Saturday, June 30, 2018

Juhlat on juhlittu

Laakereilla levätään, kaikki lasten valmistujaisjuhlat on juhlittu. Kirjoitin aikaisemmin, että oli vaikea löytää juhlapäivää joka sopisi kaikille. Meillä oli sitten pari eri tilaisuutta. Mukava mieli jäi molemmista ja tärkeintä oli, että lapset nauttivat. 

Pähkinänsärkijä sai ylleen valmistujaisviitan ja -hatun. 
Suomalaiset suklaat tulivat kuin tulviatkin ajoissa eivätkä edes kovin pahoin sulaneet. Tarjoiltavista suosikkeja olivat mac&cheese sekä suklaahippupikkuleivät. Koristelimme maltillisesti. Ilmapallot olivat niin suosittuja, että kaupoista loppui helium kesken kaiken ja munkin ilmapalloviritelmät jäivät sitten vähän vaatimattomiksi. 




Valmistujaisseremonia oli jo lähes kolme viikkoa sitten Raleighssa messukeskuksessa. Sanoin miehelle, että kaikki menee hyvin kunhan Edgar Elgarin Pomp and Circumstance -marssi ei soi. Kauhukseni se oli ohjelmalehtisessä opiskelijoiden sisääntulomarssina. Koulun bändi soitti ja valtavat screenit näyttivät sisääntulon. Messuhallissa oli n. 4000 ihmistä, joten kovin intiimi tilaisuus ei ollut. N. 450 valmistujaa saatiin luotsattua seremonioiden läpi reilussa tunnissa, kolme puhettakin joukkoon mahtui. Mä ihailen meidän koulun rehtoria: hän jaksoi hymyillä jokaikiselle todistuksensa noutajalle ja onnitella. Näimme lapset jättisuurilta näytöiltä, itse näyttämö oli sen verran kaukana että omiaan ei olisi tunnistanut. 

En voinut vastustaa kiusausta hankkia lyyrat. Kolmas odottaa plakkarissa. 
Useamman juhlan järjestämisessä on se hyvä puoli, että koti pysyy siistinä pidemmän aikaa. Meillä oli muutenkin juhlien aiheita kesäkuussa: isänpäivä, hääpäivä, mun synttärit. Juniorin synttärit ovat ensi viikolla. Suunnittelin leipovani kaikenlaista, mutta kuuntelin lasten ajatuksia ja tarjosimme tuttuja ja hyväksi havaittuja suosikkeja. Nigella Lawsonin ruotsalainen kesäkakku oli jotain itsetehtyä. Suuren kakun tilasin leipomosta ja kakkua noutaessa tajusin että vähempikin olisi ehkä riittänyt. Mutta niin vain sadan hengen täytekakku oli miltei kokonaan syöty juhlailtana. Lasten uintikaverit pitivät siitä huolen.  






Vaikka aika vaatimattomasti juhlia vietimmekin niin mä stressaannuin. En saanut oikein mitään muuta aikaiseksi. RSVP tuntuu olevan jo kivikautinen käsite ja juhlapäivänä emme tienneet tuleeko vieraita 10 vai 50. Varasuunnitelmana oli tilata pizzaa jos 70 hampurilaispihviä ei riitä.  Osan voimista on vienyt tosi kuumat ja kosteat päivät, lähes joka päivä lämpö nousee jo lähelle 40 C astetta. Kosteus on huikea, mutta vettä ei sada. Mun kukkaviljelmät ovat kärsineet karun lopun. Gladioliukset vielä yrittelevät vähän, samoin kalifornian unikot. Unelma ominkäsin kasvatetusta kukkakimpusta saa odotella seuraavaa kesää... 

Salaatin kanssa kävi surkeasti. Puput söivät. Hetken olin allapäin, mutta sitten mietin että onhan se aika hienoa tarjota pupujusseille vaihtelua ruokavalioon. Tällä hetkellä kurpitsat näyttäisivät ainoilta jotka selviävät mun hoidosta ja ympäristöuhista. Sikäli hassua, että siemenet olivat pari vuotta vanhoja. 



Seuraava suuri ponnistus on lähettää lapset yliopistoihin. Mun pitää laittaa tänne blogiin kuva listasta, jonka saimme yliopistolta. Siinä on osviittaa muuttokuorman sisällöstä. Syyskuussa lähden viemään  toista opiskelijaa Eurooppaan. Olen googlaillut kauppoja, niiden tarjontaa, miettinyt mitä kaikkea hän tarvitsee. Mulla on pari päivää aikaa auttaa hankinnoissa ja sitten palaan kotiin. Lapsen pitää tottua tulemaan mahdollisimman vähällä toimeen. 

