Saturday, February 29, 2020

Kaksoset

Osapuilleen 20 vuotta sitten musta tuli ensimmäisen ja toisen kerran äiti. Kolmas kerta sanoi toden reilut kaksi vuotta myöhemmin. 

Ensimmäinen kesäloma Suomessa, ikää vajaat neljä kuukautta. 

Meidän kaksikon side on ollut niin vahva, että se kesti oikein hyvin juniorin, yksösen, syntymän. Pikkuveli otettiin hommiin mukaan heti kun vain kynnelle kykeni. Ei oltu mustasukkaisia eikä kiusattu. Päinvastoin. Vielä tänä päivänäkin kuulen, että juniori on heille maailmassa se kaikista tärkein. 

Olivathan nämä aikamoisia pallopäitä. Eniten mua harmittaa, että ei ollut aikaa olla ihan kaksistaan jomman kumman kanssa. Ainoastaan jos toinen simahti aikaisemmin saatoin antaa koko huomion toiselle. 


Yläkuvasta kai voisi päätellä jotain. Musta ei kovin paljon ole kuvia lapsena (eikä aikuisena), sillä valokuvattavana oleminen ei ole mun heiniä. Lapsuudessa taisi tulla kammo, kun äiti huuteli milloin kääntämään leukaa ylös, milloin alas, milloin katsomaan suoraan, milloin hymyilemään. Mikään ei oikein ollut koskaan hyvä. Muutama kuva on, joissa olen nallen tai nuken kanssa ja niissä näytän luontevimmalta. 

Alakuva on mun lempikuva, vaikka on täydellisen tärähtänyt. Muistan vieläkin, kun jouluna vaadin että lammas pitää tuoda sisälle joulunviettoon. Toivon, että lammas tuossa määkii ihan vain onnesta. Tämä ei ollut lempilampaani, Nalle. Nalle oli musta (tottakai) ja kaiken lisäksi pää oli iso, kuulin käytettävän termiä vesipää. Rakkaampaa lammasta saa hakea. Ehkä tässä oli sitten jo jotain äidinvaistoja havaittavissa...



Yläkuvassa olen juuri muuttaneena USA:han. Mies oli varannut meille kuvausajan. Suomessa ei hääkuvia otettu, koska ei ollut häitäkään kunhan vain pikaisesti kipaistiin maistraattiin. Kaksoset ovat jo matkassa mukana, mutta mä luulen että tieto ei ole vielä varmistettu kuvaa otettaessa, on vain aavistuksia. Syntymään on aikaa n. 7 kuukautta. 

Alakuvassa sitten pari kolme tuntia ennen lasten maailmaan saapumista, Kalifornian auringon alla sairaalan edessä.  


Olen hurjan onnellinen näistä meidän kolmesta lapsesta. Elämästä muotoutui aivan erilainen kuin koskaan osasin ajatella tai kuvitella. Kaikki kuitenkin tuntuu vaivan arvoiselta. Kolmikon välit ovat lämpimät ja läheiset. Kaksoset jakavat aivan erityisen siteen. Lukion viimeisenä vuonna he olivat saaneet toisistaan kyllä tarpeeksi, sillä yhdessä tuli vietettyä lähes koko päivä. Ensin koulussa, sitten loppu päivä uinneissa. 

Nämä synttärit ovat ensimmäiset, kun täällä kotona ei ole kumpikaan kaksosista juhlimassa. Sen sijaan he juhlivat yhdessä. Veli matkasi siskon luokse Skotlantiin ja siellä on varmaan ilo kohtapuoliin ylimmillään. Sisko otti töistä vapaata, että voivat yhdessä kiertää ja katsella nähtävyyksiä tulevan viikon. Veli on paiskinut koulutyön ohella iltaisin ja viikonloppuisin töitä, että pääsee matkaan. 

Pkkuveljen ristiäiset kesäpaikassa Suomessa. Kesäpaikkaa ei enää ole. 

Näin lystiä meillä oli pikkuveljen ristiäisissä. Äiti sai heristää sormea ja pidellä kiinni, että jotenkin saatiin ryhmäkuva onnistumaan. 


Ja onnistuihan se sitten. Hyvää syntymäpäivää A ja S! Mä tiedän, että osaatte vastata, kun kysyn että mites ollaan. Kiltisti ja nätisti. 

With all my ❤, mom