Saturday, March 7, 2020

Anne with an E

Olen päättänyt tulla kaapista ulos ja tunnustaa kertaheitolla. Ei tätä musta varmaan olisi kukaan uskonut tai arvannut, tuskin on näkynyt päälle päin. Asia on kuitenkin painanut mieltäni vuodesta toiseen. Nyt sitten huivista tai penkistä kiinni, nyt paukkuu:  mä en koskaan ole lukenut Anna-sarjaa. 


Olen joskus aikaisemmin paljastanut, että Muumit menivät lapsuusvuosina ohi. Sitä mukavampi ne oli löytää nuorena aikuisena. Samoin kävi Annen kanssa (miksi  nimi on suomennettu Anna?). Olen ollut muutaman päivän "under the weather" eli vähän kipeän nuuttea ja sohvalla pötkötellessä selaillut Netflixin tarjontaa. Sinnikkäästi Netflix tarjosi Anne with an E ja päätin sitten katsoa ensimmäisen jakson ensimmäiseltä kaudelta. Koukkuunhan mä jäin, suorastaan kiikkiin pirulliseen. 

Wikipediasta luin, että oman aikansa kohujulkkis Evelyn Nesbit inspiroi Montgomeryä. Hänen idealisminsa ja henkisyytensä olivat Annen esikuvina. 

Ja koska en ole lukenut kirjoja ei ole harmainta halaistua aavistustakaan kuinka paljon elävä kuva sinnittelee kirjojen varassa. Luulen, että kirjoissa on ollut vähemmän mm. seksuaalisuuteen ja rasismiin liittyviä aiheita. Tokkopa tyttöjen epätasa-arvoinen asemakaan on kirjoitettu niin räväkästi kuin Anne epäkohtia tuo julki. 

Mutta miksi nämä kirjat menivät minulta ohi? Tätä olen taas miettinyt, eikä selitystä löydy. Mä luin tunnollisesti L. M. Alcottin tuotannon, mutta L. M. Montgomery jäi lukematta. Ehkä mä hyppäsin Pikku naisista suoraan Bronten siskoksiin, Jane Austeniin ja Mazo de la Rochen Jalna-sarjaan. Ahavoitunut Jalnan Renny sai sydämen läpättämään. 


Teini-iässä koulussa tapasin ihastuttavan tytön, joka tuli reippaasti kysymään haluaisinko olla hänen ystävänsä. Hän aloitti, että koska sä muistutat Annaa niin hän haluaisi tutustua paremmin. Olihan mulla toki kirkuvan punainen pitkä tukka ja vaatteet vähän omintakeisia. Nyt sarjan nähtyäni mietin myös, että ehkä jotain muutakin yhteistä löytyi. Kuulin koko kouluikäni pilkkanimeä Kirjakieli. Ehkä lukuharrastuksesta johtui, että puhumani kieli oli kirjakieltä. Tai sitten se oli Yleisradion vika. Kotona oli radio auki lähes koko ajan. Jopa omat vanhempani kummeksuivat, ja vähän naureskelivat, puheelleni. Luin Saima Harmajan runoja kuudesluokkalaisena ja lainasin opettajalle tärkeän runokirjani pari vuotta myöhemmin. Omilla rahoilla ostetun. Johannes Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta oli luettu neljännen luokan jälkeen kesälomalla. Lisäksi musta tehtiin käytösvastaava, ei ollut ongelmaa käydä hakemassa rehtoria paikalle kun muu luokka hulinoi sijaisopettajan tunnilla. 

Ehkä mussa oli jotain Annea, niin olisi hauska ainakin ajatella. Edelleenkin mua riipii jos ihmiset ovat epäoikeudenmukaisia. Hiukset ovat vaalentuneet, osin harmaantuneet. Rakkaus sanoihin on säilynyt, mutta briljeeraavien sanakäänteiden asemasta haluan löytää yksinkertaisen tavan saada asiani julki. Sillai, että Pihtiputaan mummon kissakin sen ymmärtää. 



