Sunday, December 27, 2020

Joulun jälkeistä elämää

Viime päivät ovat olleet melkein pakkasen puolella ja yöt sitten tosi kylmiä, ainakin -4 C astetta. Minullehan se on sopinut, ei ole tarvinnut hötkyillä ulkoilun kanssa. 



Joulua vietimme perinteisin menoin. Jouluaamuna ilahduin erityisesti hoitolasten kuvasta, jossa pikkuiset napottivat sohvalla pyjamat päällä lahjakirjojensa kanssa. Ihan siksikin, kun meidän jälkikasvu olisi posottanut unia varmaan iltaan saakka. Kävin kolkuttelemassa oville, kun puolipäivä alkoi olla käsillä. Riisipuuron ja lahjojen availun jälkeen pikku tauko ja sitten uusin voimin jouluaterian laittoon. Vaikka olin tehnyt edellisinä päivinä monta asiaa etukäteen sain hääriä pari, kolme tuntia ennen kuin kaikki oli valmista. Onneksi lapset auttoivat juuston raastamisessa, kasvisten kuorimisessa, kattamisessa. Tytär otti tehtäväkseen juustojen esillepanon. Hän tekikin oivallista työtä. Etukäteen kyselin ruokatoiveita ja karjalanpiirakat mainittiin ihan ensin. Tänä vuonna tein vain kolmisenkymmentä, en vaan jaksanut enempää rypytellä. 


Aterian ja siivoilun jälkeen olinkin sitten niin poikki, että koikkelehdin nukkumaan. Joulusaunat jäi saunomatta, mutta uni maittoi. 

Felix löytää lahjansa piparkakkujen avulla. Kiinnitän niitä aina muutaman Felixin lahjapaketin nauhoihin. Videolla tyylinäyte paketin avaamisesta: 


Talo on nyt tulvillaan tuoksuja. Lapsi innostui hajuvesistä ja hajusteiden sekoittelusta ja joulupukki toi harjoittelusarjan, jolla voi testailla tuoksuja. Eilen ilmassa oli ainakin vaniljaa, myskiä, puisia ja metsäisiä aromeja. Tiivisteet ovat aika vahvoja ja pisarasta riittää iloa pitkäksi aikaa. 




Eilisen tapaninpäivän mä vain olla möllöttelin ihan hylkeenä.  Suurimman hämmästelyn joululahjoja avattaessa aiheuttivat mun hartaudella neulomat villasukat. Lapset olivat aivan äiminä, että oletko sä äiti ihan itse nämä tehnyt. Nyt pitää vielä neuloa yksi pari tyttärelle mukaan Novitan Marttaraidasta. Nuorimmainen kyseli, että osaisitko sä tehdä kuvoita. Ei kai muu auta kuin alkaa opetella. 

Jauhoton suklaa-limettikakku katosi parempiin suihin ja karjalanpiirakoista on jäljellä enää muutama. Tämä joulun jälkeinen aika ei ole laisinkaan hullumpaa, kun voi nauttia kylmästä säästä peiton alla hyvän kirjan kanssa :) 

❤:lla Johanna, joulusta osin jo toipuneena

Thursday, December 24, 2020

Hyvää joulua rakkaat blogiystävät

Ehtoisa emäntä on poltellut kynttilää vähän sieltä ja täältä ja hoitanut jouluvalmisteluja. On jouluyö, juhlayö ja valveilla on  puoliso. Huomenna, joulukuun 25. joulupukki saapuu ja syömme yhdessä juhla-aterian. 


Kaikki ei ole mennyt ihan ohjesääntöjen mukaan: rommikakku halkesi kahteen osaan, pituussuunnassa. eBay ostos meni ryhmään rahat-meni-ja-mitään-ei-tullut. Joku lahjakin on myöhässä postin vuoksi. Mutta mulla on lähellä rakkaimmat. Tänä iltana meidän talossa hääri neljä tonttua. Yksi jos toinen kyseli lahjapaperia, pakkaustarvikkeita ja kuusen alle ilmestyi pieniä huomionosoituksia. Vanhempi poika huokasi, että on tämä pakkaaminen rankkaa hommaa.  On hauskaa, miten joulu on puraissut jälkikasvua, haluavat muistaa perheenjäseniä. 

