Inspiraatiota Halloween koristeluun

Jos Halloween koristeet eivät ole vielä esillä, niin tästä voi ottaa mallia. Juhlaanhan on enää tasan kuukausi. Jostain syystä taloa kutsutaan "Dragon House". 

Etsin tilastotietoa ja löysinkin pari mielenkiintoista lukua. Arviolta 58% amerikkalaisista aikoo viettää Halloweeniä jollain tavoin ja juhlaan käytetään rahaa n. 92 dollaria. Karkkeihin menisi rahaa n. 25 dollaria per henkilö. Halloween on kuitenkin aika vaatimaton juhla rahallisesti, jos verrataan esimerkiksi talven juhlapyhien juhlintaan: silloin juhlahumuun hurahtaa yli 1000 dollaria. Äitienpäivänäkin käytetään rahaa lähemmäs 200 dollaria. Lukuja tutkiessa ja katsellessa kyllä selviää miksi meidän koristelut ehkä ovat hieman vaatimattomammat :)

Mä ihailen koristeita, joissa käytetään maissilyhteitä, kurpitsoja, syksyn satoa. Lehdistä ja auringonkukista tehdyt kranssit ovat kauniita ovia somistamassa. Suomalaisille tuttua ja rakasta kanervaa ei juuri näy, mutta krysanteemit kukoistavat. Ihan paras koristelu olisi sellainen, jolla pärjää aina Kiitospäivään saakka. Mutta on musta kyllä ihanaa, kun ihmiset innostuvat ja panostavat. Tätäkin kuvien pihamaata tullaan varmasti katsomaan vähän kauempaakin. Mä olen mun kahden pienen ystävän kanssa pysähtynyt päivittäin ihmettelemään ja ihastelemaan. Mielestäni Halloween on parhaimmillaan silloin, kun sitä voi viettää lasten kanssa. 

❤:lla Johanna, Halloweenkoristelukelkasta pudonneena

Kahvinkeittoa raketilla

Onko muille tuttua, että kun perheen miesväki ryhtyy johonkin hommaan, niin välineistö paranee? Keittelin vuosikaudet kahvia milloin milläkin, mutta kun mies aloitti kahvin juonnin tuli siitä heti välinelaji. Meidän keittiössä puhkuu raketti, Rocket. 

Kahvi jauhetaan pavuista ja  myllyn säädöt ovat millin tarkkoja. Kun papujen laatu vaihtuu, vaihtuvat myös säädöt. Yleisimmin meillä juodaan lattea, americanoa tai espressoa. Alakuvassa etualalla mun mutteripannu. Tämän ostin vuonna 1998 käydessäni miehen luona Kaliforniassa. Ei ollut kattiloita, astioita, kahvinkeittimestä puhumattakaan. Olen lapsia vannottanut, että kun mammasta aika jättää niin polttohautaus kiitos ja tuhkat sitten tähän mutteripannuun. Mun on vaikea keksiä mieluisampaa paikkaa itselleni. Pannusta on kätevä ripotella tuhkat sitten johonkin valtamereen. 

Kahvin kulutus on aikamoista. Aika usein meitä on useampi jonossa keittelemässä omaa kuppostaan. Normaali kahvipakkaus on tuo edessä oleva 340 g, mutta meillähän se loppuisi heti kättelyssä. Yleisin koko on 1.13 kg eli 2.5 paunaa. 

Kahvi keitetään toisinaan myös mukaan joko termos- tai kertakäyttömukiin. Jos keitin on pesussa, niin sitten turvaudun pikakahviin (kahvinkeittimen tiivisteiden ym. kasaanlaitto aamutuimaan on riskaabelia). Ei sekään ihan kamalaa ole. Kahvin tärkein funktio allekirjoittaneelle on saada verenkiertoon kofeiinia riittävästi ja riittävän nopeasti. Kofeiinideprivaation uhatessa heitän hifistelyn sikseen ja vaikka sitten nuuskaan porot jos ei muu auta. 

Jotkut lasten kavereistakin osaavat käyttää välineistöä. Pitempiaikaiset vieraat perehdytetään. Ja kuten amerikkalaiseen elämänmenoon kuuluu, niin varoituksen sana on aina paikallaan. Caution: Hot Surface. Turha sitten tulla haastamaan oikeuteen, kuumuudesta on varoitettu. 

Cappuccinoon ja latteen vaahdotan maidon, americano menee jääkaappikylmällä maidolla. Maitovaihtoehtojakin on usein muutama: kokomaito, 2% maito, laktoositon, soija ja manteli. Mun mukiin toisinaan lurahtaa ihan oikeaa kermaa. 

