Thursday, November 22, 2018

Kiitospäivä 2018

Kello on 14 ja valmistaudun pikkuhiljaa Kiitospäivän juhlahetkeen. Olemme joka vuosi nauttineet paikallisessa eteläiseen kokkaukseen (lue: ribs, steak) perehtyneessä ravintolassa aterian. Niin tänäkin vuonna. Angus Barn on arvostettu ja perinteikäs. Olimme muka ajoissa liikkeellä, kun maaliskuussa soittelimme pöytävarausta. Maaliskuussa irtosi enää paikkoja klo 17 jälkeen. Iron Chef Walter Royal on paikan sielu. Hänen reseptillään teen Mac and cheese ja se on niitä harvoja ruokia, joista saan kehuja :) Mä jaan sen teidän kanssa vielä ennen joulua. 


Kuvat ovat tällä kertaa Helsingistä Temppeliaukion kirkosta. Kävin siellä muutama viikko sitten elämäni ensimmäistä kertaa. On jotenkin kumma, että silloin kun asuu ja elää nähtävyyksien lähellä ei tule lähteneeksi. Turistikohteita, pyh. Meidän Kiitospäivistä olen kirjoittanut jokusen kerran ja kuvia Angus Barnistakin on mm.: vuosi 2017vuosi 2010vuosi 2011. Kiitospäivän ruuat eivät ole kovin valokuvauksellisia, fototogeenisyys on samaa luokkaa kuin suomalaisella lanttulaatikolla ja kinkulla. 

Ensimmäistä kertaa vietämme Kiitospäivää poikaporukalla. Tytär parhaillaan Skotlannissa valmistaa ateriaa itselleen ja kavereille: ribsejä, kasviksia, kakkua. On mulla haikea olo. Haikeutta lisää myös se, että tytär oli sitä mieltä että voisi jäädä jouluksikin Skotlantiin. Mietin hetken ennen kuin vastasin, että hienoa. Olisi kamalaa jos lapsi ei viihtyisi ja olisi allapäin. Parempi näin. Mistä lie perinyt maankiertäjän geenit, on tyytyväinen siellä missä on. 



Olemme syömisen lomassa kertoneet perheelle mistä olemme kiitollisia. Viime vuonna yllätin kaikki sanomalla, että olen kiitollinen tiskarista. On kyllä aika ihanaa, kun tiskarista saa puhtaat, kirkkaat ja kiiltävät astiat. Olen työssäni tyhjentänyt tiskareista astioita, jotka joutuu vielä käsin pesemään koneen jäljiltä. 

Mun tämän vuoden kiitoksen aiheet ovat: 
- perhe Felixillä vahvistettuna
- terveys  (tähän kuuluu myös ulkoilu, jooga, puutarhatyöt, ravinto - koko helahoito)
- työ ja pienet työtoverit: paras tapa pitää alakulo ja masennus loitolla on hengailla muutaman vuoden vanhojen tenavien kanssa. Kerroin tämän kiitollisuuteni myös hoidokeilleni. Sanoin, että he tekevät minut onnelliseksi. 
- matkat: olen nauttinut San Diegon, Skotlannin ja Suomen retkistäni. Kun 30 vuotta sitten tosissani pähkäilin mitä haluaisin tehdä nousi tärkeimmäksi mielessäni uusien paikkojen näkeminen. Monen sellaisen, joista olen lukenut tai nähnyt elokuvissa. Mä haluan käydä lisää paikoissa!
- kirjat: mun rakkaus kirjoihin on saanut uutta tuulta purjeisiin ja tällä hetkellä luettavana on monta kirjaa, joita lukisin jotenkin yhtä aikaa ja päällekkäin jos se olisi mahdollista. Miksi ihminen voi lukea yhtä kirjaa yhdellä kertaa? Tahtoo moniajoaivot!
- lasten sopeutuminen muuttuneeseen elämään. Mä olen onnellinen, että tytär viihtyy. Olen onnellinen, että vanhempi poika tuntuu löytävän uusia asioita elämäänsä. Olin aika otettu kun hän kertoi miten valmistautui ensimmäiseen äänestyskäyntiinsä: katsottiin vaaliväittelyitä youtubesta, otettiin selvää mitä esimerkiksi osavaltion perustuslainlisäykset tarkoittavat. Wau. Meidän nuorimmainen vaikuttaa myös tyytyväiseltä ja tasapainoiselta. Hän lohkoo parhaimmat vitsit, on lempeä ja jotenkin vain niin lutuinen. 
- blogi ja sen kautta tuodut tuulahdukset Suomesta ja maailmalta, blogiystäviltä. Ette muuten tiedä kuinka monessa blogissa olen käynyt katsomassa koti-Suomen maisemia, sukkia, leipomuksia, kanoja, puutarhoja, jouluja, juhannuksia, brunsseja. 
- ystävät: mulla on ystäviä joiden kanssa voi oikeastaan jatkaa siitä mihin viimeksi päättyi. Ei haittaa vaikka aikaa olisi kulunut vähän enemmänkin
- stressaavia langanpäitä on saatu solmittua, asioita on saatettu päätökseen

Mä voisin jatkaa listaa vielä aika paljon. 



