Thursday, December 6, 2018

Lähti lapasesta

Eikä lapasia ole vielä edes neulottu. Suomesta toin tullessani jonkin verran sukkalankoja, etupäässä 7 veljestä multiraitaisena. Olin katsellut jouluaattoa jo pidemmän aikaa ja onneksi sitä vielä löytyi. Uutena sitten pastelliraitainen piikatyttö (vai oliko tämä sisäkkö? kylmäkkö? karjakko?).  Eihän tämä tavatonta ole käsityöihmisille, mutta sitten vuoden 1994 en ole käsitöitä pakertanut.


Kyseisenä vuonna, 25 vuotta sitten, tein systeemisuunnittelijan töitä Helsingissä. Asuin Hotelli Tornissa viikot ja viikonlopuksi matkasin kotiin Jyväskylään. Illat tuppasivat käymään pitkiksi. Yhtenä iltana vaeltelin Stockmannille ja ostin Maija Niemisen Joka Kodin Käsityökirjan, puikot ja sukkalankaa. Yhden parin sain tehtyä. Mä olen suorituksesta kyllä ylpeä, koska edellinen pari oli kouluajoilta ja silloinkin ystäväni auttoi sukkien kanssa aika paljon. Lapaset ovat onnistuneet paremmin, mutta niitäkään en ole neulonut kuin pari paria. 


Tavoitteet eivät ole kovin korkealla, villasukkia olisi tarkoitus tehdä, omaksi ja perheen iloksi. Ihan sellaisia tavallisia, ei lettejä eikä kuvioita, ehkä joskus hillittyä raitaa. 


Viime keväänä kyselin Novitalta miten saisin tilattua lankoja tänne. Heiltä sain vinkin ruotsalaisesta kaupasta, joka toimittaisi lankoja ulkomaille. Tämä jouluaatto oli silloin kiikarissa. Eihän se kauppa tänne mitään toimittanut. Ei toimittanut kukaan muukaa. Katselin lankoja täkäläisistä kaupoista, mutta kaikki oli akryyliä, enemmän tai vähemmän. Tällaista konepestävää 75% villaa,  25% polyamidia ei vain osunut kohdalle. 


Olin Suomen lankaostoksiini tyytyväinen, mutta vähän harmitti kun en tuonut tullessani enempää. Googlailin yhtenä iltana ja löysin nettikaupan  Love Knitting ja Novitaa! Mikä parasta, osa langoista oli alennuksessa ja uutena asiakkaana sain vielä 15 prosentin alennuksen - sen saa kaikki uudet asiakkaat kun antaa sähköpostiosoitteensa. Lankakerälle jäi Black Fridayn aikoihin hintaa viitisen dollaria, ei paha. Olin tulla hulluksi värien kanssa, kun olisin halunnut tilata ihan kaikkia. Mutta kyllä mä aika monta sain :) Tiedän, että tämä oikeiden neulojien silmään ei varmaan kovin paljolta näytä, mutta mun käsityöhistorian huomioon ottaen tämä on aikamoinen riski. Nyt on lankoja, kun iskee vimma heiluttaa puikkoja. 

Neulomisessa on jotain hyvin rentouttavaa. Olen jo yhden sukan saanut melkein tehtyä Multiraidan sisäköstä (vai karjakko?). Mun pitää vähän purkaa, sillä innostuin tekemään teräosaa vähän turhankin kanssa. Saisi olla aikamoinen Peppi Pitkätossu, joka sukat jalkaansa laittaisi. Kantapäästä tuli ihan ok, etten sanoisi kelvollinen. 


