Saturday, February 22, 2020

Asunko mä ihan väärässä paikassa? Villapaitoja...

Tässä tämä perjantain aikaansaannos on. Lumiukko piti tehdä nopeasti ja pystyssä kaveri pysytteli vajaan tunnin. Auringolle ei kukaan mitään mahda. Nyt kuitenkin kaksi pohjoiscarolinalaista pilttiä tietää miten lumipalloja pyöritellään. Eivät olleet vanhemmat osanneet opettaa aikaisempina talvina, ei. Oli jännä nähdä, miten nelivuotiaskin oppi tekniikan hetkessä. Sitä tekemisen riemua!


Olen alkanut epäillä, että asun ihan väärällä leveyspiirillä. Pohjois-Carolina on virallisesti (ja myös kokemusteni mukaan) subtrooppisella vyöhykkeellä: kesät ovat kuumia ja pitkiä ja talvet leutoja ja lyhyitä.


Kriittinen silmäys vaatekaappiin osoittaa, että pukeutumisen suhteen ainakin olen varautunut paremmin leutoihin talviin kuin kuumiin kesiin. Mulla on villapaitoja ja neuleita vähän joka lähtöön. Surullisinta tässä on, että valtaosa on hankittu ihan parin kolmen viime vuoden aikana. Jokin minussa kai elättelee toivetta kylmästä, viileästä. Kuvissa on vain fair isle -tyyppiset neuleet. Nämä ovat suurin neulerakkauteni: klassisen kauniita, passeleita vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, erinomaisia farkkujen kanssa. 


Suosikkini on harmaa leijonankeltaisella ja valkoisella varustettu Hobbsin neule. Tän mä hankin vaivoja säästelemättä tyttären avustuksella Skotlannin kautta tänne lähetettynä. Hobbsilla on ihania vaatteita, mutta USA:n hinnat ovat aina aika paljon tyyriimmät kuin Ison-Britannian. Vaikka siis ottaa valuuttakurssinkin huomioon. 

Toinen rakkaus on oranssi Jackpotin neule, jonka kohtasin Jumbon Prismassa puolitoista vuotta sitten. Ikävä kyllä se on osoittautunut myös heikkolaatuisimmaksi. Se alkoi nyppyyntyä heti ensimmäisellä käyttökerralla ja nyppyyntyminen on jatkunut. Olen puhdistuttanut neuleen pesulassa, mutta kohta se alkaa olla sen verran karussa kunnossa, että en kehtaa sitä pukea ylle kuin kotiaskareisiin. 



Tummanvihreä neule on norjalainen, käsinneulottu ja puhdasta uutta villaa. Tummanpunainen on taas Woolrich -merkkinen, täyttä villaa sekin. Neuleet oli joku hylännyt läheiselle Goodwillille, sain ne omakseni vajaalla 5 dollarilla per neule.  Epäilen, että neuleet ovat olleet lahjoja tai tuliaisia, jotka ovat jääneet käyttämättä. Punainen löytyi sopivasti juuri ennen joulua. Kirpparineuleet pistän aina muovipussiin ja pakastimeen muutamaksi päiväksi, vaikka kuinka näyttäisivät uusilta. Jos epäilen käytetyiksi kierrätän ne pesulan kautta kotiin. 


Mä olen heikkona myös palmikkoneuleisiin, sileisiin ja pörröisiin neuleisiin, jättivillapaitoihin, neuletakkeihin... Mieluiten farkkujen kanssa yhdistettynä. Jos saan huiskaista trenssin siihen päälle olen mielestäni oikein hyvin pukeutunut. Meillä vain ei ikävä kyllä juurikaan ole päiviä, jolloin näin voi pukeutua. 

Perjantainen lumipäivä oli ensimmäinen tänä talvena. Näyttäisi ennusteiden mukaan jäävän myös viimeiseksi. Jätin yöksi kaihtimet auki, jotta sain katsella lumen valkaisemia pihapuita. Aamulla varhain heräsin katsomaan, kun valkoinen lumi kimalteli aamuauringon kullankeltaisissa ja punertavissa sävyissä. Oli vielä pakkasta ja nautin täydestä sydämestäni näystä. Tällä nyt pitäisi jaksaa taas seuraavaan talveen. 

