Piirun verran kivempi kauppareissu

Lasten kanssa käymme ennen koulujen alkuja läheisillä outleteillä. Tästä on tullut traditio ja tänä aamuna lähdimme matkaan. Aikaa ei mene kuin vajaa tunti suuntaansa, mutta ei vain tule lähdetyksi. Mä olen vähän sitä mieltä, että hyviä tarjouksia ja hintoja löytyy muualtakin. Outleteilla pitää olla tarkkana, sillä mielestäni laatu ei ole ollenkaan aina samaa kuin muissa kaupoissa. 

Le Creuset myllyt järjestyksessä kuin tinasotilaat

Nuorison kanssa on hauska shoppailla. Tänään piti patistaa, että eikö nyt jotain vielä löytyisi. Iän myötä maku käy varmemmaksi ja vaativammaksi ja ihan kaikki ei enää käykään. Nikeltä etsittiin jotain tiettyä mallia, jota ei löytynyt. Mä moikkasin Serenaa (tosin vain julisteessa). On pari kolme urheilijaa, jotka haluaisin tavata: Serena Williams, Lebron James ja Lauri Markkanen. Urheilusaavutusten lisäksi monessa mielessä roolimalleja. 

Saks Fifth Avenuen poistomyymälä on meidän lempikohteita. Hyviä löytöjä voi toki tehdä, mutta me tykätään etsiä erikoisia tuotteita. Tänään löytyi Chewy Vuitton koiran purulelu. Felix olisi varmaan tykännyt, mutta mä olin nyt pihi. Karl Lagerfeldin kissalaukku olisi ollut aika huikea ja lippikseen yhdistettynä... oh la laa!

Kesä alkaa olla ohi, aurinkolasit tarjouslaarissa

Viikonpäivät ovat erinomaisia outletshoppailuun. Saa olla jokseenkin omassa rauhassaan. Nytkin oli aika hiljaista, joitakin turisteja siellä täällä. Ralph Lauren, Michael Kors ja Hilfiger näytti saavan kannatusta. Me käytiin välillä syömässä oikeassa vanhanajan dinerissa. Hampurilainen 850 kaloria, ranskalaiset 250 kaloria ja milkshake päälle... 

Gap ja Old Navy ovat itselleni mieluisia kauppoja. Varsinkin kun lapset olivat pienempiä kävin Gapillä usein. Tällä kertaa poikkesimme kuitenkin saman yritysryppään myymälään Banana Republic hoitamaan tyttären asioita. Banana Republic on oiva paikka, jos etsii siistimpiä työvaatteita. Vaatteet ovat hyvälaatuisia ja seurailevat muodin virtauksia, mutta maltillisesti. 

Retkemme alkoi Tommy Hilfigeriltä ja sinne se myös päättyi. Olin helpottunut, kun lapsille löytyi tuulta ja vähän sadettakin pitävät takit heti alkuunsa. Nuorimmainen ei löytänyt mistään mitään mieleistä, joten autolle mennessä sanoin että poistumme vasta sitten kun juniorille on löytynyt t-paita. Mulle tuli paha mieli, kun toinen meinasi jäädä ihan ilman. Kyllä me sitten nelistään löydettiin sopiva t-paita. 

Le Creuset olisi sellainen kauppa, johon mulle saisi antaa vapaat kädet ja reilun budjetin. Kaupassa meinaa tulla sekopäiseksi. 

Teetä ja sympatiaa sekä Pariisi -aiheiset lautaset ja mukit. Muki oli varsin ihana!

Ja kun Amerikassa ollaan, niin tottahan toki pitää Mikki Hiiri teemakin löytyä...

Kiersimme neljän tunnin aikana aika monta kauppaa, Kate Spade, Loft, Rue21, Rack Room Shoes, Ann Taylor, Ralph Lauren, Brook Brothers, Clarks...

Mä huijasin otsikossa: kauppareissu oli enemmän kuin piirun verran kivempi. Oli mukava viettää lasten kanssa aikaa ja tutkailla nuorison muotivirtauksia. Sen verran kävelimmekin, että jos huomisen paastoan niin ehkä saan kalorit karistettua. 

❤:lla Johanna

Hemma hos oss

On niin turkasen kuuma, että pitää pysytellä sisätiloissa. Siellä Suomessa taitaa olla sama juttu. Oikeastaan muuta ei kärsi tehdä kuin pysytellä kotona, ajaa autolla jonnekin ja shoppailla. Yksi ilmastoitu kohde näiden lisäksi olisi tietysti kuntosali... miten se ei nyt kiinnosta...

