Sunday, September 6, 2020

Mitä amerikkalaislapset syövät

Jamie Oliver joskus kauhisteli, että amerikkalaiset lapset eivät tunnista perunaa. Hän ihmetteli myös ruokailua ilman veitsiä. Kaikki syödään joko pelkällä haarukalla tai lusikalla. Nyt kun olen päässyt läheltä seuraamaan keskiluokkaista amerikkalaista ruokailua voin todeta, että oikeassahan Oliver oli. 

Muistan Suomesta 90-luvulta, että neuvolasta annettiin ystävälleni tarkat ohjeet siitä, mitä raskausaikana saa ja ei saa syödä. Vauvojen ja lasten ruokailusta on oma ohjeistuksensa. Olen muutaman uunituoreen äidin kanssa jutellut mitä lääkäri täällä opastaa ja ohjeistaa: eipä juuri mitään. Ainoa suositus oli, että hunajaa ei saisi antaa alle yksivuotiaille. Omat kokemukseni ovat olleet samanlaisia. Suolasta, sokerista, lautasmallista tai listerian vaaraoista ei puhuta. Eliniänodote on Suomessa 82.48 vuotta (naiset 85.14, miehet 79.82) ja USA:ssa 79.11 vuotta (naiset 81.65 ja miehet 76.61). 



Aika monessa kodissa lapset syövät aamulla kaurapuuroa, mutta ei kuitenkaan ihan suomalaiseen tapaan. Puuro syödään ruskean sokerin (brown sugar) ja vaahterasiirapin kanssa. Bagelsit, murot, pannukakut, vohvelit sekä erilaiset kuorrutet ja täytetyt leivonnaiset, pop-tarts, ovat suosittuja. Pannukakut ja vohvelit tulevat pakastimesta, eineksinä. Olen oppinut huomaamaan milloin yksi hoidokki on saanut pop-tartsin aamiaiseksi. Meno on silloin aina vähän villimpää. Yhdestä leivonnaisesta saa n. 200 kaloria, 19 g sokeria, alle gramman kuituja, 210 mg suolaa ja 5 g rasvaa. Vähän varttuneempi lapsi jo syö parikin leivonnaista kerralla. 

Lounas ja illallinen ovat hyvin lihapitoisia ja havaintojeni mukaan punaista lihaa syödään päivittäin ainakin toisella aterialla ellei molemmilla. Esimerkiksi pinwheels ovat suosittuja: valmisvoitaikinasta tehdään pötkylä, jonka sisälle rullataan kinkkua ja juustoa, leikataan siivuiksi ja paistetaan. Ruokalistalla on hampurilaisia, lasagnea, tacoja, lihapullia, hot dogeja, ribbsejä. Hiilihydraatteja saadaan pastasta tai vehnää sisältävistä leivistä. Perunat tarjoillaan joko valmismuusina tai ranskalaisina. Mä olen tottunut laittamaan leikkeleet leivän väliin ja yllätyinkin, kun leikkeleitä tarjotaan lounaslihana sellaisenaan lapsille. Ne vaan kääritään rullaksi ja lounas on valmis. Ja dinosauruksen muotoisia kananugetteja sekä ikiherkkua mac&cheese  ei sovi unohtaa. 



Juustoa käytetään runsaasti. Jos ei muuten, niin sitä tarjoillaan kuutioina välipalaksi. Keittoruuat ovat suosittuja, suoraan purkista. 125 mL Campbellin tomaattikeittoa sisältää 480 mg suolaa. Jos koko purkillisen keittoa söisi saisi suolaa 1200 mg. Ensimmäisiä perheitä auttaessani yritin varovaisesti kysellä suolaisten ruokien sopivuudesta lapsille. Kun vanhemmat näyttivät lähinnä hölmistyneiltä jätin asian sikseen. Tuntui pahalta antaa parivuotiaalle suolakurkkuja, tomaatikeittoa, valmislihapullia, nugetteja, kinkkua, mutta minkäs teet. Jokainen perhe elää tavallaan ja vielä ei ole tullut vastaan perhettä, joka murehtisi liiasta suolan saannista. 



