Onko muille tuttua, että kun perheen miesväki ryhtyy johonkin hommaan, niin välineistö paranee? Keittelin vuosikaudet kahvia milloin milläkin, mutta kun mies aloitti kahvin juonnin tuli siitä heti välinelaji. Meidän keittiössä puhkuu raketti, Rocket.
Kahvi jauhetaan pavuista ja myllyn säädöt ovat millin tarkkoja. Kun papujen laatu vaihtuu, vaihtuvat myös säädöt. Yleisimmin meillä juodaan lattea, americanoa tai espressoa. Alakuvassa etualalla mun mutteripannu. Tämän ostin vuonna 1998 käydessäni miehen luona Kaliforniassa. Ei ollut kattiloita, astioita, kahvinkeittimestä puhumattakaan. Olen lapsia vannottanut, että kun mammasta aika jättää niin polttohautaus kiitos ja tuhkat sitten tähän mutteripannuun. Mun on vaikea keksiä mieluisampaa paikkaa itselleni. Pannusta on kätevä ripotella tuhkat sitten johonkin valtamereen.
Kahvin kulutus on aikamoista. Aika usein meitä on useampi jonossa keittelemässä omaa kuppostaan. Normaali kahvipakkaus on tuo edessä oleva 340 g, mutta meillähän se loppuisi heti kättelyssä. Yleisin koko on 1.13 kg eli 2.5 paunaa.
Kahvi keitetään toisinaan myös mukaan joko termos- tai kertakäyttömukiin. Jos keitin on pesussa, niin sitten turvaudun pikakahviin (kahvinkeittimen tiivisteiden ym. kasaanlaitto aamutuimaan on riskaabelia). Ei sekään ihan kamalaa ole. Kahvin tärkein funktio allekirjoittaneelle on saada verenkiertoon kofeiinia riittävästi ja riittävän nopeasti. Kofeiinideprivaation uhatessa heitän hifistelyn sikseen ja vaikka sitten nuuskaan porot jos ei muu auta.
Jotkut lasten kavereistakin osaavat käyttää välineistöä. Pitempiaikaiset vieraat perehdytetään. Ja kuten amerikkalaiseen elämänmenoon kuuluu, niin varoituksen sana on aina paikallaan. Caution: Hot Surface. Turha sitten tulla haastamaan oikeuteen, kuumuudesta on varoitettu.
Cappuccinoon ja latteen vaahdotan maidon, americano menee jääkaappikylmällä maidolla. Maitovaihtoehtojakin on usein muutama: kokomaito, 2% maito, laktoositon, soija ja manteli. Mun mukiin toisinaan lurahtaa ihan oikeaa kermaa.
Jauhatuksen ja tamppauksen jälkeen kahvi on valmis koneeseen. Yhtä vipstaakkelia pidetään ensin puoliasennossa n. 10 sekuntia, jotta kahvi vähän kostuu ja sitten veden annetaan tulla täydellä paineella läpi. Mittarit näyttävät mielenkiintoisia lukemia, mä en näistä bareista ole ollenkaan varma.
Nonni, kahvi on valmista. Tykkään aivan erityisesti näistä Nonni's biscotteista. Lempimakuni on sellainen, jossa on vähän appelsiinia, manteleita ja ei pohjan suklaakaan haittaa.
Pojat ovat erinomaisia baristoja. Paljon parempia kuin minä. Alakuvissa on pojan tyylinäyte maidon vaahdottamisesta. Nuorimmainen laskeutuu yleensä aamutakkiin sonnustautuneena alakertaan, aloittaa kahvinvalmistuksen ja syventyy toimeen hartaasti. Tiedämme kaikki, että hänelle ei kannata puhua mitään ennnen kuin kahvi on nautittu. Kahvinsa kanssa hän istahtaa ruokahuoneen pöydän päähän ja nautiskelee kuumasta juomasta vähintään 20 minuuttia ellei puoli tuntiakin hijaisuuden vallitessa. Kyytipojaksi kelpaa yleensä pala tummaa suklaata, mieluiten 80% tai vahvempaa. Sitten hän poistuu yläkertaan ja aloittelee päivää.
Kotikahvi on ihan parasta, ei siitä mihinkään pääse. Vesikin on mietitty säntilleen: 70% puhdistettua vettä ja 30% raanavettä. Kahvinkeitin nimittäin tekee stopin jos vedessä ei ole riittävästi mineraaleja. Matkalla kelpuutan Starbucksin kahvilat: laatu on tasaista ja yllätyksiltä vältytään. McDonaldsin Americano on pelastanut monesta pinteestä. Kylmiin ja jäisiin kahveihin en mielelläni sekaannu, ne ovat jotenkin luonnottomia. Kofeiiniton kahvi on hyvin ristiriitainen. Hyvä kahvi on mieltäylentävää, mutta pääasia on, että kofeiinissa löytyy.
❤:lla Johanna, päiväkahvien merkeissä
