Friday, November 9, 2018

Amerikkalainen Jyväskylässä - ja taksissa

Läksin aamulla anivarhain puksuttelemaan rautateitse kohti Jyväskylää. Helsingissä oli satanut lunta edellisenä päivänä ja oletin, että Jyväskylässä olisi samanmoinen hento lumipeite. Matkalla alkoi kauhistuttaa: maassahan näytti olevan kunnon nietokset ja asemilta hyppäsi michelinihmisiä kyytiin. Siis sellaisia, joilla on untuvatakit, pipot, hanskat, kaulahuivit, talvikengät - ihan kuin se Michelin-ukko.  Jyväskylässä valkeni karu totuus: amerikkalainen oli lähtenyt talvivaatetuksestaan huolimatta liian köykäisin varustein matkaan. 


Matkalla oli kuitenkin ihan erityinen tarkoitus ja amerikkalainen ei kangistunut. Kävipähän Elosella juomassa kahvit ja jatkoi matkaa. Mukana tuotuun matkalaukkuun noudettiin viimeiset henkilökohtaiset tavarat lapsuuden ajoilta; etupäässä kirjeitä, jokunen piirustus, koulutodistuksia. Matkalaukku kiskottiin säilytykseen Matkakeskukseen ja varsinainen tehtävä alkoi. 

Hautakynttilät olin ostanut jo Helsingistä. Jyväskylästä kävin ostamassa kanervat. Mua on aina harmittanut pyhäinpäivän aikaan, että en ole omille rakkaille poisnukkuneille viemässä kynttilöitä. Tänä vuonna olin. En ihan pyhäinpäivänä, mutta jos kynttilät paloivat luvatut 100 tuntia liekki riitti. Olin mietiskellyt kuljetusta ja autonvuokra olisi tietysti ollut ihan kelvollinen vaihtoehto. Kävelin kuitenkin taksitolpalle ja tapasinkin sydämellisen kuljettajan. Hän vei minut ensin toiselle hautausmaalle, tuli hakemaan, jätti toiselle ja lopuksi ajoi vielä jääkalikan takaisin keskustaan. 

Siinä oli jotain merkillistä ja merkittävää. Yksinäni kaikkien vuosien jälkeen haudoilla kynttilöiden kanssa. Kylmä viima puhalsi, olin jäässä luita ja ytimiä myöten, ei ristin sielua missään. Kävin viidellä haudalla kahdella hautausmaalla. Kerroin kuulumiset, ajatukset, ikävän. Selvemmin kuin koskaan ymmärsin, että tämä saattaisi olla viimeinen kerta, tulevista ei tiedä. Muistin ihmiset, läheiset, mieleen kumpusi tapahtumia, kohtaamisia, pieniä eleitä, viimeisiä puheluja, viimeisiä kirjeitä. Heipä. Hei hei. Täällä on niin kovin hiljaista. Voikaa hyvin. 


Sydämellinen taksikuski palautti mut keskutaan. Oli vielä monta tuntia kulutettavaksi ennen kuin juna lähtisi kohti Helsinkiä. Tutkin Jyväskylää sen minkä ennätin, hyvin pintapuolisesti kuitenkin. Sokos oli nyt kauppakeskus Sokkarissa (ihanaa, ainahan sitä mentiin Sokkarille! Joku vihdoinkin ymmärsi.) Moni liike oli hävinnyt ja tilalle tullut uusia. Haaveeksi jäi juoda päiväkahvit Mummin pullapuodissa ambrosiatortun kanssa. Ei löytynyt puotia. 

Istuin penkillä ja katselin ympärilleni. Vieressä istui vanhempi nainen. Avasin keskustelun, kysäisin jotain. Meille kehkeytyi ihana juttutuokio ja kyyneliltäkään ei vältyttä. Istuimme vierekkäin toistemme kättä pidellen ja lohduttaen. Itseäni lähes 30 vuotta vanhempi nainen sanoi monia viisaita asioita, mutta erityisesti talletin sydämeeni ajatuksen siitä että tulevia ei pitäisi murehtia. Hän kertoi nuorempana murehtineensa ja arkailleensa ihan liian kanssa. Parempi olisi ollut vain mennä rohkeasti tuulta päin. En tiedä kuka olet, mutta tiedän millainen olet: kaunis ja viisas. 


Helsinkiin palasi hyvin pöllämystynyt matkalainen. Tuntia ennen puoltayötä talsin väliaikaiseen kotiini, matkalaukussa muutama lapsuudesta ja nuoruudesta säilynyt muisto. Yksi kirja oli luettu ja suljettu, sitä ei tarvinnut enää murehtia. Osin haikeutta ja suruakin siitä mitä olisi voinut olla, mutta valtaosin iloa ja helpotusta. Niin se on. Kaikkea ei munkaan enää tarvitse kestää. 