En ole juuri esitellyt kotiamme ja vähälle se taitaa jäädä jatkossakin. Toisaalta kun lapset nyt muuttavat kotoa pois saattaisi useammin paikat olla järjestyksessä. Meillä on suhteellisen hyvänkokoinen kuraeteinen, jonne voisi uinti- ja koulureppunsa, flip flopit ja lenkkarit jättää mutta aika usein ne on tuotu keittiön ja olohuoneen kulmille. Hyppimällä pääsee yli ja pimeällä pitää varoa. Toinen lapsista oli juuri tutustumassa yön yli yliopistoonsa, orientoitumassa. Monta viestiä ei tullut, mutta sentään aamupala oli ollut SUURI. Lapselle otettiin ekaksi vuodeksi ruokadiili, jolla saa syödä rajattomasti. 

Mutta tässä on meidän dining room, ruokahuone. Aika usein ruokahuone on amerikkalaisilla vain pyhäkäytössä, mutta me kokoonnumme tänne aika useinkin. Lapset kavereineen ja ne jotka haluavat syödä aamiaisensa rauhassa hakeutuvat pöydän ääreen. Jatkopaloilla yhteen saa mahdutettua 10 ruokailijaa. 

Olemme asuneet tässä osoitteessa kohta viitisen vuotta. Vanhassa kodissa ahkerasti tuumailin ruokahuoneen maalaamista keltaiseksi. Olin innoissani, kun tässä talossa sellainen oli valmiina! Kuvissa väri taittuu beigeen, mutta luonnossa se on valoisa keltainen. 

Sijoittelemme tauluja uudelleen ja ikkunoiden peittämiseen mietimme muunlaisia ratkaisuja. Talo on cul-de-sacissä (oisko tää pihakuja, pussinperä?), joten liikennettä ei juuri ole kuin muutamaan taloon. Näkösuoja on kuitenkin mukava olla. Verhot on kivoja, mutta en jaksa niistä kauheasti innostua. Jotain kevyttä ja huomaamatonta on mielessä.  

Mulla on jokin kummallinen veto astioihin. Mies jo varoitteli, että kippoja ei enempää tarvita. Sinivalkoinen Villeroy Boch on ollut uskollinen ystävä vuosikymmenet (ensimmäisen kahvikupin ostin n. 30 vuotta sitten) ja aina silloin tällöin etsin uusia osia. Alunperin hankin astiaston viidelle hengelle ja eihän se mihinkään riitä. Se oli sitä aikaa, kun ajattelin etten koskaan avioidu tai hanki perhettä. 

Kalusto on virallisesti tyyliltään "French country" - ranskalaista maaseutua. Mun maku on sikäli outo, että tykkään vähän kaikesta: suorista linjoista, kaarista, värikkäästä ja neutraalista. Kestän kultaa ja krumeluureja. Räsymatot, itämaiset matot, lampaantaljat... Pellavaa, brokadia, silkkiä, sisalia... 

Enkeleitä & espressoa ja asiat luistavat

Ruokahuone on itselleni tärkeä, viihdyn tässä tilassa. Joskus pöydällä on sanomalehti, joskus läppäri. Tästä välillä päivittelen blogiani. Istun rauhassa ja juon päiväkahvit tai iltateen, viinilasia pyörittelen sormissani ja mietin syntyjä syviä. Ja googlailen uusia astiastoja... 

❤:lla Johanna, neuroottinen kuppeilija 

Auringonkukkapellolta päivää!

Tytär tietää, että rakastan auringonkukkia. Hän oli googlaillut instagramkohdetta, jonne kaikki  nyt suuntaavat räpsimään kuvia ja kuskasi äidin pellolle. Ajattelimme, että sunnuntaiaamuna olisi viileää ja vähemmän väkeä (kun kaikki ovat kirkossa). Ehkä aamulla olikin niin, mutta selvisimme kukkapellolle vasta vähän ennen puoltapäivää. 

Oli siellä jo sitten muutama muukin... Näimme ammattikuvaajia varjojen ja heijastavien kankaiden & korokkeiden kanssa, tyttöpareja hiukset ojennuksessa ja meikit viimeisen päälle. Mä laitoin lenkkarit jalkaan, kun en ollut varma kuinka pitkä kävelymatka on. Eihän se ollut kuin muutama sata metriä parkkarilta, mutta ei vara venettä kaada. 

Leikin auringonkukkaa ja katselin auringon suuntaan. Mun pukeutuminen on aikalailla samanlaista kuin kesäpäivinä yleensä. Vaikka lämpöä oli jo melkein 35 C astetta laitoin pellavahousut jalkaan ja pitkähihaisen päälle. Minä ja aurinko ei mahduta ulos yhtä aikaa ja viisaampi tunnetusti väistää. Yleensä pysyttelen päivän kirkkaimmat hetket sisätiloissa, mutta jos ulos eksyn laitan peittävät vaatteet. Näin olen jo monta vuotta välttänyt pahimmat palovammat, mutta tänäänkin hartiat punoittivat aurinkorasvasta huolimatta.  En ole edes varma onko olo sen vilpoisampi shortseissa ja topissa vai keveissä verhoavissa vaatteissa. 