Katselin syrjäsilmällä Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia. Musta taitaa olla tulossa vanha, kun ei jaksa enää rouvien koltut kiinnostaa. Sen sijaan kadettiupseeri Mauri Maunulan puhe ja lauluesitys lämmittivät. Voi jos itse olisi yhtä skarppi! Philomela-kuoron esityksen alkaessa mun piti luikkia muka järjestelemään joulukuusenkoristeita. Oli pakahduttavaa. Katsoin Ylen Arenalta vielä hetken jatkoja ja olin ihan otettu upeasta Jenni Vartiaisesta. Mähän en ole Vartiaista oikestaan kuullut, tämä Murunen-laulu kai on hyvin suosittu. Voisin kyllä hänen konserttiinsa mennä jos tilaisuus tulisi. Vieläkin hämmästelen upeaa ilmestystä. Nyrkkeilijä Elina Gustafssonista olin lukenut aikaisemmin ja hän näytti hurmaavalta kumppaninsa kanssa. Kaikkia ihmisiä ei voi muottiin pakottaa, toiset ovat luonnonvoimia. Ja hyvä niin, on meitä kaavoihin kangistujia ihan tarpeeksi. Tärkeintä on, että ei tehdä jotain sellaista joka olisi tarkoituksella epäkunnioittavaa. 

Tänään on Felixin 7. syntymäpäivä. Tarkkaa syntymäpäivää emme tiedä, mutta Felix oli noin vuoden ikäinen kun tuli meille vuonna 2012, joulukuun 6. päivä. Lähetin perheelle aamulla tiedotteen (lue: tekstari), että juhlallisuuksia vietetään kun koko lauma on kasassa n. puolentoista viikon kuluttua. 


Tunnelmat ovat olleet viime päivinä ristiriitaiset: on ihanaa kun joulu tulee, mutta jotenkin rassaa. Pitääkö sen taas tulla sieltä niin vauhdilla? Ja sitten se on kohta ohi. Koristeet esille ja takaisin laatikoihin. Vuoden päästä uusiksi. Katselen ihmisten tekemiä satumaisia piparkakkutaloja, upeita neulomuksia, puunattuja koteja... Tunnen itseni ihan kertakaikkisen huonoksi (joulu)ihmiseksi, mitään en saa aikaiseksi ja kaikki on riipin raapin. Odotan vain, että lapset ovat kotona ja olemme yhdessä. Toivottavasti muilla sujuu paremmin. 


❤:lla Johanna, käsityöihmiseksi ryhtyneenä

12 comments:

  1. Älähän huoli! Jokainen voi tehdä joulun tavallaan ja ajallaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän otan stressiä. Toki availen kalenterin luukkuja, kuuntelen joululauluja ja piparitkin leivoin eilen perinteisesti itsenäisyyspäivänä, mutta esim. lahjojen hankinnan olen laittanut minimiin. Tulisin hulluksi, jos pitäisi kiertää kauppoja hiki hatussa ja jonotellen. Sukkia neulon ja pojilleni sekä heidän vaimoilleen olen hankkinut lahjat jo syksyllä. Puolison kanssa olemme sopineet, ettei enää lahjoja hankita toisillemme. Sopii hyvin meille.
    Joka tapauksessa onnellista joulunodotusta ja annahan puikkojen heilua! ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä muuten ennen kanssa leivoin piparit itsenäisyyspäivänä. Se oli jonkinlainen aikaraja. Nyt en kyllä saanut aikaiseksi.

      Mä olen lahja-asiat jo melkein hoitanut. Pääosin netin välityksellä. Ei tulisi mieleenkään lähteä kauppoihin jonottamaan. Yksi ostos piti käydä kaupassa vaihtamassa (meillä on niin kätevää, että nettiostokset voi mennä paikalliseen kauppaan palauttamaan/vaihtamaan). Mä olen esittänyt miehelle lahjatoiveen ja hän minulle - eiköhän näillä sitten taas selvitä.

      Puikot ovat olleet nyt jäähyllä. Olen innostunut lukemaan ja onkin ollut niin onnekasta, että olen lukenut monta erinomaisen hyvää kirjaa peräjälkeen. Luulen, että jouluna sitten taas jää aikaa neulomiselle.