Välipalat ovat oma lukunsa. Viime vuosina ruokakomeroihin on löytänyt tiensä Veggie Straws. Ilmiselvästi vanhemmat pitävät näitä parempana vaihtoehtona kuin perinteisiä perunalastuja, vaikka niitäkin on tarjolla. Pretzelit, välipalapatukat, valmiit hedelmä- ja vihannessoseet, keksit ja pähkinä-rusina-nami -sekoitukset ovat suosittuja. Cheddarjuustolla maustetut popcornit ja keksit maistuvat. Ei ole kovin monta välipalaa, jota ei saisi myös vaihtehtoisesti cheddarjuustolla. 


Riisikakut ovat hyvä välipala, mutta näitäkin jatkojalostetaan. Päälle vähän sokerikuorrutusta ja herkku on valmis.


Hedelmävälipala. Suomeksi sanottuna hedelmäkarkkeja. "Terveellisen" niistä tekee rasvattomuus, lisätyt 
vitamiinit, gluteiinittomuus, aidot hedelmät ja lisäaineettomuus. Sokeria onkin sitten rutkasti. 

Ruokajuomana on yleensä vesi ja pienimmillä maito. Aika nopeasti lapset opetetaan kuitenkin maidosta eroon. Jo pari- kolmivuotiaiden kanssa vanhemmat sanovat, että jos antaisit vettä, kun lapsi vain joisi ja joisi niin hirveästi maitoa. Maustettujen vesien avulla vanhemmat yrittävät opettaa lapsia juomaan vettä. Mulle ei ole logiikka ihan vielä auennut. 

Ei keinotekoisia makeutusaineita, ainoastaan steviaa tässä tiivisteessä, jolla maustetaan vesi.

Marjoja, hedelmiä ja vihanneksia on tarjolla, mutta ei kovin suuria määriä. Yhdelle lapselle vien aina omenan mennessäni. Hän on oppinut sitä jo kyselemään. Lapsi tykkää ompuista valtavasti ja se on hyvä välipala aamiaisen ja lounaan välillä. Päiväkin sujuu mukavammin. Jos tarjolla on porkkanoita, kurkkua tai salaattia, niin ne syödään aina salaatinkastikkeen kanssa, dipataan. Jos en muista ranchiä laittaa esille, niin lapset sitä kysyvät. Purkkipavut, -maissi, -mandariinit, -ananakset ja -hedelmäsekoitukset korvaavat usein tuoreet tuotteet.



Ja syödäänkö lautanen tyhjäksi? Ei. Yritän annostella niin, että roskiin ei menisi kovin paljon. Usein lapset kuitenkin pyytävät lisää ja näykkäisevät ja koko helahoito sitten päätyy sekajätteisiin. Jos laitan osan ruuasta jääkaappiin odottamaan seuraavaa ateriaa pysyy se siellä yleensä niin kauan, että heitän sen itse seuraavalla kerralla pois. Tähteeksi jääneitä ruokia ei osata tai haluta käyttää. 

Vanhemmat ovat hyvinkoulutettuja, monilla on hoitoalan koulutus. Ravitsemustietous ei mielestäni ole kuitenkaan lähelläkään suomalaisten tietotaitoa. Ruuanvalmistus on monelle hankalaa ja ravintoissa käydään ahkerasti. Vanhemmat tuntuvat luottavan sokeasti myös pakkausten merkintöihin "organic", "naturel", "made with real fruit", "multigrain"... Lista on valtavan pitkä. Tuotetta voidaan mainostaa "fat free", mutta sitten siinä onkin sokeria ja suolaa vaikka muille jakaa. Pitää olla tarkkana kuin porkkana ja lukea tuoteseloste huolellisesti. 

C-vitamiinia sisältäviä orgaanisia tikkareita. Siis tikkareita. 


