Sunday, June 21, 2020

Suunnaton ikävä

Yksi vuoden haikeimmista viikoista ja viikonlopuista on ohi. Olen keskikesän lapsi, joten synttäritkin usein ajoittuvat juhannuksen tietämille. Mä tunnustan nyt käsi sydämellä, että olen kateellinen teille, jotka saitte tänä vuonna juhannusta viettää Suomessa. Tämä ulkosuomalaisen elämä on välillä ihan hanurista. 


Instagramiin alkoi ilmestyä torstaina jo kuvia, joista ei voinut erehtyä. Kesä, järvi, kukoistava luonto, sauna, hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa. Kaikki sellaisia asioita, joita täällä vain kaipailen. Onhan meillä toki ruokaa, mutta ei suomalaista ruokaa. On seuraa, totta kai, mutta ei sukua ja ystäviä vuosien varrelta. Järvikuvat saivat räpyttelemään silmiä. Samoin kuvat kieloista, lupiineista, juhannusruusuista, pienistä luonnonkukista kootut kimput. Mulla on ikävä, ihan suunnaton ikävä. Ikävissäni jo aloin katsella ensi kesälle majapaikkaa jostain järven läheltä, sieltä Suomesta. 


Mä istutin pari vuotta sitten kieloja ja lupiineja meidän pihalle. Eivät menestyneet. Olen katsellut kieloja kukkakaupoista, mutta maksavat painonsa verran kultaa jos joku kukkakauppa niitä suostuisi minua varten kukkatukusta tilaamaan. Mun piti aika nopeasti poistua Instagramista ja yrittää muistella omia Suomi-juhannuksia. Onhan niitä ollut aika monta. 

Nostalgiahuuruissa tuppaa unohtua, että niitä rakkaita lapsuuden ja nuoruuden, varhaisaikuisuuden, maisemia ei enää sellaisenaan ole. Yksi ihana muisto on, kun vietimme juhannusta vanhempieni kanssa ja naapurin täti oli tullut seuraksi. Isä sytytti järven rantaan rakentamansa kokon ja siinä sitä ihailtiin savustettua kalaa syöden ja äidin leivonnaisista nauttien. Järvi oli tyyni ja hiljainen. Kotona tuoksuivat vastapestyt räsymatot, juhannusruusu kukki talon kulmalla ja juhannukoivut seisoivat vartiossa rappusten pielessä. 

Kesämuistoihin liittyy vahvasti tori, omalla kohdallani etenkin Jyväskylän tori. Hurautin sinne monena aamuna polkupyörällä joko hakemaan aamiaiselle mansikoita tai sitten juomaan kahvit kaikessa rauhassa tai ostamaan savustettua kalaa lounaaksi. Viimeksi Jyväskylän torilla käydessä en tavoittanut enää samanlaista tunnelmaa. Tänä vuonna tilanne kai on ollut sitten vielä ihan erilainen. 


Moni asia pitää edelleen kiireisenä. Päivät ovat toisaalta verkkaisia, siis työpäivät. Nyt käyskentelen lastenrattaiden kanssa näissä maisemissa. Yksi päivä ihastelin kadun yli kaareutuvaa oksaa, joka notkui hedelmien painosta. Ensisilmäyksellä näyttivät omenoilta, mutta nämä taitavat olla päärynöitä. Vai ovatko? 

Kotona on jotenkin pysähtynyt ja aavemainen tunnelma. Tutut kaapit ja tuolit ovat poissa, kuvat  ja taulut tiessään. Sisustusguru oli häätänyt myös miehen isoäidin kuvan pois ruokahuoneesta, mutta mua alkoi ottaa päästä. Sanoin, että jotenkin on kohtuutonta että isoäiti joutuu ensin jättämään kaksi kertaa kotinsa Karjalaan ja nyt täältäkin käsketään pois. Kuva on nyt yläaulassa makuuhuoneen oven vieressä. Saas nähdä vieläkö komennetaan evakkoon. 

Nyt vain sitten odotetaan. Muutetaanko kuukauden vai kahden päästä, kukapa tietää. 