Eilen illalla katsoin kolmannen kauden viimeisen jakson. Sitä ennen piti googlata miten Annen ja Gilbertin käy. Mä rakastan onnellisia loppuja (siksi Sandinton oli melkein ylivoimainen pettymys, paitsi jos tulee toinen kausi). Mulle Matthew, Marilla, Diana, Anne Shirley Cuthbert, Gilbert Blyth,  kylän väki ja koulutoverit ovat nyt sen näköisiä kuin sarjassa näytettiin. Olen ihan änkyräonnellinen, että löysin Annen vasta nyt. Joten jos vettä sataa, mieltä madaltaa ja verottaja läähättää niskaan, niin Anne tuo avun. "Scope for the imagination" - vilkas mielikuvitus pelastaa päivän. Ja yön. 

❤:lla Johanna, lähes tulkoon synkimmän salaisuutensa paljastaneena
 ja siitä hyvin helpottuneena


👭  P.S. 👭

Huomasin, että sunnuntai 8.3. on naistenpäivä. Anne on kyllä ihan oikea sanansaattaja tällekin päivälle. Mun toive on, että joskus maailma makaa siihen malliin, että ei tarvita naistenpäiviä. Tai muitakaan päiviä. Emme ole vielä siinä pisteessä, niin moni tyttö ja nainen on tässä maailmassa vielä aika pinteessä. Ymmärrän myös, että me suomalaiset naiset olemme maailmassa aika harvinaislaatuisia. Mä olen sitä sukupolvea, joka ei voinut valita koulussa puukäsitöitä, koska olin tyttö. Tekstiilikäsityöt eivät innostaneet ja hain puukäsitöihin parhaan kaverini kanssa. Ei käy. Koska olette tyttöjä. Samoin taisi mennä joku ylennys toiselle kaupan alalla, kun  kokemus, arvosanat, osaaminen eivät kovin paljon merkanneet, kun hommaan saatiin pari vuotta nuorempi mies.  Tältä mieheltä tuskin työhaastattelussa kysyttiin, että meinaatko raskautua lähitulevaisuudessa. No, sain mäkin synninpäästön haastattelutilanteessa. Eihän se raskaus heti tee työkyvyttömäksi, meneehän siihen sentään yhdeksän kuukautta. 

"It's funny how people are so quick to point out differences when 
there are so many ways we're all alike."
- Anne 

"It's not what the world holds for you, it is what you bring to it."
- Anne



20 comments:

  1. Oi ihanaa, pitää etsiä tuo.Näin edellisen version ja siihenkin jäin koukkuun,olinhan kuitenkin rakastanut L.M. Montgomeryn kirjoja esiteininä ja sen jälkeenkin,

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi kiva kuulla sitten kun olet katsonut, että kuinka paljon tämä poikkeaa kirjasarjasta. Mä katsoin neljäkin jaksoa peräkkäin. Ja päivällä jo mieli paloi, että pitäisi päästä näkemään lisää. Ja viimeinen jakso kyllä jännitti :)

      Delete
  2. Minäkään en ole lukenut Anna sarjaa, varmaan muuten mennyt monta muutakin hyvää kirjasarjaa ohi. Neiti Etsivät ja Agatha Christien kirjat on tullut luettua ja oli ihan lemppareita nuorempana. Kiitos sarja vinkistä tässä samalla!
    Ihanaa viikonloppua sinulle Johanna <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, mä en olekaan ainoa! Tuntui joskus, että olen ainoa joka ei ole Annoihin tutustunut. Minä tykkäsin myös Neiti Etsivistä, Agatha Christiestä, Viisikosta, Kolmesta Etsivästä... mitä kaikkia niitä nyt olikaan. Niin, ja Tiina. Se oli kyllä ihanaa aikaa, kun kirjasarja toisensa jälkeen oli odottamassa.

      Iloista viikonloppua koko teidän porukalle Outi!