Jauhatuksen ja tamppauksen jälkeen kahvi on valmis koneeseen. Yhtä vipstaakkelia pidetään ensin puoliasennossa n. 10 sekuntia, jotta kahvi vähän kostuu ja sitten veden annetaan tulla täydellä paineella läpi. Mittarit näyttävät mielenkiintoisia lukemia, mä en näistä bareista ole ollenkaan varma. 

Nonni, kahvi on valmista. Tykkään aivan erityisesti näistä Nonni's biscotteista. Lempimakuni on sellainen, jossa on vähän appelsiinia, manteleita ja ei pohjan suklaakaan haittaa. 

Pojat ovat erinomaisia baristoja. Paljon parempia kuin minä. Alakuvissa on pojan tyylinäyte maidon vaahdottamisesta. Nuorimmainen laskeutuu yleensä aamutakkiin sonnustautuneena alakertaan, aloittaa kahvinvalmistuksen ja syventyy toimeen hartaasti. Tiedämme kaikki, että hänelle ei kannata puhua mitään ennnen kuin kahvi on nautittu. Kahvinsa kanssa hän istahtaa ruokahuoneen pöydän päähän ja nautiskelee kuumasta juomasta vähintään 20 minuuttia ellei puoli tuntiakin hijaisuuden vallitessa. Kyytipojaksi kelpaa yleensä pala tummaa suklaata, mieluiten 80% tai vahvempaa. Sitten hän poistuu yläkertaan ja aloittelee päivää. 

Kotikahvi on ihan parasta, ei siitä mihinkään pääse. Vesikin on mietitty säntilleen: 70% puhdistettua vettä ja 30% raanavettä. Kahvinkeitin nimittäin tekee stopin jos vedessä ei ole riittävästi mineraaleja. Matkalla kelpuutan Starbucksin kahvilat: laatu on tasaista ja yllätyksiltä vältytään. McDonaldsin Americano on pelastanut monesta pinteestä. Kylmiin ja jäisiin kahveihin en mielelläni sekaannu, ne ovat jotenkin luonnottomia. Kofeiiniton kahvi on hyvin ristiriitainen.  Hyvä kahvi on mieltäylentävää, mutta pääasia on, että kofeiinissa löytyy. 

❤:lla Johanna, päiväkahvien merkeissä

Asuntokauppaa

Vein auton nuorimmalle lapselle töihin, ettei hänen tarvitse ilta 10 jälkeen kävellä kotiin. Asumme yhdessä Pohjois-Carolinan turvallisimmista pikkukaupungeista, mutta en silti halua, että lapset itsekseen kävelevät iltamyöhällä. Monta kertaa poika on tullut töistä skeittilaudalla, ei sen puoleen.  Kotimatkalla silmiini osui tämä talo, jossa oli jo Halloween-koristeet. 

Meidän koti oli myynnissä vajaat pari kuukautta ja sitten se otettiin pois markkinoilta. Mun mielestä pielessä oli muutama juttu. Ensinnäkin talo meni myyntiin liian aikaisin. Heinä-elokuu ovat hiljaista aikaa. Toisekseen en ihan ymmärtänyt stailausta. Tiimarista ostetun näköinen posliinikippo ja välittäjän posliininen lempikukko eivät kauheasti ainakaan minua innostaisi asuntokaupoille. Ei tulisi olo, että tämä on nyt saatava. Itse en välittäjää tavannut, mutta kyselin jokin aika sitten, että mikähän se mietitty kohderyhmä oli. Kun stailaus kerran kuului palveluihin, niin olisin toivonut enemmän asioita, jotka olisivat puhutelleet lapsiperheitä. Kolmannekseen mun mielestä hinta oli ehkä yläkanttiin. Sitä pudotettiin kertaalleen. 

Mua hämmästytti myös se, että meidän välittäjä ei järjestänyt yhden yhtä näyttöä talossa. Kaikki kävijät tulivat omien välittäjiensä kanssa. Ostajalla ja myyjällä on yleensä oma välittäjänsä, mutta odotin, että meidän välittäjä olisi edes pitänyt sen yhden ainokaisen open house -tapahtuman. Silloinkin asialla oli joku toinen heidän toimistoltaan.   