Välillä perheissä ihmetellään mun eväitä. Eivät ne niin kummallisia ole: voileipiä, jogurttia, hedelmiä, salaatteja. Ja aivan erityisesti ihmetellään kalan syöntiä. Sitä taidetaan pitää pohjoismaisena kummajaisena. Aika monessa kodissa olen vieraillut ja pari kertaa on ollut kalaa tarjolla. Yleensä lapset nyrpistävät sille nenäänsä. (Kuvat valmistajien sivuilta.)

❤:lla Johanna

32 comments:

  1. Oi voi voi... voivottelee suomalainen äiti ��

    Meillä vohvelit on harvinainen herkku. Ja nimenomaan HERKKU! Aamupalalla tosiaan on joko se kaurapuuro voisilmällä tai marjoilla maitolasillisen kera. Jos ei puuroon laita marjoja niin ottaa sitten omenaa tai puolikkaan banaanin.
    Toisena vaihtoehtona on sitten ruisleipää tai täysjyvä paahtoleipää.

    Muroja on tarjolla toisinaan. Ei mitään frost-muroja tai suklaamuroja. Ostan joko riisimuroja tai sitten jotain all bran-juttuja, mutta nämä ei ole jokapäiväisessä valikoimassa.

    Tuo amerikan (ja monen muun maan) malli noista kaikista valmiiksi pakatuista tuotteista on jännä. Meillä yksittäispakattuna on välipalakeksejä, sellaisen voi ottaa joskus evääksi retkelle tms.

    Leikkeleitä ei koskaan syödä "paljaaltaan" eikä juustoa syödä kuutioina. ja mun mielestä leivälle ei tarvi sekä juustoa että kinkkua muutoin kuin silloin jos tehdään lämpimiä voileipiä.

    Valmisruuat, noutoruoka, ranskalaiset, hodarit, hampparit on sellaisia ääriharvoin tarjolla olevia juttuja. Ei edes kuukausittain. Koen ne kyllä vahvasti "roskaruokana".

    Maito on meillä ruokajuoma ja vesi janojuoma, ihan aikuisillakin ��

    Jo se suolan ja rasvan määrä mikä valmisruuissa/eineksissä on hirvittää minua. Puhumattakaan siitä että haluan myös lasteni/nuorteni osaavan laittaa ihan oikeaa ruokaa, tuoreista raaka-aineista.

    Lidlissä joskus bongasin pakattuja vohveleita. Tytär kommentoi hyvin minun reaktiota muulle perheelle. "Äiti tuhahteli ja näki että nuttura ihan kiristyi... valmiita muoviin käärittyjä vohveleita!"

    Olen tässä tullut äitiini ��

    Tanja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Teillä kyllä syödään hyvin ja terveellisesti. Meillä lapset joskus syövät kaurapuuroa, mutta amerikkalaisittain. Itse en ole ollut mikään kaurapuurotyttö, kun aamupalan syöminen on aina ollut tukalaa. Yleensä Suomessa ollessa töihin lähdin ruisleivän voimin tai jogurtilla. Enempää en saanut syötyä. Täällä menee toisinaan lähemmäs puoltapäivää ennen kuin syön aamiaista, joka nykyisin tosi usein on leipä, viipale juustoa ja tomaatti.

      Murojen kanssa olin myös tarkka, kun lapset olivat pieniä. Ei kuorrutettuja tai suklaisia, maissihiutaleita yleensä. Sitten kun lapset olivat isompia, niin ongelmaksi tuli miten saa kilpaurheilijoiden kalorit täyteen terveellisesti. Ja tietysti sekin, kun lounas piti aina pakata mukaan kouluun. Joskus ehdottelin, että voisivat ostaa ruuan koulusta, mutta eivät halunneet suurin surminkaan. Kun tarjolla olisi ollut pizzaa, hodareita, vetisiä vihanneksia.

