Sunday, November 18, 2018

Liisa Simola: Sweet Manhattan - kohtaamisia tähtien kanssa

Kohtalolla on merkilliset keinot käytössään. Kun palstatoimittaja saa tarpeekseen termiiteistä ja päätyy katsomaan Otto Premingerin elokuvaa Exodus saa alkunsa yli kolmen vuosikymmenen matka Manhattanille. Nuori Liisa Simola pohtii elokuvaa katsoessaan, että "kukaan meistä ei voi kutoa itselleen kovin monta kohtaloa. Ehkä muutaman." Maailman valloituksen ensimmäinen pysäkki on Israel ja sitten New York. Tähdet odottavat haastattelijaansa.

Æ

Vähintään yhtä mielenkiintoista on lukea Simolan omista vaiheista kuin hänen haastateltavistaan. Ehkä kohtalo tai sattuma vaikutti enemmän toimittajan matkan alkumetreillä, mutta selkeät suunnitelmat ja päämäärät silaavat tien tähtitoimittajaksi. Työ mainostoimistossa on väliaikainen, strategia New Yorkin valloituksesta hioutuu. Tarvitaan tähtiä, tähtihaastatteluja, suhteita. Omasta takaa löytyy peräänantamattomuutta ja englanninkielisen koulun peruna kielitaito. Suomalaiset lehdet eivät riitä työnantajiksi, tarvitaan kansainvälisiä lehtitaloja. Haastatteluja tullaan lukemaan niin Voguesta, Harper's Bazaarista kuin Me Naisistakin, lähes sata lehteä ympäri maailmaa julkaisee juttuja.  "...oli hyökättävä agenttien ja tähtien kimppuun kuin terrieri eikä päästettävä irti ennen kuin sain myötävän vastauksen."



Jos name dropping olisi kilpailulaji voittaisi Simola varmaan ennen kuin kisa ehtisi alkaa: Andy Warhol, Charles Aznavour, Josephine Baker, Yoko Ono, Rita Hayworth, Richard Gere, Woody Allen, presidenttejä, kruununpäitä, diktaattoreja ja jopa Greta Garbo ohimennen kaupungin vilinässä. Ja ihana Giulietta Masina yhdessä miehensä Federico Fellinin kanssa!

Olen ollut Giuliettan suuri ihailija siitä alkaen, kun näin hänen kuuluttavan Zampanon saapumista estradille elokuvassa La Strada. Simola haastattelee pariskuntaa Mayfair-hotellissa. Fellinin kanssa keskustellaan amerikkalaisten ja italialaisten näyttelijöiden kanssa työskentelystä. Metodi-näyttelijöinä amerikkalaiset kaipaavat enemmän ohjausta tunnetiloista niinkin yksinkertaisen asian kuin oven avaamisen kanssa. Keskustelu Fellinin kanssa sujuu englanniksi, mutta jäätyään kahden kesken Masinan kanssa Simola tosissaan kaipaileen tulkkia joka ei koskaan saavu paikalle. Toimittajalla välähtää, ravintolassa on italialaisia tarjoilijoita ja haastattelu saadaan nauhalle myöhemmin vielä kuunneltavaksi. Masina kertoo mm. kuinka romanssi Fellinin kanssa alkoi: "Eräänä päivänä sain puhelinsoiton. Miesääni puhelimessa sanoi: 'Nimeni on Fellini. Olen kyllästynyt elämääni, mutta ennen kuin päätän päiväni, haluaisin nähdä miltä tulevan käsikirjoitukseni sankaritar näytää.'" 


Liisa Simola Otto Premingerin, Rock Hudsonin, Gerald ja Betty Fordin sekä Yoko Onon kanssa

Simolan toimittajanvaistot ovat herkässä ja välillä pitää vain ajatella jaloillaan. Kuten silloin, kun Brasilian-matkalla Riossa hotellin aulassa hissejä odottelemassa on Fidel Castro. "Kokeneena toimittajana tiesin, että nyt ei ollut aika täyttää hotellikaavakkeita tai odotella matkalaukkuja. Nyt oli toimittava." Simola saa jututustuokionsa, ehkä nimenomaan suomalaiseksi toimittajaksi esittäytymisestä on hyötyä. Haastateltavaansa hän kuvailee näin: "Ja vaikka Castron parta olikin harmaantunut, karismaattisen johtajan silmissä pilkahti edelleen sissitaistelijan katse." 

