Thursday, November 1, 2018

Amerikkalainen Helsingissä - blogitreffeillä ja leffassa

Mulla on ollut ihanaa Helsingissä. Varsinkin nyt, kun sää vähän lämpeni. Tytär lähti takaisin Skotlantiin. Saatoin hänet lentokentälle ja palasin hurvittelemaan itsekseni. Ennen lähtöä kävimme maailmanpyörässä Kauppatorin tuntumassa. Mietin aika monta kertaa, ennen kuin ehdotin pyörähtelyä. Mulla on korkeiden paikkojen kammo. Tytär on päinvastoin täysiverinen hurjapää ja mikään ei tunnu pelottavan eikä hirvittävän. Ensimmäisellä kierroksella meidät pysäytettiin ihan maailmanpyörän huipulle, mun piti harjoittaa parhainta joogahengitystäni jotta en olisi oksentanut. Kun olimme jälleen alhaalla halusin viittoa pyörän pyörittäjälle, että päästä mut ulos. Tytärtä tämä kaikki tietysti huvitti, mutta sen verran hän mumsyn pelkoa kunnioitti ettei heiluttanut koria yläilmoissa. 

Takki Ralph Lauren, housut Old Navy, lenkkarit Nike, laukku Tommy Hilfiger, huivi HM, aurinkolasit Fossil 


Ihastuttava Appelsiinipuun alla -blogin kirjoittaja Jael on ollut Helsingissä yhtä aikaa. Me saatiin sovittua treffit Stockmannin kellon alle. Jael vei mut ensin mukanaan kirjanjulkistustilaisuuteen ja sitten jatkoimme Deliberi -ravintolaan. En olisi tätä varmaan koskaan itse löytänyt, mutta Jael tietää ja tuntee. Voi mikä salaattinoutopöytä! Olen nyt käynyt pari kertaa lounaalla ja saan vatsani täyteen 4-5 euron hinnalla. Lohi on todellista herkkua. Latte maksoi 4 euroa. Hyvin kohtuulliset hinnat siis. 

Jael on ensimmäisiä blogiini kommentoineita ja hän myös tuki alussa viittaamalla blogiini. Mulle on muodostunut mielikuva blogiystävästäni, mutta Jael on kyllä livenä vielä vähän enemmän: ystävällinen, älykäs, maailmankansalainen, lämmin. Ja tyylikäs! Oli ihana tavata ja toivottavasti treffaamme toistekin. 




On ihana tunne olla elokuvissa ja ymmärtää jokainen sana, vivahde, letkautus. Kaipaan suomenkielistä viihdettä, kulttuuria. Olen lukenut Mielensäpahoittajasta, mutta yhtään kirjaa tai elokuvaa en ole vielä onnistunut tavoittamaan. Siksipä Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja olikin aika kokemus. Heikki Kinnunen on Heikki Kinnunen. Hän ei ole kauheasti  niistä onko Viljoo näkynyt -ajoista muuttunut. Satu Tuuli Karhu oli upea Sofia: kaunis, vahva, pelokas, rohkea. Jos itselläni ei olisi lähes samanikäistä tytärtä olisi ehkä ollut vaikea uskoa riemukkaita ja riehakkaita hetkiä todeksi. Mutta kun on omin silmin nähnyt, miten tyttöporukka revittelee niin suoritus oli uskottava. 


Kun tarina pääsi vauhtiin olivat oksat pois ranskanpullasta. Ilot ja surut, nauru ja itku olivat herkässä. Mä liikutuin ihan valtavasti. Välillä hohottelin ja sitten taas itketti. Osa syy varmasti oli siinä ainutlaatuisuuden tunteessa, että tosiaankin olen elokuvissa Suomessa mutta kyllä elokuva on mainio. Lämmin, sympaattinen, oivaltava.  Ja mua huvitti, kun Mielensäpahoittajassa oli oman isäni (ja itsenkin) piirteitä: lääkärissä ei käydä, asiat ovat omassa tarkassa järjestyksessään.  Mutta kyllä minä myös mieleni pahoitin, Jani Volasen Pekka oli kyllä tosi ääliö Suomen ja suomalaisuuden dissaamisessa, ylenkatsomisessa. Kyllä ei. Tuskinpa yksikään vähän pitemmän aikaa ulkomailla viettänyt yhtyy moiseen pilkkaan. 




