listasta, niin vielä sitä sitkeästi tarjottiin. Ota nyt, vertaile vähän. 


Tänä vuonna on ollut huomattavasti vähemmän ehdokaskylttejä ihmisten pihamailla kuin aikaisempina vuosina. Toisenlaisia viestejä on tullut tilalle. Edesmenneen korkeimman oikeuden tuomarin Ruth Bader Ginsburgin kuvalla kehotetaan äänestämään "Honor Ruth - Vote". Pihamailla on myös julisteita, joissa kerrotaan minkälainen Amerikka on mieluisa ja mitä asioita pidetään tärkeinä. Näistä voi päätellä, että talossa asustaa demokraatteja. Teiden varsilla on mainoksia kyllä riittävästi. Tänä vuonna puuttuvat myös lähes tyystin autoihin kiinnitetyt ehdokasmainokset. Olen nähnyt vain muutaman auton, joissa kannatetaan jompaa kumpaa presidenttiehdokasta. Ehdokkaita muuten on oikeasti neljä: Green party ja Libertarian Party ovat mukana omilla ehdokkaillaan. Heillä ei kuitenkaan ole mitään mohdollisuutta tulla valituiksi. 







Ehdokkaani nimeä ei tarvitse kaukaa hakea: kyltti on omalla etupihalla. Ensimmäistä kertaa meidän pihamaalla nyt kerrotaan, että ketä tässä talossa äänestetään. Mielessä kyllä kävi, että olisi kamalaa jos asiasta ei olisi yksimielisyyttä. Yöksi olemme nostaneet mainoksen sisälle. Niillä on ikävä tapa ottaa jalat alleen yön pimeinä tunteina.


Mua tietysti vähän jännitti, että miten korona on otettu huomioon. Hyvin toimi. Turvavälit oli merkitty jonottajille (kuusi jalkaa) ja kaikilla oli kasvomaskit. Seisoimme ulkona odottamassa ja mikäs oli odotellessa, kun lämpöä oli yli 25 C astetta. Sisälle päästettiin vain sen verran ihmisiä kuin mahtui. Jonotuspaikat oli merkitty tarkoin. Ensinhän käydään hakemassa paperi, josta paljastuu äänestysoikeus henkilötietoineen. Henkilöllisyyttä ei tarvitse todistaa, riittää kun ilmoittaa nimensä ja osoitteensa. Tällä paperilla sitten saa äänestyslipun, joka on pitkä kuin nälkävuosi. Tänä vuonna taisi olla n. 30 kohtaa, joista sai äänestää. Äänestysoikeus ei lankea automaattisesti, vaan jokaisen pitää rekisteröityä äänestäjäksi. Rekisteröintiaika on tarkoin rajattu. Kerta riittää, sitten saa äänestää niin kauan kuin alueella asuu. 

Vapaaehtoiset jakoivat jokaiselle oman kynän, jonka sai pitää muistona. Äänestyskoppi pyyhittiin desinfiointiaineella aina yhden kävijän jälkeen. Mulle tuli kyllä ihan turvallinen olo. Äänestää voi myös paikan läheisyydessä omassa autossa istuen jos ei esimerkiksi sairauden vuoksi kykene tulemaan äänestyspaikalle. 



Kielto vaalityöstä on paikallaan. Ehdokkaat käyvät vielä jonottajilta kyselemässä, että onhan kaikki ok ja tiedäthän ketä äänestät. Jos et tiedä, niin olen ehdokas X ja olisin onnellinen jos äänestäisit minua. Yläkuvassa on demokraattien lista siitä, miten kuhunkin valintaan pitää vastata jos haluaa demokraatteja äänestää. Tänä vuonna tärkein on tietysti presidentinvaali, mutta meiltä valitaan myös osavaltion toinen senaattori. Pari viikkoa sitten paljastui, että perhearvoilla kampanjoida demokraattien ehdokas oli lähetellyt tekstiviestejä kampanjatyöntekijälle. Ei teksti ollut ihan niin roisia kuin muuan herra Kankaanniemen Suomessa, mutta perhearvot ovat koetuksella. Republikaanien senaattoriehdokas on toisaalta sitä mieltä, että vakuutusyhtiöiden ei tarvitse vakuuttaa ihmisiä joilla on jokin sairasu jo olemassa. Ei ollut vaikea valinta. Mikä siinä muuten onkin, että nämä politiikan toimijat eivät osaa olla tekstailematta flirttiviestejä? Kolmas tärkeä valinta on kuvernööri. Meillä on nyt demokraatti kuvernöörinä ja hän on hoitanut mm. koronakriisin ihan mallikkaasti. Mun puolesta hän saa toimessa jatkaa. 




Mulla meni varmaan lähemmäs 10 minuuttia, kun värjäilin pallukoita äänestyskuponkiini. Sen jälkeen lippu (tai siis se älyttömän suuri arkki, jossa oli molemmin puolin valittavaa) syötettiin kopiokoneen näköiseen laitteeseen, joka kai sitten laskeekin äänet. Joku edellä olija vitsaili, että tässä tämä mun panokseni tuohon teidän jättimäiseen paperisilppuriin. Äänestäjä saa vielä läksijäislahjaksi tarran, jossa kerrotaan, että äänestetty on. 

