Sunday, September 8, 2019

Erilainen ABC-myymälä

Meidän ABC-myymälät ovat usein vähän syrjässä ja vaikeasti tavoitettavia. Toisinaan seinässä lukee ainoastaan "ABC", joskus on vain punainen täplä näkyvillä. Siitä pitää ymmärtää, että pitkäripainenhan se siinä, ehta viinakauppa. Väkeviä ei saa ruokakaupasta ostettua, ainoastaan oluita ja viinejä. Sunnuntai-aamuisin ennen puoltapäivää ei voi ostaa mitään alkoholijuomia. Ihmiset saattaisivat jäädä kotiin juopottelemaan eivätkä mennä kirkkoon.  


Loppuviikosta ihmiset löysivät kummasti tiensä viinakauppaan. Niin mekin. Mies juoksi tuuleen ja tuiskuun, trooppiseen myrskyyn, minä varroin autossa. Meihin ovat tarttuneet paikallisten tavat: jos on lumi- tai myrskypäivä, niin pitää olla pullossakin lämmikettä varmuuden varoiksi. Mä istuin torstai-iltana verannalla ja pidin vahtia viinilasillisen kanssa. Koulut olivat kiinni sekä torstaina että perjantaina Dorian-myrskyn vuoksi. Olimme kuitenkin jälleen kerran onnekkaita, sillä tänne laitamille myrky ei kunnolla puhkunut. Mun hurrikaanijuhlat jäivät tosin lyhyiksi. Kun koulut on kiinni tarvitaan lapsenlikkoja. 



Veimme juniorimme seniori-kuviin. Seniori-kuvat ovat vähän kuin suomalaiset ylioppilaskuvat, paitsi että ne otetaan jo viimeisen kouluvuoden syksyllä. Ylläoleva lookki on vuosikirjaan, tärkeintä on, että smokin ja smokkipaidan kaulus istuu ja rusetti koristaa paketin. Tykötarpeet saa kuvaamosta lainaksi. Senior-kuviin uppoaa monilla pitkä penni. Ei ole tavatonta, että kuvia otetaan 5-6 taustaa vasten eri asuissa ja jokaisesta tyylistä ostetaan muistoksi muutama kuva. Ystäväni päivitteli tänä keväänä, että tyttären valmistujaiskuviin hujahti reilusti yli 1000 dollaria. Mekin saimme muistoksi kauniin kuvan. Yritän selvitä tästä traditiosta 300-400 dollarilla. Kuvausmaksu oli 60, mutta hintaan sisältyy vuosikirjaan tulevan kuvan hinta ja kuvausmaksu. Vuosikirja on sitten taas luku sinänsä, sen saa omaksi (jos hinta on pysynyt ennallaan) 70 dollarilla. 

Olen varaillut matkoja ja päivitellyt, että mikä järki on myydä matkoja pelkillä käsimatkatavaroilla. Ensin pompin riemusta, kun löytyi halvat matkat mutta kun laskeskelin matkalaukun hinnan päälle tämä "halpuutus" alkoi tuntua hyvin näennäiseltä. Toisaalta, jos ei matkatavaroita tarvitse niin eihän niistä ole järkeä maksaa. 

❤:lla Johanna, myrskystä selvinneenä (meillä tämä voidaan ymmärtää monin tavoin)

Sunday, September 1, 2019

Teetä Tsehovin kanssa

Tällaisissa tunnelmissa täällä. Seniorit (high school) aloittivat viimeisen vuotensa maanantaina ja se näkyi ja kuului. Monen auton takalasiin oli tehty asiaan liittyviä maalauksia. Vielä pari vuotta sitten seniorit ajoivat autoletkassa ekana kouluaamuna koululle, mutta kun kolareita tapahtui, niin tavasta luovuttiin ainakin meidän koulussa. Nyt seniorit saavat vain erityisen aamiaisen ja siinäpä se. 



Meidänkin juniori lähti seniorina matkaan. Tirkistelin ikkunasta, kun auton takavalot hävisivät mutkaista tietä näkymättömiin. Sinne meni, perheen nuorin ja pisin. Kaveri, joka oli kasvukäyrillä aina siellä lyhyimpien joukossa. Muistan vieläkin, kun aloin muutama vuosi sitten äimistellä, että alakertaan näyttäisi aamu aamulta laskeutuvan vähän pitempi poika. Venyi mokoma silmissä. 

Iltakävelyn maisemia

Syyskuu on meillä ihanaa aikaa. Öisin lämpötila laskee jo alle 20 C asteen, pysyttelee kyllä ihan kelpolukemissa vielä. Tänään illalla kävimme kävelyllä ja olin tuntevinani syksyisen tuulenvireen kaiken lämmön keskellä. Päivisin lämpötila kolkuttelee vielä 30 C astetta. Anivarhain aamulla voin kuitenkin jo pukea villatakin ylle. 


Mulle syksy on ollut aina unelmien aikaa. Täällä se vielä korostuu, kun hikisen ja kuuman kesän jälkeen vihdoin koittaa vapaus ja uloskin voi taas mennä. Voi pukea ylle vaatteita, joista todella pitää: T-paita ei tunnu  samalta kuin villatakki, sandaalit eivät korvaa villasukkia. Voi juoda teetä Tsehovin kanssa. Odotan sadetta, tuulta, syksyn värejä. Tuulta taitaa kyllä olla nyt taas tulollaan enemmän kuin tilattiin, hurrikaani-Dorian paahtaa meidän suuntaan kategoriassa viisi. Keskiviikon tai torstain paikkeilla selviää kuinkas sitten kävikään. 

Syksyyn liittyy oppiminen, uudet alut, suunnitelmat. Jo pelkästään vaihtuva sää vaatii jotain jännää ja uutta tapahtuvaksi. Tässä on myös aika iso paradoksi: peilistä katsoo se sama kulunut naama vielä vähän ryppyisempänä, mutta mieli laukkaa kuin varsalla keväällä. Uutta kohti taas pusketaan. Jos multa kysyttäisiin ikää, niin saattaisin sanoa hajamielisenä jotain ihan muuta kuin oikean numeron. Vähän yli nelikymppisenä jumituin jonnekin 42-43 tietämille ja monta vuotta kuvittelin olevani tuon ikäinen. Nyt yli 50 v. ei pysy mielessä paljonko niitä vuosia on. Iällä ei enää ole samalla tapaa merkitystä. Jos hyvin käy voi toimeliaana pysyä vielä muutaman vuosikymmenen. Vaan kysypä alle kouluikäiseltä. Vastaus on desimaalin tarkka, neljä vuotta ja kolme kuukautta. Viiden viikon päästä kuusi. 


Mun syyssuunnitelmia: matka (aika lähellä toteutua jos löytyy hyvänhintaiset lennot), selkeyttä työkuvioihin, kuntoilua, terveyttä ja että maailma tulisi järkiinsä. Viimeisimpään en voi kauheasti vaikuttaa muuta kuin äänestämällä ja olemalla tasapuolinen kaikille. Tai ehkä jossain perhonen iskee siipiään ja maailma muuttuu vähän paremmaksi.