Alakuvan Muumi-koriste on vuodelta 2004 muistaakseni. Siitä tulee aina juhannus mieleen. Ollapa Niiskuneiti poimimassa kukkia luonnonniityltä :)


❤:lla Johanna, juhannuskaihoisana

26 comments:

  1. Meilä oli lasten ja miniän kanssa lentoliput tilattu Vaasaan ensi viikoksi, mutta piti perua koko matka kun Suomi ei halua ruotsalaisia maahan, ymmärrän kyllä hyvin miksi. Mutta ottaa tosiaan päähän, olin odottanut matkaa syntymäkaupunkiini ja nyt kun oltais kaikki menty yhdessä.
    Ymmärrän sun ikävän Suomeen, jos sais uudelleen valita niin en ois muuttanut pois Suomesta.
    Kivaa viikon alkua <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi himputti! Tuo on kyllä kurjaa. Ja aina ei sitten saa samaa joukkoa kasaan, että kaikille sopisi. Mulla on peukut pystyssä, että viimeistään ensi kesänä pääsette matkaan.

      Mä jos voisin toimia toisin, niin Suomessa olisi pysyvä paikka johon voisi aina mennä muutamaksi viikoksi/kuukaudeksi. Se olisi kyllä ihanaa :)

      Delete
  2. Ymmärrän ikävän, mutta minun blogiini ei tuli mitään mökki- eikä järvikuvia. Käytiin juhannuksena (pe-la) Tallinnassa.
    Tsemppiä muuttopuuhiin ja aurinkoista alkanutta viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Stansta! Kävin kurkkimassa matkajuttuasi ja kyllä mulla on niitä risteilyjäkin ikävä. Oma tunnelmansa on suomesta seilaavilla laivoilla ja ei haittaisi jonkinlaisessa laivan herkkupöydässä ruokailla. Tallinna on kaunis kaupunki, mutta siitä on 21 vuotta kun viimeksi olen siellä käynyt.

      Delete
  3. Voi Johanna♥ Lukiessa niin tunsi sinun Suomi ikävän.. Ikävää se ei helpota mutta täältä lähetetään tuulahdus terveiset, sellainen koivun tuoksuinen tervehdys:) Nimittäin jouduttiin yksi pihapuista kaatamaan ja nyt siitä on riivitty oksat pois jotta voidaan alkaa (tai siis mies voi:)) pilkkomis puuhiin. Onneksi on noita ihania kesämuistoja, jospa nekin vähän helpottaisi pahimpaan Suomi ikävään! Aurinkoista viikkoa sinne♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos terveisistä! Mä tein aina joskus koivunlehdistä (nuorista) teetä ja se olikin hyvää. Ja nokkosista lettuja. Mä en ole täällä edes nähnyt nokkosia, noinkohan niitä edes on.

      Mä kaipaan kesäaamuja, kun kaikki tuntuu olevan edessäpäin ja mahdollista. Niissä on ihan omanlaisensa tunnelma. Taitaa siihen kyllä liittyä sekin, että kesäaamuista nauttiessani olin nuori enkä tällainen keski-ikäinen :) Silloin oli vielä kaikki jännittävä edessäpäin odottamassa.

      Delete
  4. Juuri juhannuksen aika onkin se kesän kaunein aika, joten ymmärrän ikäväsi ♥ muistellessasi Suomen kesää.
    Kaunista viikkoa Sinulle toivottelen ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juhannusruusut kukkivat niin kauniisti blogissasi. Olit laittanut somasti myös kattaukseen. Mulle tuli sekä haikea että mukava olo. Siellä ne ruusut kuitenkin kukkivat, vaikka allekirjoittanut ei enää niin hehkeä olekaan :)

      On muuten jännä juttu miten tuoksut voivat jäädä mieleen ja herättävät monenlaisia tunnelmia. Toinen huikea tuoksu on tuore saunavihta. Aivan huikea.

      Delete
  5. Et ole kuule ainoa ulkosuomalainen, joka on samasta asiasta nyt juhannuksen tienoilla sanonut. Jotenkin nämä keskikesän fiilikset ovat niin täydellistä Suomea, että sitä ei muista maista löydy. On muuten päärynäpuu tuossa. Meillä on täällä takapiha muuten pannassa, rastas päätti tehdä meidän pihapuuhun pesän, eikä nyt voida mennä pihalle, kun lintu hyökkää kimppuun. Olisi ihan kiva loman aikana kuitenkin päästä omalle pihallekin :) Että tällaista tänne :)
    Ihanaa viikkoa sinulle Johanna ja haleja kanssa <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ovat. Samanlaista kesää ei ole missään muualla. Ja se valo tekee siitä vielä omanlaisensa. Mä tykkään, kun nukkumaan mennessä on pimeää, mutta kyllä niitä valoisia kesäöitäkin mielelläni viettäisin.