      Sikäli onnistuin ruoka-asioissa kelvollisesti, että kaksi vanhinta syövät mukisematta vihanneksia, hedelmiä, marjoja. Pakkaavat niitä mieluummin evääksi kuin välipalapatukoita. Osaavat itse laittaa ruokaa ja valitsevat hyviä raaka-aineita. Nuorimmainen on ruuan suhteen todella nirso, mutta syö onneksi tavallista kotiruokaakin :)

      Delete
  2. No eipä kuulosta kovin terveelliseltä. Onneksi meillä ollaan ainakin hiukan viisaampia lasten ruokailun suhteen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mua ihmetyttää eniten, että jos vanhemmilla on sairaanhoitajan tai lääkärin koulutus, niin ruoka-asiat ovat kuitenkin jotenkin hakusessa. Yksi syy on varmaan, että ruokaa ei juuri osata valmistaa.

      Delete
  3. Mun isä asui 10v Englannissa, ihmettelin heidän ruokakulttuuria, vähä samaa kun sielä.
    Pitääkö sun ottaa omat ruat töihin?!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, kyllä mä vien omat ruuat mukanani. Muuten pitäisi syödä sipsejä :) Joissakin paikoissa saan luvan kanssa verottaa ruokakaappia, mutta omien eväiden kanssa on turvallinen mieli, kun saa mieleistään syötävää. Monta kertaa jaan eväistäni myös lapsille, haluavat maistaa hedelmiä, jogurtteja, salaatteja.

      Mä muistan Englannissa kielikurssilla käyneen kaverin hölmistyksen, kun isäntäperhe pakkasi hänelle lounaaksi valkoista höttöleipää ja Kitkat-patukan :)

      Delete
  4. Lasten täti toi joskus aikoinaan amerikantuliaisia muroja, monivärisiä makupaloja niiden seassa. Olevinaan jotain special suomalaiselle lapselle, mutta mietin mitä kaikkea keinotekoista niiden värien saamiseen olikaan käytetty.

    Hyvillä mielin tässä päättelen lounastani, porkkanalettuja ja täytettyä kesäkurpitsaa löytyi lautaselta :) Jälkimakuna tuhti valkosipuli ja kantarelli. Vielä omppu jälkkäriksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillähän lainsäädäntö taitaa olla lepsumpaa mitä lisäaineisiin tulee. Koskee myös kosmetiikkaa, hiusvärejä jne. Siksi mielelläni ostankin tuotteita Suomesta ja tuon mukanani tänne.

      Nuo kuulostavat ihan Lucky Charm -muroilta, joista meillä myös tykätään. Ei kovin usein ole tarjolla, mutta joskus. Niitä saa myös vaahtokarkeilla ryyditettyinä. Itse en pysty vieläkään syömään, maistuvat niin keinotekoisilta.

      On ollut vähän hankalaa, kun lapset näkivät kavereillaan ja saivat maistaa näitä "herkkuja". Yritin selittää miksi meillä on vähän toisenlaisia ruokia, mutta onhan se hankalaa kun mieli tekisi esim. noita Pop-tarts. Mulle selvisi vasta hiljan, että lapset olivat sitten käyneet omilla rahoilla niitä ostamassa, kun ovat niin hyviä ja äiti ei ostanut. Tosin juuri juttelin vanhemman pojan kanssa ja hän oli sitä mieltä, että hyvä kun ei kotiin hankittu kaikkea roskaa.

      Delete
  5. Muistan miten me aikanaan ensimmäisenä päivänä USA:ssa ihmeteltiin miten ihmiset söi aamiaisella punaista lihaa ja hash browns ja liha leikatattiin veitsellä palasiksi eikä veistä sen jälkeen tarvinnut. Saksassa taas on ennen ollut outo määräys, että perunaa ei saa syödessä leikata veitsellä, siitä pitää haarukalla taittaa syödessä palanen. Syynä oli, että veitset oli joko hopeaa tai huonolaatuista terästä, joka reagoi jotenkin perunaan. Nykyään kielto ei ole enää voimassa, mutta minunkin anoppini piti mua moukkana, kun käytin veistä ja joskus jopa vihjaili, mitähän ihmiset mun työpaikan kanttiinissa ajattelee kun näkevät mun syövän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi mahdoton! Että ihan kielletään veitsen käyttö. Suomessahan katsellaan vähän kieroon jos ei kouluun mennessä osaa kuoria pottuja ja käyttää veistä ja haarukkaa oikeaoppisesti.