Tai niinhän mä luulin. Nimittäin en ollut tutustunut vielä ollenkaan Helsinki-Vantaan taksipalveluihin :) Olen nyt jo kotona, mutta kotimatka alkoi Helsinki-Vantaalta. Mun pitää kirjoittaa tästä vielä oma tarinansa, mutta siinä vaiheessa kun olin matkalaukkujen kanssa lentokentällä ja olin menossa viettämään viimeistä Suomen yötä hotelliin ymmärsin olevani ihan pihalla. Vilutti ja päätin, että taksin paikka. Ilmainen bussikin kuljettaisi hotellille, mutta kolme matkalaukkua ja kylmä viima saivat ajattelemaan taksin takapenkkiä. Jyväskylässä kolme eri ajoa maksoi yhteensä n. 40 euroa. Arvelin selviäväni muutaman minuutin matkasta ehkä kympillä. 

Ensimmäisenä vastassa olikin viidakko: kolme vaihtoehtoa lähtöhintoineen ja kilometrikuluineen. Valitsin tietysti halvimman. Laukut autoon ja menoksi. Ja nyt kiitän ystävällistä ja rehtiä kuljettajaa: hän sanoi osoitteen kuultuaan, että se on sitten 23 euroa. Mulla meni jauhot kurkkuun, kakistelin: 23 euroa? Mutta matkahan on vain pari kolme hassua kilometriä? Ja vastaus: joo, kun se on ALLE viisi kilometriä niin se on kalliimpi. Aha. Amerikkalainen oli ymmällään. Kysyi sitten, että pahastutteko paljonkin jos vain nostetaan laukut kyydistä pois ja menen kiltisti odottamaan bussia. Kuljettaja ymmärsi ja neuvoi vielä oikean paikan. En tiedä onko missään muualla yhtä rehellisiä taksikuskeja, mutta hänen ansiostaan perhe sai pikkuisen enemmän tuliaisiksi ruisleipää. Ja umpihullun systeemin vuoksi kylmettyneen matkalaisen. 

❤:lla Johanna, taksiasioista pihalla

15 comments:

  1. *halaa* Luin tekstiäsi kyynelsilmin. Liikutuin niin Jyväskylän reissustasi *halii* <3 Sanat vähän hukassa, joten siksi tyydyn vain laittamaan <3 olet ihana!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Oli se koskettava monella tavoin. On ollut hauska myös tutustua siihen nuoreen Johannaan, joka kirjeistä ja muistikirjamerkinnöistä löytyy. Mä olen ainakin ollut kirjanpitäjä ihan pienestä: postimerkin tarkkuudella on kirjattu menot ylös ja laskettu tilin saldo :) Johtui kyllä siitä, että kun vähän oli piti olla tarkkana kuin porkkana.

      Mulla on niin hyvä mieli, että Jyväskylässä kävin ja pääsin käymään haudoilla. Ja tapasin kivoja ihmisiä.

      Delete
  2. Halaus sinulle ❤️
    En minäkään löydä sopivia sanoja!
    Anne-Marie

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Anne-Marie. Jyväskylän-retkestä tuli hyvä mieli, yksi asia tavallaan sai lopun. Tässä elämässä kun näitä langanpäitä on niin paljon ja valtosan kai niistä on tarkoituskin hulmuta valtoimenaan. Mutta oli siellä kyllä kylmä! En muistanut, että viima voi olla niin jäätävä sisämaassa.

      Delete
  3. Herkistävä postaus!<3 Ihanaa, että pääsit pyörähtämään monen vuoden tauon jälkeen Jyväskylässä ja vielä kohtasit tuntemattoman, ystävällisen lähimmäisen. Elämä yllättää!
    Kiva, että pääsit turvallisesti kotiin ruisleipien kanssa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi ollut kiva viettää aikaa vaikka vähän pitempäänkin. Katselin hotelleja, mutta kauhistutti ne keskustan hinnat. Ja Jyväshovi oli tyystin kadonnut.

      Ylipäänsä koko matkan aikana tapasin niin paljon ystävällisiä ihmisiä, että olen ihan ihmeissäni. Kuinka leppoisasti ja rauhallisesti esimerkiksi Finnairin bussin kuljettaja mulle selvitti, miten maksupäätettä käytetään.

      Ruisleivät herättivät ansaittua ihastusta sekä kotona että tullissa. Tullissa alettiin kysellä myös mahdollisen poronlihan perään... Pettymykseksi jouduin sanomaan, että ei ole.

      Delete
  4. Sinulla oli tärkeä ja haikeakin reissu Jyväskylässä, mutta hyvä että sait muistoja mukaan matkalaukussa:) Kirjoitit tuosta niin kauniisti. Minäkin sain kokea yhden päivän talven, pitkästä aikaa, ja oli pakko käydä ostamassa lämmin huivi, second handia, koska kevyt huivini ei lämmittänyt lainkaan.
    Huh, minusta tuo taksiuudistus on täysin:( Minä nimittäin odottelin taksia lentokentälle kokonaiset 50 minuuttia, ja melkein myöhästyin sen vuoksi lennoltani, ja hävitin sen vuoksi puhelimenkin, joka onneksi löytyi pienestä lätäköstä -kadulla...Mutta onneksi sinä kohtasit ymmärtäväisen kuljettajan , joka ei pahastunut vaikket ottanutkaan kyytiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. 50 minuuttia on muuten pitkä aika! Ja varsinkaan, kun ei ole mikään pikkujouluaika. Kuinkahan nopeasti ihmisiltä menee hermot tähän jos ei paremmin toimin. Kokeilitko muten Uberiä? Mulla oli Uberin appi ladattuna puhelimeen, mutta unohdin ihan kokonaan. Olisikohan se siellä lentokentällä toiminut ja olisiko hinta kohtuullisempi.

