Laakereilla levätään, kaikki lasten valmistujaisjuhlat on juhlittu. Kirjoitin aikaisemmin, että oli vaikea löytää juhlapäivää joka sopisi kaikille. Meillä oli sitten pari eri tilaisuutta. Mukava mieli jäi molemmista ja tärkeintä oli, että lapset nauttivat.
Pähkinänsärkijä sai ylleen valmistujaisviitan ja -hatun. |
Suomalaiset suklaat tulivat kuin tulviatkin ajoissa eivätkä edes kovin pahoin sulaneet. Tarjoiltavista suosikkeja olivat mac&cheese sekä suklaahippupikkuleivät. Koristelimme maltillisesti. Ilmapallot olivat niin suosittuja, että kaupoista loppui helium kesken kaiken ja munkin ilmapalloviritelmät jäivät sitten vähän vaatimattomiksi.
Valmistujaisseremonia oli jo lähes kolme viikkoa sitten Raleighssa messukeskuksessa. Sanoin miehelle, että kaikki menee hyvin kunhan Edgar Elgarin Pomp and Circumstance -marssi ei soi. Kauhukseni se oli ohjelmalehtisessä opiskelijoiden sisääntulomarssina. Koulun bändi soitti ja valtavat screenit näyttivät sisääntulon. Messuhallissa oli n. 4000 ihmistä, joten kovin intiimi tilaisuus ei ollut. N. 450 valmistujaa saatiin luotsattua seremonioiden läpi reilussa tunnissa, kolme puhettakin joukkoon mahtui. Mä ihailen meidän koulun rehtoria: hän jaksoi hymyillä jokaikiselle todistuksensa noutajalle ja onnitella. Näimme lapset jättisuurilta näytöiltä, itse näyttämö oli sen verran kaukana että omiaan ei olisi tunnistanut.
En voinut vastustaa kiusausta hankkia lyyrat. Kolmas odottaa plakkarissa. |
Useamman juhlan järjestämisessä on se hyvä puoli, että koti pysyy siistinä pidemmän aikaa. Meillä oli muutenkin juhlien aiheita kesäkuussa: isänpäivä, hääpäivä, mun synttärit. Juniorin synttärit ovat ensi viikolla. Suunnittelin leipovani kaikenlaista, mutta kuuntelin lasten ajatuksia ja tarjosimme tuttuja ja hyväksi havaittuja suosikkeja. Nigella Lawsonin ruotsalainen kesäkakku oli jotain itsetehtyä. Suuren kakun tilasin leipomosta ja kakkua noutaessa tajusin että vähempikin olisi ehkä riittänyt. Mutta niin vain sadan hengen täytekakku oli miltei kokonaan syöty juhlailtana. Lasten uintikaverit pitivät siitä huolen.
Vaikka aika vaatimattomasti juhlia vietimmekin niin mä stressaannuin. En saanut oikein mitään muuta aikaiseksi. RSVP tuntuu olevan jo kivikautinen käsite ja juhlapäivänä emme tienneet tuleeko vieraita 10 vai 50. Varasuunnitelmana oli tilata pizzaa jos 70 hampurilaispihviä ei riitä. Osan voimista on vienyt tosi kuumat ja kosteat päivät, lähes joka päivä lämpö nousee jo lähelle 40 C astetta. Kosteus on huikea, mutta vettä ei sada. Mun kukkaviljelmät ovat kärsineet karun lopun. Gladioliukset vielä yrittelevät vähän, samoin kalifornian unikot. Unelma ominkäsin kasvatetusta kukkakimpusta saa odotella seuraavaa kesää...
Salaatin kanssa kävi surkeasti. Puput söivät. Hetken olin allapäin, mutta sitten mietin että onhan se aika hienoa tarjota pupujusseille vaihtelua ruokavalioon. Tällä hetkellä kurpitsat näyttäisivät ainoilta jotka selviävät mun hoidosta ja ympäristöuhista. Sikäli hassua, että siemenet olivat pari vuotta vanhoja.
Seuraava suuri ponnistus on lähettää lapset yliopistoihin. Mun pitää laittaa tänne blogiin kuva listasta, jonka saimme yliopistolta. Siinä on osviittaa muuttokuorman sisällöstä. Syyskuussa lähden viemään toista opiskelijaa Eurooppaan. Olen googlaillut kauppoja, niiden tarjontaa, miettinyt mitä kaikkea hän tarvitsee. Mulla on pari päivää aikaa auttaa hankinnoissa ja sitten palaan kotiin. Lapsen pitää tottua tulemaan mahdollisimman vähällä toimeen.