      Millaista mahtaa amerikassa tai muualla maailmassa olla saksien käytön rajoitukset tai puukot, neulepuikot ym. kouluissa?

      Täällä suomessakin on tullut opettajilta palautetta että kaikki koululaiset eivät osaa käyttää saksia.

      Meillä poikien kastelahja on yleensä puukko. Kertonee jotain siitä missä vaiheessa puukon käyttöä aletaan opettelemaan. 3-4v linkkarilla ensin vuolemista.

      Tanja

      Delete
    2. En ole aikaisemmin kuullut! Täytyypä olla tarkkana jos joskus Saksassa vierailen. Muistaisi syöneeni röstiä ja kyllä se meni ihan haarukalla ja veitselle aikoinaan Kölnissä. Voin myös kuvitella, että saksalaiset ovat olleet tarkkoja pöytähopeiden suhteen :) Mutta älä sure, täällä mua pidetään snobina kun syön haarukalla ja veitsellä. Muutaman viime vuoden aikana on veitsen käyttö sitten jo jäänyt vähemmälle. Se kuulemma näyttää kuin kirurgiselta toimenpiteeltä.

      Aamiainen on aika erikoinen juttu. En mä vieläkään pysty aamua aloittamaan viineriellä tai muffinssilla, pannukakuilla. Jos aamiainen on brunssin aikoihin, niin sitten jälkiruokakahvin kanssa jo menee makeammatkin herkut.

      Delete
    3. Tanja, tuo on uutta. Neuvolassa kai jo testataan miten saksienkäyttö onnistuu, eikös niin? Meillä taitaa täällä olla nelivuotistarkastuksen yhteydessä myös tämä asia esillä. Mä olen tehnyt lasten kanssa kollaaseja, jotta oppivat leikkaamaan. Lehtiä silpoessa aika kuluukin mukvasti :)

      Delete
  6. Olipa mielenkiintoinen postaus ja kiitos, kun liitit kuvia mukaan myös. Juu meidän moniviljaleivät, tuorepuurot, jogurtit, myslit sun muut, siis terveelliset sellaiset, on se jännää, että niitä pidetään vähän outona eli terveellisyyttä. Hyvin teolliselta tuo vaikuttaa.

    Kivaa uutta viikkoa Johanna. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä annoin joskus jonkun puolitutun maistaa ruisleipää. Hän sitä hetken pyöritteli suussaan ja sitten totesi, että teitä suomalaisia taitaa lähinnä huvittaa meidän terveystuotteet. Onhan se ruisleipä aika jymäkkää, mutta kyllähän siinä viljakin maistuu.

      Kreikkalainen jogurtti on tehnyt maanvalloituksen ja samoin islantilainen. Ne ovatkin vielä ihan syötäviä, kun jättää ylimääräiset hillot jogurttiin lisäämättä. Siinä välttyy aika paljolta määrältä sokeria.

      Mukavaa viikkoa Tiia!