On hyvä olo, seesteinen. Aikaisemmin on ollut huoli miten kaikki jatkuu sitten kun minua ei ole. Nyt tuntuu, että kaikki jatkuu vallan mainiosti, pyörät pyörivät, kaikki rullaa. Kukaan ei ole korvaamaton, mutta on mukavaa kun ei tarvitse enää huolehtia miten lapset pärjäävät. He pärjäävät ja se taitaa olla se suurin kiitokseni aihe.  

❤:lla Johanna

16 comments:

  1. Hyvää Kiitospäivää Johanna, ja tuossa olitkin luetellut monta kiitoksen aihetta. Muistan edelliset kirjoituksesi kiitospäivistä , ja miten olette viettäneet sitä tuossa ravintolassa.
    Temppeliaukion kirkko on todella hieno, sinne olen vienyt ulkomaalaisia vierailijoitakin (kun vielä asuin Helsingissä)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Jael! Mä kirjoitin jo miten sitten kävikään...

      Temppeliaukion kirkko on kyllä ihan ainutlaatuinen, kyllä sinne kelpaa viedä vieraita. Ja onpa hieno juttu, että tämä versio voitti kilpailun (oliko kolmannen suunnittelukilpailun). Tavallinen kirkko olisi ollut sitten tavallinen kirkko.

      Delete
  2. Mukavalta kuulostaa kiitospäivänne. Olispa mukavaa kokea joskus paikanpäällä, saisi samalla vähän joulufiilistelyä. Täälläkin olisi hyvä välillä pysähtyä miettimään asioita joista on kiitollinen: minä olen erittäin kiitollinen nyt siitä kun tytär valmistui suuhygienistiksi ja sai heti työpaikan yksityisvastaanotolta. Ja tämä black friday-touhu on mielestäni tänä vuonna mennyt ihan överiksi...ja vielä cyber monday tulossa...mutta tunnelmallista joulunalusaikaa teille ja rapsutukset Felixille!- Rida

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitospäivä taitaa olla sellainen, että amerikkalaisetkin ottavat suhteellisen rauhallisesti. Ei tarvitse murehtia lahjoja ja muuta. Olen kyllä kuullut, että toiset vaihtavat Kiitospäivänäkin lahjoja.

      Onnea tyttärellesi! Olen yrittänyt saada lasten päihin ajatusta esimerkiksi hammashoidosta ammattina, mutta ei ota tulta. Varmasti sellainen ala, jossa töitä riittää. Sinulla on fiksu tyttö!

      Meidän paikallisuutisissa oli, että ruuhkat eivät olleet yhtä hurjia kuin aikaisemmin. Ostaminen on siirtynyt nettiin enemmän ja enemmän. Minäkin löysin lapsille joitakin lahjatoiveita ja käytin tarjoukset hyväksi. Helposti varmaan mopo karkaisi käsistä, kun sähköposti on täynnä jos minkälaisia tarjouksia.

      Felix kiittää rapsutuksista. Se rontti oli nähtävästi viettänyt kiitospäivää jo etukäteen ja metsästänyt linnun takapihalla. Ja syönyt sitä sitten. Ilmankos koiraparka oksenteli pari päivää ja mikään ei meinannut pysyä sisällä. Nyt on jo taas terhakas itsensä.

      Delete
  3. Monia kiitoksen aiheita on itse kullakin. Mulla ehkä suurin kiitoksen aihe tänä vuonna on se kun toinenkin tytär lapsineen muutti tänne Ahvenanmaalle ja nyt ollaan kaikki täällä.
    Blogissani menossa arvonta. Tulehan osallistumaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On varmaan aika ihanaa, kun lapset ovat lähellä. Teillä on kyllä siellä niin kaunis ja idyllinen ympäristö, hyvä paikka kasvattaa perhettä.

      Kiitos, mä tulen ilman muuta osallistumaan!

      Delete
  4. Paljon meillä on kiitosaiheita ja joskus pitäisi jokaisen pysähtyä miettimään, mistä kaikista voimme olla kiitollisia.
    Onnellista viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinhän se on. Jotenkin aina muka vain ne ikävät ja huonot asiat muistuvat mieleen. Lasten kanssa teimme niin kun olivat pienempiä, että joka ilta luettelivat asioita jotka olivat olleet kivoja ja hyviä. Yhtenä iltana kaikki kolme sanoivat hammaslääkärillä käynnin... Aika ihanaa.

      Delete
    2. No todellakin ihanaa! Upeaa, että lapset osasivat kiittää hammaslääkärikäynnistä.

