Sunday, March 31, 2019

Kansalaisvelvollisuus suoritettu ja muutenkin hyvä maaliskuu

Meillä alkaa olla kevät jo aika pitkällä. Näiden kuvien ottamisesta on muutama päivä ja tuntuu, että melkein tunti tunnilta värit voimistuvat, lehdet kasvavat, luonto kukoistaa. Lämpöä on päivisin jo reilut 20 C astetta. 

HOA (house owners association) pitää hyvää huolta istutuksista. Felix ymmärtää kukkien päälle. 


Eduskuntavaaleissa voivat ulkosuomalaiset nyt äänestää ensimmäisen kerran kirjeitse. Käytin äänioikeuteni ja täytin kansalaisvelvollisuuteni viikko sitten, kirje on matkalla Suomeen vaalilautakunnalle. Uudistus on toivottu ja odotettu. Muutoin lähin äänestyspaikka olisi ollut Washington D.C. ja sinne köröttelee nelisen tuntia suuntaansa.

Seuraan aika paljonkin Suomen politiikan arkipäivää ja ehdokas oli helppo valita. Tähän saakka olen äänestänyt aina naista kun se vain jotenkin on ollut mahdollista. En ole kovin puolueuskollinen, enemmän painaa ehdokkaan persoona ja ajatukset. Olen tosimielellä liikkeellä, protestiäänestäjäksi minusta ei ole. Täältä matkan päästä katsellen Suomen ongelmat ja uhat eivät ole suuren suuria. Soteuudistuksen pyörteissä kävi mielessäni kyllä yksi pieni kyläpahanen jossain Hämeessä, Hölmölänä tunnettu. Asiat ovat aika hyvin, kun aikaa on halkoa hiuksia vähän siitä riippuen ollaanko hallituksessa vai oppositiossa. Aikamoista ajan ja resurssien tuhlausta. 

Mua huolestuttaa vanhusten hoito. En ymmärtänyt asioiden olevan niin huonolla tolalla kuin nyt on tullut ilmi. On saakelin surkeaa, että viimeisinä vuosinaan ihminen herätetään aamulla tekemään aamutoimet pikkutunneilla, suihkutetaan ehkä kerran viikkossa jos hyvin käy, lääkkeet ja ruuan saa suuhunsa jos saa. Sen lisäksi työntekijät ponnistelevat yli voimavarojensa, aikaa ei ole huolehtia mistään oikein kunnolla. 

Sisältä tuleva uhka on nuorten syrjäytyminen ja varsinkin poikien ongelmat. Vaikka koulutusta on tarjolla niin liian moni jättää opinnot peruskoulun jälkeen ja työtä on vaikea saada. Mistä nuorille turvaverkkoja niin, että elämä veisi eteenpäin?  


Vanhustenhoidon ja nuorten syrjäytymisen lisäksi mietin Suomen itäistä naapuria ja maahanmuuttoa. Nämä näen suurimpina ulkoisina uhkina Suomen turvallisuudelle. Kansainvälinen yhteistyö maanpuolustuksessa ja hallittu maahanmuutto ovat mielestäni ratkaisuja. Ihailen miten tanskalaiset ovat esimerkiksi päättäneet, että Tanska on maa jossa kätellään riippumatta siitä mikä on uskonto. Kansalaisuuden saadakseen pitää allekirjoittaa lupaus noudattaa Tanskan lakeja. Itsekin maahanmuuttajana ymmärrän, että maan lakeja ja tapoja pitää noudattaa, integroituminen on muuten hankalaa. Vaikka musta on vähän hassua, että kaikki kissanristiäisetkin täällä meillä alkaa kansallislaululla, niin niin vain nousen seisomaan ja katson liehuvaa lippua.  

Ja tietysti kaikki aina kiertyy rahaan. Sitä ei ole koskaan niin paljon, että kaikki olisivat tyytyväisiä ja rahankäytöstä sopiminen on vaikeaa. Uutisia seuratessa mieleen tulee, että rahan tekeminen on tehty kyllä hirveän hankalaksi, yrittäjä on aikamoinen uhkapeluri kun yritystoiminnasta edes haaveilee. Byrokraattista paperityötä on varmaan yhtä paljon kuin yritystoimintaa. Mistä alkavalla yrittäjällä on varat palkata kaikki asiantuntijat, jotka selvittävät verot ja ennakonpidätykset, tellit ja lellit, sudenkuopat ja karikot. Itsehän ne pitää osata ja hallita, mutta moni hyvä idea ei pääse edes kokeiltavaksi yritystoimintaan liittyvän byrokratian vuoksi. Suomessa pitäisi järjestää aivoriihiä, joissa mietitään miten maahan saadaan lisää rahaa. Enemmän energiaa ideointiin ja vähemmän siihen mistä taas leikataan. 