Vaikka maailmantähtien haastattelussa on oma hohtonsa on siinä myös paljon tappavan tylsää rutiinia. Samat kysymykset, eri naamat, toisinaan samatkin naamat. Kysymyksiä vastanäyttelijöistä, uusimmista tuotoksista, seuraavista produktioista, sielunliikkeitä eron tai romanssin pyörteissä. Sigourney Weaveria jututtaessa toimittajan mielessä pyörivät omat vero- ja lomahuolet. Diplomaattipiireissä tupataan antaa ympäripyöreitä, diplomaattisia lausuntoja. Työtaakka käy välillä raskaaksi ja koska hermoromahdus on kallista lystiä New Yorkissa Simola lähtee Virginiaan ashramiin. Viikko ilman savukkeita ja alkoholia meditoiden, joogaten ja hiljentyen kirjastossa palauttaa voimavarat ja toimittaja voi käydä taas tuulta päin.

Jokainen vuosikymmen saa oman esittelynsä
Vuosikymmenen tärkeimmät tapahtumat ja musiikki...

...sekä muoti ja kuuluisimmat näyttelijät

Suomi ja suomalaisuus pilkahtelee siellä täällä. Simola on mukana, kun suomalainen rautarouva ja ravintoloitsija Tyyni Kalervo saa Ellis Island -palkinnon vuonna 1986. Brasilian suomalaisen siirtokunnan Penedon kerhotalolla tanhutaan lauantai-iltana. Floridalaisessa lepokodissa soitetaan Säkkijärven polkkaa ja muistellaan maahan tuloa Ellis Islandin kautta. Ja niinhän se on, että Francis Coppolan viinitilaakaan ei olisi ilman suomalaisia. Turkiskaupalla rikastunut merikapteeni Gustave Niebaum perusti sen vuonna 1879. Joensuulainen hovimestari Veli Kettunen johdattelee Palm Beachin rikkaiden maailmaan. Yhdestä tapaamisesta olen kyllä ihan erityisen kateellinen, olisi ollut kiva olla mukana. Vuonna 1978 Simola viettää illan ja yön Armi Ratian luona Bökarsissa. Minullakin on Tuula Saarikosken kirjoittama elämänäkerta Armi Ratia, legenda jo eläessään. Tosin ilman omistuskirjoitusta ja monituntista juttutuokiota.


Kirja kuljettaa mukanaan New Yorkin kaupunginosissa, kaduilla, ravintoloissa. Miljoonakaupunki on kovin erilainen nyt neljäkymmentä vuotta myöhemmin kuin silloin, kun Simolan lentokone kaarteli kaupungin yllä ensimmäistä kertaa. Harlem, Keskuspuisto, Greenwich Village, Meatpacking District ja moni muu  paikka vilahtelee tarinoissa. Studio 54 ja Venäläinen teehuone tulevat tutuiksi.  Kun asuu hyvissä osoitteissa, ovimiesten vartioimissa saarekkeissa, voi saada naapurikseen Jodie Fosterin. Huonommin jos käy kilkuttaa Barry Manilow pianoaan juuri silloin kun deadline painaa päälle. Vielä huonomminkin asiat voivat olla: Barrylla on ystävänsä Bette Midler kylässä musisoimassa. Työ vie myös ympäri maailman: Meksikoon, Kreikkaan, Brasiliaan, Karibialle. Epäonnekseen St. Johnin saarella lomailevat presidentti ja rouva Koivisto saavat kokea mitä tapahtuu, kun Iltasanomat palkkaa toimittajan jutuntekoon lehtimiessopimuksista huolimatta.