Toivon, että teillä kaikilla on hyvä ja lämmin joulu. Olen miettinyt omalta osaltani mikä tekee tunnelman: kun läheiset ja rakkaat ovat vierellä ja kaikilla hyvä tahto - rauha on maassa. Ensi yöksi on aikamoista myrskyä ja tuiverrusta luvassa, joten täytyy toivoa, että katto myös pysyy paikoillaan. 

Hyvää joulua. Kiitos, kun olet olemassa. Mulle tämä blogimaailma on tärkeä siksi, että saan pitää yhteyttä ihmisiin omalla kielelläni, sillä ainoalla jolla osaan ilmaista itseäni mahdollisimman hyvin.

❤:lla Johanna

Tuesday, December 22, 2020

Myrkyn lykkäystä

Posti takkuaa. Ja kun kaupoille ei viitse lähteä kiertelemään, niin on postin armoilla. Mulla oli muutama hikinen hetki yhden hoitolapsen joululahjan kanssa.  


Perheessä luetaan paljon ja halusin antaa kirjan. Olen selaillut opusta, jossa listataan sata kirjaa, jotka lapsen olisi hyvä lukea ennen kuin on aikaihmisen iässä. Kirjassa mainittiin Peppi Pitkätossu ja ajattelin, että siinäpä mukava lahja. Peppi ei ole ihan niin tunnettu täällä kuin Pohjoismaissa. Kirja saapui hyvissä ajoin ja ajattelin vielä vilkaista ja verestää muistoja. 

Toiseen sivuun sitten tyssäsi tämän lahjan antaminen. Peppi kertaa isänsä taustoja eikä isä ole enempää tai vähempää kuin kannibaalien kuningas ja tytärkin on siten kannibaaliprinsessa. Kuulin jo kysymykset sieluni korvin. Ms Johanna, mikä on kannibaali? Nooo, sellainen joka syö lihaa. Minkälaista lihaa? Ööööö, no lajitoveriensa. Mikä on lajitoveri Ms Johanna? Uusi kirja tilaukseen. Sitä sitten varroin kuin eilisiltaista Saturnuksen ja Jupiterin kohtaamista. Tulihan se aikanaan ja oli oikein soma pikkukirja tähdestä ja kuinka se tuikkii lasipurkissa. Ei kannibaaleja.  

Kirja jää nyt omaan kokoelmaani ja toivottavasti on joskus vielä pikkuisia, joille lukea valikoituja kohtia. Oma jälkikasvu tosin oli sitä mieltä, että turha kovin hartaasti ainakaan heidän toimestaan odotella lukuseuraa. 



Muutoin jouluvalmistelut jatkuvat hitaasti, mutta varmasti. Piparkakut on leivottu. Ne ovat oikeastaan suuritöisin urakka. Piparkakkutaikinaa kun ei saa suoraan kaupantädin pakastealtaasta. Mulla on äidin piparkakkuresepti, jonka yksityiskohdat ja salaisuudet kävimme läpi parinakin jouluna. Äidin piparkakut ovat todennäköisesti maistuvimpia koskaan, mutta omiini olen joltisenkin tyytyväinen. Äidin kanssa parhaiten kohtamisemme, kun puhuimme leivonnasta ja ruuanlaitosta. 

Viimeinenkin villasukka on valmis ja olen vähän etuajassa kuvittelemani aikataulun suhteen. Lahjoja ei ole kovin paljon paketoitaviksi, mutta olen päässyt jo alkuun. Jostain syystä jääkarhut puhuttelivat tänä vuonna. Onhan tämä ollut aika hyistä kyytiä. 




En vielä toivottele hyvää joulua. Me juhlimme vasta joulupäivänä, joten perjantaihin saakka on aikaa odottaa jouluisia ihmeitä. Piparkakkutähdet tuikkivat ja kaakaota olen särpinyt sekä vaahtokarkeilla että ilman. On ihanaa, kun lapset ovat kotona ja meillä on hupaisia hetkiä yhdessä. Tytär on laittanut meille muille ruokaa jo muutaman kerran ja ottanut tehtäväkseen syöttää pikkuveljeä, joka ei syö ellei ruoka ilmaannut suhteellisen helposti nenän alle. Tämä on varmaankin viimeinen joulu tässä talossa, tässä kodissa. Paljon on haikeutta. Sekin harmittaa, kun joulukoristeet sukkineen ja kuusen alusliinoineen (puhumattakaan mun ihmisenkokoisesta pähkinänsärkijästä) ovat jossain varastossa säilytyksessä. Mutta ehkä tarkoitus onkin, että kun vanhat asiat eivät ole saatavilla, niin jotain uutta tulee tilalle. 

