Monday, January 20, 2020

Fumiko Chiba: Kakeibo - säästämisen taito

Tuttu sanoi joskus, että satanen on helppo hävittää lompakosta, mutta yritäpäs säästää se. Säätäminen ei taida nykyään olla kovin muodikasta, kerrankos täällä eletään ja viimeisessä vaatekerrassa ei ole taskuja. Ja jos olisikin, niin rahalla ei mitään tekisi. Kuulee kauhujuttuja säästäjistä, jotka tekevät toisten elämästä kituuttamista omalla kituuttamisellaan. Itse ajattelen, että rahan on hyvä kiertää: säästöjä pahanpäivän varalle ja sopivasti elämiseen. 


Kakeibo on tilikirja. Tässä ei nyt olla keksimässä pyörää uudelleen, mutta japanilaisittain säästämiseen suhtaudutaan kokonaisvaltaisemmin. Tilikirjaan merkitään etukäteen kuukauden tulot ja menot ja tilannetta seurataan päivittäin, viikottain. Sen lisäksi kirjataan ylös säästötavoite ja ennen kaikkea mitä varten säästetään. Chiban tilikirjassa on varattu tilaa pohdinnoille, rahankäytön havainnointiin. Tuliko nyt kahviteltua liikaa ja olisiko ollut järkevämpää syödä kakkupalan asemasta pala tummaa suklaata. Vähemmän kaloreita ja vähemmän hintaa. Kuukauden lopuksi summataan menot ja tulot ja heränneet ajatukset. 

Suurin oivallus on, että säästäminen ei ole jostain kieltäytymistä, jostain vaille jäämistä, vaan rahaa käytetään omalta kannalta hyvin. Juuri siihen, mistä omassa elämässä saa iloa. Asioihin, jotka tekevät meistä tasapainoisia. 

Mietelmät tuovat oman vinhan säväyksen säästämiseen. 

"Kakeibo on yli sadan vuoden ikäinen japanilainen perinne. Hani Motoko, Japanin ensimmäinen lehtinainen, levitti sen yleiseen tietoisuuteen vuonna 1904 opettaakseen kotirouville taloudenpitoa... Japanin hallitus edisti aktiivisesti kakeibon käyttöä koko 1900-luvun ajan, jotta maa pystyisi kilpailemaan läntisten talouksien kanssa." 


Itselleni raha tuo iloa silloin, kun voin ilahduttaa sillä läheisiäni. Voin tarjota ehkä pieniä hetkiä, joihin muutoin ei olisi varaa. Kun lapsi lentää kotiin vuorokauden pari on kiva kustantaa hotelliyö jossain siellä matkan varrella. Tai kun sataa ja on kylmä lapsi voi ottaa alleen Uberin. Shoppailuretki ennen koulun alkua tai miehelle pussi Suomesta tilattua salmiakkia, lapsen opintolainan lyhentäminen...


Pidän kauniista esineistä, kirjoista, vaatteista, leikkokukista. Tykkään myös sijoittamisesta. Sillä saralla olen nappikauppias, mutta ei se mielenkiintoa vähennä. Matkustelisin ja katselisin maailmaa mielelläni enemmän ja suurin toiveeni olisi viettää perheloma lumisessa Lapissa tai Kreikan auringon alla. Ei haittaisi, vaikka joku toinen silloin tällöin siivoaisi kotini tai käydä joogatunneilla muuallakin kuin YMCA:llä. 


Vastaamalla muutamaan kysymykseen alkaa oma rahankäyttö selvitä. Ja ennen kaikkea kuinka säästäjänä voi kehtittyä. 




Kirjanpitämisen malli menoineen ja tuloineen on valmiiksi mietitty, sopiviin sarakkeisiin vain summat ja säästämisen voi aloittaa. Kirjassa on tilaa 12 kuukaudelle, mutta kirjanpitoa ei tarvitse aloittaa tammikuusta. Varsin viisasta. Itse olen aloittanut menojen ja tulojen tarkastelun maaliskuussa. Joulun jälkeen tammikuussa on vielä laskuja joululta maksettavaksi ja budjetti hönkii äärirajoilla. Helmikuussa on hyvä henkäistä ja maaliskuussa voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Kesä lomineenkaan ei ole vielä lähellä, joten pari kolme kuukautta voi harjoitella millaista rahatalous on normaalioloissa.  