Tajusin taas, että asumme republikaanien saarekkeessa. Meidän piirikunta on demokraattivoittoinen, mutta tämä asuinalue on poikkeus. Musta näytti suunnilleen siltä, että yhtä demokraattia kohden oli kolme tai neljä republikaania. Ai mistä tiedän? Siitä, mitä ehdokaslistaa äänestäjä piti käsissään jonottaessaan :) Moni tosin on postiäänestänyt ja niistä äänistä suuren osan arvellaan olevan domokraateille. Varsinaiseen vaalipäivään on 11 vuorokautta. Mulla on peukut pystyssä, että järki ja säällisyys voittaisivat, mutta ei näistä amerikkalaisista koskaan tiedä. 

❤:lla Johanna, kansalaisvelvollisuuksien parissa


Saturday, October 17, 2020

Suklaahippu- ja kurpitsapikkuleivät

Rakastan syksyjä: värejä, ilmaa, tunnelmaa, hämärän hyssyä. Kurpitsoista tykkään myös (mun englannin kielen lempisana taitaa olla pumpkin, se on jotenkin aivan ihana sanoa), mutta pumpkin spice ei ole ehkä ihan lempimakujani. Ajatuksen tasolla kyllä, mutta kokkaamisessa ei niinkään. Syksyisin pumpkin spice tunkee joka tuutista ja torvesta, ei ole ruokalajia jota siihen ei olisi yhdistetty. Mutta enhän mä itselleni ruokaa tee, vaan perheelle.  Suklaahippupikkuleivät ovat varma valinta häistä hautajaisiin ja pumpkin spice tekee niistä syksyyn sopivia. Näistä pikkuleivistä meidän nuoriso pitää ja sehän on tärkeintä. Varoituksen sana: ovat kyllä makeita. 





Suosituin suklaa meillä taitaa olla Hersey's. Mä en ole makuun oikein päässyt. Tykkään Ghirardelli-suklaasta niin leivonnassa, suklaassa kuin kaakaossakin. Ghirardelli on kotoison San Franciscosta ja italiainen herra Ghirardelli on yrityksen perustaja. Vuonna 1852 aloittanut firma on USA:n kolmanneksi vanhin suklaan valmistaja. 



Ennen varsinaista pikkuleipäreseptiä vielä ohje pumpkin spice, kurpitsamausteen, tekemiseen: 

1 tl kanelia
¼ tl neilikkaa
¼ tl inkivääriä
¼ tl muskottia
ja jotkut lisäävät vielä ¼ tl allspice eli maustepippuria - ei ole välttämätöntä


Tarvitset: 

3 dl vehnäjauhoja
1½ - 2 tl pumpkin spice, kurpitsamaustetta (ohje ylhäällä)
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
½ tl suolaa
n. 110 g voita huoneenlämpöisenä 
1¼ dl fariinisokeria 
1 kananmuna huoneenlämpöisenä (sellainen vähän reilumman kokoinen, meillä koko large)
1 dl kurpistapyreetä (ilman mausteita)
120-150 g suklaahippuja (käytin tässä semi sweet eli vähän tummempia hippuja)



1. Laita uuni lämpenemään 175℃ ja levitä leivinpaperi pellille 
2. Yhdistä jauhot, kurpitsamauste, leivinjauhe, suola ja vaniljasokeri - sekoita hyvin 
3. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja fariinisokeri vaahdoksi
4. Lisää kananmuna
5. Lisää kurpistapyree ja vatkaa niin, että kurpitsa on sekoittunut, mutta älä ylivatkaa
6. Lisää pikkuhiljaa jauhoseos mausteineen päivineen, älä ylivatkaa taikinaa
7. Lisää suklaahiput, älä ylivatkaa
8. Nostele kahden ruokalusikan avulla taikinasta kekoja leivinpaperilla vuoratulle pellille. Taikinasta saa aikaiseksi n. 14-18 pikkuleipää. Isompia vähemmän, pienempiä enemmän. Taputtele keot muotoonsa ja litteiksi kostein käsin. Kädet pitää huuhtoa ja kostuttaa aina parin kolmen pikkuleivän muotoilun jälkeen. Kovin paljon väliä ei tarvitse jättää, sillä pikkuleivät eivät juurikaan leviä. 
8. Paista 175 ℃ uunissa n. 15-20 minuuttia kunnes reunat ovat kullansävyisiä. 

Pikkuleivät säilyvät n. viikon ajan ilmatiiviissä säilytysastiassa. Mä tarkistin miksi lapset tykkäävät näistä: eka syy oli suklaahiput ja toinen pumpkin spice - juuri sopivasti, ei liikaa. Maku ei ole ihan parhaimmillaan heti paistamisen jälkeen, päivän parin jälkeen alkavat olla sopivan meheviä. 



'
Mutta mä varoitan: nämä saattavat  olla  suomalaiseen makuun aika makeita. Täällä meillä business as usual. Ja näistä saa aavistuksen meidän jokasyksyisestä pumpkin spice-villityksestä. 