 

Yksi ensimmäisistä vierailijoista ja katselijoista jätti aika töykeän palautteen. Oletko kiinnostunut kohteesta? En sitten yhtään. Mikä on päällimmäinen vaikutelma? Hintaansa nähden ihan kamala. Suunnilleen näin vastailtiin. Muiden asiakkaiden kommentit olivat maltillisempia. Yksi ei tykännyt makuuhuoneen kirjahyllystä, toinen halusi päämakuuhuoneen alakertaan, kolmas toivoi laitetumpaa takapihaa, neljäs halusi vaaleamman keittiön jne. 

Tänään välittäjä laittoi viestiä. Hän edelleen edustaa jos ostajia löytyy, vaikka varsinaisesti markkinoilla ei ollakaan. Tämä töykeän kommentin jättäneen asiakkaan välittäjä oli nyt kysellyt, että tuleeko se talo takaisin myyntiin? Niinpä sitten illansuussa poistuimme talosta ja mahdollinen ostaja pääsi kurkistelemaan. Mä en kyllä ihan ymmärrä, että jos ekalla kerralla talo on kauhistus, niin miten mieli voisi muuttua. Mua ei tiestysti olisi yhtään huvittanut päästää näitä ihmisiä kotiini, mutta minkäs teet. Nyt sitten odotellaan, että tapahtuuko mitään vai ei. 

200 000 - 400 000  dollaria ja vähän yli maksavien talojen kauppa on käynyt oikein hyvin. Monissa kohteissa on ollut parikin kiinnostunutta, jotka ovat kilvan korottaneet hintaa. Kalliimpia taloja on vähemmän myynnissä. Mä luulen, että monet katsovat ovatko myyjät pakon edessä ja odottavat hintojen putoamista. 

Halloween taitaa olla mun lempijuhlapyhäni. Joulu tietysti on omassa sarjassaan, mutta Halloween hyvänä kakkosena. Kaikki koristeet ja rekvisiitta ovat pakattuina ja säilytyksessä ja suoraan sanottuna ei ole kauheasti sellaisia tunnelmia, että kotia pitäisi koristaa. Parina viime vuonna on ollut hyvin vähän karkki-keppostelijoita ja tänä vuonna taidan jättää suosiolla väliin koronan vuoksi. 

Olen kyllä vähän mietiskellyt alan vaihtoa. Jos ihmiselle maksetaan käteen 40 000 dollaria siitä, että laatii myynti-ilmoituksen (muut käyvät mittaamassa huoneiden koon, stailaamassa, ja tietokannoista löytyy kaikki tieto ympäristöstä jne.) ja toimii yhteyshenkilönä muille välittäjille ja myyjälle, niin voisi olla mulle sopiva ala. Hymyilisin leveästi ja sanoisin well, well, osta hyvä talo. 

❤:lla Johanna, alan vaihtoa mietiskellen

Katson autiota uima-allasta ja arvonnan tulos

Tänään on virallisesti syksyn ensimmäinen päivä. Syksy tuntuu jo vähän varsinkin yöllä, kun lämpötila laskee alle 10 C asteen. Tykkään. Mikään ei kuitenkaan oikein kerro syksyn saapumisesta niin kuin tyhjä uima-allas. Katri Helenan sanoin katson autiota uima-allastaaaa ja ajatukseni mun kauas kantaa... Ei taida sanoitukset olla ihan mun alaani.  

Muistan, kun muutimme tänne ja ensimmäisenä kesänä piti päästä uimaan. Meillä on allasalueita nykyisin kaksi ja kivoja ovatkin. Mulle oli silloin järkytys, että piti ostaa jäsenyys uima-altaalle (samalla jäsenyydellä sai pelata myös tennistä asuinalueen kentillä). Hinta oli muistaakseni n. 1200 dollaria ja sitten joka kesä piti vielä maksaa erikseen n. 700 altaiden käytöstä. Alueelle tuli koko ajan lisää asukkaita, mutta hinnat eivät laskeneet. Monta kesää käytimmekin altaita lähes päivittäin, mutta sitten tuli se kesä, kun itse olin uimassa vain kerran ja muut perheenjäsenet vain muutaman kerran enemmän. Seuraavana kesänä emme maksaneet enää käyttömaksua. En tiedä onko jäsenyys enää voimassa vai pitäisikö se uusia, jos haluaisi altaille mennä. Ekana kesänä hintaa tuskaillessani ja päivitellessäni vanha ja viisas ystäväni Hilda sanoi, että Johanna, et taida vain olla tottunut jäsenyyksien ostamiseen.

