Friday, November 1, 2019

Ruskaretki Helsinkiin

Tekisi mieli aloittaa, että jokavuotinen syysretkeni Suomeen. Vielä ei ihan voi, sillä tämä oli järjestyksessä vasta toinen retki, mutta sitäkin odotetumpi ja tärkeämpi harvinaislaatuisuutensa vuoksi. Saavuin maanantaina ja läksin perjantaina aamulla anivarhain, vähän jo ikävä iholla. 

Sarjassamme sekalaisia havaintoja. Lentokenttä on pistetty uuteen uskoon ja harhailen löytääkseni Finnairin bussin. Huokaisen helpotuksesta, kun bussi on vielä pysäkillä ja sanon kuljettajalle, että yleensä mun tuurilla kulkupelit häipyvät nenän edestä. Kuljettaja toteaa varsin lakonisesti, että pitäisi lukea niitä aikatauluja. Jep jep, kun on tottunut itse kuljettamaan itsensä joka paikkaan, niin aikataulujen lukutaito katoaa. 

Finnairin bussissa on mukava körötellä Helsingin keskustaan. Ehdottomasti plussaa on ilmainen WiFi. Seuraan bussin näytöllä pyöriviä englanninkielisiä uutisia: henkirikosten määrä on kasvussa, uusinta uutta viimeisimmästä kouluhyökkäyksestä, itsemurhatilastoja. Mietin, että tätäkö turistien halutaan Suomesta ensimmäisenä tietävän. Keskityn maisemiin.



Asustelen hotelli Arthurissa, ihan ok paikka. Kaikkea on mitä tarvitaan, jopa tilaussaunankin saisi 10 eurolla itselleen tunniksi. Henkilökunta on ystävällistä ja auttavat mun hölmöjen kysymysten kanssa. Ainoa mihin toivoisin vähän vaihtelua on aamupala, joka alkaa jo neljäntenä aamuna maistua puulta. Toisaalta saan lähtöaamuna eväspussin mukaani, sen sisältöä on kiva mutustella lentoa odotellessa. Aamiaisella katselen viereisen koulun pihamaata ja oppilaita. Ei voi kuin todeta, että ovat suomalaiset lapset trendikkäitä jo nuoresta alkaen: musta ja tummanharmaa näyttävät olevan päävärit pukeutumisessa. Tummansininen olisi kai jo liian riehakas. Pari kirkkaamman väristä reppua vilahtaa, yksi punainen takki ja jokunen värikäs pipo. Joutuukohan silmätikuksi ja kiusatuksi jos pistää päälleen muuta kuin mustaa ja tummanharmaata? Onko kaupoissa edes värikkäitä vaatteita tarjolla?

Olen lukenut Oodi-kirjastosta monia uutisia. Mustahan piti jossain vaiheessa tulla kirjastontäti (tämä haave oli jossain siellä merikapteenin, arkeologin, agrologin, psykologin, äidinkielen opettajan, juristin, toimittajan, matkaoppaan jne. välimaastossa). Ja voi hyvä jysäys! Mä en ole nähnyt koskaan oikein mitään yhtä upeaa. Kaikki harrastusmahdollisuudet, hillittömän suuret printtikoneet, tila istuskella... Kun itse olin nuori kirjastossa ei saanut vetelehtiä, piti olla hiiren hiljaa ja näyttää jotenkin toimeliaalta. 



Tapaan paljon ystävällisiä ihmisiä. Mm. Marimekon myymälässä tapaan maailman avuliaimman ihmisen :) Hän ihan tosissaan yrittää ratkaista mun ongelmat. Stockmannilla opin, että passia vilauttamalla saa turistialennuksen -10%. Otan sen ilomielin vastaan ja tulen muistutetuksi myös tax free-ostoksista. Olen viime vuosina unohtanut koko jutun. En unohda enää, sillä varsinkin Suomessa alvit ovat niin korkeat, että ne tuntuvat ostosten loppuhinnoissa.