      Olettepas kilttejä, kun annatte rastaan hoitaa kotiaan. Tosin taitaa olla aika ponteva puolustamaan reviiriään. En minäkään rastaan armoille mielelläni joutuisi.

      Haleja Sinulle! Onneksi on ollut nyt töitä, niin ei ennätä murehtia ihan kaiken maailman asioita :)

      Delete
  6. Ymmärrän niin tuon ikäväsi, minullekin tuli niin ikävä,etenkin kun serkkuni lähetti kuvia kesäpaikastaan järven rannalta, ja juhannusvietosta, ja tuli niin ikävä tuttua paikkaa. Meillä suomalaisilla täällä oli kivat juhannusjuhlat lauantaina, ja ihan suomalaista ruokaakin oli, mutta eihän se ihan täysin sama juttu ole.Tsemppejä, ei ole helppoa kun talo pitää olla esittelyvalmiina eikä tiedä milloin pitää muuttaa pois. Ja myöhäiset synttärionnittelut Johanna:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Katsoin kuvat sekä Instasta että blogistasi ja olihan siellä vaikka mitä herkkuja! Nämä seurojen juhlat ovat kivoja, mutta niissä ei kuitenkaan ole ihan sitä tunnelmaa kuin viettäisi pitkää viikonloppua perinteisin menoin ja pitkän kaavan mukaan.

      Kiitos onnitteluista. Lapset järjestivät mukavan aamiaisen ja olivat ostaneet lahjan. Olin ihan liikuttunut.

      Olisi helpompaa, kun voisi vain muuttaa pois. Tässä nyt jätetään pitkiä jäähyväisiä ja joka kerta kotiin ajaessa töiden jälkeen tuntuu kurjalta. Mieluummin sitten kerta rytinä kuin tällainen kitkuttaminen. Rakas paikka on aina vaikea jättää.

      Delete
  7. Oikea juhannus tarvitsee toteutuakseen oikeat ihmiset. Sinulla on kuitenkin perhe luonasi, niinkuin minullakin tänä vuonna. Se on kultaakin kalliimpaa <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta. Ihmisistähän se on kiinni, oli arki tai juhla. Kiva, että sait läheisiä juhlaa viettämään :)

      Delete
  8. Ymmärrän ikäväsi! Sinulla on ihania juhannusmuistoja <3
    Juhannus ei tänä vuonna ollut meillä samanlainen kuin juhannus perinteisesti on ollut. Emme menneet mökille, kun vanhempani (kuuluvat riskiryhmään) olivat mökillä. Me lähdimme perheen kanssa reissuun. Minulle tärkeä juhannusjuttu on koivut oven pielissä. Isä aina laittaa mökillä koivut molemmille kuisteille.
    Aurinkoisia kesäpäiviä <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta. Meillä oli aina koivut oven pielessä juhannuksena. Ja havut rappusten edessä jouluna.

      Kiitos. Aurinkoa piisaa ja lämpöä. Välillä menee jo läkähdyttävän puolelle. No, ei tässä tarvitse enää kärvistellä kuin heinä- ja elokuu ja syyskuussa jo viilenee.

      Delete
  9. Ymmärrän ikäväsi♥ SUomen kesä on vaan niin kaunista.

    Me mennään huomenna (taas) yhtä paritaloa katsastamaan....saas nähdä, joko siitä tulisi meidän uusi koti. Toivotaan. Vaikka meillä elokuun loppuun onkin aikaa muuttaa, alkaa tämä epätietoisuus tulevasta kodista, syömään naista.

    Jos tarkoitat tuolla sisustusjutulla, myyntikuvien ottajaa, meille tapahtui aivan samoin....koti riisuttiin ja kuvissa olikin ihan persoonaton asunto. No meni onneksi sentään kaupaksi..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, tämä stailaaja kävi katsastamassa kodin ennen kuin oli mitään edes tehty. Antoi ohjeen jos toisenkin. Tosin valtaosan olisin ymmärtänyt ihan omin nokkinenikin ja harmitti, että hujan hajan olevaan kotiin sitten tuli vielä stailaaja. Ainahan sanotaan, että kaikki henkilökohtainen pitää riisua, jotta uusi asukas voi kuvitella omat tavaransa tilalle. Ja sen verran ymmärrän, että pyyheliinojen on hyvä sointua toisiinsa kylpyhuoneessa...

      Delete
  10. Lämpimät synttärionnittelut Johanna!