Olen oppinut tunnistamaan muutaman syöpön, jonka voin karsia rankemmalla kädellä kukkaroni kimpusta. Vaikka olen tarkan markan nainen, niin kirpputoreilla pitää käyttää enemmän itsehillintää. Olen vähän kuin Sulo Vilen: halvalla sain. Mutta tarvitsenko todellakin kuudennen Hilfigerin paitapuseron, jos saan sen 3 dollarilla tai viidennen harmaan puuvillaneuleen. En. Astioiden ja kirjojen sekä sisustustuotteiden kanssa olen jo vetänyt jonkinlaista rajaa. Tila alkaa käydä vähiin. 

Vaikka itse en juuri ruokaile ulkona lupaan aika hövelisti lapsille, että saavat käyttää luottokorttia syömiseen. Ei ne hampparit ja pizzat niin terveellisiäkään ole. Tämä on vähän kinkkinen kysymys, sillä lapset usein käyvät ulkona ruokailemassa kavereidensa kanssa ja siinä jäisi pois sitten sosiaalinen tapahtuma. 

Ruokakaupassa aika usein mukana on ostoslista, mutta nappasen mukaan aika herkästi yrttejä, hedelmiä tai salaatin mielitekojen mukaan. Muutaman mansikan syötyäni rasiaan jää vielä jokunen, jotka sitten unohdan autuaasti jääkaapin perukoille. Kunnes seuraavan kerran himo yllättää ja ostan uudet mansikat. Ruuan poisheittämisestä yritän nyt opetella vielä rankemmin eroon ja tutkia ensin ruokakomeron sisällön ennen kuin ostan mitään. 

Tykkään ajaatuksesta, että joka kuukausi voikin aloittaa uudelleen. Sen sijaan, että soimaan itseäni tuhlailusta voinkin ajatella, että nyt on uusi tilaisuus. 




Mun polvet ovat kuiskutelleet yhtä jos toistakin. Nyt ne yrittävät yhdessä nilkkojen kanssa kertoa, että et tarvitse mitään muita kenkiä kuin hyviä harjottelujalkineita kävelyyn ja juoksuun. Kaikenlaisia muita kenkiä on ihan riittävästi. 

Näyttäisi myös siltä, että uudemmat sukupolvet eivät ole niin tavaraorientoituneita. Vaikka musta on ihana tehdä kauniita joulupakettaja, niin valtaosin lahjani ovat käteistä rahaa. Jokainen voi sitten ostaa sitä mitä tarvitsee. Oli iso päätös jättää joululahjakirjat ostamatta. Kirjapaketti on itselleni ollut jouluisin hyvin tärkeä paketti, jouluntuoja. 




Säästämisen aloittaminen ei ole helppoa jos on tottunut siihen, että tili tulee ja tili menee. Eivätkä kaikki edes katso asiaa tarpeelliseksi. Mutta jos kipinä on syttynyt, niin kuten  laihduttamisessa, niin säästämisessäkin kannattaa asettaa tavoitteet maltillisiksi, sellaisiksi että ne ovat saavutettavissa. Kauniisti toteutettu tilikirja inspiroivine ajatuksineen on oiva apulainen. Tämän helpommaksi ei säästäminen käy sen jälkeen, kun päätös on tehty. 

"Tuhannen mailin matkakin 
alkaa ensimmäisellä 
askeleella."

Kiitos Bazar!


❤:lla Johanna, ei penniä venyttäen vaan pennistä nauttien 

16 comments:

  1. Tosi ihana kirja ! Kiitos kun esittelit. Minulla on säästäminen harrastuksena ja elämäntapana ja just sillä ajatuksella että ensin rahaa säästetään ja sitten se käytetään / sijoitetaan hyvin. 😀 Kirjanpito on melkeinpä se ratkaisevin tekijä tässä. Sillä alkaa säästäminen sujua. Nyt säästämme rahaa kattoremonttia varten.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirja on kyllä ihan syötävän suloinen. Jo senkin vuoksi, kun kannet ovat hempeän pinkit. Ideanhan voi ottaa ja tehdä vaikka omat taulukot. Onnea kattoremonttiin! Minä olen myös oppinut, että rahat pitää olla hyppysissä jos jotain meinaa tehdä. Mä luulen, että en osaisi nauttia lomasta jos maksaisin sen jälkikäteen. Mieluummin sitten vaatimattomampi loma ja ilman tunnontuskia maksusta.