      Delete
  3. En minäkään ole tutustunut, joten et ole ainoa.Täällä tänään ollut loman toiseksi viimeinen päivä ja suursiivouksen tein.Blogiin ehdin arvonnan voittajan myös laittaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No nyt kyllä pääsee jo SUURI helpotuksen huokaus. Mä kuvittelin olevani ainoa.

      Mun pitäisi myös tehdä jonkinlainen siivous, ei tarvitsisi ajatella edes kovin suuresti, pienempikin auttaisi. Olin vähän takapihalla apuna pojalle siivoamassa nurmikolta risut ja männynkävyt ja se väsytti sen verran, että pari kolme taukoa piti pitää ja huoahtaa kunnolla. En taida vielä olla ihan kunnossa.

      Hyvää viimeistä lomapäivää!

      Delete
  4. Nyt tuli aika paljastus! ei kuitenkaan se, ettet ole lukenut, vaan se, että minulle ei ikipäivänä ole tullut edes mieleen, että Anna olisikin Anne! Mielikuva ei kestä sellaista "nimenmuutosta" ;)
    Anna -kirjoista en hirveästi muista, vaikka ne on luettuna. Mielikuvat on olleet kuitenkin vahvoja, koska edelleen, jos on sellainen paikka, jossa lumisena kaartuvat oksat tekevät nk. holvimaisen tunnelman, tulee mieleen Annan luistelu siellä jossain purolla, missä näky oli vastaava.
    Jalnan olen lukenut myös, noita muita en. Hirveästi tuli luettua jo ala-asteella ja lastenpuolen kirjasarjat oli pian luettu. Piti siirtyä aikuisen puolelle ja silloin tuli se Jalna. Muistan silloin lukeneeni myös Drakula -kirjan, joka oli valtavan paksu. Ehkäpä siitä on jäänyt mielenkiinto fantasia -kirjallisuuteen.
    Voi! Tulee mieleen niin monta hyvää sarjaa; Tarzanit, 3 etsivää, Neiti etsivä, Salaisuus, SOS, Viisikot, Tiinat, Pekka Töpöhännät (ne oli sellasia pitkänmallisia kirjoja), Pepit...... nostalgisia muistoja :)
    Hyvää naistenpäivää sinullekin. Minä vietän sen töissä, naisvaltaisella työpaikalla, ei paljon miehiä näy...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi kiva kuulla miksi Annesta tuli Anna. Joku syyhän siihen on ollut. Ehkä Anna oli vain nimenä niin paljon tutumpi.

      Ah, kaartuvat oksat lumen painosta! Olisikohan ollut vielä muhvi käsien ympärillä. En ole tietenkään tätä Anna-sarjasta lukenut, olisikohan sitten Pikku Naisista...

      Tuossa listassasi on niin monta tuttua. Ja todellakin, Pekka Töpöhännät olivat pitkulaisia! Tässä yksi päivä selitin hoitolapsille Pillistä ja Pullasta (Straw and Bun) ja Monnista (Cat fish). Oikein itsekin hämmästyin, että tuli aika hassut nimet englanniksi.

      Mun pitää vielä mainita Ursulat. Tykkäsin niistä aivan sietämättömän paljon. Vieläkään en ole päässyt Greenwich Villageen tanssimaan postimerkin kokoiselle tanssilattialle.

      Delete
  5. Anni Polvan kirjat luin ja Viisikko, mutta en Anna kirjoja.
    Asterix ja Obelix ja Tintin luin aina kirjastossa. Olen vähä aikaa tässä miettinytkin että pitäis ostaa Tintin juliste seinälle..... 😁😁
    Kivaa Sunnuntaita 😎

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä luin Asterixit ja Obelixit meidän naapurin luona. Heillä oli vanhempia poikia ja kaikki Asterixit. Olen ostanut niitä nyt omille lapsille jonkin verran ja lukaisen silloin tällöin uudelleen. Kertaushan on opintojen äiti. Erityisesti nautin Sveitsin seikkailusta. Siinä on kaikki Sveitsiin liittyvät kliseet niin hauskasti kerrottuina.

      Ihanaa sunnuntaita!