Tennispalatsin Finnkino on kyllä aika huikea. En ole koskaan nähnyt yhtä pitkää irtokarkkihyllyä. Popcornit, nachot, juomat, kahvi... wau mikä paikka. On sitä suurta muuallakin kuin Amerikassa. Loma jatkuu. Mulla ei ole mitään ongelmaa ostaa ruokaa vain itselleni, miettiä vain omaa ohjelmaani, nautiskella aamu-unista ja päikkäreistä. Ostaa leivos, mansikoita ja kuohujuoma itselleni. Nyt kun olen täällä haluaisin jäädä vähän pitemmäksi aikaa. Luulen, että sellainen reilu kuukausi olisi oikein sopiva aika. Helsinki on upea ja ihmiset ystävällisiä. 

Muuten, Felix on kuulemma joka aamu käynyt etsimässä äitiä. Tänä aamuna veijari oli käynyt kähveltämässä suklaakarkin Halloween-namikorista. Onneksi mies huomasi ennen kuin koira sai kääreet suklaan ympäriltä. Felix oli yrittänyt luikkia matalana korvat luimussa miehen ohi. Ilman pientä taistelua ei herkkupalaa luovutettu. Voi Felix. 

❤:lla Johanna, Helsingin pauloissa

23 comments:

  1. Blogiystävien tapaaminen on aivan ihanaa ja itse olen myös saanut Jaelista juuri tuollaisen kuvan, että on aivan ihanan ystävällinen tyyppi <3 Voi Felix, kenenpä ei toki tekisi silloin tällöin mieli suklaatia. Onneksi ei ehtinyt syömään.
    Ihanaa reissun jatkoa Sinulle <3 <3 <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin onkin! Mä olen tavannut kuusi vuotta sitten Maikun Jyväskylässä. Ja meillä oli tosi kiva kahvituokio. Ja nyt sitten Jael.

      Felix on kerran aikaisemminkin syönyt suklaata. Silloin veteli ruokakomerossa puolilevyä Fazerin sinistä. Aloin ihmetellä mikä rapina käy ja siellähän koiruli nuoli käärepapereitakin puhtaaksi. Sitten vaan koira kainaloon ja googlaamaan, että mikä avuksi. Suolapallolla saatiin oksetettua. Onneksi mies oli kotona, Felix ei kauheasti pullikoinut suolapalloa vastaan.

      Kiitos. Mulla on kyllä täällä ihana olla. Ei millään malttaisi lähteä kotiin.

      Delete
  2. Kiva kuulla, että joku muukin kaipailee nenäliinaa elokuvissa. Minusta tuntuu, että en oo muullaisia elokuvia hetkeen nähnykään. Oli sitte iloa tai surua. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri mietin, että ei tainnut viimeisimmässä Mission Impossible mennä itkuksi, mutta taisi kuitenkin mennä. Siinä kun mies ja vaimo katseli toisiaan... Ja Mamma Miahan oli sitten tosi tukala. Mä olen varsinainen itkupilli :(

      Delete
  3. Olipa mukavaa, kun treffasitte jaelin kanssa! Teidän molempien blogeja seuraan aktiivisesti. <3
    Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja on kyllä hyvä, koskettava ja hauska elokuva. Käyn aika harvoin elokuvissa (kotona elokuvia tulee kyllä katsottua) ja mieheni vielä harvemmin, joten oli iso ilo jakaa tämä elokuvakokemus hänen kanssaan. Teemme nyt ennätyksen: kuukauden sisällä jo toistamiseen elokuviin, sillä huomenna mennään Jyväskylään katsomaan Markku Pölösen uusin filmi Oma maa. Olen nähnyt siitä trailereita sekä pieniä pätkiä muutenkin ja haluan ehdottomasti nähdä koko elokuvan. Yhdessä roolissa on myös ystäväni poika Olli, joka näytteli taannoin Kansallisteatterissa Romeota.
    Onnellista viikonvaihdetta ja pyhäinpäivää Sinulle, turvallista lentoa takaisin kotiin, sitten kun sen aika on. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä katsoin tänä aamuna Markku Pölösen ja naispääosan esittäjän haastattelun! Ja tuli kyllä mieleen, että pitäisi mennä katsomaan. Toivon, että tulee Netflixiin. Jos en nyt sitten ennätä leffaan. Vaikutti tosi mielenkiintoiselta. Olavi Virrasta kertovaa mietin myös, mutta se oli saanut aika huonot arvostelut. Tosin Virtaa esittää tämä nuori mies, joka oli Dead wind (olikohan nimi tuo) sarjassa ja sarja oli tosi hyvä. Kuten nuori herrakin.

