Saturday, February 29, 2020

Kaksoset

Osapuilleen 20 vuotta sitten musta tuli ensimmäisen ja toisen kerran äiti. Kolmas kerta sanoi toden reilut kaksi vuotta myöhemmin. 

Ensimmäinen kesäloma Suomessa, ikää vajaat neljä kuukautta. 

Meidän kaksikon side on ollut niin vahva, että se kesti oikein hyvin juniorin, yksösen, syntymän. Pikkuveli otettiin hommiin mukaan heti kun vain kynnelle kykeni. Ei oltu mustasukkaisia eikä kiusattu. Päinvastoin. Vielä tänä päivänäkin kuulen, että juniori on heille maailmassa se kaikista tärkein. 

Olivathan nämä aikamoisia pallopäitä. Eniten mua harmittaa, että ei ollut aikaa olla ihan kaksistaan jomman kumman kanssa. Ainoastaan jos toinen simahti aikaisemmin saatoin antaa koko huomion toiselle. 


Yläkuvasta kai voisi päätellä jotain. Musta ei kovin paljon ole kuvia lapsena (eikä aikuisena), sillä valokuvattavana oleminen ei ole mun heiniä. Lapsuudessa taisi tulla kammo, kun äiti huuteli milloin kääntämään leukaa ylös, milloin alas, milloin katsomaan suoraan, milloin hymyilemään. Mikään ei oikein ollut koskaan hyvä. Muutama kuva on, joissa olen nallen tai nuken kanssa ja niissä näytän luontevimmalta. 

Alakuva on mun lempikuva, vaikka on täydellisen tärähtänyt. Muistan vieläkin, kun jouluna vaadin että lammas pitää tuoda sisälle joulunviettoon. Toivon, että lammas tuossa määkii ihan vain onnesta. Tämä ei ollut lempilampaani, Nalle. Nalle oli musta (tottakai) ja kaiken lisäksi pää oli iso, kuulin käytettävän termiä vesipää. Rakkaampaa lammasta saa hakea. Ehkä tässä oli sitten jo jotain äidinvaistoja havaittavissa...



Yläkuvassa olen juuri muuttaneena USA:han. Mies oli varannut meille kuvausajan. Suomessa ei hääkuvia otettu, koska ei ollut häitäkään kunhan vain pikaisesti kipaistiin maistraattiin. Kaksoset ovat jo matkassa mukana, mutta mä luulen että tieto ei ole vielä varmistettu kuvaa otettaessa, on vain aavistuksia. Syntymään on aikaa n. 7 kuukautta. 

Alakuvassa sitten pari kolme tuntia ennen lasten maailmaan saapumista, Kalifornian auringon alla sairaalan edessä.  


Olen hurjan onnellinen näistä meidän kolmesta lapsesta. Elämästä muotoutui aivan erilainen kuin koskaan osasin ajatella tai kuvitella. Kaikki kuitenkin tuntuu vaivan arvoiselta. Kolmikon välit ovat lämpimät ja läheiset. Kaksoset jakavat aivan erityisen siteen. Lukion viimeisenä vuonna he olivat saaneet toisistaan kyllä tarpeeksi, sillä yhdessä tuli vietettyä lähes koko päivä. Ensin koulussa, sitten loppu päivä uinneissa. 

Nämä synttärit ovat ensimmäiset, kun täällä kotona ei ole kumpikaan kaksosista juhlimassa. Sen sijaan he juhlivat yhdessä. Veli matkasi siskon luokse Skotlantiin ja siellä on varmaan ilo kohtapuoliin ylimmillään. Sisko otti töistä vapaata, että voivat yhdessä kiertää ja katsella nähtävyyksiä tulevan viikon. Veli on paiskinut koulutyön ohella iltaisin ja viikonloppuisin töitä, että pääsee matkaan. 

Pkkuveljen ristiäiset kesäpaikassa Suomessa. Kesäpaikkaa ei enää ole. 

Näin lystiä meillä oli pikkuveljen ristiäisissä. Äiti sai heristää sormea ja pidellä kiinni, että jotenkin saatiin ryhmäkuva onnistumaan. 