❤:lla Johanna, jauhopeukalona

Sunday, October 11, 2020

Joulu oli tullut askartelukauppaan

Ilmassa alkaa jo olla häivähdys syksyä ja jokunen puukin on pudotellut lehtiään. Uskaltauduin tänään Michaels askartelu- ja käsityökauppaan etsimään jotain syksyistä. Tämä on sellainen kauppa, jossa kannattaa poiketa vaikka vain ihan tunnelmoimassa, kun tällä mantereella vierailee. Ketju on hyvin edustettuna vähän joka puolella maata. Ja kaupasta ei saa ostaa mitään ilman kuponkia! Tai kyllä tietysti saa, mutta yleensä nettisivuilta löytyy ainakin -20% alekuponki ellei suurempiakin. Siis vaikka vain lataa kuvan kupongista kännykkään ja näyttää sen maksaessaan kassalla, niin alennus annetaan.   


Mun syyskoristeiden ostelu ei ihan sujunut. Joulu oli nimittäin vallannut kaiken liikenevän tilan. Se suorastaan vyöryi päälle. Ymmärrän, että Halloweeniä ei enää esillä juuri ollut, mutta Kiitospäivä on vasta reilun kuukauden päästä eikä siihenkään oikein löytynyt mitään. Syksy oli haravoitu jaloista pois, muutama hassu tuote oli jäljellä.  

Kransseja oli vähän siellä ja täällä. Yksi seinä oli niitä täynnä ja melkein alkoi jo ahdistaa ylitsevuotavaiset yksityiskohdat: 





Joulukuuset seisoivat kauniisti rivissä. Niiden alle oli aseteltu valkoista pehmeää kangasta lumipeitteeksi. Onhan tässä välillä käynyt mielessä, että mitä sitä puuhailisi. Ehkä koristelun voisi jo aloittaa. Koristeissa olisi kyllä valinnanvaraa alkaen jäätelöistä ja margaritalaseista. Muuten, Pohjois-Carolina on maan toiseksi suurin elävien joulukuusten tuottajaosavaltio. Peräti 20% koko maan kuusista lähtee meiltä Amerikkaa valloittamaan. 









Yläkuvan pienet kuuseen ripustettavat valokuvankehykset ovat sellaisia, että niitä pitää harkita. Meillä on kuusessa kuvia kaikista perheenjäsenistä, mutta Felixin kuva puuttuu. Ehkä olisi aika kehystää uusiakin  otoksia, on tässä yksi jos toinen varttunut. 

Oman taiteellisen panoksensa joulunvalmisteluun voi antaa maalaamalla ornamentteja, pähkinänsärkijöitä, adventtikalentereita. Mua alkoi kutkuttaa ajatus oman pähkinänsärkijän koristelusta, voisi olla kiva projekti. 




Jos valmiista koristekransseista ei löytynyt mieleistä, niin murhe pois! Tarvikkeita askarteluun on seinäkaupalla. Mulla menisi varmaan monta tuntia, kun yrittäisin päättää minkä koristenauhan työhön valitsisin, muusta sitten puhumattakaan. Hopealla somistettu tekoruusu näytti olleen suosituin tuote: hyllyssä oli enää yksi ainoa ruusu jäljellä. 








Pari joulua sitten auttelin perheessä, joka oli koonnut näyttävän ja suurikokoisen jouluasetelman rakennuksista, joissa välkkyivät valot, ihmiset ja autot liikkuvat jne. Se oli hauska ja siinä riitti paljon katseltavaa niin suuremmille kuin pienemmillekin. Michaelsilta voisi aloittaa oman kokoelmansa. Näin näitä joskus myös Suomessa jouluikkunoiden somisteina. Oli muuten ihanaa aikaa, kun kauppojen jouluikkunoita käytiin varta vasten katsomassa. 



Jos kukkahommat eivät innosta, niin tekojoulutähdet näyttävät melkein aidoilta. Bonuksena tietysti vielä, että säilyvät vuodesta toiseen yhtä hehkeinä. Valmiita koristeitakin on kosolti, jos ei satu olemaan aikaa tai viehtymystä askarteluu. 






Yläkuvassa on kaiken tämän tavarapaljouden joukosta löytämäni suosikki: puinen laatikko, johon on kirjoitette Claus & Co Toy Shop.  Eivät nuo metalliset astiatkaan ole hassumpia. 



Kaupan perimmäisestä nurkasta löytyi yläkuvan ovikoriste. Jostain syystä syksyiset koristeet eivät enää kauheasti innostaneet, vaikka olisihan tuo aika hauska ollutkin. Alennustakin alkuperäisestä hinnasta melkein puolet. Yltäkylläisen joulutarjonnan jälkeen kaikki muu tuntui pliisulta. Mutta kyllä nämä kaudet vaihtuvat kaupassa aivan liian vinhaa vauhtia. Juuri kun mä olin virittäytynyt jotenkin syksyyn, niin joulua pukkaa päälle. 

❤:lla Johanna, hämillään