      Delete
  2. No en kyllä puunaa ja hössötä minäkään muuta kuin sen mikä hyvältä tuntuu. Mutta minä olenkin eläkeläinen ja vaikka aina sanotaan että eläkeläisillä vasta kiire onkin, niin omalta kohdaltani en sitä allekirjoita.
    Kutomaankin olen taas kevät-ja kesätauon jälkeen ruvennut. Minä kudon sukkia ja niitä onkin jo kertynyt vino pino.
    Ihania lankoja on sinullakin. Toivottavasti saat tänne blogiinkin näytille sitten kun lapasia alkaa kertyä. Enpä ole itse lapasia kutonut sitten kansakouluajan. Osaiskohan vielä?
    Ihanaa ja maltillista joulun odotusta sinulle sinne kauas!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, mä laitan ilman muuta sukat esille kun sellaiset on esittää. Olen ollut iloisesti yllättynyt kuinka tasaiselta neulontani näyttää. Siis omaan silmään ja kun valaistus on sopivan himmeä :)

      Tänään tuli joulukuusi (aito) ja toinen kuusi (teko) on odottanut koristeita jo toisessa kerroksessa viikon ajan. Pitänee huomenna ryhdistäytyä ja koristella tämä keskikerroksen kuusi. Lapset saavat koristella oikean kuusen.

      Lunta odotellaan. Pitäisi tulla parin tunnin kuluttua.

      Delete
  3. Vaikka joulua ei laita ollenkaan, niin tuntuu, että se tulee liian nopeasti :) Jotenkin käyn ylikierroksilla kun ajattelen, että sitten on lomaa ja pitää ennättää silloin vähän levätäkin. Viime vuotinen joulu täyshoidolla oli vissiin liian hektinen Ü
    Joku hämyinen muistikuva on, että olen joskus neulonut koulussa vihreät villasukat. Vai tekikö joku toinen ne.... Onneksi tytär neuloo, ei tarvitse huolehtiä että jäävät ilman varpaiden lämmittimiä, kun äidillä ei puikot heilu. Mummot pitivät tyttäreni villasukissa, ei ole itse ennättänyt niitä tarpeita täyttämään. Neulomisen iloa siule ja mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musta tuntuu, että mun koulussa tekemät sukat olivat harmaat. Tosiaankin ystäväni auttoi ne valmiiksi ja eivät menneet edes pikkusiskoni jalkoihin, kun niin tiukkaa tein. Ei ihmekään, että ei tuntunut koko neulonta mukavalta.

      Meillä on muuten miehen sukulaiset pitäneet meidät villasukissa. Ovat olleet ihania, joka joulu on ollut pari jos toinen käyttöön. Lapsetkin tykkäävät ihan älyttömästi. Nyt ajattelin itse yritellä.

      Olisi varmaan aika vaarallista olla joulun aikaan täysihoidossa. Siihen saattaisi vaikka tottua...

      Delete
  4. Aws, käsitöiden tekeminen on niin mukavaa :)
    Minä sain juuri valmiiksi rakkaalleni "mynttöset" ja nyt aloitin uusia villasukkia. Rinnalla keikkuu kaksi virkkuu työtä, torkkupeitto ja poncho.
    Ihanaa joulunodotusta <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinä oletkin kyllä ahkera. Ja ilmiselvästi käsityöihmisiä. Mulla on vielä matkaa tuollaisiin suorituksiin.

      Mä tykkään ratkoa ristisanoja ja kaikenlaisesta tavallaan monotonisesta tekemisestä. Siksi ajattelisin, että neulominen voisi olla omiaan. Saas nähdä kuinka tässä naisen käy. Fiilis on hyvä :)

      Delete
  5. Ihania lankoja, ja onpa kiva että' löysit sieltä kaupan mistä saa Novitan lankoja.MInulla on iso pussi lankoja, ja monta keskeneräistä työtä...Sukkia olen viimeksi kutonut alaluokilla, kerran, ja omiin sukkiini kului koko vuosi, olin vähän kömpelö kutoja silloin;D
    Paljon onnea suloiselle Felixille, ja terkkuja Bambilta) Ja mukavaa joulunodotusta.Täällä kun joulu ei ole virallinen pyhä niin ei ole joulustressiä mutta kivasti kuitenkin näkee siellä sun täällä jouluisia juttuja:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olemme siis samanmoisia kutojia, suoranaisia käsityöihmeitä. Maailmassa on varmaan paljon hyviä muitakin lankoja, mutta tämän Novita nyt vain on jotenkin niin tuttu. Tietää mitä saa. Juuri pyöräytin lahjaksi saatuja sukkia pesukoneessa ja niinhän ne olivat kuin vastaneulotut kun koneesta ulos tulivat.

