Sunday, July 29, 2018

Perintöhopeat kiiltämään - viikko mun elämästä

Taas hujahti viikko elämästä, 7 päivää, 168 tuntia. Luin jonkun äidin t-paidasta: äitiys - päivät ovat pitkiä, mutta vuodet menevät hujauksessa. Sellaiselta se välillä tuntuu myös pienten hoidokkien kanssa. 



Viikko sitten sunnuntaina olin tyttären viimeisissä uintikisoissa. Kymmenisen vuotta kilpauintia takana, elämä edessä. Miten kaksoset jaksoivatkaan: aamulla kouluun klo 7, koulun jälkeen harkkoihin ja sillä reissulla meni kuusi tuntia (odottivat toisiaan, kun harkat olivat eri aikaan). Yleensä kolmen tunnin treenit, kerran viikossa lisäksi aamuharkat iltaharkkojen lisäksi ja vielä lauantaitreenit. Viikonloput kisoissa. 

Monet kerrat kuljetin, monet kerrat istuin takamus puuduksissa katsomossa. Tällä kertaa järjestäjä päätti soittaa ihan kiusallaankin "Final Countdown". Olin muutenkin pähkinöinä. Tyttärestä kertoo aika paljon, että vaikka viikonlopun uinnit eivät olleet kisauran parhaita niin viimeisessä kisassaan, vapaauinti 100 metriä, hän paransi omaa ennätystää sekunnilla. Uinnissa se on aika iso asia, varsinkin kun herkistelyt jäivät olemattomiksi ja kilpapukukin melkein hiutui yltä. 


Sää oli sen verran kurja koko viikon, että hoitolasten kanssa ei juuri leikkipuistoon päästy. Kirjaston satutunnit pelastavat totaaliselta kyllästymiseltä. 


Seuraava Dingo-sukupolvi on kasvamassa. Kuinka paljon iloa voikaan saada sifonkihuivien heiluttelusta ja saippuakuplista. Ja mä ihastelen aina kirjastontätien eläytymistä, tvistaavat ja sheikkaavat kuin viimeistä päivää, laulavat satukirjan alusta loppuun ja vielä lopuksi iskevät leiman käsivarteen. 



Päivittäiset kävelylenkit miehen ja koiran kanssa on ollut pakko siirtää iltaan. Joinain iltoina on ollut uskomattoman kaunis auringonlasku, taivas loistaa kullanhohtoisena, pilvet ovat kuin Sikstuksen kappelin freskoista. 


Vasta muutama kuukausi sitten älysin, että Mamma Mia osa II valmistuu tuota pikaa! Odottavan aika on pitkä ja mä olin tikahtua jo nyt. Tytär lähti seuraksi. Elokuvateatterin istuimet tuntuvat aina vaan yhtä ihanilta. Jos et ole vielä käynyt katsomassa Mamma Miaa ja tykkäät sentimentaalisesta hömpästä, niin mars katsomaan. Aika meni siivillä, kyyneleitä vuodatettiin vuolaasti ympäri salin. Tosin mä ihmettelin jälleen, että valtaosa katsojista oli ikävuosiltaan 50 ja reilusti yli. Pari miestä oli uskaltautunut matkaan. 


Olen ostanut pojalle collegeen tarvikkeita. En osaa ihan kaikkea edes ajatella. Muuttokuorman kanssa lähdetään jo kolmisen viikon kuluttua, lastataan tavarat ja lapsi autoon ja puretaan opiskelijahuoneeseen ja jätetään sinne yksin, isoon maailmaan. Fiskarsin-sakset dominoivat koulusaksimarkkinoita. Entisenä osakkeenomistajana olen asiasta edelleenkin iloinen. (Ja miksi ihmeessä mä myin ne???? Ah, piti saada lapsille kilpauikkarit... Kiitos Fiskars!)


Päivityksiä -blogi (klik klik) muistutti chiansiemenistä. Olen liotellut niitä Siggi's jogurttiin (melkein juotava jogurtti, hyvin vetinen) ja syönyt aamiaiseksi. Nälkä alkaa kurnutella vasta hyvän matkaa puolenpäivän jälkeen, siemenet pitävät kylläisenä. Puoliskotti mies on onnessaan, kun vaimo jaksaa lusikallisella siemeniä ja desillä jogurttia ahertaa tunnin jos toisenkin. Kaikkien näiden aviovuosien jälkeen hän ilahtuu vielä ihan vilpittömästi pieniruokaisuudestani 😀  Mua huvittaa teksi jogurttipullon kyljessä "Swedish style filmjölk".