Ruoka-autosta olisi voinut ostaa elsalvadorilaisia herkkuja. Saatiin kuitenkin ajatus tehdä kotona fajitaksia. Näin lasten kesälomalla jokaisella on keittiöpäivä, jolloin jokainen vuorollaan hoitaa keittiön siistimisen ja ruuanlaiton. Viikonloput ovat vapaata riistaa, kaikki karttavat keittiötoimia ja yrittävät tehdä jotain muuta :) Lapset ovat osoittaneet ihailtavaa kekseliäisyyttä kokkauspäivinään, joskus iltaruokana on aamupala pannukakkuineen ja pekoneineen, joskus kalaa, pizzaa, salaattia. Koskaan ei tiedä mitä lautasella on. 

Mä käytän aika vähän koruja. Kelloista olen aina pitänyt. Jos mulla on kaulakoru, korvikset, rannekoru ja sormus niin sitten yleensä pitää jo jättää kaksi koristetta pois. 

Be kind, be true, be you 

I've got this 

Ollaan kuin auringonkukat, käännytään kohti valoa. 

❤:lla ja ajatuksella alkavaan viikkoon, 

Johanna

Screw up -keijun vierailu

Useamman vuoden olen mietiskellyt mysteeriä: miksi kaikki aina hajoaa yhtä aikaa. Tästä päästään myös toiseen arvoitukseen: miksi kaikki hajoamiset ovat aina ylimääräisiä kuluja? Jälkimmäiseen on helppo vastata, ihmisluonto on kai rakennettu niin että luontainen kuluminen on aina yllätys, tavaroiden elinajan loppuminen odottamatonta. Ihan kuten sairastuminenkin. Yritän ajatella, että näitä varten maksamme vakuutuksia, säästämme. Että sitten kun hajoaa, niin on mistä nyhjäistä. 

Mutta vaikka kuinka koetan olla filosofi, niin kyllä korpeaa. Meillä on viime aikoina käynyt Screw up Fairy, niin moni asia on ollut ongelma. 

Hortensia, lempikukkiani

Yksi ilta lapset soitti harkoista, että auto ei käynnisty. Mies vannotti, että älkää tehkö mitään, tulen hakemaan. "Pienet" lapset olivat katsoneet Top Gear -ohjelmaa ja päättivät yrittää mäkistarttia. Aika suoritus, kun auto painaa vajaat 3000 kg. Eihän siinä mitään lykkiä alamäkeen, mutta ensin piti pukata ylämäkeen. Mä opin uuden asian: automaattivaihteista autoa EI pidä yrittää mäkistartata. Niin oppi lapsetkin, auto jäi keskelle treenipaikan pihaa. Aamulla sitten anivarhain miehen kanssa ensin kävimme ostamassa akun ja sitten haimme auton. Mulla oli olo kuin olisi pommi persauksen alla, kun piuhat kiinni uuden (kuljettajan penkin takana) ja vanhan akun välillä ajelin kotiin.

Pari iltaa myöhemmin soittelin itse miehelle: samaisen auton eturengas on puhki ja olen täällä työpaikan pihassa. Mies ja nuorempi poika tulivat apuun ja yhdessä työnantajani kanssa vaihtoivat renkaan.  

Mikroaaltouuni päätti olla hyrähtämättä käyntiin. Mies paikansi vian jotenkin oveen liittyväksi, tilasi varaosan ja parin päivän jälkeen taas hyrisi. Kiitos Amazonin prioritypalvelun. Ja miehen.

Autotallin ovi jumittaa, ei aukea eikä sulkeudu. Tämä ongelma oli miehelle helppo nakki, kaukosäätimen paristot vaihtoon ja jälleen toimii. Tosin paristot piti jostain tilata, kiitos jälleen Amazonin nopsasta palvelusta.

Keskimmäisen kerroksen ilmastointi lopetti puhinan. Onneksi on luottokorjaaja, joka tulee yleensä seuraavana päivänä ja laskuttaakin inhimillisesti. Ensimmäisellä kerralla saatiin jo aika hyvään kuntoon ja parin viikon kuluttua vielä parempaan. Nyt taas puhaltaa ja hyvä niin. Ilman ilmastointia ei meidän lämpötiloissa (päivisin jo melkein 40 C ja yölläkin 25 C) enää pärjää.