Jotain ihanaa löytyi Piipen blogista Kylätiellä. Kysyin luvan ja lainasin kuvan Jyväskylän Sokoksen jouluikkunasta. Piipe on kuvannut Jyväskylän jouluvaloja. Mulle tuli juhlava ja jouluinen olo. Sokos oli joskus työpaikkani. 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa Sokoksen jouluikkunat sijoittuivat palkintosijoille kansainvälisissä kilpailuissa. Somistustiimi oli silloin vielä hyvänkokoinen ja muistan ainakin Lumikuningatar-aiheen. Ikkunat olivat ihan huikeita! Piipen kuvista päätelleen yritystä on edelleen. 


❤:lla Johanna

Saturday, December 19, 2020

Korvamato Feliz Navidad jo 50 vuoden ikään

Kuulin Feliz Navidad -laulun ensimmäisen kerran varmaan joskus 90-luvun puolivälin mailla. Se vain alkoi soida joka paikassa ja sen jälkeen siitä ei ole päässyt eroon. En ole kyllä kovin pontevasti halunnutkaan. Tykkään sävelmän yskinkertaisuudesta, hyväntuulisuudesta. On monta asiaa, joita en aikaisemmin José Felicianosta tiennyt. Hän on esimerkiksi ollut sokea syntymästään saakka.  


Mä kuvittelin, että Feliciano on meksikolainen. Hän on syntynyt Puerto Ricossa, mutta asunut USA:ssa 5-vanhasta. Vuonna 1969 hänen laulunsa "No Dogs Allowed" oli Top 10-hitti Alankomaissa. Se kertoo muusikon kokemuksista saada opaskoiransa mukaan esiintymään Lontooseen vuonna 1967. Ei muuten onnistunut, opaskoiran olisi pitänyt olla karanteenissa puoli vuotta. 
 
"Star-Spangled Banner" osoittautui kohtalokkaaksi. Felicianoa pyydettiin esittämään kansallishymni pesisottelussa Detroitissa lokakuussa 1968. Feliciano teki työtä käskettyä ja esitti persoonallisen latinalaiskaikuja kuiskailevan slowjazz version. Siitä nousi rieha ja meteli ja moni käänsi Felicianolle selkänsä. Hupaisaa tietysti on, että  artisti jos toinen nykyisin esittää "Star-Spangled Banner" tähän tyyliin ja menestys on taattu.   



"Feliz Navidad" syntyi vuonna 1970 ja siinä on kuuluvissa Felicianon lapsuuden joulut Puerto Ricossa. Se kuuluu 25:n myydyimmän joululaulun joukkoon. Sunnuntaina 20. joulukuuta Feliciano juhlistaa laulun 50 ensimmäistä vuotta 30 ystävänsä kanssa (mm. Jason Mraz, Gloria Gaynor, Lin-Manuel Miranda) livestreamatussa konsertissa. 

Tulen aina hyvälle tuulelle laulun kuullessani. Olin myyty, kun kuulin Felicianon versiot biiseistä "Light My Fire" ja "California Dreamin'"  vuodelta 1968. Ne ovat oikeastaan parempia kuin alkuperäiset. Harvemmin niin käy. 


Mulla alkoi joululoma ja vasta ensi vuonna työt jatkuvat. Kutimet kuumina yritän väkertää joululahjasukkia valmiiksi. Vakkariperheessä viimeisenä päivänä leivoimme 4 v. kanssa suomalaisia joulutorttuja ja niistä tulikin kauniita. Pikkuinen olisi syönyt useammankin maitolasillisen kanssa, mutta piti toppuutella. Tytär on nyt kotona ja mä olen onnellinen. Millä aikaa lapsista kasvoi niin pitkiä ja fiksuja? Lopuksi vielä "California Dreamin'". Mua ei haittaisi olla jossain siellä lasten synnyinseuduilla Tyynenmeren rantoja käyskentelemässä. Neljä vuotta Kaliforniassa menivät kuin siivillä ja tää biisi puhuttelee mua.



