Friday, May 25, 2018

Voiko ihanammin päivä enää alkaa

Sylissä pieni äkeän surkea tyttö, äiti lähdössä ja hoitajan syli ei ole sama asia. Mitäs jos lakattaisiin varpaankynnet? Laitetaan kaikkia värejä? Isosisko innostuu, hoitaja ilahtuu ja pienimmäinenkin lauhtuu. Aamuauringon valossa kynnet saavat sateenkaaren värit ja hoitaja on sekä onnellinen että helpottunut: yksi pulma ratkaistu ja monta naurua jaettu. 


Muutamaa päivää aikaisemmin on ollut vähän kinkkisempi tilanne. Ihan oikeasti, kinky. Pikkuinen kysyy kirkkain silmin, että missä sä nukut Ms. Johanna ensi yön. Öö, menen omaan kotiin kuten aina. Joo mut kun toi meidän lastenhoitaja Megan (nimi muutettu) jää nukkumaan isin kanssa. Ööö. Vai niin. Sehän on mukavaa. Kato, tässä on Meganin hammasharja. Jäätkö sä isin kanssa nukkumaan? Ööö, en, menen omaan kotiin, omaan taloon nukkumaan. 

Sanattomaksi vetää. Aikuisia ovat kaikki ja vapaita tekemään mitä haluavat. Perheen äiti ja isä ovat vastaeronneita. Ehkä Megan jää taloon hyvästäkin syystä yön yli ja lapsi tulkitsee, että jää isin kanssa. Mutta kyllä tällä nannyharjoittelulla kohta pelataan pokeria :) Las Vegas, here I come! (Olen ollut Vegasissa muutaman kerran ja en vaan ymmärrä. Mikä sinnekin vetää?)


Mun työssä on sekin hauska puoli, että törmää trendsettereihin. Kuten yläkuvassa: kypärä, kumpparit, jääkiekkoseuran t-paita, Mikki Hiiri, Spider Man. Tähän ei muuten yksikään hipsteri ihan vihersmoothien voimalla pysty. 

Kirjoitin viime kerralla kiinteistösijoittamisesta. Sijoitus sitten itseasiassa toteutui, mutta vain puolisoni osalta. Mä olin siinä harhaluulossa, että kun rahoitus on eläkesäästöistä niin se koskisi myös allekirjoittanutta. Aina on puhuttu, että eläkesäästöt on yhteisiä, kotiin jäänyt puolisokin ikäänkuin hyötyisi. (Eläkesäästäminen on vapaaehtoista, rahat voi ottaa milloin vain ja ilman erillistä sopimista eläkesäästöt koskevat vain työssäkävijää). Tosin allekirjoitusoikeus ei ole yhteinen. 

Varpaankynsiä lakatessa (taas kerran) tunsin alakuloa siitä, että en tainnut koskaan lakata omien lasten kynsiä aamulla anivarhain. Päivällä ja illalla, mutta ei aamuauringossa. Mulla on ollut hirveä hinku kasvaa aikuiseksi. Olen koko elämäni ajatellut, että aikuiset tietävät mitä tekevät, ovat hyväsydämisiä, ajattelevat kaikkien parasta, suuria virheitäkään ei tehdä. Aikuiset ovat aikuisia. Nyt syvintä keski-ikää vedellessä ei voi kuin todeta, että niinhän sä luulet. Olisiko sitä sitten vanhana viisas? 

Mutta. Alavireisyydestä huolimatta voin vain todeta, että aamuauringossa lakatut varpaankynnet ja kiviä valloittavat He-Manit tekevät tästä elämästä elämisen arvoisen. Ja Harryn ja Meghanin häät. Olihan se aikamoista. Unconditional love - siitä eivät rakkaustarinat paremmiksi käy. 

❤:lla Johanna, aamuauringossa kylvetettynä

15 comments:

  1. Se on jännä miten ihmisestä saa kuvan ihan vaan kirjoitusten perusteella millainen on,vaikka ei ole koskaan tavannut..sinusta suorastaan huokuu se ammattitaito, välittäminen toisista ja sekä ihana,empaattinen, viisas luonne♥ Monen pikkuisen ja varmasti isonkin päivän olet usein pelastanut..Kuinka helppoa onkaan lähteä omiin töihin ja "jättää" se oma äreä pikkuinen kun tietää että voi luottaa siihen että hetkenpäästä se äreys on jo varmasti vaihtunut suureen iloon ja intoon. Äitini oli perhepäivä hoitaja ja ehkä miljoonia kertoja näin sen tilanteen kun lapset tulivat vanhempiensa sylissä itkua vääntäen ja kiukutellen sisälle..Vanhempi lähti, ovi sulkeutui ja oli ihan kuin jostakin ON/OFF napista olisi painettu, naama hymyssä-naurua-lakaamatonta ääntä siihen asti kun vanhemmat tulivat taas hakemaan:) Sitten oltiinkin taas siinä tilanteessa ettei haluta lähteä vielä kotiin ja kaamea parku/kiukuttelu päälle:) Minä en kerennyt kuin pätkän noista häistä näkemään, niin ihana pari..Hyvää ja pitkää yhteiselämää heille♥ Ihanaa aurinkoista viikonloppua♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Päde. Tässä hommassa on oppinut, että osa vanhemmista hiippailee matkoihinsa, osa suukottaa ja lähtee sydän kurkussa. Ei yksikään ole sen parempi tai huonompi ja mun tehtävä on tehdä se kaikille mahdollisimman helpoksi. Sydäntäraastavaa itkua parikymmentä minuuttia tai hetki - siinä on aikamoinen ero.