Ja onnistuihan se sitten. Hyvää syntymäpäivää A ja S! Mä tiedän, että osaatte vastata, kun kysyn että mites ollaan. Kiltisti ja nätisti. 

With all my ❤, mom  

26 comments:

  1. Ihana tuo lammaskuva ! Onnea sinulle myös - onhan syntymäpäivä juhlaa myös sinulle - ja hienoa, että saavat viettää aikaa yhdessä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Leena! Musta on tosi kiva, kun voivat juhlia yhdessä ja viettää vähän myös lomaa. Ja tietysti aivan erityisesti, että kumpikin on sen eteen nähnyt vähän vaivaakin.

      Musta on aika hiljan otettu kuva, jossa olen vuohi sylissä. Jokin näissä on, että mun pitää päästä lähietäisyydelle :)

      Delete
  2. Ihania kuvia ja miten suloisia lapsia! Kaksosilla näyttää olevan sama hiusväri kuin sinulla. Se on kyllä harmi että meidän vanhempien lapsuusajoista on niinkin vähän valokuvia. Useasti olen miettinyt onko miehesi suomalainen vai ulkomaalainen. Varmaankin ulkomaalainen koska puhut lapsillesi englantia?
    Onnea niin kaksosille, kuin äidille ja isällekin <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lapset ovat olleet syntyessään mansikkablondeja, strawberry blonds, mutta iän myötä sitten hyvin vaaleiden hiusten kautta muuttuneet aika tummahiuksisiksi. Meillä on ollut kielen suhteen sellainen työnjako, että itse olen puhunut suomea ja mies englantia. Jostain syystä mun on kuitenkin helpompi ilmaista tunteitani englanniksi. Ehkä se johtuu tästä ympäristöstä, i love you tulee jotenkin helpommin ja pakottamattomammin niin. Kuten myös i miss you.

      Kiitos. Kyllä me hyvät lapset saatiin. Joku varmaan suuressa viisaudessa ymmärsi, että ei voi olla kovin monimutkaista :)

      Delete
  3. Ihania kuvia ja muisteloita <3 <3 Kovin vähän on kuvia minustakin. Tyttäret napsivat kuvia ja niissä olen välillä minäkin mukana. Semmoisia perheselfietä. Nuo kuvaustilanteet tulevat aina yllättäen, esim. kun ajan autoa, syödään yhd3ssä, laitan ruokaa.
    Lämpimät onnittelut synttärisankareille ja onnea koko perheelle <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Tarja!Onnea on tarvittu ja toivottavasti sitä on kaikkien matkassa jatkossakin.

      Mä en tykkää ollenkaan näistä salaotoksista. Se on lapsille jokin harrastus oikein. Äidistä kuva tai video ja snapchattiin ja jos sen saa vielä sanomaan jotain hullua, niin aina parempi :)

      Delete
  4. Onpa herkistävä postaus!Paljon onnea päivänsankareille ja onnea myös teille vanhemmille ja pikkusisarukselle.
    ps. Mulla on tänä vuonna eskariryhmässä kaksoset (tyttö ja poika)ja on heidän siteensä aivan erityinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Piipe! Vähän mulla on haikea olo, kun ei ole kakkua tai mitään. Pitäisi ehkä käydä ostamassa yksi meille kotona oleville.

      Tyttären opettaja oli kaksonen ja siksi varmasti tunti tyttären läheiseksi. Törmäsin häneen pari viikkoa sitten ja kysyin, että vieläkö te olette veljesi kanssa läheisesti tekemisissä. Yllätys oli aikamoinen, kun rouva vastasi että joo. Veli asuu naapurissa, siis seuraavassa talossa. Hän sanoi, että ei kai se side sen kummempi ole, mutta aina kun tulee asiaa niin voi veljen luokse poiketa... Musta se kertoi aika paljon heidän suhteestaan. Ovat nyt noin nelikymppisiä.