Kiitos teille kaikille arvontaan osallistuneille. Ilman teitä ei olisi blogia eikä mulla arvontajännitystä. Jos vain yhtä leivonnaista saisi syödä koko ikänsä, niin suolaisista se olisi karjalanpiirakka (5 mainintaa) ja makeista porkkanakakku (5 mainintaa). Voisilmäpullat sinnittelivät (neljä mainintaa) aivan kannoilla. 

Arvonnan voittaja vastaili näin: Nyt pistit vaikean. En ole oikein makeiden perään, mutta ehkä porkkana- tai hyvä liivatekakku.

Laitatko Stansta  osoitteesi ja nimesi sähköpostiini omamaamansikka1@yahoo.com  niin saan paketin matkaan. Onnea!

Mun pitää järjestää arvonta taas pian.

❤:lla Johanna

Seitsemän asiaa/lukua minusta

Kristiina oli saanut kivan idean postata seitsemästä elämänsä luvusta. Outi jatkoi ajatusta ja nyt on mun vuoro. Tässäpä mun seitsikko: 

1) Numero 12 - mä olen ollut amerikkalainen nyt 12 vuotta. Ensin harmitti, kun George W. Bush allekirjoituksellaan vahvisti kansalaisuuteni, mutta sitten älysin. Mähän saan äänestää! Kansalaisuus tuli niin, että pääsin äänestämään ennakkoon, varsinaisena vaalipäivänä en olisi voinut äänestää. Ja Obamallehan mun ääni meni :) Oli muuten yksi elämäni tähtihetkiä.

2) Numero 32 - olin 32 v., kun menin naimisiin. Olin sitä mieltä, että koskaan en avioidu. Jotenkin koko instituutio oli mielestäni vähän förbi. Mutta mies oli sinnikäs, kolme neljä kertaa kosittuaan sitten sanoin, että joo. Legendaarisessa Havis Amanda -ravintolassa Riitta niminen tarjoilija piti meistä hyvää huolta ja pöydästä ei puuttunut mitään. Kun sitten kosintaan suostuin, tilasi mies pullon Bollingeria, mutta ei sitä löytynytkään. Jollain muulla skoolattiin. Ylläni oli mieheltä pöllimät nahkahousut ja hänen valkoinen kauluspaitansa. Nahkahousut siksi, että se oli ainoa keino olla näkemättä niitä miehen yllä. 

3) Numero 33 - mulla on (tai siis olisi) 33 hammasta. Olen jonkinlainen mutaatio. Mulla olisi kaikki 28 hammasta ja neljä viisaudenhammasta. Näiden lisäksi puhkesi vielä yksi ylimääräinen hammas. Olen vissiin krokotiileille sukua. Vanhin poika peri ylimääräisen hampaan, se poistettiin jo ennen puhkeamista. On pitänyt miettiä, että mikä tässäkin on luojan viisaus: pieneen suuhun kaikki mahdollinen ja vielä yksi extra. Make no sense. Monta hammasta on vedetty pois. 

4) Numero 59 - mähän olen luolaihminen. Ugh. Olen tutkituttanut perimäni ja mulla on yli keskiverron neanderthaalia DNA:ssani. Ei se mitenkään poikkeuksellista ole jos on punapigmenttiä, mutta meidän taloudessa tämä on selkeä tappio. Miehen perimässä on vastaavan verran vähemmän luolamiestä, joten lapsien pitäisi olla keskivertoja. Mä olen salonkikelvoton.  Ja nyt Covid-19 kaudella tämä saattaa olla elämän ja kuoleman kysymys: aikaisemmista sairauksista neanderthaalit ovat selvinneet paremmin, mutta nyt voi olla menoa. Mä pesen käsiä ja käytän maskia. Ugh. 

5) Numero 170 - tälle luvulle on kaksikin merkitystä. Ensinnäkin DNA:n mukaan mun painon pitäisi olla 170 paunaa ja 6% yli eli 180.2 paunaa (81.6 kg). Luvussa otetaan huomioon perimä, ikä, pituus, verrokit Euroopassa. Tämä on yksi niitä lukuja, joka ei pidä paikkaansa. Mun neanderthaaliluut taitavat olla keskivertoa kevyemmät.

Se toinen luku 170 on syke, johon yllän, kun oikein pinnistän. Lukema on kyllä vajaan vuoden takaa, vielä kun pääsi kuntosalille. Mun filosofia oli, että käyn kolme kertaa viikossa salilla ja teen vähintään tunnin verran jotain. Ihan mitä vaan, kunhan liikun. Syke 140-150 tuntui tukalalta, mutta kun päästiin 160 pintaan alkoi meno maistua. 178 taisi olla korkein ja silloin kyllä sitten katsoin kellosta, että kohta riittää. 