      Delete
    3. Voi Piipe, mulle tuli kyllä vähän sellainen huono vanhempi -olo silloin. Että hammaslääkäri on kivointa ja parasta. Lapset olivat vielä aika pieniä. Tosin mä käytin aika paljon aikaa, että löysin hammaslääkärin joka oli vähän erilainen kuin missä itse jouduin lapsena käymään. Niiden kokemusten seurauksena vieläkin pelottaa. Hui!

      Delete
  5. Melkoisen houkuttelevan näköinen paikka tuo Angus Barn :) Telkkarissa nuo ovat tällä viikoola syöneet kiitospäivänä vaan kalkkunaa ja bataattia :)

    Onneksi on tullut käytyä Temppeliaukion kirkossa. Olen joku turistimagneetti ja usein miulta kysellään neuvoa Helsingissä. Kerran yksi saksaa puhuva seurue tiedusteli missä on Rock Church. No heti ajattelin Kallion kirkkoa ja mietin miten helkutissa niille sinne tien opastan (etsivät metroa ja kertoivat menevänsä kirkkoa katsomaan siinä Kampin kauppakeskuksen nurkilla Kampintorilla). Onneksi näyttivät karttaa ja silloin tajusin minkä nähtävyyden perään haikailivat. Olikin helppo näyttää, että näettekö tuon kivirakennuksen, sinne vaan kävelette niinku suoraan tästä eteen päin :)
    Mie olen just nyt kiitollinen, että olen löytänyt tämän blogisi ja että siul on kaikki hyvin <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ravintola itsessään on hyvin erikoinen ja nähtävyys. Tarjolla on myös chef's table ja captain's table. Niissä pääsee katsomaan keittiön hyörinää. Yhtenä vuonna kävelimme keittiön halki täyttämään kotiintuotavia annoksia. Vanhempi poika oli niin sairas, että piti tuoda syötävät kotiin. Ei voitu ajatella, että olisi istuttu muiden ruokailijoiden kanssa lapsen vielä yskiessä. Se oli muistaakseni se sikainfluessa vuosi. Oli aika huikea katsella keittiön touhua.

      Toi muuten on hyvin looginen virhe, rock ja kallio. Olisi varmaan tullut itsellenikin ensimmäisenä mieleen. Mun airbnb oli n. 400-500 metriä kirkosta ja suoraa Fredaa pitkin vaan. Mä olen huono suunnistamaan, mutta se sentään onnistui.

      Kiitos, oletpas kiltti. Musta on ihana, kun käyt kommentoimassa. Ja odotan kyllä vesi kielellä miten se teidän Jukka Puotila esitys sujuu.

      Delete
    2. Melkosen varmasti ollaan samoja polkuja menty, työhuoneeni on Fredan varrella, niillä tietämillä missä on rakennustelineet Helkatin edessä.

      Delete
    3. No voi himputti! Voi kun olisin älynnyt, olisi ollut kiva käydä vaikka lounaalla. Jos näit sellaisen keltatakkisen haahuilijan siellä, niin minähän se olin. Airbnb oli Fredrikinkatu 58:ssa. Olikin kiva paikka!

      Delete
  6. Kivasti kirjoitettu. Niistä kiitollisuuden aiheista ei aina osaa olla kiitollinen, kun ovat niin itsestäänselviä. Eihän ne asiat sitä aina ole. Minustakin on mukavaa, että näen lasten selviytyvän elämässään. Siitä tulee rauhallinen olo itselle.
    Ennen, kun luin enemmän, minulla oli eri kirjat kesken yöpöydällä, keittiössä ja olohuoneessa. :) Nykyisin enää vain yöpöydällä ja sekin tuntuu kestävän ikuisuuden.
    Täällä satoi eilen ohut lumipeite maahan. Näyttää jo jouluiselta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lapsista on varmaan huolissaan aina, mutta nyt kun ovat ekaa kerta kotoa poissa ja kaikki näyttää sujuvan niin tuntuu kyllä hyvältä.

      Mulla on tuota samaa: kirjoja on kesken useitakin ja luen niitä vähän lomittain. Mutta olisipa mainiota pitää kahta kirjaa käsissä ja lukea yhtäaikaa :) Ei onnistu. Joskus onnistun seuraamaan sivusilmällä elokuvaa ja lukemaan, mutta kyllä siinä elokuva yleensä vähän kärsii. Tai kirja.

      Ihanaa viikonloppua! Varmasti upeaa, kun on lunta. Olen lukenut, että Lapin matkailu uhkaa kärsiä lumen puutteesta ja Päivikki Palosaari (meniköhän tuo nimi oikein) herää keskellä yötä katsomaan lämpötiloja ja sateita. Toivottavasti lunta tulee myös Lappiin ja pääsevät jouluturistit lumen makuun.

      Delete