Joitakin asioita vain lykkää ja lykkää. Kuten perintöhopeiden kiillotusta. Olen mieheltä pari kertaa kysellyt jos hän voisi kaivella hopeat kätköistään kiillotettaviksi, jotta saisimme ruokailuvälineet käyttöön. Mä luulen, että menneet polvet haluaisivat, että nämä eivät makaa tyhjän panttina. Tavaroita on tarkoitus käyttää. Samalla kiillotin muutaman hopeakorun, joita en ole käyttänyt koska näyttävät pinttyneiltä.


Mikä ei kuulu joukkoon? Hopeahelmet odottavat vielä kiillotusta. 

Olen lukenut lempilehteni Real Simplen lisäksi paria kolmea suomenkielistä kirjaa ja ajatuksiani niistä on tulossa alkaen tällä viikolla. Suomesta kaipaan edelleen naistenlehtiä, aikakauslehtiä. Ero on aikamoinen näihin meidän lehtiin verraten. Suomalaisissa on mielestäni enemmän sisältöä, kauniit kuvat ja merkityksellisiä juttuja, ihan oikeasti mietittyjä ja hyvinkirjoitettuja tarinoita, tietoa. Mutta Real Simple on hyvä korvike, kyllä tätäkin lukee. 

Merkityksellisin juttu menneeltä viikolta oli, että päätin alkaa kertoa itselleni iltaisin kaikki ne asiat jotka on menneet hyvin. Yleensä kepitän ja kiusaan itseäni kaikella sillä, mikä on mennyt päin honkia, mietiskelen lisäksi mahdolliset katastrofit ja tulevat mokat. Joskus 10 kohdan listaan päätyy hammaslangan tai vilkun käyttö jos en muuta keksi. Pääasia, että kiitän. 

Kiitollisuus on hauska ominaisuus: mitä enemmän sitä harrastaa sitä enemmän aihetta kiitollisuudelle löytyy. Kotoa on aina hyvä aloittaa ja sitten jatkaa kylille. 

:lla Johanna, kiitollisena suunnistaen alkavaan viikkoon

11 comments:

  1. Viimeeksi, kun hopealusikoita kiillotin, tein sen ketsupilla. Jostakin luin, että sillä kiillotuvat hyvin ja näin myös kävi..:)
    HAikeat ajat, kun poika lähtee opiskelemaan. Muistan miten itse itkin iltaisin ikäväänä.:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt kun sanot, niin joitakin kelloja tämä ketsuppi soittaa. Mä olen varmaan joskus lukenut jostain. Koruja olen puhdistanut tinapaperin, suolan ja veden voimin. Tosin lopputulos ei ole niin hyvä kuin tällä Wright´s puhdistusaineella. Ei paljon tarvitse hinkata, kun alkaa kiiltää :)

      On, on tämä vähän haikeaa. Tytär lähtee sitten kolmisen viikkoa myöhemmin. Kyllä meilllä hiljaista tulee vain juniorin kanssa. Onneksi hänellä on kivoja kavereita, joten eiköhän vielä eloa ole meidänkin mökissä :)

      Delete
  2. Lapset kasvavat niin äkkiä eikä sitä ajankulua edes huomaa. Hopeat on meillä harvoin käytössä ja tosiaan tahtovat tummua tuolla kaapissa. Terkkuja helteisestä Suomesta, heinäkuu kääntyy kohta elokuuhun, voi minne se tuo kesä karkaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä luulen kanssa, että ei näitä kovin usein käytetä mutta ovat sitten valmiina.

      Olen katsonut, että teillä on hirmuhelteet. Meillä on samoja lukemia, n. 35 C päivittäin. Ilmankosteus on muutaman viime viikon tehnyt ulosmenosta tukalaa. Illalla myöhään tai aamulla aikaisin. Viime yönä paukkui ukkonen tosissaan. Nyt on hetken aikaa helpompi hengittää.

      Kyllä on 18 vuotta mennyt hujauksessa. Pitkiä päiviä mahtui kyllä joukkoon. Mies oli joskus pari kolme viikkoakin työmatkoilla, Suomen reissulla tai muualla ja oli siinä tietämistä. Aina vain toivoi, että itse ei sairastu jotta jaksaa huolehtia.