Juttua tekemässä Harlemissa 80-luvulla. "'Se ei ole valkoisen ihmisen aluetta', sanoi neljäs pysäyttämäni taksikuski ja ajoi tiehensä pyydettyäni kyytiä Harlemiin."
Luen kirjan pikavauhtia. Malttamattomana kääntelen sivuja ja tutustun niin kuuluisuuksiin kuin Liisa Simolan elämään. Hänen osalleen lankeaa oma hetkensä parrasvaloissa, kun epäonninen äiti Laila Simola saa sairaskohtauksen kävelyretkellä East Villagessa. Draamasta ei puutu roistoja, poliiseja ja New Yorkin pormestari Rudy Giulianikin antaa pusun. Simola on elänyt täyttä  ja vauhdikasta elämää. Rinnalle löytynyt karvainen kumppani Charlie saa osansa businessluokassa lentelystä. 

Sweet Manhattan iskee lukuhermoon: lyhyet, napakat tarinat imevät mukaansa. Tiivis kerronta ilman jaarittelua voi olla lähtöisin vain lehtinaisen kynästä, kirjoitusmerkkejä on juuri riittävästi, ei yhtään liikaa eikä liian vähän.



"Tuntui haikealta jättää maailman jännittävin kaupunki, mutta me jätämme aina jotain itsestämme jälkeen, kun poistumme jostain paikasta. Me jäämme sinne vaikka lähdemmekin pois."

Kiitos Bazar!

❤:lla Johanna


P.S. 
Kirjan luettuani alkoi sieluni korvissa soida:

  "These little town blues, are melting away
I'll make a brand new start of it 
in old New York
And 
if I can make it there
I'm gonna make it anywhere
it's up to you New York
New York 
New York"

Muualla:
Liisa Simolan haastattelu Iltalehdessä 3.12.2018

10 comments:

  1. Vaikuttaa mielenkiintoiselta! Merkkaan lukulistalle :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä jätin parhaat palat vielä kertomatta :) Kirjassa on monta hykerryttävää tarinaa. Ja tietysti myös ajankuvaa, oli toimitustyö vähän erilaista ilman kännyköitä ja googlea.

      Delete
  2. Kiitos esittelystä:) Kirja on ihan parhaimmillaan sellainen kun sen aukaisee ja alkaa lukemaan niin ei malttaisi lopettaa ennenkuin viimeinen sivu kääntyy:) Leppoisia lukuhetkiä jatkossakin ja Mukavaa alkanutta viikkoa♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Päde! Kirjan kanssa etenin välillä sen verran reippaasti, että saan kohta lukea kirjan uudelleen. Välillä vain mietti, että mitä seuraavaksi. Toivoisin, että nuoretkin lukijat tämän löytäisivät, monella tapaa kirja on myös hyvin inspiroiva. Mitäpä sitten tapahtuisi jos poikkeaisikin vähän valmiiksi tallotuilta poluilta.

      Ihanaa viikkoa Päde!

      Delete
  3. Wau, jopa kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta. Pistän tämän muistiin ja koetan löytää luettavaksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luulen, että tykkäisit. Kirjassa on niin monia ”tv:stä tuttuja” henkilöitä. Kirjailijan oma tarina on luku sinänsä. Mukana on myös ironista huumoria :)

      Delete
  4. Onpas kiehtovalta kuulostava elämäntarina ja kirja. Ja se että hän oli täälläkin asunut jonkin aikaa on mielenkiintoista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tulit kyllä mieleen kirjaa lukiessa. Musta tuntuu, että teillä on samanlaista maailmankansalaisen katsantoa Simolan kanssa. Jerusalem on käsittääkseni ollut hänelle hyvin tärkeä ja inspiroiva.

      Delete
  5. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja kirjoitit itsekin kivasti. Täytyy olla valtaisa henkilötuntemus, että on bongannut nuo kaikki ihmiset. Lisäksi todella herkät tuntosarvet ja intuitio keskustelunaiheista ja haastattelun aikaisista käänteistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Kirja on mielenkiintoinen ja mulle tuli lukiessa tunne, että kerrottavaa saattaisi olla toiseenkin kirjaan :) Ja täytyy olla kyllä aika hyvät hoksottimet, kun pystyy kaikenlaisten ihmisten kanssa keskustelemaan/haastattelemaan. Mulla sellaisiahan ne tähtitoimittajat ovat.

      Delete