Tuesday, July 31, 2018

Piirun verran kivempi kauppareissu

Lasten kanssa käymme ennen koulujen alkuja läheisillä outleteillä. Tästä on tullut traditio ja tänä aamuna lähdimme matkaan. Aikaa ei mene kuin vajaa tunti suuntaansa, mutta ei vain tule lähdetyksi. Mä olen vähän sitä mieltä, että hyviä tarjouksia ja hintoja löytyy muualtakin. Outleteilla pitää olla tarkkana, sillä mielestäni laatu ei ole ollenkaan aina samaa kuin muissa kaupoissa. 

Le Creuset myllyt järjestyksessä kuin tinasotilaat


Nuorison kanssa on hauska shoppailla. Tänään piti patistaa, että eikö nyt jotain vielä löytyisi. Iän myötä maku käy varmemmaksi ja vaativammaksi ja ihan kaikki ei enää käykään. Nikeltä etsittiin jotain tiettyä mallia, jota ei löytynyt. Mä moikkasin Serenaa (tosin vain julisteessa). On pari kolme urheilijaa, jotka haluaisin tavata: Serena Williams, Lebron James ja Lauri Markkanen. Urheilusaavutusten lisäksi monessa mielessä roolimalleja. 




Saks Fifth Avenuen poistomyymälä on meidän lempikohteita. Hyviä löytöjä voi toki tehdä, mutta me tykätään etsiä erikoisia tuotteita. Tänään löytyi Chewy Vuitton koiran purulelu. Felix olisi varmaan tykännyt, mutta mä olin nyt pihi. Karl Lagerfeldin kissalaukku olisi ollut aika huikea ja lippikseen yhdistettynä... oh la laa!



Kesä alkaa olla ohi, aurinkolasit tarjouslaarissa


Viikonpäivät ovat erinomaisia outletshoppailuun. Saa olla jokseenkin omassa rauhassaan. Nytkin oli aika hiljaista, joitakin turisteja siellä täällä. Ralph Lauren, Michael Kors ja Hilfiger näytti saavan kannatusta. Me käytiin välillä syömässä oikeassa vanhanajan dinerissa. Hampurilainen 850 kaloria, ranskalaiset 250 kaloria ja milkshake päälle... 




Gap ja Old Navy ovat itselleni mieluisia kauppoja. Varsinkin kun lapset olivat pienempiä kävin Gapillä usein. Tällä kertaa poikkesimme kuitenkin saman yritysryppään myymälään Banana Republic hoitamaan tyttären asioita. Banana Republic on oiva paikka, jos etsii siistimpiä työvaatteita. Vaatteet ovat hyvälaatuisia ja seurailevat muodin virtauksia, mutta maltillisesti. 




Retkemme alkoi Tommy Hilfigeriltä ja sinne se myös päättyi. Olin helpottunut, kun lapsille löytyi tuulta ja vähän sadettakin pitävät takit heti alkuunsa. Nuorimmainen ei löytänyt mistään mitään mieleistä, joten autolle mennessä sanoin että poistumme vasta sitten kun juniorille on löytynyt t-paita. Mulle tuli paha mieli, kun toinen meinasi jäädä ihan ilman. Kyllä me sitten nelistään löydettiin sopiva t-paita. 



Le Creuset olisi sellainen kauppa, johon mulle saisi antaa vapaat kädet ja reilun budjetin. Kaupassa meinaa tulla sekopäiseksi. 





Teetä ja sympatiaa sekä Pariisi -aiheiset lautaset ja mukit. Muki oli varsin ihana!

Ja kun Amerikassa ollaan, niin tottahan toki pitää Mikki Hiiri teemakin löytyä...
Kiersimme neljän tunnin aikana aika monta kauppaa, Kate Spade, Loft, Rue21, Rack Room Shoes, Ann Taylor, Ralph Lauren, Brook Brothers, Clarks...

Mä huijasin otsikossa: kauppareissu oli enemmän kuin piirun verran kivempi. Oli mukava viettää lasten kanssa aikaa ja tutkailla nuorison muotivirtauksia. Sen verran kävelimmekin, että jos huomisen paastoan niin ehkä saan kalorit karistettua. 

❤:lla Johanna

Sunday, July 29, 2018

Perintöhopeat kiiltämään - viikko mun elämästä

Taas hujahti viikko elämästä, 7 päivää, 168 tuntia. Luin jonkun äidin t-paidasta: äitiys - päivät ovat pitkiä, mutta vuodet menevät hujauksessa. Sellaiselta se välillä tuntuu myös pienten hoidokkien kanssa. 