      Ihanaa elokuvailtaa teille! Varmaan aika kiva nähdä tuttu valkokankaalla. Miltähän se tuntuisikaan.

      Kiitos Piipe. Mä haluaisin jäädä vielä vähäksi aikaa. Muutamaksi päiväksi tai viikoksi. Hyvää pyhäinpäivää.

      Delete
  4. Ihanalta kuulostaa tapaamisenne ja pääkaupunkivierailunne. Lukuunottamatta maailmanpyörää! Voin kuvitella tunteen kun istuu siellä kopissa jossain yläilmoissa. Ei sovi minullekaan!
    Olen nähnyt mielensäpahoittajan jossa Antti Litja näytteli pääosan ja hän sopi myös rooliin kuin olisi hänelle kirjoitettu.
    Mukavaa viikonloppua sinulle <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Korkeat paikat eivät ole mun heiniä. Jos tv:ssä näytetään perspektiiviä riittävän korkealta, niin alkaa jo puistattaa. Mutta mä ajattelin, että meidän pitää tehdä jotain kivaa yhdessä. Tytär oli varautunut uimaan merivedessä, mutta en voinut päästää kun oli flunssassa.

      Litja on muuten varmaan kanssa hyvä. Mun pitää vielä lukea Mielensänpahoittaja ja katsoa se ensimmäinen elokuva.

      Hyvää viikonloppua ja hyvää pyhäinmiestenpäivää.

      Delete
  5. Niin mukavia päiviä olet(te) saaneet viettää:)♥ Tuolta maailmanpyörästä on kyllä varmasti upeat näkymät kaupungin ylle! Kivoja tuollaiset tapaamiset ja Jaelista onkin kirjoitusten perusteella saanut kuvan että hän on aivan ihana ja hyväsydäminen ihminen♥ Mukavaa alkanutta marraskuuta♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näkymät olivat upeat ja mun piti pitää katse horisontissa. Ai samperi kun tuntui pahalta ajatella, että siinä kopissa voi olla ihan mikä vaan pohja ja ne tukevat tangotkin voivat olla mitä vain :(

      Taivaan kappaleet olivat kyllä jotenkin niin kohdillaan, Jaelin tapaaminen oli ihan pisten ii:n päälle.

      Hyvää marraskuuta ja hyvää pyhäinmiestenpäivää!

      Delete
  6. Voih, mukavia hetkiä <3
    Iloista marraskuuta <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Mä en millään malttaisi lähteä vielä kotiin. Helsinki on ihana. Suomi on ihana. Suomalaiset ihmiset on ihania.

      Iloista marraskuuta! Ja hyvää pyhäinmiestenpäivää!

      Delete
  7. Naapurini oli myös käynyt leffan katsomassa,joten myös sanoi,että nenäliinaa tarvitsi.Olen sen ekan osan nähnyt, aion myös sen toisen käydä katsomassa.Ihanaa lomaa sulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla ei ollut kuin yksi nenäliina mukana. Olin laittanut pakkauksen toiseen laukkuun. Se oli ihan murusina leffan jälkeen :( Mun pitää katsoa ensimmäinen osakin.

      Loma on ollut ihan ihana. Tuossa edellä olen jo vastaillut, että haluaisin vielä jäädä. On tämä kyllä yhtä halvattua, kun aina on ikävä jonnekin.

      Hyvää pyhäinmisten päivää!