      Delete
  2. Kirja vaikuttaa hyvälle sisällöltään.Säästää aina kannattaa, niin voi toteuttaa haaveita.Meillä taitaa kaikki olla säästeliäitä, myös nuoriso.Kulutukseen Suomessa on havahduttu, että ostetaan harkiten.Hyvä niin.Miten teillä Jenkeissä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä kyllä on aika hervotonta kulutuksen suhteen. Itselle on aina ollut selvyys, että vaikka luottokortti onkin sitä voi vinguttaa vain sen verran kuin tilillä on rahaa.

      Esimerkiksi huonekaluja voi ostaa sellaisilla sopimuksilla, että ensin maksetaan muutama vuosi vain korkoja ja sitten aletaan lyhentää lainaa. Ilmankos ihmisillä on uudenkarheat mööpelit, kun maksuaikaa voi olla 10 vuotta.

      Ihmiset usein ottavat uuden luottokortin ja maksavat sillä edellisen luottokortin velat pois. Siis ottavat lisää luottoa. Tutkimusten mukaan iso osa amerikkalaisista on yhden tilipussin päässä konkurssista. Aika tavalla kädestä suuhun siis eletään. Eikä niinkään, vaan siemenperunatkin on pistelty jo poskeen.

      Delete
  3. Mielenkiintoisen kuuloinen kirja! Me eletään kädestä suuhun lähes joka kuukausi (minimaaliset tulot) ja tuntuu, että säästöön ei saada mitään. Meillä on kuitenkin sellainen pieni "sairaskassa" kotona, varmuudeksi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirja on kyllä kauniisti tehty. Tosi tarkan markan ihminen tietysti lainaa kirjan kirjastosta, kopioi idean ja säästää jo heti alkuunsa :)

      Pieni varakassa on hyvä olla olemassa. Olen yrittänyt lapsillekin opettaa, että pahan päivän varalle on syytä jemmailla vähän. Mutta on tässä ollut aikoja, kun olen tutkinut kaikki taskut ja käsilaukut tarkkaan, että löytyisikö jotain taskunpohjalta. Lasten uidessa kilpaa täytyi myydä sellaisia kultakoruja, joita en ole käyttänyt että sain kisauikkarit ostettua. Ne oli ihan älyttömän hintaisia ja yhdellä puvulla ei kovin monia kisoja voinut uida, kun kangas alkoi löystyä.

      Delete
  4. Kakeibo taitaa olla samanlainen liikeidea kuin konmaritus, keksitään pyörä uudestaan ja myydään se ihmisille kauniissa paketissa. :-) Säästäminen toki hyvä idea ja ne säästetyt rahat kannattaisi sijoittaa ja laittaa poikimaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kakeibo on vuodelta 1904 ja mietin, että tehtiinkö silloin länsimaissa naisille suunnattuja talouskirjoja tai taloudenpidon suunnittelu -oppaita. Mietin myös, että Konmari taisi avatu väylän myös tälle. Mä ihastuin ajatukseen, että säästäessä ei luovu mistään vaan laittaa rahan vain hyvään käyttöön. Oikein käyttökelpoinen idea :)

      Delete
  5. Hyvältä idealta vaikuttaa tuo kirja. Joskus olen vähän aikaa kirjannut ylös kaikki tulot ja menot, mutta sitten se on alkanut tuntua liian orjalliselta. Tammikuu on kyllä joka vuosi aika niukka kuukausi, eli siinä mielessä varmaan olisi järkevää aloittaa tuon kirjanpidon aloittaminen juurikin vasta vaikka maaliskuussa. Kirjoitanpa kirjan nimen muistiin, jos vaikka innostuisin sen ostamaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, jossain vaiheessa se on aina itseltänikin jäänyt. Ei vain viitsi. Toisaalta kun tovin on seurannut ja jos löytää petrattavaa, niin sittenhän prosessi on tehnyt tehtävänsä.