      Mulla on ollut hauskaa niiden muistojen kanssa. Kuten, että sain nyt esittää miehelle että valioyksilön on löytänyt: täydet 10 pistettä heti sairaalasta. Oli aika liikuttavaa löytää asiakirja syntymäpäivältä. Elämäni alkutaipaleelle liittyvä legendakin näytti pitävän paikkansa, kiireellä on tultu ja pillit soiden :)

      Delete
    2. Ei ollut Uberin appia, en edes tullut ajatelleeksi. Täällä on Gett aplikaatio, jonka avulla taksin saa niin vaivattomasti, Mahtavia muistoja sinulla elämäsi ensi taipaleelta. En edes tiedä missä minun syntymätodistukseni on ,mutta minulla on vauvakirja, jossa ensimmäiset tiedot, tosin sitä ei kauan jaksettu täyttää.,

      Delete
    3. Oletkin joskus maininnut Gettin. Mun olisi pitänyt kokeilla Uberiä, mutta unohdin.

      Vauvakirjoilla on vähän tuollainen kummallinen ominaisuus. Kaksosten kanssa vielä täyttelin ja tehtiin piirrustuksia. Yksösen kirja näyttää aika käyttämättömältä...

      Delete
  5. Eipä ole tullut käytettyä taksia sen jälkeen, kun heinäkuussa astui voimaan uusi liikennepalvelulaki ja sääntely ja rajoitukset poistuivat. Liekö nyt taksiyrittäjien vai -käyttäjien markkinat. Nykyisin taksikyydin voisi saada vaikka potkulaudalla Ü

    Ihana kun sait viisaan juttukaverin. Tuossa tilanteessa varmaan kaipasit jonkun, jolle voit puhua tunnekuohujen keskellä. Tuo hetki oli varmasti teille kummallekin hyvin tärkeä.

    Jep. Sokkarille sitä ennen mentiin ja kyllä vielä nykyisinkin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, olisikin pitänyt yrittää potkulauta saada matkalaukuillle ja itselleni. Siellä lentokentällä ei vissiin saa toimia kuin nämä kolme yritystä? Siltä se ainakin vaikutti. Tuossa jo Jaelinille vastailin, että harmittaa kun en muistanut Uberiä.

      Oli kyllä niin ihana vanhempi rouva! Eihän tässä enää itsekään kevätkanasia olla, mutta hänellä oli kokemusta vielä enemmän. Toivoisin, että itsestäni tulisi iän myötä yhtä viisas ja kaunis.

      Sokkarille ja Jyväskylässä nähtiin siinä Sokkarin kulmalla. Mua vaan harmittaa, kun Mestarin Herkku (Sokoksen ruokakauppa Jyväskylässä) ei enää ole Mestarin Herkku. Sekin oli niin hyvä nimi.

      Delete
  6. Oi sinulla on ollutkin tunteita herättävä muistelumatka Jyväskylässä. Edesmennyt äitini oli sieltä kotoisin, tosin käyn tuttavieni kanssa siellä edelleen. Jos minun pitäisi Helsingissä taksi ottaa en tiedä kenen kyytiin uskaltaisin edes nousta! Heinolassakin on vaikka minkä näköisiä taxeja nykyään, onneksi tunnen nuo oman kylän autot, on niin paljon turvallisempaa.
    Uusia kokemuskirjoituksia sinulta odotan molemmista kaupungeista kunhan ehdit meitä valaisemaan:-))

    ReplyDelete
  7. Kävin eilen Mestarin Herkussa ja oli kohillaan nk.ainakin, isoilla kirjaimilla lukee kävelykadun puoleisessa seinässä nimi, kuten kuvassakin näkyy ja samalla tarkistin Mummon pullapuodin ja siellä se oli Asemakadun toisella puolella Sokkarin vieressä! Vähän kiireellä taisit pyörähtää Jyväskylässä!? Ilmaisen yöpaikan olisit saanut ihan siintä Sokkarin ja Matkakeskuksen kulmilta Vapaudenkadulta.....mulla asunto tyhjillään kun amerikan serkut lähtivät, olivat parisen viikkon siellä korteerissa ja viihtyivät hyvin cityssä. Sen jälkeen tuli se pieni lumisade joka suli saman tien pois, nyt tällä hetkellä tulee pientä vesisadetta ja odotan oikeaa talvea.....:)

    ReplyDelete
  8. Voi, sulla on ollut tosi tunteikas ja rikas visiitti vanhoilla kotokulmillasi. Ihanaa että mieli tuntuu nyt olevan levollinen <3

    ReplyDelete