6) Luku 1517 - näin paljon mulla on tällä päivämäärällä DNA-sukulaisia 23andMe-palvelussa. Ja todella paljon näistä sukulaisista asuu Amerikassa. Tahtoo sanoa, että ennen minuakin lähdettiin Uutta Mannerta moikkaamaan. Yläkuva kertoo vain ne sukulaiset, jotka ovat kirjanneet tietonsa lokaatiohin. Muun datan mukaan Amerikan-serkkuja on paljon enemmän. 

7) Luku 7000 - pakattuja lounaita. Näin monta lounasta siis pakkasin lapsille, kun kävivät koulua. Jos kaikki ateriat (uintiharkat, uintikisat) huomioitaisiin, niin luku olisi varmaan yli 10 000. Siihen päälle vielä snacksit (kouluun, harkkoihin), niin 20 000 menisi rikki. Ainakin. 

 ❤: Johanna, luolanainen

Nyt se hullutus alkaa

Blogin kirjoittaja oli tänään helisemässä. Vein pojalle auton töihin, että ei tarvitse illalla klo 22 jälkeen Sally-myrskyn kourissa kävellä kotiin. Mua ei kevyt sade haitannut. Matka ei ole kuin parisen kilometriä, mutta matkan varrella on lukuisia taloja. Ja pitihän mun ottaa kuva, kun huomasin ensimmäiset vaalimainokset. 

Vaan ensimmäisen kuvaukohteeni rouva ei ollutkaan samaa mieltä. No, onhan se nyt tavallaan outo ottaa kuvia ihmisten pihoista, mutta ei se tavatonta tai laitonta ole. Jos jossain on kauniit istutukset tai koristelut, niin yhden jos toisen kännykkä räpsähtelee. Pontevasti rouva tiedusteli, että millä asialla sitä ollaan. Mitä oikein touhuat? Minä hihkaisin, että kaunis piha, pitää ikuistaa. Kyllä hän varmaan käsitti, että vaalimainos mua erityisesti kiehtoi. Näitä en ole aikaisemmin nähnyt, vaalimainoksia, jotka ovat  pihaviirejä. Yleensä mainokset ovat julisteita. Rouva noitui ja minä ajattelin, että parempi jatkaa matkaa. 

Parin talon päästä bongasin toisen viirin. Meidän kunta on demokraattivoittoinen, mutta tämä oma naapurusto on hyvin republikaaninen. Ei meitä vääräoppisia (siis naapureiden mielestä) tässä monta ole. Viime vaalien alla tosin vain pari naapuria iski kyltit pihamultaan ja vain lyhyeksi aikaa. Trump ei tainnut kuitenkaan olla ihan sellainen, jota julkisesti kehtaisi myöntää kannattansa. Äänestyskopissa voi tehdä rauhassa valintansa oli ehdokas salonkikelpoinen tahi ei.  

Ensimmäiseen presidenttiehdokkaiden väittelyyn on aikaa 11 päivää, vaalit ovat 46 päivän kuluttua. Olen ajat sitten lopettanut  meidän poliittisten uutisten päivittäisen seuraamisen. Mielestäni valtion päämiehen esikuntineen pitää edes yrittää pysytellä totuudessa, jotta jaksan jutusteluun kiinnittää huomiota. Nimittely ja haukkuminen eivät innosta yksityiselämässä ja julkisten hahmojen esittäminä vielä vähemmän. Ja miten vaaleissa sitten käy? Jos asialla olisivat järkevät ja sivistyneet ihmiset, niin eihän tässä olisi kahta puhetta.  Mä pelkään, että jälleen kerran se, joka pitää suurinta meteliä ja tönii eniten, voittaa. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta n. puolet äänestäjistä näyttää vaipuneen jonkinlaiseen joukkopsykoosiin. Viime pressanvaaleissa (2016) äänioikeutetuista äänesti n. 55%.  Olen usein ajatellut, että asiat ovat varmasti monen mielestä hyvin, kun äänestämistä ei koeta tarpeelliseksi. 

Kyllä mä sen verran säikähdin rouvan vähemmän lempeää keskusteluasävyä, että seuraavalla kerralla katson tarkkemmin missä ja milloin kuvaan. Kuten joku mulle tänään sanoi, jokaisella Walmartin asiakkaalla on pyssy lonkalla. Ehkä vähän liioittelua, mutta aina välillä niitä näkyy. 