Eihän mua mikään pidättele näin "talvella". Päivälämpötilat ovat useinmiten yli 10 tai 15 C asteen, mutta jos laskee edes piirun alle 10 C asteen mulla on yllä koko sotisopa: villasukat, villapaita, farkut. Alkuunsa työpaikoissa ovat katsoneet vähän hitaasti, kun saapuessani ensimmäisenä kiskon villasukat jalkoihin. Nykyisin ovat jo tottuneet. Joku sanoi, että näkikin Border town (Sorjonen) ohjelmasta, miten suomalaiset käyttävät villasukkia. Sen lisäksi mulla on usein kaulassa jonkinlainen huivi. Vielä kun oma kahvimuki on ahkerassa käytössä työpaikoilla täytän kaikki mahdolliset stereotypiat suomalaisesta. Vaikka subtropiikissa ollaankin. 

❤:lla Johanna, kylmyyttä ja sadetta kaipaillen 
sekä palmikkovillasukista unelmoiden (p#rskules kun ovat mahdottomia tehdä)


23 comments:

  1. Voi miten viehättäviä neuleita. Niitä katsellessa pääsee talvikaihon tunnelmaan 🛷 Meillä on tänään (Hesassa) kylmähkö aurinkoinen päivä. Puoliso lähti pelaamaan golfia. Ensimmäinen aikakausi hänen golf-historiassaan kun on voinut pelata vuoden kaikkina kuukausina. Ilmastonmuutos on fakta. Itse en muista elämäni aikana kokeneeni tätä ennen yhtään lumetonta talvea. Meillä on ollut muutaman kerran lupaava lumisade mutta on hetimiten muuttunut sateeksi tai muuten vain sulanut pois.

    Minäkin tykkään palmikkoneuleista. 💜

    Kerrot kivasti tuosta lumiukon väsäämisestä. Muistui mieleen joku kerta lapsikavereitten kanssa kun meidän pihassa oli juuri sen verran lunta että saatiin lumiukko kaavittua kasaan. ⛄️ Sitä riemua oli ihana katsella ja kokea. 💙

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ohos! Meillä tässä vieressä on golfkenttä ja ympäri vuodenhan siellä pelataan. Mutta siis nyt myös Suomessa. Eikä mitään hankigolfia. Aikoihin on eletty. Onhan se kummallista, että vielä on ihmisiä jotka piut paut viittaavat ilmastomuutokselle. No, ehkä se ei koske omaa elinaikaa, sitten "vaan" niitä tulevia polvia.

      Puuvillaiset palmikkoneuleet ovat itsellenikin hyvin mieluisia. Niitä haluaisin käytellä kesät talvet.

      Kuule, ei niillä pienillä ollut mitään hajua siitä miten pyöritellään iso lumipallo. Ottivat lunta ja taputtelivat sitä kuten hiekkaa. Minä sitten näytin, että ensin tehdään pikkupallo jota aletaan pyörittää lumihangessa ja kas, kohta on iso pallo. Tässä hommassa meni oppi perille yhdessä hujauksessa.

      Delete
  2. On siinä ollut lapsilla elämystä kerrakseen! Lumi kiehtoo aina.Harmillisen vähän siitä onkin saanut nauttia tänä talvena myös Suomessa. Eilenkin satoi vettä koko päivän ja lumista on jäljellä enää pienet lämpäreet.

    Neuleesi ovat kertakaikkiaan ihania!
    Ja ole vaan reilusti stereotyyppinen suomalainen villasukkinesi;minäkin pidän niitä aina jalassani kylminä kausina ja olenpa neulonut niitä lahjaksi myös saksalaiselle ystävälleni. Toivottavasti hänkin pitää niitä jalkojensa lämmikkeenä.
    Hyvää ja onnellista sunnuntaita ja alkavaa viikkoa, Johanna! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Päivä, tai siis n. tunti, oli itsellenikin elämys. Siitä on aikaa, kun olen lasten kanssa saanut möyrytä lumessa. Ja onhan se aina aika polleaa, kun saa olla asiantuntija. Vaikka sitten lumipallojen pyörityksessä.

      Nämä suomalaistyypilliset mallit ovat niin selkärangassa, että vaikka niistä yrittäisi opetella pois niin eihän siitä mitään tulisi. Villasukat ovat mielestäni ihan parhaimmasta päästä suomalaisuutta: niitä tehdään rakkaudella, puetaan lohduksi ja lämmöksi, villasukat voisivat itseasiassa olla perimmäinen elämäntarkoitus :) Lisäksi täällä on joka paikassa aika kylmät lattiat varsinkin ensimmäisissä kerroksissa.

      Ihanaa sunnuntaita ja toivottavasti saatte vielä edes vähän lunta!

