Wednesday, November 14, 2018

Kuuden vuoden jälkeen - miltä Suomi näytti

Olen kärsinyt aika tavalla aikaerosta, näyttäisi käyvän vaikeammaksi vanhenmiten. Toisaalta ei ole enää kolmea pientä kilkattajaa, jotka pääsevät rytmiin merkillisen mallikkaasti ja sitten ovat odottamassa aamiaista, lounasta ja päivällistä. Puhtaista vaatteista, leikeistä ja kuljetuksista puhumattakaan. Olihan se aika hurjaa aikanaan pienten kanssa matkustaa. 

Rooma vai Helsinki, kas siinäpä kysymys. Aivan ihana skootteri!

Tyttären kanssa ihastelimme suomalaisten kauneutta ja komeutta. Kadulla viuhtoi vastaan toinen toistaan kauniimpia, hoikempia ja huolitellumpia suomalaisia. Ei voi enää puhua tuulipukukansasta, moni oli paremminkin kuin jostain katalogista, tyylikkäitä ja kokonaisuudet mietitty kohdalleen. Hämmästyin myös Helsingin kansainvälisyyttä. Monet ravintoloiden ja kauppojen työntekijät puhuivat äidinkielenään muuta kuin suomea. 

Mä olen pitänyt itseäni kovana kävelijänä, mutta ei auttanut kuin pölyä nieleskellä kun nopeammat painelivat ohi. Jotkut vielä tupakka hampaissa. Lisäihmettelyä koin suojateiden kohdalla: autoilijathan pysähtyvät ja antavat jalankulkijoiden mennä. Ihmetyksen aihe olivat myös ns. pahkikulkijat, jalankulkijat joille näytti jääneen päälle alakoulun leikki "ei väistetä, ei väistetä". Mietin, että jos en olisi itse hyppinyt sivuun niin olisivatko todellakin tulleet päälle. Luulen niin. Näitä pahkikulkijoita oli sekä kaduilla että kaupoissa. Kulkijan tunnisti varmasta & vetävästä askeleesta, päämäärään kiinnittyneestä tuijottavasta katseesta ja tuumaakaan en anna periksi -ilmeestä. Olen tottunut, että jokainen vähän väistelee ja huomioi muita, kukaan ei painele kuin autobahnalla.



Suomalaisessa matkamuistomyymälässä oli tarjolla norjalaisia villapaitoja

Uusia kauppoja ja kauppaketjuja oli tullut valtavasti. Monessa kaupassa ihmettin ja kummastelin. Nykyinen nuori myyjäsukupolvi on kyllä aika huikeaa: jokainen kertoi kysellessäni firman historiasta, filosofiasta, tuotteista. En törmännyt yhteenkään, joka olisi todennut etten tiedä, mä olen vain töissä täällä. R-kioskin myyjät ovat muuten luku sinänsä: onko mitään mitä he eivät osaisi tai tekisi? Kaikki käy käden käänteessä ja turistille vielä selvitetään ystävällisesti miten sitä raitiolippua oikein käytetään. Amerikan vuosien jälkeen ymmärrän kuinka erinomaista on jutella kenen tahansa minkä tahansa firman edustajan kanssa, joka osaa auttaa, ratkaista ongelman. Meillä useinmiten soitetaan pomo paikalle. Tai pomon pomo. Tavallisella työntekijällä eivät joko riitä valtuudet tai osaaminen. 

Mulle kävi vanha legendaarinen vahinko: menin kassalle punnitsematta karjanlanpiirakoita ja munkkeja. Tämä sattui ekana päivänä ja kyllä tunsin itseni hölmöksi. Mä en vaan muistanut, että irtotuotteet pitää itse punnita. Siinä sitten posket punaisina ja korvat kuumottaen pyysin anteeksi kaikilta osapuolilta alkaen kassasta ja päätyen jonossa oleviin ihmisiin. Tytär katsoi mua vähän sillai, että äiti sunhan pitäisi tämä tietää ja osata. Unohdin. 