    Minusta on aika harmi että asunnon stailauksessa pannaan piiloon kaikki henkilökohtainen kuvista lähtien. Ne tuovat tunnelmaa ja kodikkuutta ja niiden avulla voisi kuvitella omaksi kodikseen; "tuohon laittaisin mummin ja papan hääkuvan" tms.

    Talon ja KODIN myyminen on kyllä haikeaa. Muistoja on niin paljon. Omat vanhemmat mietti talon myyntiä ja minä herkesin itkemään että lapsilla ei oo sitten mummolaa. No mummolahan on siellä missä isovanhemmat on!
    Tästä omasta kodistani en haluaisi mihinkään muuttaa joten minunkin lapsenlapsilla näyttäisi sotten olevan mummola kerrostalossa eikä maalaistalossa pellon laidassa. Sellaiseksi kun minä mielsin aina mummolan!

    Kyllä on paljon ihania juhannuskuvia tullut viesteillä ja instassa vastaan.

    Meillä oli kaupunkijuhannus, nostalgia-hengessä ostin lapsille lasipullot jaffaa :) niin meilläkin oli lapsena.

    Juhannuksena vietimme 21v hääpäivää ja mies tuli vihdoin vähän yllätyksenä kotiin! Minä sain pyynnön tulla lentokentälle vastaan. Todellinen hääpäiväyllätys!
    Lapsille en puhunut mitään. Kerroin kuskaavani kaveria. Mies tuli hieman jälkeeni ja soitti ovikelloa. Nuorin avasi oven ja oli aivan mykistynyt. Sitten epävarmasti sanoi "terve isi", sitten vasta ymmärsi mitä tapahtui ja kaikki kiljuivat riemusta. Sain ihanan videon!
    Nyt saamme olla 6 viikkoa yhdessä!

    Ihanaa kesää sinulle!

    Tanja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Tanja. Lapset tekivät aamiaista ja olivat ostaneet lahjankin yhteistuumin. Tietävät, että haluaisin vielä joskus matkata Kreikkaan ja aihetta oli muistettu monin tavoin.

      Mua harmitti tässä stailausasiantuntijassa eniten, että mies järjesti katselmuksen, kun kaikki oli ihan levällään. Joo, sitten luetaan paperista, että keittiön tasojen olisi hyvä olla tyhjät ja liesi siisti. Tai kylpyhuoneessa toisiinsa sointuvat pyyhkeet, vaatehuone järjestyksessä...

      Muistan, kun tytär kertoi miten ihmeellistä oli ajaa kaverin mummolaan. Että siihen vain ajattiin pihaan ja oltiin mummolassa, että se mummo asui melkein vieressä. Tämä oli sen jälkeen, kun lapsilla ei enää ollut isovanhempia Suomessa. Mä itse luulin, että tämä koti olisi se mummola sitten joskus aikoinaan lapsille ja heidän perheilleen. Siksi kai tuntuukin niin pahalta, kun ehti ajatella paikan pysyväksi. Sekin on hassua, että kun pyytelin parin huoneen maalaamista ei millään ollut aikaa eikä oikeastaan miehen mielestä edes tarvetta maalaamiselle. No, nyt on maalattu ja laitettu, tosin ei omaan käyttöön.

      Ihanaa! Mä olen miettinyt, että miten miehesi voi ja onhan kaikki hyvin. Siis aivan mahtava ylläri. Voin vain kuvitella miltä lapsista tuntui. Ja sinusta. Pitäkää nyt hyvä loma ja kesä yhdessä. Olette sen ansainneet :)

      Ihanaa kesää Tanja!

      Delete
  11. Ymmärrän niin hyvin tuon haikeuden vaikka en ole asunut likimainkaan niin kaukana Suomesta, kuin sinä. Silti se haikeus otti välillä niskalenkin ja kun muutimme takaisin Suomeen oli monta vuotta jalka kahden maan välissä.

    On hyvä lukea näitä ja muistaa itse, että pidän monia hienoja asioita Suomessa itsestäänselvyytenä. Ensi kerralla tuoksuttelen sitä kielokin eri tavalla. <3

    Elätte jänniä aikoja, milloinkohan muutto tapahtuu.

    Sydämellistä viikon jatkoa ja tsemppiä Suomi ikävään. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sehän se on tylsää, että ei oikein tiedä enää minne kuuluu vai kuuluuko minnekään. Siksi kai tämä kodin myyminenkin on niin kurjaa, kun haluaisi että olisi edes yksi tuttu ja turvallinen paikka.