Päätän kokeilla metroilua ja matkustaa Herttoniemeen Marimekon Outletille. Karttaa ei tarvita, sillä seuraan vain naisletkaa, joka Marimekon kassit olalla heiluen vaeltaa kuin salainen armeija kohti tapaamispaikkaa. Sattuu kaiken lisäksi päivä, jolloin ystävämyynti alkaa. Big mistake. Kierrän kaupan kahteen kertaan ympäriinsä älyttömässä tungoksessa ja totean, että tyttärelle en uskalla ostaa mekkoa, kun en ole mitoituksesta varma ja kaiken muun saan Stockmannilta -10% alennuksella ja tax freenä ilman kilometrin mittaista jonoa kassalle. I rest my case. 

Kotimatkalla metrossa performancesta pitää huolen ehkä ikäiseni nainen, joka jo ennen puoltapäivää on hyvin liikuttuneessa tilassa. Vastapäätä istuu englantia puhuva mies, joka aina naisen kallistuessa uhkaavasti kohti lattiaa tökkää vähän kanssamatkustajan otsaa, hey come on, try a little bit. Kun mies jää kyydistä ryhtyy paimennustyöhön pieni ja pippurinen mummo. Kyllä ihmiset vielä huolehtivat toisistaan. 


Maalaistytölle on aikanaan ollut elämys käydä Kluuvikadun Fazerilla. Kahvilassa on edelleenkin sitä samaa tunnelmaa kuin silloin joskus 40 vuotta sitten. Toinen toistaan kauniimmat herkut houkuttelevat vitriinissä, mutta voisilmäpulla vetää pisimmän korren. Ja katkarapuleipä, jolla jaksaa rampata kaupungin katuja yhden iltapäivän ja illan. Yksi asia on kuitenkin muuttunut: kahvia saa käydä hakemassa lisää niin paljon kuin kahvihammas vetää. Toisekseen Fazerin hinnat eivät enää tunnu kaupungin kalleimmilta kuten joskus aikoinaan. 



Edellisen postauksen lopussa kerroin, että toiveeni olisi päästä näkemään Ellen Thesleffin töitä luonnossa. Ja mä pääsen! HAM:ssä on myös Mieliala - Helsinki 1939-1943 näyttely, joten lyön kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Mielialan kuljen aika nopeasti läpi, valokuvat ja maalaukset ovat mielenkiintoisia, mutta mä en taideummikkona oikein osaa vetää johtopäätöksiä mielialasta suuntaan tai toiseen. 






Thesleffin töistä odotan eniten Thyra Elisabethin näkemistä. Onhan se kaunis luonnossakin. Kuitenkin Chopinin valssi on se, joka saa mielen liikahtelemaan. Jopa siinä määrin, että nuori mustiin pukeutunut punahuulinen nainen näyttää tuijottavan enemmän kyynelehtivää minua kuin taideteosta. Painetuista kuvista ei tule esille liikkeen kauneus samalla tavoin kuin itse maalauksessa. Se on hyvin koskettavaa. Samoin Tytöt niityllä taulun vahvat värit saavat melkein hihkumaan. Siinä on juuri se vihreä, jota olen etsinyt päälle puettavaksi ja violetti, joka hehkuu yhdessä oranssin kanssa. 


Torstaina kirjamessujen ensimmäisenä päivänä suunnistan Messukeskukseen. Olen taas polleaa tyttöä, kun osaan sporalla painella. Tapahtumahan on vastoin yleistä oletusta bibliofiilin pahin painajainen, mielipahan alku ja juuri. Osastoja on liikaa, kirjoja lukemattomia, mielenkiintoisia haastatteluja ja aikaa liian vähän. Vähän kuin yrittäisi löytää silkkipuseron tavaratalosta, joka on päättänyt laittaa tuotteet esille valmistajien mukaan, ei tuoteryhmittäin. Olisi aika ihanaa, jos messuilla olisikin vaikka kirjastosta tuttu jaottelu kirjoille ja kaikki saman aihealueen kirjat löytyisivät yhdestä paikkaa. Mutta en valita, saan kyllä taas niin paljon enemmän kuin osaan edes odottaa, mm. Rudolf Koivun kuvittamia postikortteja. 

On harmillista, kun haastattelut menevät päällekkäin. Pitää priorisoida. Haluan kuunnella Raakel Lignellin ajatuksia ja onkin ilo seurata Baba Lybeckin ja Lignellin verbaalista ilottelua. Lybeck kysyy juuri ne kysymykset, jotka itsekin haluan kirjan Älä sano että rakastat kirjoittajalta kysyä. Että miten perhe ja läheiset tämän ottivat ja miksi jäit huonoon (lue: tappavaan) suhteeseen? 