Ruokakaupoissa hämmensivät ns. paikanvaltaajat. Olivatkin mielenkiintoinen bongailukohde. Paikanvaltaaja linnoittautuu ihan kylmäkaapin tai muun tiskin eteen, varmistaa ettei kukaan pääse tuotteiden eikä valtaajan väliin ja siinä sitten aprikoi kaikessa rauhassa vaihtoehtoja turhia hätäilemättä. Mikään ei vaikuta päätöksentekoon, keskittyminen on syvää ja esimerkiksi kanssaostajien yskähtelyä ei noteerata. Meillä olen tottunut, että valikoimaa tutkitaan sellaisen matkan päästä että ostopäätöksestään varmemmat pääsevät tuotteisiin käsiksi. 



Lumisadepäivä oli enemmän kuin osasin toivoa. Ihanaa! Enkeleitä en sentään mennyt tekemään, mutta kynttilät paloivat ja glögi maistui. Ja eiköpä vain lakaisulakaisukone ollut jo putsaamassa katuja. Suomessa kaikki toimii, vaikka lunta tulisikin. Kaikki paitsi amerikkalainen. Huomasin, että lumessa kävelyni ei ollut kovin virtaviivaista vaikka jalkaan pistinkin kengät joissa oli eniten pohjakuviota. Töpöttelin hyvin varovasti. Niin ne jotkin taidot unohtuvat. 

Pistin myös merkille, että lapsia ei juuri näkynyt. Jos näkyi, niin vanhemman/vanhempien kanssa oli yksi lapsi. Kaksi lasta oli jo harvinaisempaa. Olen tottunut näkemään, että minivanistä purkautuu ulos kolme neljäkin tenavaa. Koirat sitten vielä siihen lisäksi. Koirista puheen ollen, sain rapsuttaa suloista Cuboa. Mun oli Felixiä ikävä ja tuntui ihan ihmeeltä rapsutella pientä nelijalkaista veijaria Kampissa. 


Kaikki kohtaamani ihmiset olivat valtavan ystävällisiä & avuliaita. Olen lähtenyt maasta ennen eurojen käyttöönottoa ja kun harvakseltaan käy, niin esimerkiksi rahoja pitää maksaessa tutkia lähemmin. Kyllä mulle joku taisi hymyillä, mutta ystävällisesti. Mulla oli koko matkan ajan sellainen olo, että mut on lähetetty hyvien ihmisten juhliin. Kun kysyin raitiovaunujen kulkusuuntaa palasi jalankulkija liikennevaloissa takaisin toiselle puolelle katua selittämään. R-kioskin myyjä auttoi tulostamaan junaliput. Finnair-bussin kuljettaja näytti miten luottokortti toimii ja  joku toinen kertoi miten voisin saada korttini toimimaan lähikorttina (tää meni jo ihan yli, meillä on tullut vasta sirut maksukortteihin). Airbnb isäntäväki oli sydämellisiä ja auttoivat kaikin tavoin ja ihan lopuksi vielä Finnairin henkilökunta jeesasi enemmän kuin osasin pyytää. 

Yksi poikkeus kuitenkin on. Jos olen menossa painavien tai useiden kantamusten kanssa kulkuneuvoon tai hotelliin, niin kukaan ei auta. Ei kukaan. Päinvastoin kaikki katsovat kuin vähäjärkistä. Hotellissa ei ole bellboy, jonka voisi pyytää apuun. Respan rouva näyttää siltä, että evvk eikä varsinkaan kuulu toimenkuvaan. Hotellilta lentokentälle menevä bussi meinasi jättää mun kaksi matkalaukkua hotellin pihaan. Piti korottaa ääntä ja pyytää avaamaan ovet uudetaan yhden matkalaukun jälkeen. Muut matkustajat vain tuijottivat ja näyttivät tuskastuneilta. Olisinhan mä voinut jättää ruisleivät ja salmiakit Suomeen (ja säästänyt 75 euroa ylimääräisen matkalaukun maksuissa), mutta tuli luvattua perheelle. Suomesta Lontooseen menevässä lentokoneessa oli turha odottaa, että kukaan vapaaehtoisesti auttaisi nostamaan pienen laukkuni hattuhyllylle.