      Kiitos, ja kiitos myös Felixin puolesta. Felix oli taas syönyt jotain sopimatonta ulkona ja on ollut pari päivää vähän alamaissa. Yleensä Felixin ulkona saatuun ravintoon liittyy oravia tai pikkulintuja. Sitten se rontti tulee vielä lipomaan mun poskea, korvaa ja joskus jopa yrittää antaa pusun. Felix on metsästäjä, ei siitä mihinkään pääse. Mutta ihana ja rakas ystävä siitä huolimatta.

      Mun pitäisi varmaan päästä ympäristöön, jossa joulu otetaan kevein rantein. Juhlassa on omat kivat puolensa, mutta kun sitä tulee kaikista mahdollisista torvista ja tuuteista... tuntuu että joulu vyöryy päälle. Ja jos ei tee ihan kaikkea juuri ja prikulleen, niin sitten ei tule oikea joulu.

      Delete
  6. Voi mikä ihana määrä lankoja! Ihania värejä! Samalta näyttää minun laatikkoni.

    Sairastuin 5.12 kesken työpäivän, jouduin sairaalaan ja leikkaukseen, heräämössä huomattiin iso verenvuoto joka jouduttiin leikkaamaan uudestaan. Sitten tuli keuhkoveritulppa ja muita ongelmia. Nyt olen kotisalla sairaslomalla ja toipumassa irvistävien haavojen, kipeän hyytymäpatin (joka vaikuttaa tulehtunerlta) ja lääkekasan kanssa... neulominen on nyt ihan ykkönen. Netflixistä sarja/leffa näkymään ja puikot kouraan. Jonsukat on nyt suosikkeja ja kirjoneulepuseroita lapset on toivoneet. Mukavasti kuluu aika! Nyt välityönä miehelle tavalliset raitasukat :)

    Joulivalmistelut on olleet vähäiset. Lahjat tilasin netistä. Yhden toiveen hain kaupasta; suomen netyiksupoista loppu, paikallisessa liikkeessä yksi ainut kappale kyseistä technic legoa. Kaikki voimani keskitin, ajoin kaupan oven viereen, pyysin myyjää avuksi ja sain lapseni ainoan toiveen toteutettua <3 muille sain toiveet netin kautta ja valjastamalla isommat avuksi.

    Itselleni olen toivonut muutamaa lankakerää, yöpukua, kirjaa ja vihreitä kuulia ��

    Tanja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Tanja! Olenkin miettinyt, että missä olet. Onpas kurjaa, että olet sairastanut. Mulla on peukut pystyssä, että nämä koettelemukset ovat mahdollisimman nopeasti takana. Paljon on sattunut kerralla.

      Mun pitää vielä katsoa käsiäni, kun neulon. Ei onnistu telkkarin katselu samaan aikaan. Mutta ehkä se tästä vielä harjoituksen kanssa :) Mä aina välillä silittelen lankoja ja haaveilen mielessäni sukiksi. Ei niistä kyllä tule kuin korkeintaan raidallisia, mutta tuleepahan edes sitten sellaisia. Toivottavasti. Olen jo saanut kaksi "tilaustakin". Pojan kaveri yliopistolta oli kysynyt, että tekisiköhän se sun äiti mullekin ja yksi hoidokkieni äiti lupautui vapaaehtoiseksi jalkapariksi jos alkavat jalat loppua kesken.

      Olet kyllä aika sissi, mutta mitäpä sitä ei tekisi lasten eteen. Silti, aika urakka legojen eteen. Ne ovat kyllä varmasti saajalleen mieluisat.

      Parane siellä ystävä hyvä! Toivottavasti pienet tontut auttavat.

      Delete