      Netistä löytyy varmasti myös printattavia idean pohjalta toimivia valmiita pohjia. Ei ne ole ihan niin ihania kuin tämä pinkki kirja, mutta siinähän on sitten jo ensimmäinen säästökohde.

      Delete
  6. Tosi hyödylliseltä kuulostava kirja.Jokunen vuosi sitten kirjasin vihkoon muutaman kuukauden menot, mutta siihen se jäi sitten. Mutta hyvä olisi kirjata että osaa paremmin kontrolloida rahan käyttöään. Viime vuosina olen yrittänyt ostaa vain sitä mitä todella tarvitsen,mutta joskus esim. ruokakaupoissa se unohtuu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ruokakauppa tuppaa minullakin olemaan sellainen paikka, jossa suunnitelmat menevät vähän sekaisin. Varsinkaan nälkäisenä ei pitäisi koskaan mennä ruokaostoksille, silloin tulee ostettua vähän kaikenlaista.

      Mä olen nyt seurannut omaa kulutuskäyttäytymistä kohta vuoden ja huomaan joitakin sudenkuoppia. Toisaalta esimerkiksi vuoden aikana en ole ostanut yhtä ainoaa kahvikupillista kuin Euroopan lomalla. Sielläkin mulla oli pikakahvia mukana, joten kovin moneen valmiskupilliseen ei tullut tuhlattua.

      Luvuissa on se hyvä puoli, että itselleen voi kaikkea uskotella mutta luvut kertovat sitten tosiasiat :)

      Delete
  7. Minulla on googlen sheets- tilasto-ohjelmaan tehty kirjanpito. Olen laatinut sen omien kulujen mukaan (esimerkiksi seuraan, miten paljon käytän rahaa erilaisiin liikuntaryhmiin). Merkitsen kaikki menot ohjelmaan, ja se kiltisti laskee yhteen ja ilmoittaa myös, kuinka paljon on tilistä jäljellä. Olen vuosikausia tehnyt näin ja aion jatkaa. Kiinnostavaa ja myös hyödyllistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä löysin vanhan taskukalenterin 40 vuoden takaa. Olin siihen kirjoittanut tunnollisesti jopa ostamani postimerkit, ihan kaikki. Kyllähän se aika tavalla auttaa, kun ei ole ihan musta tuntuu tiedon varassa. Varsinkin omaa kulutuskäyttäytymistä saattaa olla aika helppo kaunistella.

      Löysin netistä myös mallin tähän Kakeiboon, printattavat sivut.

      Delete
  8. Joskus on hyvä, että vakavat asiat kuin raha laitetaan erilaiseen ’pakettiin’ ja itsekin voisin harkita tuota kirjaa. Raha tuntuu aina olevan mielenkiintoinen kohde, yhdessä vaiheessa sitä on niukasti, yhdessä vaiheessa sitä kuluu ja sitten alkaa miettimään, miten se riittää loppuelämäksi. Jotenkin myös tuntuu, että osa nuorista on oppinut jo paremman kuluttamisen mallin. Itse aina huolehdin, onko lapsella rahaa, tuleeko maksettua laskut - mutta tuntuu, että lapsi on äitiään viisaampi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinhän siinä käy, munat on viisaampia kuin kanat :) Meillä olen huomannut, että lapset tarkkaan miettivät mitä tarvitsevat. Maahan on varsinainen runsaudensarvi, mutta esim. vaateostoksilla lapset ovat tosi maltillisia. Second hand -vaatteetkin kelpaavat ja itse etsivät alan kauppoja.

      Mua huolettaa eläkeikä. Meillä kai on jonkinlainen Social Security, mutta kun katson valtionhallinnon toimia niin en yhtään ihmetelle jos vaikka olevatkin eläkkeet katoavat. Mullehan ei kotiäitinä omaa eläkettä säästetty, vaikka sitä toivoinkin. Pienikin säästö olisi antanut turvallisemman olon. Ja kantapään kautta on opittu, että puheet yhteisestä eläkkeestä ovat puheita niin kauan, kun nimet eivät ole paperissa.

      Mutta joo. Pitäisi kai yrittää olla enemmän kuin ne taivaan linnut, jotka eivät kylvä eikä leikkaa :)

      Delete