Viikko sitten sunnuntaina olin tyttären viimeisissä uintikisoissa. Kymmenisen vuotta kilpauintia takana, elämä edessä. Miten kaksoset jaksoivatkaan: aamulla kouluun klo 7, koulun jälkeen harkkoihin ja sillä reissulla meni kuusi tuntia (odottivat toisiaan, kun harkat olivat eri aikaan). Yleensä kolmen tunnin treenit, kerran viikossa lisäksi aamuharkat iltaharkkojen lisäksi ja vielä lauantaitreenit. Viikonloput kisoissa. 

Monet kerrat kuljetin, monet kerrat istuin takamus puuduksissa katsomossa. Tällä kertaa järjestäjä päätti soittaa ihan kiusallaankin "Final Countdown". Olin muutenkin pähkinöinä. Tyttärestä kertoo aika paljon, että vaikka viikonlopun uinnit eivät olleet kisauran parhaita niin viimeisessä kisassaan, vapaauinti 100 metriä, hän paransi omaa ennätystää sekunnilla. Uinnissa se on aika iso asia, varsinkin kun herkistelyt jäivät olemattomiksi ja kilpapukukin melkein hiutui yltä. 


Sää oli sen verran kurja koko viikon, että hoitolasten kanssa ei juuri leikkipuistoon päästy. Kirjaston satutunnit pelastavat totaaliselta kyllästymiseltä. 


Seuraava Dingo-sukupolvi on kasvamassa. Kuinka paljon iloa voikaan saada sifonkihuivien heiluttelusta ja saippuakuplista. Ja mä ihastelen aina kirjastontätien eläytymistä, tvistaavat ja sheikkaavat kuin viimeistä päivää, laulavat satukirjan alusta loppuun ja vielä lopuksi iskevät leiman käsivarteen. 



Päivittäiset kävelylenkit miehen ja koiran kanssa on ollut pakko siirtää iltaan. Joinain iltoina on ollut uskomattoman kaunis auringonlasku, taivas loistaa kullanhohtoisena, pilvet ovat kuin Sikstuksen kappelin freskoista. 


Vasta muutama kuukausi sitten älysin, että Mamma Mia osa II valmistuu tuota pikaa! Odottavan aika on pitkä ja mä olin tikahtua jo nyt. Tytär lähti seuraksi. Elokuvateatterin istuimet tuntuvat aina vaan yhtä ihanilta. Jos et ole vielä käynyt katsomassa Mamma Miaa ja tykkäät sentimentaalisesta hömpästä, niin mars katsomaan. Aika meni siivillä, kyyneleitä vuodatettiin vuolaasti ympäri salin. Tosin mä ihmettelin jälleen, että valtaosa katsojista oli ikävuosiltaan 50 ja reilusti yli. Pari miestä oli uskaltautunut matkaan. 


Olen ostanut pojalle collegeen tarvikkeita. En osaa ihan kaikkea edes ajatella. Muuttokuorman kanssa lähdetään jo kolmisen viikon kuluttua, lastataan tavarat ja lapsi autoon ja puretaan opiskelijahuoneeseen ja jätetään sinne yksin, isoon maailmaan. Fiskarsin-sakset dominoivat koulusaksimarkkinoita. Entisenä osakkeenomistajana olen asiasta edelleenkin iloinen. (Ja miksi ihmeessä mä myin ne???? Ah, piti saada lapsille kilpauikkarit... Kiitos Fiskars!)


Päivityksiä -blogi (klik klik) muistutti chiansiemenistä. Olen liotellut niitä Siggi's jogurttiin (melkein juotava jogurtti, hyvin vetinen) ja syönyt aamiaiseksi. Nälkä alkaa kurnutella vasta hyvän matkaa puolenpäivän jälkeen, siemenet pitävät kylläisenä. Puoliskotti mies on onnessaan, kun vaimo jaksaa lusikallisella siemeniä ja desillä jogurttia ahertaa tunnin jos toisenkin. Kaikkien näiden aviovuosien jälkeen hän ilahtuu vielä ihan vilpittömästi pieniruokaisuudestani 😀  Mua huvittaa teksi jogurttipullon kyljessä "Swedish style filmjölk".