Eurovaaleihin voi tilata kirjeäänestysmateriaalin ulkomaille vaalit.fi sivustolta. Niin, ja tänä vuonna äänestin miestä. Taidanpa vihdoin ja viimein tuntea oloni tasa-arvoiseksi, kun ei tarvitse miettiä ehdokkaan sukupuolta. 



Olen ahertanut rikkaruohojen kitkijänä. Meidän nurmikko näyttää suhteellisen kamalalta ja tulin siihen tulokseen, että rikkaruohot eivät katoa kuin kitkemällä. Seuraavaksi sitten varmaan pitää alkaa leikata nurmi kynsisaksilla... Ihan hirveä urakka, mutta näkeepähän ainakin kättensä jäljen. Siis se kitkeminen.

Kotipihassakin kukoistaa, ainakin vähän


Tytär lähetti äitienpäivätoivotukset. Hetken olin hämilläni ja sitten googlasin,  että niin vain saarivaltiossa vietetään äitienpäivää tänään paastonajan neljäntenä sunnuntaina. 

Huomenna sitten aprillipiloja. Jos ideat on hakusessa, niin näin kirjoitin vuonna 2012, klik klik. Pilat sopivat erityisesti pikkuväelle. 


❤:lla Johanna, ylen tyytyväisenä ja äänestäneenä

Friday, March 1, 2019

Hello! Hi! Hey!

Tervehtiminen on taitolaji. Olen pikkuhiljaa oppinut, että meillä etelävaltioissa en käytä muotoa Hi, etenkään erisnimen Jack kanssa. You know. Mieluummin Hello tai Hey. Yleensä paikalliset aloittavat viestinsä Hey Johanna, pohjoisesta tulleet käyttävät Hello ja Hi. 

Karikatyyri amerikkalaisesta on, että hän puhua pälpättää on sitten sanottavaa tahi ei. Kyllä täälläkin on ujoja, hiljaisia, introverttejä, itse asiassa aika paljonkin.  Sosiaalisen kanssakäymisen perustat ovat kuitenkin hyvin hanskassa, tervehditään, hymyillään, katsotaan silmiin, esitellään. Ja ihmekös tuo, kun sitä harjoitellaan aika paljon. 

Päivähoitopaikassa/eskarissa oli otettu uusi ohjelmanumero aamutoimiin. Vuorollaan jokainen oppilas on viikon ajan "early greeter". Tehtävää varten kouluun pitää mennä 10 minuuttia aikaisemmin. Luokakahuoneen aulassa on taulukko eri tavoista tervehtiä (oppilas saa valita mieleisensä tavan). Serasin sivusta, kun pieni neljävuotias hoidokkini puki huomioliivin yllensä ja alkoi urakan. Luokkatoverit osoittivat kuvaa toivomastaan tervehdyksestä, ja sitten heitettiin ylävitosia, halattiin, käteltiin.

Jos viiden viikkoaamun aikana tervehtii 15 luokkatoveria niin siitä tulee jo 75 tervehdystä. Opintovuoden aikana kun toistetaan kerran pari niin ollaan jo aika isoissa luvuissa. Ei ihme, että amerikalaiset osaavat tervehtiä.  Meidän lapset päättivät aikanaan uintiharkkansa aina kättelyyn valmentajan kanssa. 


Hoitopaikka/eskari on muutenkin itselleni mieluisa. Aamutuimaan on mukava kaataa kotimatkalle muki kahvia mukaan. Koulun rehtori on aamulla ulko-ovella vastassa puhuvan gepardin kanssa. Gepardi tervehtii kaikkia sisälletulijoita, toivottaa hyvää huomenta. Joskus apina on tuuraamassa, kun gepardi on aamu-uninen. Lapset odottavat käsinuken tapaamista ja silmä kovana tuijottavat, että liikkuuko reksin huulet vai ei. Eivät liiku, kyllä gepardi puhuu. Urakka on aika mittava, sillä lapsia on kuitenkin aamuisin reilusti yli 100. 


Mukavaa perjantaita! Poika on tulossa monen viikon jälkeen yliopistosta viikon lomalle ja olen innoissani. Nyt on ensimmäisen kerran koettu sekin, että lapset eivät ole kotona syntymäpäivänään. Ei ole viety täytekakkua sänkyyn ja laulettu muun perheen voimin. 

❤:lla Johanna