      Delete
  6. Sama tunnustus täältä, et ole yksin. Tämä sarja on siis pakko katsoa. En ymmärrä miksi nämä jäi väliin, ehkä niitä vaan ei ollut omassa kotikirjastossa vaan luin setien Viisikkoja, SOS kirjoja ja muita vastaavia ja hyvin nuorena löysin Sinuhe Egyptiläisen ja siirryin aikuisten kirjoihin. Mutta lapsena tuli todella ahmittua kaikenlaista kirjallisuutta, sukulainen oli Helsingin pääkirjastossa töissä ja toi kasakaupalla kirjoja lainaan kesämökille. Mutta en tiedä miksi nämä kirjat jäi, kun taas Pikku naisia ja Jane Austenit on kaikki koluttu.

    Naistenpäivästä toivon samaa, ettei jonainen päivänä tarvita naistenpäivää, että kaikki olemme ihmisinä tasa-arvoisia.

    Oikein sydämellistä sunnuntaita. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tää sarja oli kyllä ihana. Siinä unohtuu maalliset murheet ja tulee sellainen olo, että maailmassa on paljon hyvää ja kaunista.

      Sinuhe oli suuri rakkauteni jossain vaiheessa. Muistan vieläkin, kun en malttanut laskea sitä käsistäni. Olen puhunut Sinuhesta täkäläisten kanssa ja joku sanoi yrittäneensä lukea sen englanniksi, mutta ei siitä mitään tullut. Mulle tuli mielikuva, että se pitäisi ehkä kääntää uudelleen. Mainio teos.

      Tämä on mielenkiintoista, kun meitä tuntuisi olevan aika monta jotka emme ole lukeneet Anna-sarjaa. Onkohan kyse ollut määrärahoista tai jostain. En ole lukenut myöskään Montgomeryn toista sarjaa, Runotyttö. Sitä kuvataan Annaa synkemmäksi, joten sikäli ei haittaa.

      Hyvää naistenpäivää ja sunnuntaita! Ehkä meidän jälkipolvet elävät maailmassa, joka on tasa-arvoisempi. Mä sanoin miehelle muutama päivä sitten, että tässä maassa valitaan presidentiksi kyllä ensiksi kaikki muut ja sitten vasta nainen.

      Delete
  7. Anna-kirjat ovat minulta jääneet lukematta. Taisin elää kirjallisuudessa nuorten dekkarisarjoja. Dekkarit ovat vain vanhenmuuten muuttuneet vanhojen ihmisten dekkareiksi. Totisesti toivon, että naistenpäivälle ei olisi tarvetta, koska se näyttää vain menevän kaupalliseksi kuten kaikki muutkin teemapäivät. Mukavaa naistenpäivän iltaa kuitenkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, nyt mä en sitten ole ihan ypöyksin ollut lukematta näitä. Helpottaa.

      Minäkin siirryin aika nopsasti romanttisesta kirjallisuudesta jännityksen pariin. Agatha Christiellähän se alkoi. Monet niistä kirjoista ovat vieläkin niin ylittämättömiä juonenkäänteiltään, että vertaisiaan saa hakea. Onneksi on tullut pohjoismainen jännitys, Henning Mankellin Wallandereista se alkoi. Ja sen jälkeen on tullut paljon hyviä muita. Tällä hetkellä menossa on Jussi Andler-Olsenin Tapaus 64. Riittävän hyyvätä mulle :)

      Olen vähän samaa mieltä myös kaupallisuuden suhteen. Olen viime vuosina alkanut ajatella, että mm. äitienpäivä voisi jo väistyä. Mulla on äitienpäivä silloin, kun lapset vastaavat tekstariini alle 5 tunnin :)

      Delete
  8. Paljon on minullakin lukematta ns. yleissivistykseen kuuluvia teoksia. Maailmassa nyt vaan on niin valtavasti loistavia kirjoja. 📚 Annan nuoruusvuodet on mielestäni ollut niin ihana että aikuisena ostin sen itselleni englanninkielisenä. Jatko-osat olivat aika karmeita kun niissä ihannoitiin sotaa ja isänmaan puolesta kuolemista.

