Sunday, November 4, 2018

Amerikkalainen Helsingissä - Jukka Puotila Show

Viimeksi olen nähnyt suomalaisessa teatterissa Neil Hardwickin ohjaaman Munaako herra ministeri. Ensi-ilta näyttää olleen 17.8.2000. Mulla on sellainen mielikuva, että ensi-iltaa ennen oli näytäntö ja saimme liput sinne miehen kanssa. Nauroin katketakseni. Lähietäisyydellä istui Esko "Suuri" Salminen Aino Sepon kanssa.  Kaksoset olivat muutaman kuukauden ikäisiä ja hotellissa MLL:n hoitajan huomissa. 

Kirjamessuilla juttelin Kansallisteatterin ihmisten kanssa ja sain mainion vihjeen: saman päivän liput myydään puoleenhintaan. 20 euroa ei ollut liikaa Puotilan showsta, täysi hintakin olisi ollut paikallaan. Varsinkin kun näin Kansallisteatterin ratkeilleet tuolit. Mun istuin ei ollut ainoa, jonka päällinen oli parhaat päivänsä nähnyt. Puotilan muistan jo 90-luvun alusta, Ruusun ajan isänä Esko Ruususena. 

Mutta se esitys: tunnistin kaikki hahmot paitsi Kaj Kunnaksen ja huutokauppiaan. Mun luokkakaverikin mainittiin ja imitoitiin :) Tuntui aika omakohtaiselta. Komiikka oli mieluisaa, niukalti kaksimielisyyksiä ja kiroilua. Politiikka on aina kiehtonut ja politiikan tekijät saivat kyllä kylmää kyytiä. Olin unohtanut, että Puotila on imitaattori ja Hjallis Harkimo sekä Sauli Niinistö kyllä kutkuttivat nauruhermoja. Tai kuinka Paavo Noponen selostaa Aira Samulinin saapumisen treffeille. Oikeastaan ainoa mistä en pitänyt oli rallienglannin matkiminen. Musta on tullut vähän allerginen ihmisten kielitaidon morkkaamisen suhteen. Jokainen taaplaa tyylillään, ei me kaikki voida olla natiiveja (sana jota aivan erityisesti inhoan). Väliajalalla kuulin sivusta pariskunnan keskustelevan siitä, kuinka tämä kolmas kertakaan ei tuottanut pettymystä ja ohjelma aina uusiutuu. 


Mutta mitä mä ihmettelin oli se, että meitä asiakkaita seisotettiin lämpiössä. Olin hyvissa ajoin liikkeellä, kun ajattelin esityksen alkavan klo 13. Siellä me seistä tönötettiin kuumissamme ja kuin sillit suolassa. Saliin pääsi vasta muutamaa minuuttia aikaisemmin. USA:ssa olen tottunut, että juoman ja syötävän voi myös viedä saliin mennessään ja sinne pääsee kyllä ajoissa. Ihmisiä ei seisoteta turhan panttina. 


Olen kiertänyt ympäri ämpäri Helsinkiä. Otavan kirjakauppa oli hurjan ihana. Vielä ihanampi se on muutaman kuukauden päästä, kun tiloihin saadaan kahvio. Mä olen toivonut jo useamman vuosikymmenen, että itsellä olisi kirjasto jossa voisi käyttää siirrettäviä tikapuita. Eihän sitä tiedä, ehkä jonain päivänä. 


Sokerina pohjalla on tämä Villisilkin ikkuna. Onpa mainio idea vaikka Linnan juhliin. Onhan siinä kimallusta ja krumeluureja, mutta taatusti ei jää seinäruusuksi. Kyllä työmiehiä nauratti, kun kännykkäni kanssa yritin ikuistaa säihkeen ja hohteen. 



❤:lla Johanna

6 comments:

  1. Meillä on liput Puotilan showhun joulukuulle. Ei sit kannata kiirehtiä näytökseen, ettei joudu suotta odottamaan Ü Ennen showta on työpaikan joululounas ja nykyisen rahaston "kuoppajaiset" lähellä teatteria, joten siirtymismatka paikasta toiseen on lyhyt.

    Ensi kertaa kuuntelimme showta hurjan monta vuotta sitten metalliväen kesäpäivillä Tampereella ja siitä alkaen mies on fanittanut Puotilaa. Puotila esiintyi myöhemmin muistaakseni Kahdessa Kanassa, missä vietettiin työpaikan pikkujoulua ja se kaksimielisyys ei istunut yhtään meihin eikä Puotilan suuhun. Kait luullaan, että pikkujouluissa pitää olla hävyttömiä vitsejä, ihmettelen vaan että miksi. Stella Polariksen pikkujouluesitys oli tuhat kertaa parempi.

    Voi, itsenäisyyspäivään on enää reilu kuukausi. On tämä(kin) vuosi mennyt niin nopeasti. Mutta nyt nautitaan tästä aurinkoisesta ja lämpimästä marraskuun sunnuntaista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, mä seisoskelin siellä reilun vartin. Esitys oli merkitty alkavaksi klo 13 ja puomi avattiin klo 12:56 tai jotain. Iloinen yllätys oli, että vettä oli tarjolla.

      Puotilalla on kyllä sana hallussaan. Tykkään hänen tyylistään, ei ole sellaista rillit huurussa moottoriturpana porhaltamista kuin esimerkiksi amerikkalaisilla kollegoillaan. Ja kun teillä on kokemusta jo vähän enemmänkin, niin tiedätte mitä odottaa :) Ja olen samaa mieltä, mun mielestä Puotilan suuhun eivät vain härskiydet sovi. Kai se on se perheenisän imago tv-ohjelmista. Ismo Leikola olisi muuten kanssa sellainen kaveri, jonka haluaisin nähdä. Mun mielestä hänenkin komiikkansa on enemmän oivaltavaa kuin vessa- ja tissihuumoria.

      Eikö ole aika hurjaa. Olen kyllä niin onnellinen, että tämä Suomen-retki tälle vuodelle onnistui. Enpä arvannut vuoden alussa. Mulla on ollut täällä ihanaa ja en ihan vielä haluaisi mennä kotiin.

      Kävin juuri ostamassa toisen ison matkalaukun. Mulla on carry on ja iso matkalaukku, mutta eihän niihin mahdu ruisleivät, salmiakit, teet ja suklaat. Ei toivoakaan.

      Delete
  2. such a magnificent building (at the top).
    greeting- evi erlinda

    ReplyDelete
    Replies
    1. Finnish National Theater, Suomen Kansallisteatteri. The building was designed by architect Onni Tarjanne and the building process was finished 1902. It’s beautiful building, in the center of the city, next to the train station.

      Delete
  3. Ai kuinka kiva että ehdit teatteriinkin, ja oli niin mukavaa tavata sinut Helsingissä Johanna:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin oli ihana treffata! Ja oli kyllä huippua käydä teatterissa :)

      Delete