      Delete
  8. Toivottavasti tuo elokuva menee vielä jonkin aikaa, että ennättää käydä katsomassa. Olen myös kuullut, että on nessupaketin arvoinen elokuva.

    Olisipa ollut kivaa nähdä siut jossain Helsingin kaduilla. Eilen mietin, pakkaatkohan perunajauhoja matkalaukkuun :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä se kosketti. Ihan sydänjuuria myöten. Siinä ollaan kuitenkin niin tärkeiden asioiden äärellä.

      Kuule, kun seuraavan kerran tulen niin treffataan! En tajunnut tällä kertaa, että asut niin lähellä.

      Mistä arvasit. Mä ostin perunajouhoja paketin heti ekana päivänä ja olen kiskonut perunajauhovettä. Ei siitä varmaan haittakaan ole. Ja paketti lähtee myös mukaan. Voi herättää tullissa taas ihmetystä. Kuten joskus muinon vaniljasokeri, joka oli levinnyt laukun pohjalle. Siinä sitten sitä tutkittiin tullimiesten kanssa :)

      Delete
  9. Mukava tavata blogikavereita! Minullakin on ollut ilo tavata muutamia.
    Hauskoja hetkiä sinulla Helsingissä!
    Mukavaa marraskuuta 😊

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Mari! Täällä kyllä menisi pitempäänkin. On niin paljon nähtävää ja katseltavaa.

      Mukavaa marraskuuta! Uskomatonta kuinka lämmintä on.

      Delete
  10. Oi sinulla ja tyttärelläkin on ollut ihanaa Helsingissä. Olen ylivertainen Tuomas Kyrön kuluttaja, kaikki kirjat ostettuna, osa vielä lukematta. Olavi Virrankin kävin katsomassa, syy kun on syntynyt Sysmässä josta olen kotoisin, livenäkin nähneenä. Kun tarinan tietää niin piti nähdä, kaikki eivät varmaan siitä sillei tykänneet, oli mukamas yksipuolisesti tehty.
    Mukavaa kotimatkaa kun palaamaan joudut, toivottavasti vielä ehdit ihastella kaupunkia:-))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä oli kyllä mukavaa. Nyt hän on jo takaisin opiskelemassa. Mun pitää lukea niitä kirjoja! Tässä nyt on aukko yleissivistyksessä. Ne kuulostavat hauskoilta ja myös siltä, että pistävät ajattelemaan.

      Olavi Virran Punatukkaiselle tytölleni on aina sykähdyttänyt. Toki niin moni muukin, varmaan koko tuotanto. Mun pitää katsoa elokuva sitten joskus. Nykyäänhän kaikenlaista tulee Netflixille. Tässä olisi hyvä ehdokas.

      Mä tänään taas talsin kaupungilla hyvän aikaa. Kyllähän tätä ikävä taas tulee.

      Delete
  11. Johanna ihanainen, oli aivan ihanaa tavata , ja viettää muutama tunti seurassasi:) Kiitos sanoistasi, ihan punastun tässä.... Ja Deliberi, se onkin suosikkipaikkani Helsingissä: sijainti mahtava, se salaattibaari, ja muutenkin tosi kiva lounas-ja treffipaikka. Sinullahan on ollut kaikkea mukavaa Helsingissä, ja mukavaa että pääsit sinne pitkästä aikaa, ja että satuimme olemaan vielä samaan aikaan kaupungissa;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. P.S. Unohdin sanoa hyvää kotimatkaa, muistankin että paluusi on tänään tiistaina. Minäkin olisin jäänyt vielä Helsinkiin.,..Syksy oli tällä kertaa tosi kaunis siellä. Deliberissä minunkin lounaani olivat tuota hintaluokkaa, ja joka kerta laitoin reilusti lohta ja leipäjuustoa; tuli ihan ikävä sitä salaattibaaria siellä.

      Delete
  12. Noi blogikamukohtaamiset voivat olla kyllä niin uskomattoman ihania huippuhetkiä, itselläkin ihana kokemus ja ystävä moisesta <3. Hauskaa lukea päivitystäsi "turistina" omista kotikulmistani :)

    ReplyDelete