Käväisen hyvin nopeasti Ruoka ja viini -messuilla, mutta koska tarkoitus on vielä tehdä ostoksia ennen yöpuulle käyntiä jää messukokemus lyhyeksi. En halua ryhtyä viinin maisteluun, joka näyttää olevan messujen päätarjonta. Sitävastoin maistaisin mielelläni erilaisia hilloja, juustoja, marjoja, makkaroita... Niitä ei vaan osu tielleni. 



Juhlista on parasta poistua, kun ilo on ylimmillään. Paitsi jos sattuu olemaan emäntä. Niin varmasti myös matkakohteesta. Siis jos ei ole emäntä. Lähtiessä oli jo haikea olo, monta paikkaa olisi pitänyt koluta, monta asiaa tehdä. Sitten seuraavalla kerralla. Parasta olisi, kun voisi viettää kiireettömän loman ja olla välillä päiviä niinkin, että mitään ei ole ennakolta suunniteltu. Muutama viikko Suomessa olisi paikallaan. Ja ettei tarvitsisi raahata tuliaisia matkalaukussa mukanaan. Aamun varhaisina tunteina siinä check-in automaattien vieressä punnitsen matkalaukun ja herätän varmasti hilpeyttä, kun alan järjestellä paria ylimääräistä kiloa käsimatkatavaroihin. Olen tehnyt ihan aloittelijan virheen: pakannut kaikki raskaamman puoleiset vaatteet salmiakin ja suklaan & ruisleivän kanssa isoon matkalaukkuun. Pari neuletta ja yhden kirjan poistamalla painokin putoaa pari kiloa.

Ja mitä mä Suomesta haluan: muutaman korun ja kirjan lisäksi keltaiset Hait. Eikä se Jopokaan pahitteeksi olisi. Tytön voi ottaa pois Suomesta, mutta ei Suomea tytöstä. Vai miten se meni.

❤:lla Johanna

18 comments:

  1. Olipa kiva kuulla, mitä poimintoja teit ajankäytön ja näkemisen suhteen :) Ja tuo näyttely oli just samaan aikaan, vai luitko kirjan tarkoituksella silloin aiemmin?
    Oodista olet nähny jo enemmän kuin minä, joka olen nähny vain ulkopuolen :)
    Aika rasittavaa, jos on joku ryysispäivä jossain kaupassa. Ei siinä viitsi enää katella mitään, saati sitten jonottaa kassalle.
    Jään miettimään, mitkä olisi omia poimintoja Suomesta, jos asuisin muualla ja tulisin käymään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kun aloitin kirjan oli hyvin epävarmaa pääsenkö Helsinkiin. Matkat varmistuivat aika viime hetkillä. Mä luin kirjaa kuin olisin rakentanut Iisakin kirkkoa, useamman viikon. Kaikki meni sitten kuitenkin nappiin ja pääsin vielä kirjamessuillekin.

      Mä olin Oodissa ihan päästäni pyörällä. On vaikea käsittää mitä kaikkea sinne on mahdutettu.Oikeastaan näytti melkein siltä, että lainattavat kirjat ovat sivuroolissa.

      En voinut uskoa niitä Marimekon Outletin jonoja. Jos en olisi omin silmin nähnyt, niin en olisi uskonut. Mulla ei oikein nykyään enää ole malttia jonottaa minkäänlaisessa jonossa ja netistä melkein teen ostoksetkin. Viimeksi olen vuosi sitten jonottanut numerolapun kanssa, silloinkin Suomessa kaupassa ja pankissa. Täällä ei juuri numerolappuja käytetä.