Lontoosta eteenpäin oli toisin. Kohotin laukkuani ja heti tarkkaavainen herra kysyi, että olisiko apu tarpeen. Oli se. Auttajani ei ollut suomalainen. Olen tottunut, että toisille pidetään ovea auki, miehet päästävät naiset edelle. Oli laukku minkä painoinen tahansa, niin naisparkaa ei jätetä sen kanssa yksin painiskelemaan. Eikä lapsia. Yksi tai kaksi riuskaa miestä rientää apuun ennen kuin ehtii edes kissaa sanoa. Suomalainen tasa-arvo on upea juttu, mutta raakaa voimaa joskus tarvittaisiin. Pitää vissiin käydä kasvattamassa papuja sopiviin kohtiin ennen seuraavaa Suomen-matkaa. Leipä ja salmiakki tuntuvat painavan nykyään enemmän kuin vuosia sitten. 




Mielestäni kahviloita ja ravintoloita oli enemmän kuin aikaisemmin. Kaikissa tuntui olevan hyörinää ja pyörinää. Ikkunoista näin ihmisiä kahvikupillisen tai viinilasin ääressä oikeastaan riippumatta vuorokaudenajasta. Olin lomalla ja säästänyt matkaa varten, joten pieniin arkielämän ylellisyyksiin oli varaa (tosin mulla oli Starbucksin Via-kahvit mukana, muuten ei olisi tullut mitään), mutta miten Helsingin hintoihin on yleisesti ottaen varaa? Hölmistyin hintoja katsellessani. Poronkäristystä teki mieli, mutta pitääkö maksaa kokonaisesta porosta? Drinksusta kokonainen vodkapullo (halvin vodka taitaisi olla halvempaa)? Varsinkin drinkit olivat ihan hävyttömän hintaisia. Ja kun viina vielä mitataan millilleen eikä suurpiirteisesti hulauttaen kuten meillä. 

Tuliaisostokset rajoittuivat ruisleipään, salmiakkiin, suklaaseen, teehen, sukkalankoihin ja Nivean-rasvoihin. Katselin kyllä paljon ja monenlaista, mutta kaikki oli kovin kallista. Suomi-design on arvokasta. Maksaisin siitä mielelläni pyydetyn hinnan jos Arabian tai Iittalan astiat olisivat Suomessa valmistettuja. Mutta Thaimaassa teetettyinä - pitää harkita vaikka kauniita ovatkin. Jyväskylän Lindexiltä tein kuitenkin löydön: kahdelle pienelle asiakkaalleni suloiset mekot! Ei tarvinnut miettiä valmistusmaata sen enempää, tällä hinnalla Made in Vietnamkin toimii. 



Mulla on Suomessa ainakin kaksi uutta lempparikauppaa: Clas Ohlson ja Flying Tiger Copenhagen. Molemmissa poikkesin ensimmäistä kertaa. Sokoksen ja Stockmannin tavarataloissa tuli nostalginen olo. Kirjakaupat oli ihania. Kiersin monta kirpparia ja jälleenkierrätyskauppaa. Mulla ei ollut tuuria matkassa tällä kertaa. Lasia ja keramiikkaa katselin, mutta en uskaltanut ostaa matkalaukkuun pakattavaksi. Ja mikä erityisesti ilahduttaa: pullaa tai leipää voin ostaa vaikka vain yhden, en ole pakotettu ostamaan kahdeksankappaleen pakkausta. Oluesta tai siideristä puhumattakaan. Meillä usein pienin pakkaus sisältää neljä pulloa tai tölkkiä. 

Matkalleni annan arvosanan 9½, puolikas puuttuu siksi että voimat eivät ihan riittäneet kaikkiin matkalaukkujen kantomatkoihin (tosinainen ei tietenkään kuppikakkuun tukehdu ja kantaa laukut vaikka hampaissaan...). Huikeasti lisäpisteitä kertyi suomalaisista mainoksista. En ole taas pitikään aikaan nauranut niin paljon, kun P- ja B-kirjaimet menevät sekaisin. Suomalaisissa mainoksissa puhuu idea & oivallus, meillä suuri budjetti. 

❤:lla Johanna, jo Suomeen ikävöiden 

27 comments:

  1. Varmasti paljon on muuttunut tuossa ajassa. Sokos ja Stockmann onneksi ovat ja toivottavasti pysyvät uusien rinnalla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivon myös. Näihin vielä varsinkin Helsingin keskustassa antavat lisähohtoa vanhat rakennukset. Tällaisia tavarataloja ei enää tehdä. Niissä on ihan omanlaisensa tunnelma.

