Vaikka Suomi on rakas ja ihana maa (aika on kullannut muistot ja pilvilläkin on hopeareunat, vuonna 1999 Suomi oli Onnela) niin pari asiaa jäi kaihertamaan. Suurimmaksi osaksi siksi, kun en enää tiedä miten toimia.
Ensinnäkin, mikä pankki se on sellainen pankki jossa ei ole käteistä rahaa? No, ainakin Osuuspankki, Nordea ja Handelsbank. Kaikkiin yritin mennä vaihtamaan dollareita euroiksi, mutta oli joko kyltti tai jonottamisen jälkeen ilmoitettiin, että ei meillä ole käteistä. Jos joku miettii pankin ryöstämistä, niin voin sanoa ettei kannata. Ei siellä rahaa ole. Amerikan pankkeihin tottuneena pisti myös erityisesti Handelsbankenissa silmään, että tirehtööri istui lasikopissa ja vallan tärkeänä katsoi tietokoneruutua (vaihtuiko valuutta- vai osakekurssit vai oliko pasianssi kesken, tiedä häntä). Meillä täällä Amerikassa tirehtöörit rynnistävät kopeistaan kysymään jonottavilta asiakkailta, että mikä olisi busineksen laatu. Mennäänkö koppiin vai tiskille. Meillä on tärkeää päästää asiakas dollareistaan eroon mahdollisimman kivuttomasti ja pian.
Sitten tämä toinen kummajainen. Maksullinen wc. Suomalainenhan ei hädän tullen kakistele vaan ilmoittaa suoraan että vessaan on matka. Normaali toiminto, ei siinä mitään. Yleensä vielä kuuluvalla äänellä ja niin, että kukaan ei jää pohtimaan että mikä nyt tuli. (Mä olen jo tottunut, että sanotaan excuse me ja vaan poistutaan, you know.) Kuulin tämän jo Lontoossa Finnairin lennolle Helsinkiin jonottaessa ja sitten monta kertaa Suomessa. Mutta mikä mua ihmetyttää on se, että vessasta käynnistä pitää maksaa. Really? Mitäs jos olisi pikkuinen hätähousu matkassa ja pitäisi kysyä, että saanko käyttää teidän kylppäriä (meillä se on bathroom tai restroom, kääntyy kai sitten kylppäriksi). Luulen, että sanottaisiin, että euro, kiitos. Mulla oli Suomessa kalleimmat pisut tähän mennessä. Kävi mielessä, että pitäisikö pullottaa. On sen verran tyyristä toimintaa. Mulla on yksi viesti ja toivottavasti leviää kulovalkean tavoin: Rakas Suomi, hädän hetkellä ystävää ja vierasta pitää tukea! Maksuton toiletti kunniaan! Sitten ollaan sivistyvaltioiden joukossa (roomalaisillakin oli aikanaan aquedacts), kun pienistä ei välitetä (tai siitä vähän suuremmasta), kylppärissä käynnistä rahastaminen on halpaa.
Ok, on mulla vielä kolmaskin juttu: jonottaminen. Olen tottunut siihen, että edessä jonottava nyökkää tervehdykseksi kun liityn jonoon. Jos itse olen jonottamassa huomioin jälkeeni tulevan. Kevyt nyökkäys, aha, tässä sitä ollaan, niin kuin peräjälkeen, minä ensin, sinä sitten. Jokainen tietää paikkansa. Meikäläisittäin termi kuuluu acknowledge. Ei ole sivulta hivuttautujia ja häivetunkeutujia. Suomessa näitä oli yllättävän paljon: sivulta vaivihkaan jonon etuosaan, Simo Häyhän hengessä, mataaa profiilia pitäen ja hiljaa hivuttautuen. Meillä edelläolijaan jätetään kunnon väli, ei ole tarvetta rynniä ns. tappituntumaan kuten Suomessa (termi tulee niiltä ajoilta, kun ämpäreiden jonottamisen sijasta jonotettiin veneen tappeja: nykyään äyskäröidään, ennen ehkäistiin). Mua vähän häiritsi jos jätin amerikkalaisen välin edelläolijaan: siinä oli heti kymmenen henkeä. Ja takana joku läähätti niskaan. Suomi on harvaan asuttu maa, väkeä on vähän, mutta heti kun on tilaisuus niin käydään iholle. Rakkaat kanssasiskot ja -veljet: pidetään eden jonkinlainen säällinen hajurako.
Tosiasia on kuitenkin, että teki suomalainen niin tai näin, niin mun mielestä se on joltisenkin oikein päin. Täällä maailmalla tiukan paikan tullen oikaisen ryhdin, kiinnitän katseen horisonttiin, hengitän syvään ja totean, olen suomalainen. Mitäpä siitä, jos pankissa ei ole rahaa, vessa on tyyris ja pissi maksaa, jonossa vetää kymmenen suomalaista ohi. Suomessa on kuitenkin maailman lähes onnellisimmat ihmiset, lähes parhain koulutus, onnekkaimmat äidit, parhaiten pärjäävät lapset. Miehistä ja nuorista miehistä on ehkä vähän huoli, mutta eiköhän heidätkin saada messiin mukaan. Suomi on hyvä maa meille suomalaisille (ja meille varttisuomalaisille). Mutta hei, vessa on ihmisoikeus.
❤:lla Johanna, lähes kokoaika suomalainen