      Delete
  5. Onnea kaksosille♥♥
    Meidän tutavaperheessä on kaksoset, tyttöjä molemmat ja kaksoset, kun syntyivät marraskuussa, seuraavan vuoden lokakuussa syntyi kolmas tyttö. Oli siinä vilinää ja vilskettä, kun melkein olivat, kuin kolmoset..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Sain kuvan juhlijoista, hauskaa näyttää olleen.

      Voin kuvitella vilinän ja vilskeen. Mä olen ajatellut, että olimme onnekkaita kun lapset tulivat tässä järjestyksessä. Ehkä mustasukkaisuutta olisi ollut ja muitakin ongelmia, jos ensin olisi tullut yksönen ja sitten kaksoset. Meilläkin ikäero on sen verran pieni, että leikit ovat sujuneet ja mielenkiinnon kohteissa ei ole ollut liian suuria eroja. Helpotti kyllä kovasti äidin hommia.

      Delete
  6. Lammaskuva hauska! 😁 Kiva postaus!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Ulrika! Mua on joskus harmittanut, että on niin tärähtänyt, mutta toisaalta muistan tapauksen niin elävästi, että mielikuva on hyvinkin vahva. Nykyisin vain toivon, että lammas ei ollut kovin kauhuissaan, kun joutui hetkeksi kavereistaan eroon ja outoon ympäristöön.

      Delete
  7. Elämä on muistorikasta. Jotkut jutut muistaa tosi hyvin, jotkut tulee mieleen joskus yllättäinkin. Ennen oli paljon noita " asetutaan sohvalle ja otetaan kuva" -otoksia.
    Turhia kuvia ei voinut räpsytellä, kun jokainen piti kehittää ja kehityksestä maksaa.
    Kaksosilla on varmaan jokin erityinen side toisiinsa. Onko teidän suvussa muita kaksosia?
    Mukavaa alkavaa maaliskuuta! Siellä on varmaan täysi kesä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mun kaikki lapsuuden kuvat ovat tällaisia: milloin sohvalla, milloin joulukuusen edessä tai kukkapellon keskellä. Turhia kuvia ei tosiaankaan räpsitty. Ja siitä varmaan tuli myös kammo. Parhaat kuvat musta on sellaisia, että en ole kameraa edes huomannut :)

      En ollut yllättynyt, kun lääkäri totesi että raskaus on joko pidemmällä kuin oletettua tai sitten vauvoja on useampi. Meillä on kaksosraskauksia suvussa ihan kiitettävästi. Moni ei vain ole selviytynyt. Siksi muakin pelotti aika tavalla.

      Kyllähän elämä varmaan on aika erilaista, kun vieressä on ollut alusta saakka kaveri. Äidin sydänäänten lisäksi vieressä on sykkinyt toinenkin sydän. Me nukutettiin kavereita samassa sängyssä melkein vuoden vanhoiksi. Luulen, että siinäkin tottuivat toisen tuhinaan. Ja yhdessä saivat lähteä kouluun ja harrastuksiin. Onhan se aikamoinen tuki. Ja yksösellä oli sitten kaksi isosisarusta tukenaan.

      Ihanaa maaliskuuta. On vähän viileämpää, mutta todella vihreää ja moni kasvi jo kukkii.

      Delete
  8. Onnea kaksosille ja koko perhekunnalle ☀️🌹☀️ ihania kuvia 💑
    Toivottava kaksosten mumma 👍

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Marja-Terttu! Amerikkalaiset ovat paljon parempia poseeraamisessa ja hymy tulee kuin kaupan hyllyltä :) Onneksi lapset ovat sikäli amerikkalaisia.

      Onnea sinne mummalle myös. Ei mua haittaisi olla kaksosten mummakaan.

      Delete
  9. Ihanat kuvat. 💜 Sinä olet ihan metsänneidon tai keijukaisen näköinen. 🌿

    Meillä jäi viimeksi suomen keskusteluryhmässä juttu jännään paikkaan kesken kun pakistanilainen opiskelijani kertoi että hänen suvussaan on monet kaksoset. Pitää muistaa jatkaa samasta tällä viikolla 🙂🙂😮😮🤔🤔

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Rita. Olet kiltti! Pienenä varsinkin kuvauksesi osui kyllä metsänasukkaisiin, kuitenkin enemmän sille peikkopuolelle. Meno oli vaudikasta ja tukka sen mukainen. Vaatteet rikki tai ravassa, kun ei katsonut aikaa eikä paikkaa, kun piti kiivetä puuhun tai lasketella pyllymäkeä... Ne oli hyviä aikoja.

