Wednesday, June 5, 2019

Kesää ja mansikoita

Aurinko on paistanut omiksi tarpeiksi. Kuivaa on ollut useamman viikon. Päivälämmöt nousevat jo reilusti yli 30 C asteen. Tuntuu, kuin olisin vankina. Ulos ei päivällä viitsi juuri päätään pistää ja ilmastointi hyrrää reilumman puoleista sähkölaskua. Mutta minkäs teet, pakko on viilentää. 


Kesä tuo kuitenkin tullessaan maailmalta lapset ja se jos mikä on mansikkakakun paikka! Mä olen kyllä onnellinen, kun lapset ovat taas kotona. Edes muutaman viikon voimme viettää aikaa yhdessä. Felix-koira on innoissaan, kun lauma on koossa. 

Tuntuu, että itselläkin on enemmän taas virtaa kun on joukkue kasassa. En ole kovin viime aikoina leiponut, vaikka leipomisesta pidänkin. Ei vaan viitsi, kun ei ole syömäreitä. Nyt voi taas hyvillä mielin pöllytellä jauhoja. 


Näissä muutamissa viikoissa on omanlaista haikeutta. Mulla on hytinä, että enää emme ihan näin pitkiä aikoja vietä yhdesssä. Ensi kesänä lapsilla on jo toisenlaiset suunnitelmat. Mennyt vuosi osoitti, että kaksoset pärjäävät maailmalla, osaavat huolehtia itsestään ja opinnoistaan, tekevät ihan fiksuja valintoja. On ollut hauska huomata kuinka kaikkien kolmen sisaruksen suhde on lujittunut ja kuinka tärkeitä he ovat toisilleen. 

Sisarusten suhteita olen joutunut miettimään töissä välillä tosissaan. On hurjaa kuinka dominoivia vanhemmat sisarukset ovat, pienempää ja nuorempaa jallitetaan mennen tullen. Näyttää myös siltä, että esikoinen on silmäterä ja odotukset sen mukaiset. Toisaalta esikoisen mahdollisia "vikoja" ei haluta edes nähdä eikä nuorempien lasten vahvuuksista välitetä samalla tavalla. Kaikille sisaruskatraille kerron saman asian: olette tässä maailmassa ne kaikkein läheisimmät ihmiset, olkaa kilttejä toisillenne. Parhaimmillaan sisaruus/veljeys on huikea voimavara, auttaa yli karikoiden ja ilotkin moninkertaistuvat. Olen ymmärtänyt, että olimme hurjan onnekkaita kun saimme kaksoset ensin: heillä on aina ollut toisensa ja kun juniori ilmaantui ei ollut aikaa kateudelle tai pienen kiusaamiselle. Päinvastoin, Cool Baby haluttiin joukon jatkoksi ja häntä autettiin minkä osattiin. Tilanne olisi varmasti hyvin toisenlainen, jos yksönen olisi syntynyt ensin. 


Mulla on muutama kirja plakkarissa kesäpäiviä varten, niistä tuonnempana. Selkäpiissä kihelmöi, kun ajattelen tulevia lukuelämyksiä. 

Olen kesäkuun lapsia ja jotenkin tämä aika vuodesta on aina tuntunut mystiseltä, ihan kuin kesäkuussa olisi vastaus kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Suomen valoisia kesäöitä täällä ei ole, mutta omanlaisensa tenho kuitenkin. 

❤:lla Johanna