      Delete
  7. Voi apua! Ei ihme, että Amerikassa on todella isosti ylipainoisia ihmisiä. Jos lapset opetetaan syömään noin kaloripitoisia ruokia ja juomia, ei ihme, ettei terveellinen ruoka kelpaa. Seurauksena diabetesta, liikalihavuutta, nivelvaivoja... Joskus olen katsonut telkkarista amerikkalaista ohjelmaa "Hengenvaarallisesti lihava" (en muista, mikä alkuperäinen nimi on), jossa 250-300 -kiloiset ihmiset kamppailevat ylipainonsa kanssa ja matkustavat Tohtori Now:n luo Texasiin hoitoa saamaan. Käsittämätöntä, millaisia ruoka-annoksia ja millaista höttöä ihmiset syövät.
    Suomessakin alkaa olla paljon ylipainoisia ihmisiä, mutta kyllä kouluissa ja päiväkodeissa sentään tarjotaan kunnon ateriat ja lapsia/vanhempia valistetaankin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Silmämääräisesti tuntuisi siltä, että valtavasti ylipainoisia (ainakin meidän kulmilla) on nykyisin vähemmän. Yksi syy on ehkä se, että kouluissa on lisätty liikuntatunteja. Kauppojen ruokatarjonta on myös muuttunut ja kuitupitoisempia leipiä, jogurttivalikoima jne. ovat laajempia. Mutta tarkkana kyllä saa olla, sillä niin paljon on näitä häiriköitä, jotka eivät ole terveellistä nähneetkään.

      Ruoka-annokset kyllä ovat suuria. Siis kun ulkona ruokailee. Toisinaan on pakko vähän jättää lautaselle. Tai sitten pyydän jo tilatessa, että esim. kyytipoikana olevat ranskanperunat jätetään pois tai korvataan hedelmillä.

      Mä luulen, että aika moni suomalainen voisi tässä maassa toimia ravitsemusasiantuntijana. Osaaminen näissä asioissa on yleensä aika hataraa :)

      Delete
  8. Olen erilaisista ohjelmista tullut juuri näihin tuloksiin, joita nyt toit esille täällä. Todella paljon on valmiita aterioita tarjolla ja aina niihin valmiisiin sitten on lisätty jotain epäterveellistä. Katselin myös jonkin fitness ohjelman, jossa voivoteltiin sitä, että tuoreen ruoan ostaminen ja valmistus on kallista ja hankalaa.
    No jokainen tavallaan sanon minä! Kiva oli kyllä lukea taas näistä eroista mitä siellä ja täällä on ruokien suhteen, kiitos siis!
    Ihanaa viikkoa sinulle Johanna <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuore ruoka on mielestäni kalliimpaa kuin Suomessa, mutta toisaalta kun tietää mistä ostaa, niin saa hyvänlaatuisia tuotteita kohtuuhintaan. Valikoima on laajempi kuin Suomessa. Omasta maasta saadaan jo eksoottisempia hedelmiä ja kuljetusmatkat eivät ole pitkiä Meksikosta. Sieltähän meidän avokadot pääsääntöisesti tulevat. Satokausi on pitkä. Lihansyöjille maa on tietysti ihan paratiisi, kun paistia ja kylkeä löytyy joka lähtöön ja edullisesti.

      Joitakin vuosia sitten mulle kyllä selvisi myös se, että kaikilla ihmisillä ei välttämättä ole keittomahdollisuutta. He asuvat trailereissa tai motelleissa ja ruoka valmistetaan mikrolla. Alkaako siinä sitten höyryttämään parsaa, kypsentämään bataattia ja pihviä, vai ostaako valmisaterian ja lykkää mikroon.

      Mä olin aluksi niin tyhmä tässä työssäni, että yritin lapsille vähän opettaa fiksua ruokailua. Eihän siitä mitään tullut. Jos oppi ja ohjeistus ei lähde vanhemmilta, niin aika äkkiä hoitotäti on lasten mielestä ilkeä. Joten perheessä perheen tavalla. Ja omat eväät mukana :)

      Delete
  9. Aika paha kyllä, ja ihan sääliksikin käy amerikkalaisia lapsia, eikä ihme että ylipainoakin on sitten niin paljon enemmän kuin muualla. Muistan kyllä miten valtava määrä oli kaikenlaista valmisruokaa kun itse shoppailin supermarketeissa Yhdysvalloissa. Minun pikkuserkkuni Chicagossa on taas erilainen kuin nuo esimerkit, tekee terveellistä ruokaa, ja molemmat lapset ovatkin kasvaneet niin että ei liikaa tuollaisia roskaruokia. Mulla muistuu mieleen yksi juttu joka sekin on valmisruokaa, mutta joka oli niin hyvää, ja taisin lihotakin pari kiloa niiden takia....eli Marie Callenderin Frozen pies, yummy yummy;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä muakin vähän surettaa, kun muutamalla pienellä asialla voisi jo korjata paljon. Esimerkiksi, että pakatun omppusoseen asemasta antaisi lapselle omenan syötäväksi.