      Kaksosuus on kyllä sellainen aihe, josta aina riittää keskusteltavaa jos sattuu nokikkain ihmisten kanssa joilla on kaksosia elämässään.

      Ihanaa maaliskuuta!

      Delete
  10. Paljon onnea kaksosille ja kaksosten äidillekin, vaikka kaksoset ovat sinusta nyt kaukana tällä hetkellä.JA tuosta lapsuudenkuvastasi niin tunnistaa sinut Johanna:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Jael! Lapsilla on ollut hauskaa ja pari kuvaakin olen saanut. Ja parasta tietysti on, että loma on vielä edessäpäin. Saavat yhdessä kierrellä ja katsella tyttären nykyistä kotipaikkaa.

      Näistä lapsuuden kuvista sain nyt enemmän irti, kun otin kuvan kuvasta. Kyllä niistä itsensä tunnistaa :)

      Delete
  11. Ihania kuvia ja vielä ihanampia muistoja! Oikein paljon onnea teidän kaksosille <3 ja ihanaa sunnuntaita sinulle Johanna <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Outi! Teillä on myös ollut juhlaa. On se kyllä uskomatonta, kuinka nopeasti vuodet kuluvat. 20 vuotta on mennyt hujauksessa. Jonkun äidin t-paidasta luin joskus tekstin, joka meni suunnilleen näin: "äitiys, päivät tuntuvat pitkiltä, mutta vuodet kiitävät".

      Aurinkoista maaliskuuta!

      Delete
  12. Onnea äiskälle ja kaksosille!
    Ihania lapsuuskuvia! mulla on samanlainen nukke, tosin tummahiuksisena ;-) Lammasta en ole kyllä koskaan saanut sylissä pitää.
    Ihanaa, että kaksoset saavat viettää synttärit kahdestaan. Se kertoo paljon heidän keskinäisestä suhteestaan. Mutta ymmärrän, että ikävä on sinulla kova!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Anne-Marie! Välitän kavereille kanssa.

      En tiedä minne nukke joutui. Tämä ei tainnut olla se, jonka isosisko tuikkasi takkaan ja hiukset & kasvot suli. En ole ihan varma. Mulla ei kovin monta nukkea ollut, joten voisi olla sekin. Sisko oli sen verran vanhempi, että varmaan ymmärsi mitä tuli sai aikaiseksi.

      Mä olen istunut koulun jälkeen lampolassa lammas sylissä ja muut lampaat ja vasikka villien hyppien siinä ympärillä. Muistan vieläkin. Parempaa viihdettä saa hakea. Tuossa jo aikaisemmin kirjoitin, että ei ole kovin pitkä aika siitä kun pitelin sylissäni vuohta. Nämä pörröturkkiset hakeutuvat seuraani, nuuhkiva ja kai tunnistavat toisen vuohen/lampaan. Sikäli ihania, että tulevat lähelle ja osaavat myös köpötellä matkoihinsa :)

      Mulla on ikävä. Mulla on varmaan elämän loppuun saakka ikävä ja jos on muita ulottuvuuksia tämän elämän jälkeen, niin sitten on edelleenkin ikävä. Olemme olleet niin paljon yhdessä. Olen viettänyt lukemattomia tunteja heitä kuljettaen ja siinä samalla joko kuunnellen tai saarnaten. Mitään en toivo niin kovasti kuin että tämä meidän kolmikko pitää yhtä. Sisaruus on mahtava voimavara. Sen voi haaskata tai siitä voi iloita.

      Delete
  13. <3 kaksosten ja yhteensä kolmen lapsen äitinä tätä lukee onnenkyyneleet silmissä <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olit mielessäni tätä kirjoittaessani. Luulen, että sinulla on samansuuntaisia kokemuksia :)

      Delete