      Delete
  2. Paljonhan sinä ehdt nähdä ja kokea Helsingin reissullasi. Ja samaa mieltä: Oodi on häikäisevän upea laitos! En yhtään ihmettele, että pääkaupunkilaiset ovat ottaneet sen olohuoneekseen. Itsekin olisin Oodin suurkuluttaja, mikäli asuisin Helsingissä.
    Lumiset terveiset Keski-Suomesta ja hyvää Pyhäinpäivää Sinulle, kynttiläntuikkeista marraskuuta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kerroin lapsille Oodista ja tytär alkoi jo miettiä, että miten hän nyt Helsinkiin pääsisi ihmettä katsomaan. Olin kyllä hyvin vaikuttunut. Ja Oodista katsellessa ymmärtää, kuinka kaikki on keskittynyt siihen ihan muutaman korttelin sisälle Finlandia-taloineen, Eduskuntineen, Musiikkitaloineen. En ole ihan aikaisemmin ymmärtänyt.

      Jyväskylässä jäi nyt käymättä. Toisella kertaa sitten. Olisi ollut ihan aiheellista käydä vaikka etukäteen sytyttämässä kynttilät haudoilla. Hyvää marraskuuta Piipe!

      Delete
  3. Jokohan nyt sinun kirjoitusten innostamana lähtisin käymään HAMissa taideterapiassa :)

    Kiva kuulla, miten olet nauttinut ruskaretkestäsi. Toivotaan siitä pitkää perinnettä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkin toivon, että perinne jatkuisi ainakin niin kauan kun tossu nousee toisen eteen. Mietin myös hiilijalanjälkeä, eihän tällainen lentele nyt hyvä juttu ole ollenkaan. Yritin löytää matkan niin, että lentäisin USA-Suomi-Skotlanti-USA. Kyllähän niitä löytyi, mutta matka olisi maksanut yli 1000 dollaria enemmän kuin se, että lennän Skotlantiin ja teen sieltä ruskaretken Suomeen.

      Tämä oli ensimmäinen vierailuni HAM:ssä ja siellä oli myös joitakin Janssonin töitä. Museo on sopivan pieni, ei mene koko päivää kierrellessä.

      Delete
  4. Ihanassa Helsingissä olet ehtinyt nähdä yhtä ja toista. Raitiovaunulla ajelimme mekin kuin pääkaupunkilaiset konsanaan kun kesällä siellä kävimme. Oodikin tuli pikaisesti katsastettua, mutta en osaa sanoa tykkäsinkö sitten kuitenkaan siitä. Ehkä mulla oli liian suuret ennekko-odotukset tai sitten kiertelimme paikan liian pikaisesti. Raakel Lignellin kirjan luin sinun postauksesi innoittamana ja kirjoitin siitä hiukan yhdessä postauksessanikin ja taisinpa siinä samassa laittaa linkin sinun blogiisikin.
    Mukavaa kotimatkaa sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musta on ihanaa, kun osaan liikkua edes vähän julkkareilla Helsingissä. Tosin en sitten ihan kaikkea osaa, että pitääkö pirittää kelloa, missä seisotaan, miten lippu leimataan... Mutta yritys hyvä kymmenen. Meillä täällähän ei juurikaan julkistaliikennettä ole, joten kaikki oppi tulee pohjoisesta toisesta kotimaasta.

      Toivottavasti tykkäsit Lignellistä. Oli se aika hurja. Ja auttaa ymmärtämään heitä, jotka ovat ja ehkä myös jäävät väkivaltaiseen suhteeseen. Kiitos linkityksestä!

      Oodi oli itselleni aika huippu. Meidän uudetkin kirjastot ovat tämän rinnalla vain pieniä rakennuksia, joissa on kirjoja ja kirjastontätejä. Kun mietin, niin en ole tainnut yhteenkään miestyöskentelijään törmätä meidän kirjastoissa. Satutädit ovat kyllä omaa luokkaansa. Oodi voisi pyytää vierailevia tähtiä täältä meiltä kielikylpyjä antamaan.

      Kiitos. Pääsin kotiin, vaikka koville se otti. Miksi ihmisen pitää raahata enimmäkseen syötäviä yli valtameren. Suurin syy kai ovat makutottumukset ja välillä vain tekee mieli jotain kotoisaa.