❤:lla Johanna, California dreaming

Wednesday, December 16, 2020

Hot chocolate ja "vitsikäs" joulupusero

Kaipauksella muistelen lapsuuden talviaamuja, kun isä herätti aamupalalle. Päivä alkoi kuumalla kaakaolla ja tuhdilla voileivällä. Kaakao tehtiin tietysti oikeasta kaakaojauheesta, kiehuvasta maidosta ja sokerista. Maku on ihan erilainen kuin valmiissa kaakaojauhesekoituksissa. Keittiössä oli jo mukavan lämmintä, tuli rätisi uunissa. 



Tänään olisi ollut kaakao tarpeen pitkin päivää. Satoi, tuuli, oli kylmä. Kylmyys oli juuri sitä, joka iskee luihin ja ytimiin eikä hellitä hyistä puristustaan. Työpäivä tuntui aika pitkältä, kun uloskaan ei juuri ollut asiaa. Nämä lapset ovat todella suloisia, läheisiä ja vanhempansa sydämellisiä. Silti oli vähän raskasta. Kun tietää, että vanhemmat ovat korvakuulolla ja pitää pitää eläväiset lapset hiljaisina kahdeksisen tuntia, niin joskus voimat ja mielikuvitus käyvät vähiin. Ulkoillessa on se hyvä puoli, että lapset voivat hyppiä, juosta, kiljua. Sitten jaksaa taas olla sisällä rauhallisemmin ja keskittyä tekemisiin. Mä vältän viimeiseen saakka ruutuaikaa ja yritän saada päivän kulumaan niin, että vanhemmat voivat istuttaa lapset telkkarin ääreen jos tarvetta ilmenee. Tänään kuunneltiin joululauluja parisenkymmentä minuuttia, jotta sain rauhassa vähän putsailla päivän aikana syntyneitä sotkuja. 

Osavaltiossamme alkoi viikko sitten perjantaina curfew, ulkonaliikkumiskielto. Iltakymmenen ja aamuviiden välillä ei saa matkata kuin ruokakauppaan, töihin tai kotiin, välttämättömiin menoihin. Uusia tapauksia tulee päivittäin viitisentuhatta ja tahti on kiihtymässä. Ensimmäiset rokotukset annettiin maanantaina joissakin sairaaloissa osalle henkilökuntaa. 

Isoimman lumiukon ilme oli tänään varmaan aika lähellä omaani. Brrrr...

Mun talvicollege- ja neulekokoelmista puuttuu "vitsikäs" vaate. Alla olisi muutama vaihtoehto. Tuo Mommy, Mom, Mom -college etenkin puhuttelee. Mä olisin aika varaskas jos saisin 25 centtiä jokaisesta kerrasta, kun äitiä on huudettu apuun. Nykyisin mä olen yhdelle pikkuasiakkaalle "nana" - helpompi sanoa kuin Ms. Johanna. Tänäänkin toiletin oven takaa alkoi kuulua "nana, nana" n. viisi sekuntia sen jälkeen, kun katosin näköpiiristä. Tuli mieleen ne ajat, kun omat lapset olivat pieniä enkä päässyt minnekään sekunniksikaan niin, ettei kutsu olisi käynyt takaisin. Silloin ruokakaupassa käynti oli huviretki. 


❤:lla Johanna, kylmissään ja takki vähän tyhjänä

Sunday, December 13, 2020

Lapsen ensimmäinen sana: google

Joululeivonnat on aloitettu! Ei meillä isosti leivota. Muistan aina, kun äidillä leivinuuni hohkasi kuumana päiväkaupalla joulua tai juhlia leivottaessa. Joskus naapurikin tuli karjalanpiirakkatalkoisiin ja niitä piirakoita  riitti. Äiti pisti sukset jalkaan ja kävi taittamassa katajanoksat leivinuunin luuttuamiseen. Siinä sitten jännitettiin pysyykö äiti pystyssä puukko kädessä ja ilman sauvoja. Kieltämättä äidin sitkeydessä oli jotain katajamaista. 

Mun alkoi tehdä ihan hillittömästi mieli lusikkaleipiä. Olen näitä leiponut reilusta kymmenenvanhasta ja välillä on ollut monia vuosia, että ei ole tullut tehtyä. Nyt tuli. Jotain merkillistä tapahtui voita keitellessä. Mä aloin miettiä, että onko Suomessa voi aina suolaista? Käytin nimittäin sekä suolaista ja suolatonta voita ja vaahto ei meinannut millään hävitä voin pinnalta, vaikka väri tummeni. Maku on kyllä ok ja lusikkaleivät paranevat säilytyksessä. 