Perheen toinen auto alkoi oikutella. Laturi, aurauskulma, tuulilasi - kaikki sanoivat sopimuksen irti. Meillä alkoi olo käydä eristäytyneeksi, kun kolmesta autosta oli yksi pelistä pois.

Motskarikin on ollut telakalla. Ajovalot kenkuttelevat, eivätkä millään meinaa toimia kuten pitäisi. Amazonilta taas paketteja ja valoja tilaamaan. 

Muurahaiset valtaavat keittiön. Nähtävästi ovat löytäneet uuden mieluisan polun. Ikävä kyllä emme kotikonstein saaneet veitikoiden reittiä muutettua, vaan piti pyytää myrkyttäjä apuun.  

Sauna alkoi touhuta omiaan. Tai siis sammutella itseään miten milloinkin. Mies paikansi vian breakeriin ja Amazonilta tilattu uusi katkaisin (onks tää oikea sana breakerille?) näyttäisi korjanneen ongelman. On muuten naapureilla varmaan ollut hauskaa, kun miehen kanssa ollaan vuoron perään pyyheliina peittona ja taskulamppu hampaissa kirmattu korjaamaan talon sivulla sähkökaapissa olevaa katkaisijaa. Vai sulaketta? No kuitenkin semmoinen vipstaakkeli, jota kun kiskoo edestakaisin niin johan taas kiuas lämpenee. Ainakin seuraavat 15 minuuttia. 

Kaasulieden piezo eräänä lauantaiaamuna vaan ei suostunut toimimaan. Mä en edes tiedä miten mies tämän korjasi. Nyt toimii taas. Jouduimme muutaman päivän käyttämään sytkäriä liekin saamiseksi lieteen. 

Autotallin toinen jääkaappi suli. Jotenkin mies tämänkin korjasi, mutta heitimme roskiin yhden jääkaapin ja  pakastimen verran ruokaa. Amazonilta tuli paketti. 

Mä en edes muista mikä kaikki on kiukutellut. Telkkari haastoi alkuvuodesta, masterbedroomin kylppärin viemäri alkoi haista ihan hirvittävälle ja netti on tökkinyt. Mun iPadin ClamCasen näppis ei toiminut ja ovikello alkoi säristä. Haa, ja Ooma -puhelin (nettipuhelin, joka toimii kuin lankapuhelin) lopetti toiminnan. Mitä vielä. 

Uusin mitävielä on kastelu. Me ollaan onnekkaita, että talo rakennettiin siihen aikaan kun taas kiellon jälkeen sai laittaa pihamaalle kastelun. Vaan kastelupa ei ole muutamaan päivään toiminut. Korjaaja on tulossa 16. tätä kuuta ja sitä ennen on varmasti nurmikko ja kaikki muukin kuollut. Tässä helteessä ja paahteessa ei mikään selviä ja sadetta ei kuulu eikä näy. Mies on yrittänyt ratkaista ongelman, jonottaa peruutusaikaa ja on yhteydessä monen toimittajan kanssa, mutta vielä pari päivää ja voimme hyvästellä kaiken vihreän. Olemme kastelleet käsin jokaikinen ilta, mutta helteet ovat niin armottomat että se ei vain riitä. 

Kaiken tämän lisäksi huomattiin pari päivää sitten, että osan pihamaan pensaista ja ruusuista on vallannut valkoisenvärinen pienen pieni ötökkälauma. Häviävät hetkeksi kun pensaat kastelee, mutta palaavat sankkana parvena takaisin. Lomamatkan Airbnb peruttiin vuokranantajan toimesta toissapäivänä. Felixin hihna petti ja hyvä kun koira ei päätynyt auton alle kirmatessaan tervehtimään toista koiraa. 

Jonkin sortin fatalistina haluan uskoa, että Uranus tai jokin muu taivaankappale nyt vain on hankalassa kulmassa ja kohta helpottaa. Niin kauan, kun olemme terveitä ja hyvissä voinneissa kaikki on paremmin kuin hyvin. Puhelimen soidessa huokaisen pienen toiveen, että älä anna minkään olla rikki. Nimittäin vuokralaisillakin on ollut paljon ongelmia viime aikoina. Oma lukunsa on työpaikka, jossa vesi ei toiminut 12 tunnin työpäivän aikana. Siinä huomasi olevansa aikamoinen luontokappale. Lastasin hoitolapset autoon ja hurautin kotiin käyttämään vettä vaativia tiloja... 

Hartaana toivon, että Screw Up Fairy nyt hilpaisee jonkun toisen huusholliin, mieluiten ulkoavaruuteen. Sinulle toivotan Screw up -keiju vapaita päiviä. 

❤:lla Johanna, keijun koettelemana