      Olen ollut viime aikoina vähän heikossa hapessa kommentoimaan - sun blogi on yksi niistä. Toisaalta on aikaa ja toisaalta ei, tämä elämä on kummallista. Mutta olen ihan valtavan onnellinen kun jaat tämän viisauden ja kokemuksen. Lasten kanssa ollessa on se hyvä puoli, että palaute on suhteellisen vilpitöntä ja välitöntä. Monta kertaa olen ajatellut, että tämänkin sain kokea, tämän ainutlaatuisen hetken.

      Aikaero häiden suhteen oli mun puolella. Aamulla kun vain jaksoi herätä varhain niin näki paljon. Katsoin aikoinaan Dianan ja Charlesin häät. Seurasin lasten syntymät lehdistä, William ja Kate telkkarista ja nyt Harry. Rakkautta ja pitkää ikää, mitäpä sitä muutakaan toivomaan :)

      Ja Päde, kiitos. Sun pajassa syntyy ihmeitä ❤️

      Delete
  2. Ihana aamuinen hetki <3 Olet varmasti upea hoitaja <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. I’m not sure about it. Mutta aamu oli ihana :)

      Delete
  3. No kylläpä tulikin hienot kynnet :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eikös vain :) Piti laittaa vielä keltaistakin, mutta se lakkapullo oli kuivunut. Ja tarkkana piti olla, että uusi väri laitetaan vuoronperään ensiksi toiselle ja sitten toiselle...

      Delete
  4. Minulle tuli samoja ajatuksia mieleen kuin Pädellä ja olen varmaan sanonut tämän ennenkin. Olisi niin turvallista ja kiva jättää lapset sinun hoiviisi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Ansu. Itselle tulee niin hyvä mieli, kun saa pienen ihmisen pienet murheet ratkaistua.

      Delete
  5. Hellyttävät pikkukynnet!
    Olet niin oikealla paikalla ja oikeassa tehtävässä. <3
    Mutta huh, mitä lapset joutuvat kokemaan ja millaisia kysymyksiä kysymään...
    Hyvää ja onnellista viikonvaihdetta Sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joskus kyllä joutuu puremaan hammasta (tai kieltä), että säilyttää pokerinaamansa. Lapsenhoitajan hammasharjan kanssa nousi eteen uusi ongelma: siinä se on samassa mukissa lasten hammasharjojen kanssa ja äkkäsin että pikkuihmiset saattavat sitä käyttää mm. altaan pesemiseen. Miten tämän nyt sitten ilmaisisi...

      Delete
  6. Aikamoinen diplomaatti saa olla kun noiden lasten kanssa keskustelee. Ei parane ihan ensimmäisenä mieleen tulevaa ajatusta sanoa aina ääneen.
    Suloiset pikku varpaat ja niin hienosti lakatut kynnet!
    Ihanaa viikonloppua sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lasten kanssa on myös oppinut, että ihan kaikkea ei sovi uskoa. Voihan selityksiä olla jos jonkinlaisia, mutta kyllä mun leuka oli valahtaa rinnuksille kun pieni viattomasti alkaa puhua "sleeping with dad".

      Ihanaa viikonloppua!

      Delete
  7. Vaatii paljon kärsivällisyyttä hoitaa muiden lapsia, joten nostan hattua. Lasten suusta kuulee kaikenlaista;D
    Olipa hauska idea lakata yhdessä varpaankynsiä, olet kekseliäs Johanna:)
    Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu, olen oppinut. Omille lapsille voi sentään karjua jos viesti ei meinaa mennä perille. Hoitolasten kanssa pitää keksiä fiksumpi tie...

      Kyllä vaan, kukapa nyt pedikyyriltä kieltäytyisi. Siinä samalla vähän hierottiin varpaita ja jalkapohjia :)

      Ihanaa viikkoa Jael!

      Delete
  8. Suloiset pienet kesävarpaat. Lasten suusta kuulee varmasti kaikenlaista, mikä on sitten totta ja mikä ei... Tulee mieleen mitä omat tenavat ovat aikoinaan hoidossa puhuneet 😀

    ReplyDelete