Joitakin asioita vain lykkää ja lykkää. Kuten perintöhopeiden kiillotusta. Olen mieheltä pari kertaa kysellyt jos hän voisi kaivella hopeat kätköistään kiillotettaviksi, jotta saisimme ruokailuvälineet käyttöön. Mä luulen, että menneet polvet haluaisivat, että nämä eivät makaa tyhjän panttina. Tavaroita on tarkoitus käyttää. Samalla kiillotin muutaman hopeakorun, joita en ole käyttänyt koska näyttävät pinttyneiltä.


Mikä ei kuulu joukkoon? Hopeahelmet odottavat vielä kiillotusta. 

Olen lukenut lempilehteni Real Simplen lisäksi paria kolmea suomenkielistä kirjaa ja ajatuksiani niistä on tulossa alkaen tällä viikolla. Suomesta kaipaan edelleen naistenlehtiä, aikakauslehtiä. Ero on aikamoinen näihin meidän lehtiin verraten. Suomalaisissa on mielestäni enemmän sisältöä, kauniit kuvat ja merkityksellisiä juttuja, ihan oikeasti mietittyjä ja hyvinkirjoitettuja tarinoita, tietoa. Mutta Real Simple on hyvä korvike, kyllä tätäkin lukee. 

Merkityksellisin juttu menneeltä viikolta oli, että päätin alkaa kertoa itselleni iltaisin kaikki ne asiat jotka on menneet hyvin. Yleensä kepitän ja kiusaan itseäni kaikella sillä, mikä on mennyt päin honkia, mietiskelen lisäksi mahdolliset katastrofit ja tulevat mokat. Joskus 10 kohdan listaan päätyy hammaslangan tai vilkun käyttö jos en muuta keksi. Pääasia, että kiitän. 

Kiitollisuus on hauska ominaisuus: mitä enemmän sitä harrastaa sitä enemmän aihetta kiitollisuudelle löytyy. Kotoa on aina hyvä aloittaa ja sitten jatkaa kylille. 

:lla Johanna, kiitollisena suunnistaen alkavaan viikkoon

Wednesday, July 18, 2018

Hemma hos oss

On niin turkasen kuuma, että pitää pysytellä sisätiloissa. Siellä Suomessa taitaa olla sama juttu. Oikeastaan muuta ei kärsi tehdä kuin pysytellä kotona, ajaa autolla jonnekin ja shoppailla. Yksi ilmastoitu kohde näiden lisäksi olisi tietysti kuntosali... miten se ei nyt kiinnosta...

En ole juuri esitellyt kotiamme ja vähälle se taitaa jäädä jatkossakin. Toisaalta kun lapset nyt muuttavat kotoa pois saattaisi useammin paikat olla järjestyksessä. Meillä on suhteellisen hyvänkokoinen kuraeteinen, jonne voisi uinti- ja koulureppunsa, flip flopit ja lenkkarit jättää mutta aika usein ne on tuotu keittiön ja olohuoneen kulmille. Hyppimällä pääsee yli ja pimeällä pitää varoa. Toinen lapsista oli juuri tutustumassa yön yli yliopistoonsa, orientoitumassa. Monta viestiä ei tullut, mutta sentään aamupala oli ollut SUURI. Lapselle otettiin ekaksi vuodeksi ruokadiili, jolla saa syödä rajattomasti. 


Mutta tässä on meidän dining room, ruokahuone. Aika usein ruokahuone on amerikkalaisilla vain pyhäkäytössä, mutta me kokoonnumme tänne aika useinkin. Lapset kavereineen ja ne jotka haluavat syödä aamiaisensa rauhassa hakeutuvat pöydän ääreen. Jatkopaloilla yhteen saa mahdutettua 10 ruokailijaa. 


Olemme asuneet tässä osoitteessa kohta viitisen vuotta. Vanhassa kodissa ahkerasti tuumailin ruokahuoneen maalaamista keltaiseksi. Olin innoissani, kun tässä talossa sellainen oli valmiina! Kuvissa väri taittuu beigeen, mutta luonnossa se on valoisa keltainen. 


Sijoittelemme tauluja uudelleen ja ikkunoiden peittämiseen mietimme muunlaisia ratkaisuja. Talo on cul-de-sacissä (oisko tää pihakuja, pussinperä?), joten liikennettä ei juuri ole kuin muutamaan taloon. Näkösuoja on kuitenkin mukava olla. Verhot on kivoja, mutta en jaksa niistä kauheasti innostua. Jotain kevyttä ja huomaamatonta on mielessä.  