      Delete
  5. Mukavaa että pääsit taas Helsinkiin, ja viime vuonnahan me siellä tapasimmekin:) Mielenkiintoisissa paikoissa kävit; hieman harmitti etten päässyt kirjamessuille ja sen yhteydessä oleville messuille.Eikö viinien lisäksi ollut kojuja juustoilla ym ym? Veljellänihän on aina messuilla monta kojua täynnä italialaisia herkkuja.
    Oodi on kyllä aivan ihana, kun kävin siellä mietin että olisin melkein valmis muuttamaan takaisin pelkästään Oodin vuoksi;D
    Ja Fazerin kahvila on minulle täynnä muistoja, sillä pikkutyttönä se oli paikka jonne ukki vei aina melkein samanikäisen serkkuni ja minut kaakaolle ja leivokselle:) Mukavaa marraskuuta sinulle Johanna, itse lennän parin viikon päästä Helsinkiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla kävi mielessä, että noinkohan matkaisit nyt syksyllä taas Helsinkiin. Missattiin parilla viikolla. Olen muistellut tapaamistamme lämpimästi monen monta kertaa.

      Mä varmaan vain näin ne viinipullot siellä messuilla. Olisi siellä varmasti ollut muutakin, mutta tuntui että kun jonnekin silmänsä asetti niin siellä oli viinipulloja.

      Oodi on kyllä ihana. Mä rakastuin ja tykästyin ja enkä panisi pahakseni, vaikka sieltä kävisin päivä toisensa jälkeen lainaamassa kirjoja.

      Ihanat muistot sinulla. Itse olen ollut jo hyvän matkaa teinari, kun pääsin Fazerille ja silloin se oli vähän pelottava ja turhankin pramea. Tuskin uskalsin tilausta antaa.

      Kotiin on päästy ja olo oli levännyt ja pirteä lähes 24 h. Sitten tämä arkipäivä taas alkoi läiskiä vasten kasvoja ja nyt olen rätti. Googlailin jo seuraavaa mahdollista matkaa. Olosuhteet ovat kotona tällä erää poikkeukselliset, myös poikkeuksellisen stressaavat. Ehkä joskus vielä voi lomailla niin, että kotonakaan ei odota täysi työleiri.

      Hyvää matkaa Sinulle! olisi ollut kiva taas treffata.

      Delete
    2. Kiitos Johanna:) Harmi tosiaankin että ei oltu nyt samaan aikaan; olisin halunnut tulla aikaisemmin mutta ystäväni,jonka luona yleensä olen, oli varattu kun hänellä oli juuri silloin yövieraita niin piti siirtää matkaa. Finnair pahus korotti ihan kamalasti lentojensa hintaa; luultavasti koska Norwegian ei nyt talvella eikä keväällä lennä täältä suoraan Helsinkiin kuten viime vuonna. Finnairin liput maksavat nyt lähes kaksinkertaisesti viime vuoteen verrattuna, ihan törkeää! Löysin sitten paljon edullisemman lennon,mutta Istanbulin kautta eli pitkästä aikaa piti ottaa jatkolento.Oikein hyvää marraskuuta sinulle.

      Delete
    3. Olisi ollut tosi kiva taas treffata! Katselin silloin ennen lähtöä postauksiasi ja mietiskelin, että oletko reissuun valmistautumassa.

      Kyllä kilpailu on meille kuluttajille eduksi lentoliikenteessä, ei siitä mihinkään pääse. Mä törmäsin nyt matkallani sellaiseen mysteeriin, että vaikka lennot olivat periaatteessa samoilta toimijoilta, niin matkalaukku lenteli eri hinnoilla. Täältä Skotlantiin se maksoi 60 dollaria. British Airways laittoi 21 kilon laukkuun tagin "HEAVY", AA ei laittanut mitään 23 kilon laukkuun. Vaikea on ymmärtää lentoyhtiöiden sielun elämää.

      Hyvää Suomen lomaa! Mitenkäs Bambi? Missä hän majailee sen aikaa?

      Delete
  6. Täytyy tunnustaa, että en tiennyt Ellen Thesleffistä mitään ennen kirjoitustasi, nyt Ellen tuli myös vastaan Hesarissa. Ja yht’äkkiä tuntuu, että on pakko nähdä nuo omakuvat. Toivottavasti pääsen Suomeen ennen kuin näyttely loppuu. Oma tilanteeni on erilainen, mutta samalla tavoin kaipaan Suomen reissua, kuin voisi vain ajelehtia tilanteesta toiseen, ilman että aina olisi aikataulu painamassa. Istuisin varmaan Akateemisessa haistelemassa kirjoja ja juomassa enemmän kahvia kuin on ylipäätään terveellistä. Kiva, että matkasi oli onnistunut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näyttely jatkuu vuodenvaihteen yli Helsingissä ja sitten se käsittääkseni siirtyy Ouluun. Tuo Omakuva on Ateneumissa, HAM:ssä oli vain heijastettu kuva valkokankaalle.