      Ja totta, on varmasti paljon perheitä joissa syödään terveellisesti. Mä ensimmäisenä epäilisin maahanmuuttajaperheitä :) Moni tuo oman maansa ruokakulttuurin tänne. Niinhän meidänkin perhe on tehnyt, ei sen puoleen. Nykyisin vähän on alkanut tosin lipsua.

      Callenderit ovat tuttuja pakastekaapeista, mutta mä olen heikkona Edwardsin pakastettuun keylime torttuun. Se on ihan paras! Tuskin maltan antaa sen sulaa ennen kuin pitää hotkia. Onneksi niitä myydään myös annospaloina, ettei tarvitse ostaa kokonaista leivonnaista. Se olisi mun tuhoni.

      Delete
    2. Ooh Key lime-torttu,niin namia.Jäin ihan koukkuun niihin Callanderin pakastepiirakoihin; Chocolate Satin Pie ,Coconut Cream Pie,ja Banans Cream.Pie oli tosi hyviä❤️Varmaankin maahanmuuttajaperheissä syödäänkin itse tehtyä,tuttua ruokaa,eikä niin paljon roskaruokaa.Mun pikkuserkku Jill ja hänen miehensä Barry ovat molemmat terveydenhuollon parissa työskenteleviä,joten sekin on varmaan vaikuttaneet siihen,että roskaruoka on ollut aika no-no heidän kodissaan

      Delete
    3. Chocolate Satin Pie on tuttua jonkin muun merkkisenä. Onhan se hyvää. Kyllähän nuo ovat sellaisia herkkuja, että kieli menee mukana.

      Tuo roskaruoka on kanssa aikamoinen mielikuvakysymys. Jostain paikasta ostetut hampparit tunnutaan miellettävän huonommiksi kuin toiset. Chick-fil-A on hyvässä maineessa ja sieltä ostetut ruuat jotenkin muka parempia. Ainakin nämä mun perheet harrastavat Chick-fil-A ruokia kiitettävästi, jotkut melkein päivittäin jossain muodossa.

      Delete
  10. Hei,
    tuo aiemmassa kommentissa mainittu juttu, ettei veitsellä saanut leikata perunaa? Muistan lapsuudesta saman, mutta liitin sen aina veitsestä lähtevään ääneen. Pitääkin kysäistä äidiltä ensi viikolla, kun päästään kasvotusten.

    Ihan huikeita nuo ruoat! En nyt muuten kauhistele enkä kommentoi, mutta aikoinaan, kun Poikani oli ammattikoulussa, niin mukisematta söi keittämäni puuron aamuisin. Onneksi, sillä jos hän olisi alkanut tehtailemaan leipiä, niin ei olisi ollut koskaan koululla ajoissa. Ja leikkeleet kuuluvat leivälle - ei yksikseen lautaselle. ;)

    Kiitos valaisevasta ja kivasti kirjoitetusta postauksesta, Johanna!
    Mieluisaa viikonjatkoa! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi kiva kuulla mitä äitisi sanoo tähän veitsiasiaan. Mä kuulin ensimmäisen kerran, mutta meillä ei toisaalta ollut arvoaterimia kotona. Toiset ovat yliherkkiä sille äänelle, kun veitsi kalahtelee lautaseen, joten ymmärtäisin että senkin vuoksi veitsi olisi kiellettyjen listalla.

      Puuro on hyvä aamiainen. Luulen melkein, että jos olisin saanut lapsena puuroa, joka on keitetty maitoon ja on sopivan löysää, niin olisin sitä syönnytkin. Toisaalta sitten esimerkiksi marjapuuroa olisin voinut syödä kulhotolkulla ja kyllähän sitä aamupalaksi menikin.