Mua vähän häiritsee, että amerikkalaiset demokraatit usein ajatellaan samanlaisiksi kuin esimerkiksi Suomen sosiaalidemokraatit. Lähempänä puolue on suomalaista kokoomusta ja republikaaninen puolue sitten lähempänä kristillisdemokraatteja ja perussuomalaisia. Suurin ongelma mielestäni on, että ei ole kuin kaksi puoluetta, jotka jotenkin yrittävät haalia joukkoihinsa kaikki vähänkin samalla tavalla ajattelevat. Mikään ei tässä maassa edisty ennen kuin järjestelmä muuttuu ja tarjolla on useampia varteenotettavia puolueita.  Winston Churchillin ajatus: “Democracy is the worst form of government, except for all the others”  jotenkin soittaa kelloja. Kaksipuoluejärjestelmässä demokratia on vielä ohuempi kuin useamman puolueen järjestelmässä. 

Puolitoista kuukautta pitää jaksaa vaalihullutusta, kahtiajakautuneen kansan kohtalonkorinaa. Toivottavasti suuremmilta ylilyönneiltä vältytään. 20.1.2021 vastavalittu presidentti asetetaan virkaansa. Mä ajattelen, että siitä voi alkaa kansakunnan toipuminen tai paheneva syöksykierre. Pidetään peukkuja. Muu perhe taitaa äänestää postitse, mä meinaan mennä ennakkoäänestämään. Demokratian voitto olisi, jos äänestysprosentti kohoaisi vaikkapa yli 60 prosentin. Pieni, mutta eteenpäin vievä voitto. 

❤:lla Johanna, paparazzina 😓 (on se kovaa hommaa!)

P.S.

Edellisessä postauksessa on arvonta. Jos et ole vielä osallistunut, niin aikaa on sunnuntaihin puoleenyöhön saakka. Palkintona näpsäkkä naisten lompakko. 

Arvonta - palkintona Hilfiger naisten lompakko

Mulla ei ole pitkään aikaan ollut blogissa arvontaan. Itse asiassa ostin tämän lompakon jo hyvän aikaa sitten tarkoituksena arpoa se blogiystävien kesken, mutta sitten tuli korona ja kaikki meni vähän uusiksi. 

Lompakossa on tilaa useille luottokorteille ja siinä on kolikkotasku. Päällinen on tukevaa kangasta ja kuviointi tehty kirjaimista TH. Mustavalkoisena se sopii moneen makuun. 

Ennen nukahtamista selailen usein keittokirjoja. Tai sitten roikun netissä ja tutkin ravintoloiden ruokalistoja. Aivan erityisesti ilahdun joulunaikaan ravintoloiden tarjonnasta. Tämä on jotenkin ihan perverssiä, mutta mä nukahdan paremmin kun olen tutkiskellut muutaman menun. Hääpalveluja tarjoavien yritysten valmiit menut saattelevat suloisesti unten maille. Suomalaiset ovat parhaita, mutta kyllä mä nautin monista muistakin. 

Jos uni ei meinaa muuten tulla, niin mietin minkä leivonnaisen valitsisin jos saisin syödä vain yhtä loppuelämäni ajan. Ikisuosikki on voisilmäpulla, se on ihan paras. Jos pitäisi olla suklaata, niin sitten se olisi sacherkakku.  Aleksanterinleivos olisi kanssa aika kova juttu. Jyväskyläläisen Mummin pullapuodin ambrosiatorttu - sanat eivät riitä kertomaan. Perinteinen marjatäytteinen täytekakkukin kävisi. 

Arvontaa varten ei tarvitse kirjautua lukijaksi tai tehdä muitakaan erityistoimenpiteitä. Arvontaan osallistut kertomalla kommenttiosiossa sun suosikkisi jos saisit syödä loppuelämäsi vain yhtä leivonnaista (suolainen tai makea). Arvonta päättyy sunnuntaina 20.9.2020 klo 24 meidän aikaa.  Jätäthän kommenttiin sähköpostisi jos et ole ihan vakikäviöitä. Saan sitten paremmin ilmoitettua mahdollisesta voitosta. 

Onnea arvontaan! 

❤:lla Johanna, tänä iltana tutkiskellen tätä:

 https://www.operakallaren.se/assets/local/menus/Degus-Med-Grand-Cru-VIN-5-September-2020.pdf