Otsikkoon. Törmäsin pikkuihmiseen, jonka ensimmäisiä sanoja on "google". Olin pudota pyrstölleni, kun pikkuinen nappasi kädestä kiinni ja johdatteli googlen viereen. Monissa kodeissa puheentunnistava järjestelmä toimii, kun pyytää Alexaa hakemaan tietoa tai soittamaan musiikkia, mutta tässä taloudessa pitää aloittaa "Hi, Google". Ja kun sana ei ihan omasta suusta tullut toivotulla tavalla, niin sitten haettiin aikuinen apuun ja tömisteltiin jalkoja. Dinosaurs marching oli toivottu biisi. Ja minä kun pidin maailman suurimpana ihmeenä avokelamankkaa, jolle saattoi äänittää puhetta... 


Etsin joskus aikoinani maahan muutaessa sopivaa lusikkaa pikkuleipien tekemiseen. Se löytyi sattumoisin vauvanhoitolaukusta keväällä 2003. Kävimme lähi kreikkalaisessa ravintolasssa ruokailemassa San Diegossa ja jossain välissä oli nähtävästi tytär (silloin 3 v.) sujauttanut lusikan hoitolaukkuun. Jalo ajatus oli palauttaa lusikka takaisin ravintolaan, mutta niin se vain tuli muuttotavaroiden mukana Pohjois-Carolinaan. Ja mikä jottei. Kelpo lusikka, jolla tulee oikean malliset pikkuleivät (silloin kun jaksaa oikein keskittyä). Iän myötä olen tullut siihen tulokseen, että sisältö on tärkeämpi kuin muoto. Myös pikkuleivissä. 

❤:lla Johanna, anastettuun lusikkaan ryhtyneenä

Friday, December 11, 2020

Jouluhaaste, mietteitä joulunajasta: piparia vai torttua?

Löysin Outi's Life -blogista jouluhaasteen, jossa voi pohtia joulunviettoaan perinteiseen kumman kaa -tyyliin. Tämä on oikeasti aika paha rasti kaksoselle (siis horoskooppi), sillä varsin moneen asiaan sopeutuvana yksilönä on joskus vaikea vetää rajaa. Mutta mä yritän. 




1. Söisitkö mieluummin kilon pipareita vai kilon joulutorttuja?

Tykkään enemmän pipareista ja niitä söisin itse. Perhe taas tykkää joulutortuista ja heille niitä leivonkin sekä jouluna että muulloin. Joulutortut ovat olleet sellaista tarjottavaa, josta paljasjalkaiset amerikkalaisetkin tykkäävät. 

2. Katsoisitko mieluummin Holidayn vai Rakkautta vain joka sunnuntai jouluun asti?

Rakkautta vain. Colin Firth ja Bill Nighy, tarvitseeko mun enempää sanoa. Siinä kaksi erinomaista näyttelijää makuuni. 




3. Söisitkö jouluna pelkkää kalaa vai kinkkua?

Nykyisin kalaa. Aikaisemmin kinkku olisi ollut suosikki ja nimenomaan suomalainen kinkku.  Mulle kävi niin hassusti kuluneen vuoden aikana, että liha ei enää maistu, ei punainen eikä valkoinen. Maitotuotteita ja kananmunia syön edelleen, mutta lihaa ei tee mieli. 





4. Viettäisitkö joulua mieluummin kotona lumisateessa vai ulkomailla rannalla?

Lumisateessa! Olen viettänyt enemmän ja vähemmän lämpöisiä jouluja nyt 22 kertaa ja lumisade ja viileä sää olisivat paikallaan. 

5. Luopuisitko mieluummin glögistä vai pipareista?

Jos lopuksi elämää pitäisi luopua, niin ehkä glögistä. Ei, kun pipareista. Ei, glögistä... Mikä kysymys tää on?

6. Laittaisitko soittoääneksi mieluummin ”Kulkuset” vai Cascadan dance-version Last Christmasista?

Last Christmas. Kulkuset on ihan jees-biisi, kunhan sitä ei tarvitse kuunnella. 