      Olen joskus ostanut tuoksukynttilän, jonka tuoksu on lily of valley, kielo. Paljon se muistutti kieloja, mutta ei se kuitenkaan ollut ihan sama.

      Kiitos. Toisaalta olisi helpotus jos voisi jo pistää kaiken pakettiin ja muuttaa. Tuntuu, että nyt puukkoa väännetään haavassa, kun on epävarmuutta ja pitkittyy. Koti ei ole enää koti vaan kohta täällä joku toinen suunnittelee tulevia, ottaa joulua vastaan.

      Delete
  12. Aivan tuttua tuollainen ikävöinti on minullekin. Vaikka asumme samassa maassa missä olen syntynytkin, niin Ahvenanmaa, vaikka ihana onkin, ei ole sitä Suomea johon ikävöin. Ehkä mulla on liian romanttiset mielikuvat siitä "oikeasta Suomesta", mutta ikävä vaan tulee välillä perisuomalaiseen maisemaan ja kieliympäristöön.
    Peukkuja että saatte kotinne nopeasti myydyksi ja että hintakin on kohdillaan. Olet kirjoittanut niin vähän tuosta tulevasta muutosta ja kaikesta siihen liittyvästä, että tuntuu kuin se olisi tullut ihan yhtäkkiä ja selailin blogiasi taaksepäin nähdäkseni olenko vahingossa jättänyt lukematta joitain postauksiasi, mutta kyllä olen ne kaikki lukenut.
    Mukavaa kesän jatkumista haikeasta tunnelmasta huolimatta <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Teillä on kyllä siellä niin kaunista. Tykkään punaisista taloista ja viimeisimmän postauksen aamuaurinko kyllä huokui kuvista. Ja totta, kieltä minullakin on ikävä. On ihanaa, kun ymmärtää toisia ja saa sanottua asiansa aikalailla juuri siten kuin ne tarkoittaa.

      Tässä nyt kävi niin, että jos minusta olisi kiinni niin olisimme ainakin pari vuotta lisää tässä. Sen aikaa, että nuorimmainen saa opintojen seuraavan vaiheen päätökseen. Ja tietysti mielessä on ollut, että jos saisin sen verran lisäansioita, että voisin enemmän osallistua asumiskuluihin. Tai jos vaikka voittaisi lotossa. Ehkä sitten olisin saanut miehen suostuteltua jäämään tähän. Mutta kuten hän totesi, ihminen voi suunnitella, mutta jumalat päättävät. Mies hankki välittäjän katsomaan ja arvio oli sen verran hyvä, että on ihan järkevää myydä. Järkevän rinnalla on sitten aika toisarvoista yrittää selittää mitään muuta. Olo on sellainen kuin elelisi jo jonkun toisen kodissa. Mä olen aika surullinen.

      Delete
  13. Synttärionnittelut Johanna ! Olet aivan oikeassa, että juhannuskuvien katselu teki tiukkaa tänä vuonna.
    Vaikka juhannukseen ei itsellä mitään erityisiä muistoja liitykään. Nyt on huoli siitä, koska pääsee käymään, niin että se on turvallista kaikille. Vanhempani ovat jo iäkkäät ja kovasti tekisi mieli nähdä heitä. Tämä korona aika on saanut ihmiset aika lailla varpailleen, oikein tiedä, mitä tästä tulee.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Isänpäivä taisi tällä kertaa viedä voiton juhlallisuuksissa, mä olin aputyttönä aamiaisen laitossa lapsille ja laitoin sitten iltaruuan kaikille. Tämä oli toinen tai kolmas kerta, kun isänpäivä osuus samalle päivälle.

      Suomessa näyttäisi tilanne helpottuvan. Meillä täällä ei niinkään. Olen ihan kauhuissani kuinka piittaamattomia ihmiset ovat, kun tuo ja tämä on minun oikeus ja vapaus. Ihan kuin kasvosuoja nyt kauheasti vapautta loukkaisi. Tai riittävän välimatkan säilyttäminen.

      Mä nyt jännään syksyä ja kouluja. Vanhemman pojan opinnot on jo lykätty alkamaan kuukautta myöhemmin. Nuoremman opinnoista ei ole havaintoa. Varmaankin online. Ja tytär, mietin että saako edes palata Skotlantiin. Opinnot ovat varmaan netissä.

      Toivottavasti pääset pian näkemään vanhempiasi ja voitte kaikki hyvin.

      Delete