      Delete
  2. Olipa mukava lukea Suomen-kokemuksistasi! Hyviä ja osuvia havaintoja olet kyllä tehnyt! Minä olen huomannut saman, että kantamusten kanssa saa Suomessa pärjätä ihan yksin. Joskus tuntuu, että isojen kantamusten kanssa liikkuvaa suorastaan paheksutaan. Kerran sain Finnairin lennolla yhdeltä (suomalaiselta) naiselta hirveät vihat päälleni, kun minulla oli kaksi käsimatkatavaralaukkua. Eivätkä ne edes olleet kummatkin minun, vaan toinen oli ukkelin. Ja bellboyn puuttumista hotelleista todella ihmettelen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla on sellainen olo, että mitäs läksit olisi monenkin mielessä kun katselee kantamustensa kanssa ponnistelevaa. Ja varmaan, että ei pidä ottaa enemmän mukaan kuin jaksaa kantaa :)

      Mulle on vähän epäselvää käsimatkatavaroiden määrä. Meillä ihmisillä on kyllä sekä carry on että reppu tai muuta. Jos carry on ei mahdu koneeseen otetaan se koneen ovella pois ja laitetaan ruumaan. Finnairin koneessa kiinnittelivät lippuja, joilla sitten merkittiin että reppu pitää laittaa istuimen alle. Niinhän mä teen joka tapauksessa.

      Delete
  3. Noita päällekävelijöitä riittää, onko se sitten sitä että tehdään näin itsensä niin kovin tärkeäksi,jota muuten ei ole. Ja olen huomannut että hyvät tavat puuttuvat nykyään.Minä itse systeemi on vallassa ja lisääntyy vauhdilla. Suomessa on kallista. Jokaisessa maassa on hyvät ja huonot puolensa ja kun Suomessa käyn se riittää toistaiseksi en tiedä muutanko takaisin,asun Sakssaa täältä niin helppoa pistäytyä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinäkin olet huomannut päällekävelijät! Välillä tuntui kyllä, että henki ja terveys ovat vaarassa. Täällä meillä siitä varmaan jo vähän huomautettaisiin, tai oltaisiin ainakin että hiljennä nyt vähän.

      Saksassa olen käynyt Kölnissä ja Berlinissä, mutta aikaa on jo yli 20 vuotta. Tykkäsin kyllä näkemästäni ja kokemastani. Hinnat taitavat olla edullisempia kuin Suomessa. Meillä vihannekset ja hedelmät maksavat myös, kaikki terveellinen on kalliimpaa. Toisaalta kun paljon tuodaan Meksikosta, niin hinnat pysyvät vielä aisoissa. Lidl ja Aldi ovat tuoneet kilpailua hintoihin ja sehän on aina hyvä juttu.

      Delete
  4. Voi miten hienoja kuvia olet ottanut♥ Kuulosti niin ihanalta, sinun Suomi reissusi, se on ollut antoisa♥ Mukava oli lukea suomi näkemyksiäsi ja pikkuisen kyllä hymyilytti nuo "paikanvaltaajat" niitä kun tosiaan joka kaupassa tulee vastaan, joskus oikein ärsyttää kun seistä tököttävät niin altaiden edessä vaikka näkevät että sieltä toiset haluaisi katsella. Meillä täällä maalla on vielä niin vähän liikennettä ettei noita päällekävilijöitä vastaan tule:) Hyvä arvosana kertoo että olet nauttinut♥ Mukavaa päivää♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Päde! Nämä paikanvaltaajat voivat ilmaantua myös perhekunnittain, huomasin. Kaikessa rauhassa odottelin äidin, tyttären (aikuinen) ja isän takana, kun valitsivat jogurtteja. Sitä perhedynamiikkaa oli ihan metka seurata. Päätös syntyi vasta, kun isä sanoi ratkaisevan sanansa. Mutta kyllä mä siinä pari kolme minuuttia heidän takanaan varroin ja ainakin isä huomasi läsnäoloni.

      Minulla oli kiva matka ja nautin myös viileämmästä säästä. Meidän hellekesän jälkeen tuntui ihanalta pukea ylle villapaita ja paksu takki, kaulahuivi. Olivat ihan plussaa.