7. Paketoisitko mieluummin 100 lahjapakettia tonttujen kanssa vai lastaisit 100 pakettia joulupukin rekeen yksin?

Kuinkahan paljon tontut siinä häärisivät? Jos mä saisin pakata itse, niin ottaisin urakan. Tietysti sillä ehdolla, että aikaa olisi riittävästi. Olin kaupassa opiskelija-aikoina töissä ja silloin vielä myyjät paketoivat joululahjat. Muistan yhdenkin kerran, kun nainen tuskastuneena kysyi, että eikö sitä pakettia saisi nopeammin tehtyä. Yritin selittää, että jos kamalasti kiiruhdan, niin ei ehkä tule nätti paketti. Ei mulla siihen pakkaamiseen hirveästi aikaa mennyt, oli jo rutiinia ja kalsaripaketin pyöräytin alta aikayksikön, mutta kiire oli. Ja toisen kerran taas mummeli kysyi, että löytyisikö jotain vanhempaa myyjää paketoimaan... 

8. Haluaisitko mieluummin samanlaiset hiukset ja parran kuin pukilla vaan kokonaan kalju?

Pukin parta ja hiukset. Mulla on aika ruma arpi päänahassa. Alle kouluikäisenä hypin nojatuolissa äidin sukkapuikot käsissä ja sairaalareissuhan siitä tuli. Vieläkin muistan leikkaussalin valot. 




9. Kiertäisitkö mieluummin viisi tuntia laulamassa joululauluja ovelta ovelle, vai laulaisitko yhden videolla, jonka julkaisisit Facebookissa kaikille kavereille?

Kiertäisin. Kiertäisin vielä mahdollisimman harvaanasutussa kylässä tai jossain, missä on vain talviteloilla olevia kesämökkejä. Jälkipolville ei tarvitse jäädä laulunäytteitä.

10. Menisitkö mieluummin pulkkamäkeen vai luistelemaan?

Koska luistelemaan pääsen suhteellisen helposti, niin valitsen pulkkamäen. 

11. Ostaisitko joululahjoja mieluummin netistä vai joulumarkkinoilta?

Joulumarkkinoilta. Mä kyllä olen ostanut viime vuosina ilman pandemiaakin ostokseni pääosin netistä. Meillä ei ole sellaisia joulumarkkinoita kuin esimerkiksi Suomessa ja siksi haluaisin ehdottomasti joulumarkkinoille. 

12. Söisitkö mieluummin porkkanaraastetta vai rasian lanttulaatikkoa?

Lanttulaatikkoa, kiitos. Mä kaipaan suomalaista kaupan lanttulaatikkoa. Olen värkännyt itse lantuista (rutabaga) laatikkoa, mutta ei se samalta maistu kuin Saarioisten. Äidin tekemä oli kyllä parasta ikinä.





13. Koristelisitko pihan mieluummin jenkkityyliin jouluvaloilla näyttäväksi vai pitäisitkö joulukuusta lokakuun alusta jouluun asti sisällä esillä?

Joulukuusen kantaisin sisälle ja koristelisin. Itseasiassa jenkkityyliä on sekin, että joulukuusi on reilun kuukauden ennen joulua esillä täydessä tällingissä. 

14. Olisitko mieluummin Grinch vai Petteri Punakuono?

Petteri Punakuono. "Haukkuivat toiset illoin, tiilikatoksi pilkaten..." Mulla on punaiset (nyt harmaantuvat) hiukset  ja pisamia ja kyllä mua haukuttiin ja kiusattiin niistä, joten Petteriin on helppo samaistua. 

15. Olisitko mieluummin suomalainen joulupukki joka antaa lahjat suoraan ihmisille vai amerikkalainen joulupukki, joka tulee savupiipusta yöllä salaa?

Tykkään molemmista. Äitinä arvostan sitä, että joulupukki käy yöllä ja vasta jouluaamuna on lahjojen avaamisen aika. Nykyisin saan nukkua pitkään ja yksi päivä ei ole niin täynnä ohjelmaa. Toisaalta olisi kiva olla vaikkapa lapsenlapsille (ei ole lapsenlapsia vielä) joulupukkina. 


16. Joisitko mieluummin glögiä vai kuumaa joulusiideriä?

Mä tykkään molemmista. Olen hörppinyt jo mukitolkulla lämmintä siideriä. Ehkä jouluna glögiä ja muina aikoina siideriä (siis kuin omppumehua, alkoholitonta).