      Delete
  3. En tiennytkään, että Sorjonen on noin kuuluisa! Ja nyt kun alan selailla nettiä, selviää, että se on myyty 180 eri maahan ! Näin tietämätön sitä on oman maan jutuista.
    On sulla ihanat villapaidat! Just jotain tuollaista tekis mieli alkaa neulomaan, mutta kun tiedän, että en villapaitaa juurikaan pidä, on se pidättelevä tekijä. Toisaalta voisi neuloa paidan ihan vaan neulomisen ilosta...
    Villasukkia pidän usein kesälläkin jalassa. Noh, Suomen kesät on mitä on ;)
    Vai oikein lumiukko!NO on siinä ollutkin lapsilla ihmettelemistä ;)
    Vuodenaikojen vaihtelu on tiedostamattakin tärkeää. Nyt kun täällä on näin onneton talvi, on itselläkin ihan outo olo. Syksy vaan jatkuu ja jatkuu vaikka kevättä kohti mennään. Toisaalta näyttää keväiseltä, mutta tuntuu talviselta, ilman luntakin. Sisäinen ymmärrys ei ota tietoa vastaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vaan. Sorjonen on tunnettu vähän siellä ja täällä. Tosin mä epäilen, että näissä tapauksissa joissa tiedän Sorjosta täällä katsellun on yksi syy ollut, että on jonkinlainen kontakti Suomeen tai suomalaisiin. Tekstitys on joillekin ollut aluksi vähän hankala juttu, mutta siitä kun pääsee yli niin voi ihailla suomalaista mielenmaisemaa. Ville Virtanen on mainio.

      Tein perheelle myös lumipallolyhdyn varjoisampaan paikkaan, mutta en tiedä selvisikö päivästä vaikka lämpötila ei kovin korkeaksi noussut. Vein kynttilänkin mukana, että saavat sitten sytyttää. Näin tämä tietotaito leviää :)

      Mä huomasin kuinka lumi valkaisi maiseman. Jos se valoisuus puuttuu siellä koti-Suomessa, kun on pimeää aamusta ja illasta... niin alkaahan se olla jo vähän ankeaa. Vaikka mä hämärästä ja sateesta pidänkin. Silloin yli 20 vuotta sitten oli aina valkoiset talvet.

      Delete
  4. Ihania puseroita, itse en voi käyttää noin paksuja kun liikun paljon busseilla ja metroila. Tulee kuuma ja sitt taas kylmä, kerrospukeutuminen ja villatakit on mun juttu, saa nopeasti pois ja päälle.
    Muistan kun lapsena oli niin paljon lunta että tehtiin pihalle lumilinna ja laitettiin kynttilät palamaan sisälle, silloon sai lapset leikkiä ulkona kynttilöillä, oi niitä aikoja! 😂. Kivaa Sunnuntaita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kerrospukeutuminen on muuten sellainen juttu, mitä nämä täkäläiset eivät osaa ollenkaan. Että voisi vähentää tai lisätä pukeutumista tarpeen mukaan.

      Mä kadehdin aina kavereita, jotka saivat tehdä katollisia lumilinnoja. Mun isä kielsi sen ankarasti ja esimerkiksi sellainen linna, jonka olisi kaivanut lumipenkkaan ei tullut kuuloonkaan. Nyt vanhempana ymmärrän, että onhan siinä riskinsä, mutta silloin oli mielestäni epäreilua.

      Ja kyllä vain, tulitikut ja kynttilät olivat tuttuja. Tein tälle perheelle lumilyhdyn ulos, mutta en tiedä selvisikö se iltaan. Kynttilänkin vein, että saisivat autenttisen kokemuksen :)

      Delete
  5. Ihania neuleita sinulle on kertynyt. Minä olen kova hikoilemaan, joten olen pitäytynyt kaulahuivissa ja ohuissa neuletakeissa. Paksu takki kyllä löytyy, joten en ihan palellu täällä. Muistan joskus lapsena kun ystäväni kanssa tehtiin lumi-iglu, siellä oli niin kiva oleskella ja oli vielä sen verran kylmä talvi, että iglu pysyi hyvänä melkein pari viikkoa!
    Ihanaa sunnuntaita sinulle Johanna <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä luulen, että elimistöni on tottunut tähän ilmanalaan. Kesällä, kun on 32 C tai enemmänkin pukeudun capreihin ja hihalliseen t-paitaan. Nämä suomalaisittain aika lämpimät talvet sitten tuntuvat kai kylmemmiltä kuin mitä ovatkaan.

      Vastailin jo Ulrikalle, että kadehdin lapsena niitä kavereita, jotka saivat tehdä katollisen lumilinnan. Tai iglun. Isä kielsi ankarasti moista tekemästä. Niihin aikoihin kai sattui jokin onnettomuus, jossa lapsi menehtyi lumikuorman alle.