      Delete
  5. Paikanvaltaajat :D!! Ihan uusi termi mulle ja ilmiökin, mutta varmasti tulen jatkossa kiinnittämään asiaan huomiota about joka kauppareissulla. Clas Ohlson on munkin ehdottomia lemppareitani, autottoman keskustaeläjän Prisma-market <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Clas Ohlsonilla oli kyllä vaikka mitä kivaa. Sieltä sain myös uuden matkalaukun, kun edellinen alkoi vedellä viimeisiään. Yllätyin, en olisi vartavasten osannut mennä etsimään. Sitä ennen olin katsonut Sokoksella laukkuja ja olivat varmaan tosi hyviä, mutta myös tosikalliita.

      Paikanvaltaajia oli hämmästyttävän paljon, vaikka kuvittelisi että Helsinkin olisi sujuvan citykäyttäytymisen keskus. Toisaalta itsekin sen kassahihnan kapulan kanssa aina välillä mokailin: rahoja laskiessa unohdin laittaa ja takatulija joutui sen laittamaan :( Voi sitä noloutta!

      Delete
  6. Oi joi, ihanaa miten hauskasti olet kirjoittanut Suomi-kuvasta sekä kokemuksistasi. Hyvin olet pärjännyt, nyt vaan kasvattamaan papua käsilihaksiin, sitten kuuden vuoden päästä uudelleen katsomaan onko meillä mikään muuttunut. Onneksi kummityttö on Helsingissä neuvomassa mistä ratikkaliput ostetaan,miten se ratikassa niin sanotusti maksetaan...sekään ei ihan helppo ole että kone hyväksyy, mistä pääseen mihinkin suuntaan!!
    Tosi mukava reissu kuitenkin sinulla ja tyttärelläsi.
    Elämäniloa sinne "kotimaisemiin" täältä Suomen harmaudesta, vieläkin ulkona +5c :-))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä pitää jonkinlainen kasvatuskuuri ottaa, ei riitä ruis eikä papu!

      Olin kyllä yllättynyt kuinka ystävällisesti ja ajan kanssa ihmiset olivat valmiita neuvomaan ja opastamaan. Kun viimeksi olen ajellut ratikalla se muistaakseni ajoi jotain ympyrää ja lippu piti laittaa lukijaan. Nyt vain vähän kainosti vilautettiin :)

      Meillä satoi muutaman päivän ja oli aamusta iltaan harmaata. Nyt on aas ihan kiva, kun aurinko paistaa. Silti on viileämpää, päivälämpötilat jo alle 20 C astetta.

      Delete
  7. Olipa ihana kuulla, miten Sinä näit Suomen pitkästä aikaa. Tosiaan, hinnat ovat kahviloissa ja ravintoloissa tosi hurjia. Ei kauhean usein viitsi käydä... Tosi kurjaa, ettet saanut apua laukkujen kantamisessa. Onneksi muuten ihmiset olivat ystävällisiä <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mietin, että jos perheen kanssakin kahville ja pullalle lähtisi niin ei alle 50-60 euron selviäisi. On se tyyristä. Tosin ei sen puoleen, ei me täälläkään kovin kahvitella, korkeintaan kun ollaan lomalla tai matkalla.

      Tämä laukkuprobleema on kyllä ollut silloinkin jo kun lapset olivat pieniä. Muistan vieläkin kuinka tuimasti lapsia mulkoiltiin, kun eivät jaksaneet laukkujaan nostaa bussiin vaan mun piti käydä auttamassa kolmen tenavan kolmen matkalaukun kanssa. Silloinkin oli syksy ja Suomen matkalle oli pakattu tietysti kampetta ja harrastusvälineitä. Matkalaukkuun mahtuivat, eikä ylipainoa ollut ja lapset jaksoivat kiskoa laukut perässään. Nostaminen oli sitten vähän liikaa. Siitä painelivat aikaihmiset tuikean näköisinä ohi ja tuhahtelivat lapsille ja äidille.