      Mulla oli täältä lähtiessä lentokoneessa lukemisena suomalaisia lehtiä :) Kiitos! Jätin ne tyttärelle, joka innoissaan alkoi selailla ja treenata suomen kieltä.

      Kyllä tässä vielä joskus päästään Suomeen vain oleilemaan. Haluaisin myös piipahtaa Tukholmassa ja Tallinnassa, monessa mielenkiintoisessa paikassa Suomessa. Mun suurin unelma olisi kuitenkin viedä koko perhe Suomeen viettämään joulua. Sitä emme ole koskaan tehneet.

      Delete
  7. Onpa ollut ihana retki sinulla! ja miten paljon olet ehtinyt näkemään ja kokemaan!
    Kesällä olin näkevinäni sinut Tukholmassa odottamassa Suomeen laivaa, olin jo menossa juttelemaan, mutta sitten tajusin muusta perheestä, että se et taidakaan olla sinä :-)
    Tuo on niin totta! Joskus lomalta kotiin palatessa, kun tehtävät odottavat ja kaikki kaatuu niskaan, on vaan olo, että "taidan palata lomalle"
    Tsemppiä sinne ja mukavaa talven odotusta! Meillä on jo maa valkoisena!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, ollapa ollut kesällä Tukholmassa odottamassa Suomen laivaa! Mä olen muutaman kerran aikaisemminkin kuullut, että minulla on kaksoiolento milloin missäkin. Hauskin oli Las Vegasissa. Mutta tähän kaksosuuteen (horoskooppi) kai kuuluu se, että kaksoisolentoja on siellä ja täällä.

      Meillä on hyvin poikkeukselliset olot nyt kotona. Miehellä oli suurempi leikkaus (ei pitänyt olla ihan niin iso) ja toipuminen vie aikaa. On tullut kyllä kunnioitusta omaishoitajia kohtaan, jotka vuodesta toiseen hoitavat läheisiään, vuodepotilaitakin.

      Mä missasin lumen muutamalla päivällä. Tosin loppuviikosta on pari pakkasyötä ja eihän sitä tiedä...

      Delete
  8. Hauskaa että olet taas päässyt piipahtamaan näillä kulmilla! Mieliala-näyttely aukeaa ehkä selvemmin kaksoisnäyttelyn toisessa osoitteessa Hakasalmen huvilassa, jossa näyttely vie katsojan sodan arkeen.

    Viimeksi vierailin Fazulla ennen Downton Abbey -leffan ennakkoa, virittäydyimme tunnelmaan kello viiden teellä (shamppanja-mansikkatee!!) ennen viereiseen teatteriin siirtymistä. MM:n ysmyssä vierailin tyttären kanssa viimeisen kolmen vartin aikana, sateisena sunnutai-iltana tila oli jo ihanan väljä ja täsmälöytöjen teko helppoa ilman jonottelua sovituskoppeihin ja kassalle :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli mukava piipahdus. Joku toinenkin mainitsi, että Hakasalmen huvila olisi käymisen arvoinen paikka.

      Mun piti käydä katsomassa DA siellä Suomessa. Olin kuitenkin iltaisin niin väsy, että en jaksanut. Sitten kun pääsin tänne oli hommaa ihan yllin kyllin. Sunnuntaina aloin katsella, että missä elokuva menisi eikä se mene enää missään lähimaastossa, 20 mailin säteellä. Kyllä mua harmittaa!

      Kiva, että pääsitte väljemmille vesille. Sekin rouva, joka jakeli korista Fazerin sinisiä kassajonossa seisoville olisi voinut ottaa kannettavan kassapäätteen käsiinsä ja rahastaa. Olen tottunut meillä täällä siihen, että asiakas päästetään rahoistaan mahdollisimman pian eroon. Muutoinhan saattaa alkaa vaikka kaduttaa (kuten mulle käy 5 minuutin seisoskelun jälkeen).

      Delete