      Olen mä vähän ollut hölmistynyt mitä lapsille syötetään. Yksi esimerkki on challah-leipä. Se on kuin pullaa söisi, mutta leipänä se täällä menee. Itse käytän sitä köyhiin ritareihin. Ja meni mulla aika pitkään ennen kuin opin voitelemaan leivät majoneesilla. Epäilen, että meidän perhe on ainoa, joka käyttää voita leivällä :)

      Delete
  11. Mitäs tohon nyt sanois. Paras kun ei sano mitään ;)
    Onneksi asun näiden ruokapöytien ja -kauppojan äärellä ;D
    Nimimerkki: En minäkään sokerista kieltäydy

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkin niitä Suomen ruokakauppoja kaipaan. Ei haittaisi, jos tuossa olisi yksi S-market naapurissa :) Suomalaisella varustuksella tietty.

      Mä muuten kieltäydyin amerikkalaisesta "täytekakusta" ensimmäiset 10 vuotta. En vaan käsittänyt. Esanssinen ylimakea mötikkä. Naapurit ihailivat mielenlujuuttani, kun en kakkuihin koskenut. No, nyt menee esanssiset ylimakeat mötikätkin.

      Delete
    2. Makuhermot turtuneet ;D Meiän kakut maistuu varmaan sielläpäin kitkeriltä ;D

      Delete
    3. Näin epäillen käyneen. Kyllä siitä esanssien määrästä turtuu. Se on kumma, kun täkäläinen suklaakakkukaan ei oikeastaan suklaalle maistu. Jos tiedän leipovani amerikkalaisille, niin sokeria pistän roimasti enemmän kuin suomalaisissa resepteissä on. Muuten ei maistu miltään.

      Delete
  12. Maassa maan tavalla - vissiin?
    Mutta ehkä siellä tarvittaisiin paljon lisää valistusta. Pahalta tuo kuulostaa näin meikäläisen tiedoin :-(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Monessa asiassa on opittu tavoille, mutta nämä ruoka-asiat sujuvat vielä vanhoilla opeilla. Onneksi tuli kuunneltua kotitaloustunneilla :) On mulla ote vähän lipsunut, mutta Pop-tartseja olen tainnut ostaa vain kerran tai pari lapsille, kun hartaasti pyysivät. Ja olivat jo täysi-ikäisiä.

      Delete
  13. Meillä syödähän aamulla puuro, juorahan mukillinen kaffetta itte teheryn leivän kera, itte tehty levite ja juusto ja joku leikkeles leivän päälle.
    Oon niin vanhanaikaanen "kalakkis", jotta leivon leivät itte, niinku tänäpäivänäki leipaasin muutaman limpun.
    Toki leivon myös pullat ja joskus herkutellahan kaakuullaki, jopa täytekaakulla ☺
    En myöskää osta valamisruokia, ne kun jo tuoksuukin niin teolliselta.
    Iloa syyspäiviisi Johanna ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen nähnyt kuvia leipomistasi leivistä. Harmi, kun tämä nykyteknologia ei välitä myös tuoksuja. Siinä olisikin bloggeri sitten lopullisesti solmussa, kun kaiken muun hyvän lisäksi vielä laitettaisiin tuoksutkin matkaan. Ja kyllä mulla on ikävä suomalaista ruisleipää, ei siitä mihinkään pääse.

      Mun kotileivonta poikkeaa kokolailla paikallisten toimista. Jopa siinä määrin, että olen oppinut pistämään vieraille tarjottaviin leivonnaisiin reilummasti sokeria tai ainakin kuorruttamaan jonkinlaisella sokerikuorrutuksella. Muuten jää syömättä, ei maistu miltään.

      Kiito Marja-Terttu. Viileät ilmat alkavat väkisinkin lähestyä ja se jos mikä saa mielialaa koholle :)

      Delete