      Delete
  8. 6 vuotta on tosi pitkä aika, ja sinä aikana Suomessa ( tai Helsingissä, en tiedä muista alueista) on tapahtunut hurjasti muutoksia, ja esim. Helsinki kasvanut viime vuosina ihan hurjaa vauhtia. Oli aivan ihanaa että meidän molempien Suomen reissun kohdalle osui yksi lumipäivää, siinä on sitten muistamista:) Hinnat ovat Suomessa aika korkeat, enkä ostanut oikeastaan mitään paitsi second hand takin ja huivin kun ei ollut tarpeeksi lämmintä mukana. Kahville meno on Suomessa tosi kallista, etenkin jos haluaa capuccinon tai erikoiskahvin. Hih, samat suosikkikaupat kuin minullakin:) Stockmann sen sijaan, on surullista nähdä miten lähes kaikki siellä on ulkoistettu, sitä ei enään voi sanoa edes tavarataloksi vaan kauppakeskukseksi Leivätkin jäivät ostamatta kun oli hieman ylipainoa ja piti siirtää matkalaukusta reppuun painavia tavaroita 3 kiloa... Salmiakkia sentään oli,ja ne menivät suomalaiselle kirjastolle kun en itse enään välitä suolaisesta lakusta. Hih, matkalaukkusen kanssa ei tosiaankaan auteta;D Lentokoneessa perille tullessa (Finnairin kone)minua auttoi painavan repun kanssa ulkomaalainen mies.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sama muuten oli Jyväskylän Sokoksella (siis kuin Stockmannilla), monta osastoa lopetettu ja erikoiskauppoja tilalla. Mutta siihen kai se menee, jotta jokainen löytää mitä tarvitsee. Tavaratalot eivät kai sitten voi olla niin monen lajin osaajia ja pysyä hintakilpailussa mukana.

      Helsinki oli kyllä ihana ja viihdyin hyvin. Oli kiva katsella sitä hyörinää ja pyörinää ja lumisadehan oli piste ii:n päälle.

      Mä olin ostamassa Uffilta kahta takkia silloin ensimmäisenä alepäivänä. Sitten vasta tajusin, että milläs ilmeellä mä nämä kotiin vien. Olivat nimittäin vähän vahvempia talvitakkeja. Sinne piti jättää aarteet.

      Kahvit mulla oli mukana omasta takaa ja en käynyt kuin pari kolme kertaa kahvittelemassa.

      Delete
  9. Nuo P-ja B-kirjaimet tosiaan menevät suomalaiselta sekaisin. Jopa tv-uutisten lukijalta yhtenä päivänä meni!
    Noita tilanviejiä on aina kaupoissa. Ja onhan se ostoskärry otettava ihan siihen viereen kun tutkitaan maitohyllyn tuotteita! Tällä varmistetaan ettei kukaan tule liian lähelle, kai.
    Luen rivien välistä ja ihan riveiltäkin, että meidän suomalaisten käyttäytyminen oli kuitenkin pääosin positiivista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaihdatko tuohon lukemiesi blogien luetteloon uuden blogini, sillä tuohon vanhaan ei enää päivityksiä tule :)

      Delete
    2. Mulla tuottaa täällä välillä vähän tuskaa saada B ja P oikein. Samoin C, K ja G. Niillä kun Suomessa ei ole niin väliä, asia tulee ymmärretyksi.

      Ostoskärryt ovatkin oikein kätevä apuväline, kun haluaa vielä vähän enemmän yksityisyyttä kaupassa :) Oikein paikanvaltaajan valttikortti.

      Suomalaiset ovat ihania, ystävällisiä, osaavia. Suomessa kyllä kaikki toimii. Ja yleensä se työntekijä jonka kanssa juttelee osaa myös auttaa. Täällähän paikalle juoksutetaan manageria ja managerin manageria.

      Delete
  10. Onpa mielenkiintoisia havaintoja! Kyllä Suomi on lyhyessä ajassa kansainvälistynyt kovasti. Hyvä, jos Sinulle jäi päällimmäiseksi oloksi positiivinen mielikuva kotimaastamme.
    Hyvää viikonloppua Sinulle, Johanna!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulle varmaan tuli tällainen turistin taivas -käsitys. Sitten varmaan, kun pitemmän aikaa asuisi ymmärtäisi taas mikä ei ole niin hyvin. Mutta päällisin puolin kyllä kaikki toimii ja pelaa. Ja tietysti esimerkiksi se, että aamuyön tunneilla yksinäisenä naisena voin talsia juna-asemalle eikä tarvitse pelätä.