Tuesday, June 5, 2018

Lähiruokaa

Ulkona ruokailu ei ole ihan jokapäiväistä, vaikka tässä lähellä on monta kelpo ravintolaa. Sikäli olemme vähän erilainen perhe. Oli aika mukavaa, kun lapsi viimeksi uintimatkalta tultuaan huokaili että kivaa kun saa kunnon kotiruokaa. 

Kävimme ravintolassa, joka luottaa lähiruokaan. Ainoastaan lohi on kauempaa. Onneksi vasta lähtiessä kävin katselemassa jälkiruokavalikoimaa. Creme brulee, tiramisu, key lime pie, juustokakku... Tarjoilijamme muuten oli Belgiasta ja toinen rouva Tsekistä. Olivat sitä mieltä, että amerikkalainen lohi ei eurooppalaisia makuhermoja hivele :) 


Lasten koulu on jo melkein ohi. Juniorilla on huomenna vielä yksi loppukoe. Meidän "ylioppilaat" saavat päättötodistukset, High School Diploma, viikon kuluttua. Koulua ei tällä kertaa ihan onnistanut ajankohdan kanssa, päättäjäiset ovat osavaltion pääkaupungin messukeskuksessa illalla klo 20. Jokainen oppilas saa 8 pääsylippua perheenjäsenille. Meiltä jää aika monta yli, 13, mutta eiköhän niillekin käyttäjiä löydy kun liput lahjoitetaan eteenpäin. 


Juhlien järjestäminen on osoittautunut yllättävän hankalaksi. Ensin lapset keskenään neuvottelivat sopivan päivän, sellaisen joka sopii kummallekin. Sitten piti miettiä, että seurakavereilla ei ole kisoja ja muuta menoa. Muutaman perhetutun kanssa yritimme sovitella aikatauluja. Ihan mahdotonta, on matkoja, kokkikerhoa ja muuta. Isänpäiväkin vielä siinä välissä. Illastamme yhtenä päivänä läheisen perheen kanssa ja sitten pääsasiassa kavereista kokoontuva seurue juhlii toisena päivänä. 

Pari yhtäaikaa valmistuvaa päätyi pitämään juhlat etukäteen nyt tulevana lauantaina. Ymmärrän hyvin, paremmin ovat kaikki vielä paikalla. 


Collegeasiat etenevät. Juuri tulla tupsahti sähköposti, jossa perätään lapsen rokotustodistusta. Pelkkä päättötodistus ei sitten riitäkään, roketteidenkin pitää olla ajantasalla. Vähän huolissani odottelen, että mitähän sitten. 


Juhlien ruuan kanssa ei tarvitse pingottaa. Lapset ovat suunnitelleet tarjottavat, jotka varmasti käyvät kaikille. Halusin jälkiruuaksi suomalaista suklaata ja tilasinkin yhdestä paikasta Fazerin minttukonvehteja kolme kiloa. Perheelle muistuttelin, että jos en ole kotona niin tarkistavat aika ajoin jos vaikka paketti on tullut (posti jättää paketin rappusille). Päivät ovat jo yli 30 C ja suklaa suorassa auringonpaahteessa äkkiä sulaa. Reilun viikon odotin pakettia ja eilen äkkäsin alkaa katsoa mitä tilaukselle kuuluu: peruttu. Tänään tein tilauksen Suomi-kauppaan ja namien pitäisi ennättää juhlapäiväksi. 

Lasten alakoulu järjestää torstaina "clap out" -tapahtuman. Nämä nyt valmistuvat "ylioppilaat" palaavat seitsemän vuoden takaiseen opinahjoonsa viittojensa ja hattujensa kanssa ja entiset opettajat taputtelevat heidät matkaan. Ihana idea. Varmasti opettajistakin on hauska nähdä mitä pienistä veijareista ja vintiöistä tuli. Monta tuttua opettajaa on vielä koulussa, Kindergartenin ja viiden vuoden aikana ehti tutustua moneen. 

Siellä koti-Suomessa taidetaan jo olla kesälaitumilla. Mun laidun koittaa joskus elokuussa. Siihen saakka pitäisi jaksaa lasten vielä uida ja mun käydä töissä. Jotkut päivät tuntuvat aika pitkiltä, kun kuumuuden vuoksi ei ulkona voi olla kuin hetkittäin. Lapsilla on tapana sisätiloissa tuskastua :) 

❤:lla Johanna, kuumissaan ja suklaata vartoen