      Delete
  3. Kiva oli lukea sun viikosta Johanna. Varmaan oli hieman haikeaakin jättää kilpauinti taakseen kun siihen oli panostettu niin hurjasti tunteja vuosien aikana, mutta kaikkea hyvää jatkossa.
    Chia-siemeniä käytän paljon minäkin,niitä on aina kaapissa, ja viimeksi laitoin niitä gluteenittomaan leipääni, ihana rakenne tulee niistä:)
    Suloiset lapsukaiset satutunnilla. Täälläkin on niin kovin lämmintä, mutta lauantai ja sunnuntai olivat mukavia säiden suhteen, ehkä pieni tauko ennen elo-ja syyskuun kamalan kosteita kuumia päiviä. Fiskarsin sakset :) Tänään ihailin kaupassa Muurlan Muumimukeja ja lautasia , oli ihanaa nähdä niitä täällä:=)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä mielessä kävi ne noviisiuimarit ja -vanhemmat joskus silloin 10 vuotta sitten. Paljon lapset tekivät töitä ja käyttivät aikaa & energiaa. Poika olisi omalla bravuurillaan 100 rinta ollut Suomessa vuosi sitten ikäluokassaan viiden parhaan joukossa (ajoilla verraten, kisat on tietysti aina kisat) ja tytär oli jossain vaiheessa 200 sekauinnissa ikäluokassaan Suomen ajoissa seitemän joukossa. Täällä on niin paljon hyviä uimareita, että ihan hirvittää. Jos olisivat treenanneet punttia tai keskittyneet omiin lajeihinsa, niin tulos olisi ollut varmaan vielä parempi. Mutta se on jossittelua. Hyvää työtä tekivät ja molemmille jäi viimeiset isot kisat sellaisiksi, että tuli vielä aikaparannuksia. Nyt sitten clubiuimareiksi.

      Mä en ole leivonnassa kokeillut chia-siemeniä. Pitääpäs tulla kurkkimaan sinulta sieltä ohjeita :)

      Löytyisikin Muumi asitoita! Tai tekstiilejä! Tai ihan mitä vaan. Innolla ostaisin. Noi Fiskarsin koululaisten sakset on älyttömän suosittuja, opettajienkin suosittelemia.

      Meillä satoi ja ukkosti viime yönä. Heräsin kun välähti ja jyrähti samaan aikaan. Kuumuus ja kosteus ei vaan hellitä, ei tule sellaista raikasta säätä kuin Suomessa ukkosen jälkeen. Mua hirvittää kanssa elokuu, nyt ollut jo niin kuumaa ja sähkölasku huitelee sfääreissä. Kuten vesilaskukin. Yritetään jaksaa Jael. Tulee se syksy taas sieltä 🍂🍁🍂🍁

      Delete
  4. Aivan ihana tuo kiitollisuus-lista 😍 Unohtuu helposti ne päivän ihanat ja hyvät asiat. Mukavia tapahtumia kuvailit 🤗

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta. Niin paljon hyviä asioita tapahtuu, mutta jostain syystä ne ikävät ja stressaavat asiat jäävät mieleen. Kuvittelisin sen olevan jotenkin yleisinhimillistä. Pidetään lippu korkealla!

      Delete
  5. Voi kun tuo sinun pieniruokaisuutta voisi lainata ! Olen ollut antibiootti kuurilla viikon ja silloin meni ruokahalu ihan kokonaan. Nyt kuurin loppuessa, voisin syoda mita vain. Mamma Miaa pitaa menna katsomaan, mutta odotan yskan paranemista. Koh koh.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ah, ei ole herkkua yskiä ja olla leffassa. Mun pahimpia painajaisia on, että olen konsertissa ja kurkussa alkaa kutittaa... Ja siitä yskästä ei sitten tule loppua. Ai kamalaa.

      Tänään tuli syötyä parin päivän puolesta. Huomenna voi pitää suun säpissä :)

      Delete
  6. Mukavia hetkiä :)
    Iltaisin nukkumaan mennessä on mukava miettiä mistä kaikesta on kiitollinen ja mitä kivaa päivän aikana tapahtui <3 Aamulla kun herää, on jälleen uusi ihana päivä edessä <3

    ReplyDelete