    Uskon että sinussa on Annaa. Kiva kuulla. ❤️

    TV-sarjasta tykkäsin kovasti. Useinhan on niin että joko kirja ja leffa tai sarja tuottavat pettymyksen jos katsoo molemmat, mutta Annan filmatisointi, Avonlea-sarja, noudatteli niin hienosti kirjaa ja näyttelijät sopivat rooleihin niin täydellisesti että ei voinut kuin nauttia.

    Kautta aikojen olen kavereiden kanssa kirjoista puhuessa ääntänyt Gilbert Blythe "suomeksi" ja se on tuottanut lisähupia asiaan. 😀😀😀

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä oli mielenkiintoista tietoa. Mielessäni kävi myös, että jos joskus sattuu kirpparilla tai muualla eteeni niin pitää nyt edes yksi Anna-kirja ostaa. Voisikohan olla, että tuosta syystä kirjoja ei olisi kaikissa kirjastoissa ollut?

      Avonlea-sarja taisi tulla joskus 90-luvulla. Katsoin sitä joskus sivusilmällä, mutta en tykännyt ollenkaan siitä vanhemmasta rouvasta, taisi olla Rachel. Hän oli mielestäni häijy.

      Nimet ovat kyllä ihan erilaisia, kun ne äännetään suomalaisittain. Päällimmäiseksi nousee tietysti mieleenki koiramme Felix, Fiiliks tai Feelix, siinä on vissi ero.

      Delete
  9. Minun pitää myös tunnustaa että en ole koskaan kuullutkaan näistä kirjoista ja televisiota katson harvoin. Mutta aikuisena tutustuin sellaisiin kirjoihin kuin Osku kirjat Parkkisen tuotantoa. Luin aina yhden kirjan pojille mummolan matkoilla jotka istuivat takapenkillä ( silloin ei ollut kännyköitä tai muuta viihdykettä automatkoilla kovinkaan paljon). Ne olivat aikuisestakin todella hauskoja ja opettavaisia, me nauroimme miehen kanssa enemmän kuin pojat. Olen yrittänyt metsästää niitä torista tai kirppareilta mutta vielä ei ole tärpännyt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No nyt alkaa jo helpottaa. Mä ihan oikeasti ajattelin olevani suunnilleen ainoa, joka ei Anna-sarjaa lukenut. Itse katson myös hyvin vähän televisiota, mutta Netflixin, Amazonin ym. palvelujen kautta sitten katson jos jotain katson. Hyvä puoli näissä on, että ei tarvitse kestää mainoksia. Mun kaikkien aikojen suosikkisarja on Great British Baking Show ja ei haittaa katsoa jaksoja aina silloin tällöin uudelleen. Se on jotenkin rentouttava.

      Googlasin tuon Osku-sarjan ja siinä näyttäisi olleen kolme osaa. Parkkinen onkin näköjään sekä tieto- että lastenkirjailija, joten sisältö on varmasti aukeaa monella tavoin. Toivottavasti löydät kirjoja.

      Delete
  10. Nämä ovat minun lempikirjojani olleet (kirjat löytyy hyllystä!)ja se vanha sarja on tullut katsottua telkkarista sen sata kertaa.

    Pidin tästä uudestakin mutta kyllä minulle hahmot ovat vanhan sarjan "näköisiä". Jotenkin tässä uudessa sarjassa oli liikaa "julmuuksia".

    Tie Avonleaan tuli seurattua, uusintoina näkyivät varmaankin 2004 koska olin vauvan kanssa kotona ja saatoin seurata.

    Tanja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla ajatuksiasi, kun itseltä on mennyt ohi ja en voi vertailla.

      Olihan Annen kohtelua aika luokatonta tässä Anne with an E. Ja niin paljon muillekin sattui karmivia asioita. Toisaalta sitten kuitenkin hyvikset tuntuivat loppujen lopuksi voittavan. Mä tykkään onnellisista lopuista :)

      Delete