Mulla on jokin kummallinen veto astioihin. Mies jo varoitteli, että kippoja ei enempää tarvita. Sinivalkoinen Villeroy Boch on ollut uskollinen ystävä vuosikymmenet (ensimmäisen kahvikupin ostin n. 30 vuotta sitten) ja aina silloin tällöin etsin uusia osia. Alunperin hankin astiaston viidelle hengelle ja eihän se mihinkään riitä. Se oli sitä aikaa, kun ajattelin etten koskaan avioidu tai hanki perhettä. 

Kalusto on virallisesti tyyliltään "French country" - ranskalaista maaseutua. Mun maku on sikäli outo, että tykkään vähän kaikesta: suorista linjoista, kaarista, värikkäästä ja neutraalista. Kestän kultaa ja krumeluureja. Räsymatot, itämaiset matot, lampaantaljat... Pellavaa, brokadia, silkkiä, sisalia... 

Enkeleitä & espressoa ja asiat luistavat


Ruokahuone on itselleni tärkeä, viihdyn tässä tilassa. Joskus pöydällä on sanomalehti, joskus läppäri. Tästä välillä päivittelen blogiani. Istun rauhassa ja juon päiväkahvit tai iltateen, viinilasia pyörittelen sormissani ja mietin syntyjä syviä. Ja googlailen uusia astiastoja... 

❤:lla Johanna, neuroottinen kuppeilija 



Sunday, July 15, 2018

Auringonkukkapellolta päivää!

Tytär tietää, että rakastan auringonkukkia. Hän oli googlaillut instagramkohdetta, jonne kaikki  nyt suuntaavat räpsimään kuvia ja kuskasi äidin pellolle. Ajattelimme, että sunnuntaiaamuna olisi viileää ja vähemmän väkeä (kun kaikki ovat kirkossa). Ehkä aamulla olikin niin, mutta selvisimme kukkapellolle vasta vähän ennen puoltapäivää. 



Oli siellä jo sitten muutama muukin... Näimme ammattikuvaajia varjojen ja heijastavien kankaiden & korokkeiden kanssa, tyttöpareja hiukset ojennuksessa ja meikit viimeisen päälle. Mä laitoin lenkkarit jalkaan, kun en ollut varma kuinka pitkä kävelymatka on. Eihän se ollut kuin muutama sata metriä parkkarilta, mutta ei vara venettä kaada. 

Leikin auringonkukkaa ja katselin auringon suuntaan. Mun pukeutuminen on aikalailla samanlaista kuin kesäpäivinä yleensä. Vaikka lämpöä oli jo melkein 35 C astetta laitoin pellavahousut jalkaan ja pitkähihaisen päälle. Minä ja aurinko ei mahduta ulos yhtä aikaa ja viisaampi tunnetusti väistää. Yleensä pysyttelen päivän kirkkaimmat hetket sisätiloissa, mutta jos ulos eksyn laitan peittävät vaatteet. Näin olen jo monta vuotta välttänyt pahimmat palovammat, mutta tänäänkin hartiat punoittivat aurinkorasvasta huolimatta.  En ole edes varma onko olo sen vilpoisampi shortseissa ja topissa vai keveissä verhoavissa vaatteissa. 








Ruoka-autosta olisi voinut ostaa elsalvadorilaisia herkkuja. Saatiin kuitenkin ajatus tehdä kotona fajitaksia. Näin lasten kesälomalla jokaisella on keittiöpäivä, jolloin jokainen vuorollaan hoitaa keittiön siistimisen ja ruuanlaiton. Viikonloput ovat vapaata riistaa, kaikki karttavat keittiötoimia ja yrittävät tehdä jotain muuta :) Lapset ovat osoittaneet ihailtavaa kekseliäisyyttä kokkauspäivinään, joskus iltaruokana on aamupala pannukakkuineen ja pekoneineen, joskus kalaa, pizzaa, salaattia. Koskaan ei tiedä mitä lautasella on. 

Mä käytän aika vähän koruja. Kelloista olen aina pitänyt. Jos mulla on kaulakoru, korvikset, rannekoru ja sormus niin sitten yleensä pitää jo jättää kaksi koristetta pois. 



Be kind, be true, be you 

I've got this 

Ollaan kuin auringonkukat, käännytään kohti valoa. 

❤:lla ja ajatuksella alkavaan viikkoon, 

Johanna