17. Söisitkö mieluummin talon kokoisen piparkakkutalon vai asuisit siellä?

Asuisin. Kunhan vaan ei olisi se piparkakkutalo, johon Hannu ja Kerttu eksyivät. 

18. Jonottaisitko mieluummin viisi tuntia joulupaketointipisteelle vai viettäisitkö tunnin ostoskeskuksessa joulupukin kainalossa hänen kanssaan jutellen?

Mä olen huono jonottaja, joten ilman muuta juttelisin joulupukin kanssa. Tykkään muutenkin jutella ventovieraiden kanssa. 




19. Jättäisitkö mieluummin puolisosi ilman lahjoja vai olisitko itse ilman lahjoja?

Musta on ihana antaa lahjoja! Joulumieli tulee siitä, kun näen toisten ilon. Lapset alkoivat jossain vaiheessa laittaa merkille kuinka monta lahjaa kukin sai ja olivat pahoillaan jos kaikilla ei ollut suunnilleen yhtä paljon pakettaja. Siksi tänäkin vuonna tilasin itselleni mieluisan mukin ja käärin lahjan itselleni :)

Nyt en tiedä mistä haaste on saanut alkunsa, mutta saa ottaa mukaan. Musta on kiva lukea toisten mieltymyksistä ja joulunviettotavoista. Keksin vielä bonuskysymyksen: 

20. Joulusauna vai joulupalju?

Joulusauna, ehdottomasti! Ja vielä mieluiten vihtoen. 

❤:lla Johanna

Wednesday, December 9, 2020

Jouluisia taloja

Nyt on passeli aika vuodesta kävellä naapurustossa ja ottaa kuvia. Iltaisin valot varmaan loistavat kuuhun saakka. Harmi, kun mun kameralla (siis kännykällä) eivät otokset näytä mahdottoman hyviltä ilta-aikaan. Olen jo muutaman talon ikuistanut ja yritän etsiä vielä mestariteoksia tänne blogiin. 


Jääkarhulla ratsastava joulupukki ei jää huomaamatta, mutta sitten katse kyllä kiinnittyy ikkunasta alas luisuvaan poro-parkaan. Ei ole helppoa poroilla jouluisin: ensin lennetään Pohjoisnavalta tänne saakka lahjareki ja Joulupukki kuormana ja sitten vielä pitää katsoa, että laskeutuminen sujuisi hallitusti. 

Kahden seuraavan kuvan talo innosti ajattelemaan joulun värejä eri tavalla: miksi punaisen tilalla ei voisi olla vahvana hehkuva pinkki? Talon seinät ovat vihreät ja pinkki istuu kyllä kuin nenä päähän. 


Esittelin syyskuussa yhden seutukunnan nähtävyyden, Halloweeniksi koristellun lohikäärmetalon. Nyt taloa koristavat jouluiset lohikäärmeet ja valoja on runsaasti. Tässäkin talossa ovat poro-parat hätää kärsimässä. 



Viime vuosina ovat yleistyneet alalkuvien valopallot. Nämä ovat yksinkertaisen kauniita ja jo muutamalla pallolla saa aikaiseksi tarunhohtoisia tunnelmia. Eihän tästä puutu kuin lumi. 

Asukasyhdistys on laittanut yhteen puistikkoon omat valonsa. Arvostan kyllä sitä, että valot ja koristeet saavat olla rauhassa, vaikka ne julkisilla paikoilla ovatkin. Ei rikota tai vohkita. 



Lapsiperheet erottaa yleensä runsaista ja mielikuvituksellisista koristeista pihamaalla. Alakuvien pihassa oli niin paljon kaikenlaista meneillään, että ei oikein tiennyt mihin silmänsä laittaa. Veikkaan, että yksi jos toinen auto talon eteen iltahämärissä pysähtyy ja ihailee toteutusta. 




Yritän löytää lisää kuvauksellisia kohteita. Meidän koti on aika vaatimattomasti somistettu amerikkalaisen mittapuun mukaan. Joulukuusen osaan jo nykyisin tunkea aika täyteen ornamentteja, mutta muistan kyllä kuinka ensimmäisinä vuosina naapuri vähän hämillään katseli meidän suomalaisittain koristeltua kuusta. Kai siitä syntyi tunnelma, että eikö näillä ihmispoloilla ole edes joulukuusen koristeita? Alla vielä esimerkkinäyte vuoden takaa oikeaoppisesti rakennetuista kuusipuista. 


❤:lla Johanna