Sunday, April 22, 2018

Prom - oliskos tää osa III

Eilen oli taas SE ilta. Tytär lähti elämänsä kolmannen kerran promeihin. Ja vanhempi poika elämänsä ensimmäisen kerran. Ihan halpaa lystiä promit ei ole, vaikka aika riisutulla mallilla etenimme. Molemmat menivät juhlaan ystäväporukan kanssa, eivät deittien. 


Pojan kanssa kävimme vuokraamassa smokin kolmisen viikkoa sitten ja haimme sen keskiviikkona. Smokki tuli kaikkien tykötarpeiden kanssa. Kengätkin olisi saanut vuokrata, mutta juhlakenkiä aina tarvitaan joten ostimme ne. Tyttären kanssa kävimme kiertelemässä kauppoja ja hän muutamaa mekkoa sovittikin, mutta mikään ei ollut ihan mieluisa. Tilasimme yhden mekon ja se oli aivan liian suuri. Toinen tilattu mekko oli sitten kaikin puolin sopiva. 

Vasta viikko sitten aloin ajatella kukkia. Olin siinä luulossa, että rannekukka ja napinläpikukka kuuluvat asiaan jos juhlaan mennään partnerin kanssa. Pieni googlailu paljasti, että kukat kuuluvat juhla-asuun oli kumppani tahi ei. Olin maanantaiaamuna kukkakaupassa heti yhdeksältä, mukana kuvat toivotuista laitteista. Myyjä katsoi kuin jotain outolintua ja sanoi, että emme ota enää tilauksia vastaan. Eivätkä ota muutkaan kukkakaupat. Minä pöljä aloin itkeä. Näin olin taas kerran mokannut lasten juhlapäivän :( Sain soperreltua, että osaisivatko sanoa että jos kukaan enää missään ottaisi tilauksia. Kehottivat menemään lähiruokakauppaan. 

Ja voi sitä helpotusta! Ruokakaupan kukkaosasto otti kuin ottikin vielä tilaukseni. Soittivat tosin pari tuntia käyntini jälkeen ja sanoivat että laitteet ovat valmiita lauantaina iltapäivällä klo 3 eikä aamulla klo 10 ja tyttären toivomia suuria neilikoita ei ole. Pikkuruusuja olisi, ota tai jätä. Minähän otin. Poika sai omansa lähes toivotunlaisena. 

Joskus miehen kanssa lupailimme, että järjestämme juhlan kyllä pitkän kaavan mukaan limusiineineen ja kaikkineen. Tänä keväänä on kuitenkin matkailtu sen verran reilusti, että stoppi piti laittaa. Toisekseen edellisvuodesta viisastuneena tytär lähti juhlaan ainoastaan parhaan koulukaverinsa kanssa.  Tytöt saivat rauhassa valita ruokapaikan, ottaa yhteikuvat ilman tungosta ja kymmentä eri mielipidettä. Yllätys oli myös ettei pojan koulukavereissa (niistä joiden kanssa eniten on tekemisissä) ollut promiin lähtijöitä. Onneksi löytyi yksi hyvä kaveri ja pojat kasasivat sitten puolitutuista oman joukkonsa. Tytär päätti luottaa äidin apuun hiustenlaitossa. 


Vähän niistä kustannuksista:

- 2 x pääsylippu 65, yhteensä 130 
- pojan smokkivuokra 200
- kukat 45 
- tytön leninki 190
- ruokailut yhteensä 70

Yhteensä lähes 650 dollaria. Hinta on hyvin maltillinen kahdelta nuorelta. Olen mahdottoman tyytyväinen, kun lapset eivät kuuta taivaalta ole toivomassa. 


Kuvaamisen ja lasten matkaanlaittamisen jälkeen menimme miehen kanssa ihastelemaan kuvia paikalliseen viini- ja olutkauppaan/ravintolaan. Tämä on ihan suosikkipaikkojani. Viikonloppuisin ravintolan eteen tulee ruoka-auto, josta saa ostaa milloin minkäkinlaista ruokaa: meksikolaista, barbecue, italialaista... Eilen illalla asiakkaita viihdytti laulaja kitaroineen. Ihmiset poikkeavat yhdelle tai kahdelle. Joskus ravintolassa on viinijoogaa tai maistelutilaisuuksia. Vireä ja toimelias paikka. 


Pidän hefeweizetyylisistä ja maltaisista oluista. Eilen tutustuin vehnäiseen appelsiinilla maustettuun olueen. Meinasi mennä kieli mukana. Istuimme lähemmäs tunnin ihmettelemässä valokuvia lapsista, jotka ovatkin yhtäkkiä ihan isoja ihmisiä. 



Seuraavat promit on sitten kahden vuoden päästä. Juniori saisi osallistua jo ensi keväänä ja yritän houkutella jos hän saisi kaveriporukan kasaan. Mutta sitten viimeistään seniorivuonna pääsen taas mukaan smokkia sovittamaan. Toivottavasti. 

Tuesday, April 10, 2018

Lauma kasassa

Felix (meidän koira) on onnellinen, lauma on kasassa ja pääluku entisessä vahvuudessa. Poika tuli uintimatkalta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja tytär ystävänsä luota maanantaina. Molemmat sanoivat heti autoon päästessään, että kiitos kun sain mennä tälle matkalle. Taisi olla aika kivaa. 


Mä haaveilen itsekasvatetusta kukkapuskasta ja nyt kävi niin onnellisesti, että sellaisen sain jo pihalta kootuksi. Narsissit yllättivät. Osan sipuleista epäilin Felixin kaivaneen ylös, mutta osa jäi maahan ja sain muutaman kukan. Etupihalla kukkii myös. Näitä emme ole itse istuttaneet, vaan ovat joko rakennuttajan tai edellisen asukkaan aikaansaannoksia emmekä ole onnistuneet tappamaan. 


Alakuvassa on useampimetrinen puunjuuri. Innostuin sunnuntaina sateen jälkeen tekemään pihatöitä ja irroittelin oikein olan takaa: poistin penkeistä kantoja ja pieniä vesoja. Tämä juuri kuuluu puulle, jonka mies kaatoi viime syksynä. Se kasvoi kesän aikana penkkiin ja kasvoikin reippaasti. Vastakkaiseen suuntaan lähtee yhtä pitkä ellei pidempikin juuri ja se alkaa olla paksuudeltaan kuin puunrunko. Emme tajunneet, että juuret on näin vahvat. Mulla oli aika talikointi, mutta eiköhän näistä juurakoista nyt päästä eroon. 

Rehkiessä tuli myös aikamoinen ahaa-elämys. Isäni rakensi kotitalomme ja vasta nyt tajusin, että ensinhän tontti piti raivata ja kannoistakin piti päästä eroon. Silloin aikoinaan kaikki kai tehtiin käsipelillä, olisiko ollut hevonen ja rautakanki apuna. On siinä ollut aikamoinen urakka. Haluaisin sanoa isälle kiitos, kun rakensit talon. Eipä tullut koskaan mieleen, että sileä pihamaa ei ollut itsestäänselvyys. Tai juurespenkit, mansikkapenkki, marja- ja ruusupuskat, sireenit.  




Viikko on taas puolessa, kuten kohta huhtikuukin. Katselen kuvia Suomesta ja siellä näyttää kevät nyt tekevän tosissaan tuloaan. Nautin aina erityisesti siitä ajasta, kun kevätpurot alkoivat lorista, liritellä omia pikku uomiaan. 

❤:lla Johanna, kevättä rinnassa