      Delete
  11. Enää ei kyläillä toisten luona niin kuin ennen, vaan mielummin tavataan kahviloissa tai ravintoloissa. Tämä on huomattu liikemaailmassa ja esimerkiksi Citycenterin rempassa sinne tuli monta uutta ravintolaa, Kampin kauppakeskukseen rakennettiin 5. kerroksen kortteli ravintoloita (joista Hokuun jonotetaan lounasaikaan) ja Espoon puolelle Länsimetron myötä Iso Omenan laajennuksessa rakentui myös valtava ravintolamaailma. Ompussa käydessämme mies jaksaa ihmetellä, kuinka niihin kaikkiin riittää asiakkaita :) Itse tykkään, kun nykyään on paljon vaihtoehtoja joka maailman kolkalta, ettei tarvitse tyytyä ranskalaisiin ja lihapulliin tai hampurilaisiin tai pitsaan kuten ennen eikä kasvisvaihtoehto ole pelkästään munakas. Toimistopäivinä tulee käytyä lounaalla ravintoloissa, joten muulloin niihin ei ole hinkua. Joskus on kuitenkin kiva viedä mies hyvään ravintolaan syömään. Itsenäisyyspäiväksi varasin pöydän Raguun, mielenkiinnolla odotan sen tarjontaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kävin tietysti googlaamassa Ragun ja siellähän näyttäisi olevan ihania ruokia :) Teillä on varmaan mukava ateria. Meillä yksi suosituimmista pastakastikkeista (siis kaupan) on nimeltään Ragu ja se mulle tuli heti mieleen. Mutta ravintolan tarjonta on kyllä huomattavasti hienostuneempaa.

      Tuo muuten on varmaan totta, eihän sitä enää kyläillä. Kyläily on täälläkin varmaan vähentynyt. Yleensä mennä dinnerille tai brunssille. Niin, tai grillaamaan.

      Olen viime päivinä huvitellut katselemalla Ylen Areenalta Rintamäkeläisiä ja siinähän poiketaan kahville tuon tuosta. Voi kuinka osaakin olla ihanan nostalginen sarja! Ja sitten aina puhutaan politiikkaa ja päivän polttavista asioista.

      Kampissa ja Jumbossa pyörähtelin ja ovathan ne aika isoja. Kampissa meni hetki ennen kuin oivalsin mistä löytyy opastekartat. Ne olikin sellaisina hienoja opastauluja, joita paineltiin :)

      Delete
  12. Kiva postaus ja huomata, että täälläkin asiat muuttuvat. Ja kyllä siellä Nyc:ssä ja Miamissa mekin kävelimme niin, että jalat oli hellinä. Blogissani on sinulle haaste!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Aikku! Juu, kaupunkimatkailussa on se hyvä puoli, että tulee ihan vahingossa käveltyä. Joskus 20 vuotta sitten ihmettelin, kun Pariisin matkalla laihduin muutaman kilon viikon aikana. Sillähän ei ollut mitään tekoa, että kävelin päivittäin monta tuntia... Ja matkabudjetti kun oli mitä oli, niin syötyäkin tuli aika vähän.

      Delete
  13. Onhan Suomessa perheet pieniä (varmaan keskimäärin pienempiä kuin täällä USA:ssa), mutta luulen että jos matkasi olisi käynyt asumalähiöihin, olisi mielikuva ollut erilainen. Eihän niitä minivaneja lapsilaumoineen suurkaupunkien liikekeskuksista täälläkään juuri bongaa.

    Mielenkiintoista lukea Suomi-kokemuksistasi, kuulostaa hienolta reissulta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri perjantaina tuli uutinen, että kokonaisuushedelmällisyysluku Suomessa on 1,43. USA:ssa taitaa vielä huidella 1,8 paikkeilla. Näyttäisi päättäjillä olevan kova huoli syntyvyyden laskusta ja Hesarissa oli juuri mielipidekirjoitus siitä, miten toista lasta ei uskalleta edes harkita kun työelämä verottaa.

      Juu, harvemmin näkee Wall Streetillä minivaneja :) Tosin Washington DC:ssä ja esimerkiksi San Diegossa ja Losissakin näytti olevan ihan vielä liikenteessä.

      Delete