      Teillä on ollut iglussa rakentamista!

      Delete
  6. Täällä toinen neuleiden rakastaja! Kun vielä tyttäreni jakaa tämä neulehulluuden, on meidän huushollissa yhteensä aika monta villapaitaa;) Kunnon talveahan ei ole tänne Etelä-Suomeen tänä vuonna saatu ollenkaan, mutta onneksi kävimme marraskuussa Saariselällä vähän fiilistelemässä lumimaisemissa. Meillä älköön tänään talviloma, mutta keli on lähinnä keväinen! Mukavaa viikkoa sinne teille❤

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siis ALKOI talviloma. Autocorrect😂

      Delete
    2. Hyvää talvilomaa! Muistan, että se oli aina jotenkin erityistä aikaa. Jos oli tosi kylmä, niin sitten vaan kirjastosta läjäpäin kirjoja.

      Sulla on hyvin pullat uunissa! Ihanteellinen tilanne, kun perheessä on toinenkin neuleisiin hurahtanut. Niitä voi sitten vissiin välillä vähän lainailla?

      Valmistaudun tässä tulevaan päivään. Koska lämpö tulee nousemaan 12C astee paikkeille, niin silkkipuserolla ja pörröneuleella mennään. Pörrö neule on aika paksun näköinen, mutta oikeasti ihanan ohut.

      Delete
  7. Subtroopisella vyöhyykkeelläsi olet saanut talvesta isomman ilon irti kuin täällä "lumen ja jään" Helsingissä on koko tänä talvena saanut!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eihän tähän voi muuta todeta kuin että paistaahan se päivä joskus risukasaankin :) Silloin kun itse Helsingin katuja aktiivisesti askelsin piti varoa katoilta putoavaa lunta. Siitä on vieläkin välillä painajaisia. Lunta oli reilusti.

      Delete
  8. Voi miten kauniita villapaitoja! Teillähän on ollut lunta enemmän, kuin täällä tänä talvena.:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joskus onnistaa. Meidän yksi lumipäivä on nyt ollutta ja mennyttä. Lisää ei näyttäisi olevan tulossa.

      Kaiken järjen mukaan vaatemaun olisi pitänyt ohjautua aktiivisemmin shortsien ja t-paitojen suuntaan. Ihan ei ole tämä ilmastoon sopeutuminen mennyt putkeen.

      Delete
  9. Oijoi lunta. <3 Noi neuleet, huolisin ihan kaikki, siis niin ihania, upeita ja omaan makuun just eikä melkein. <3

    Oikein kivaa viikon jatkoa Johanna. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Miltei vuorokauden oli ihanaa, kun oli lunta.

      Kiitos, nämä fair isle -neuleet ovat niin klassisia, että värityksetkin mietitään tarkoin ja harvemmin niihin sitten kyllästyy. Tänään on sen verran lämpimämpi, että neuleet jää kotiin ja pitkähihaisella t-paidalla ja toppaliivillä mennään.

      Kivaa viikkoa Tiia!

      Delete
  10. Enemmän näyttää siellä tosiaan olevan talvea kuin Helsingissä.
    Mikäs palmikko villasukissa on vaikeaa? Oletko tutustunut Ullaneuleen (.net) sivuihin. Sieltä löytyy monenlaista ohjetta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vielä täällä toivon, että jos vaikka toisenkin kerran sataisi lumen. Ei kyllä näytä olevan ennusteissa.

      Kiitos vinkistä. Yksi ongelma on, että kun en ole neulontaa harrastanut peruslapasia- ja sukkia enempää niin en osaa lukea ohjeita. Nehän ovat ihan kuin vierasta kieltä. Toinen ongelma on, että malttamattomana haluaisin heti ja oitis valmista ja kaunista. Sitten kun pitää purkaa ja miettiä... Kolmas ongelma on, että neulonta taitaa olla välinelaji ja tuskastun pitkiin puikkoihin ja muihin. Enemmän kun tekisi, niin osaisi kai käyttää välineitäkin fiksusti.

      Delete
  11. Johanna, tuo harmaa neule, missä on keltaista on upea ! Sinulla on todellakin aika kokoelma näita, kun ottaa huomioon sinun osavaltiosi... :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, kyllä tää on ehkä vähän liioittelua... Mutta kun ovat niin kauniita. Harmaa-keltainen on mielestäni onnistunut värityksen suhteen tosi kauniisti. Mä metsästän vielä yhtä (tai kahta) tietynlaista, mutta saattaa olla että pitää joskus teettää. Mä luulen, että valmiina ei haluamiani värejä löydy.

      Delete