Saturday, January 27, 2018

Samplari -anteeksi ruma sana :(

Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää. Päivä on mennyt punkan pohjalla vatsataudin kourissa. Mun pitää harkita alan vaihtoa. En ole sairastanut näin paljon sitten sen ajan, kun omat lapset olivat pieniä. Vaikka lasten kanssa on mukava touhuta niin jatkuva sairastelu ei ole kivaa. En tietenkään voi sanoa varmasti mistä se tämäkään pöpö tuli, mutta jos alkuviikon työt peruttiin oksennustaudin vuoksi ja sitten olin loppuviikon talossa töissä, niin väkisinkin mieleen tulee jotain. 

Eilen illalla oli lasten konferenssin uintikisat, kuusi joukkuetta vastakkain. High Schoolin seniorit (päättävä luokka) kukitettiin kilpailun aluksi. Koulu kerrallaan uimarit kutsuttiin nimeltä, valmentaja ojensi koulunsa tervehdyksen. Meillä oli tupla-triplaonni, ensin tytär ja sitten poika, nuorimmainen seisoi kunniakujassa muiden joukkuekavereiden kanssa hurraamassa. Nyt vasta tajusin, että koulumme värit ovat sininen ja valkoinen. Kuinka sopivaa 🇫🇮


Läksimme miehen kanssa kisoista aikaisemmin, mun oli jo niin paha olo. Harmitti, sillä lapset olivat vedossa & iskussa ja voittojakin tuli. Olisi ollut ihana nähdä uinteja. Suosiolla muutin maallisen majani alakerran vierashuoneeseen. Mulla on tässä ulottuvilla kaikki enkä häiritse kakkoskerroksen väkeä.  Sain myös hienon ajatuksen: mä olen meidän perheessä se jolla ei ole omaa huonetta. Mies hallitsee kolmatta kerrosta, lapsilla on omat huoneet. Toki on oma makuuhuone ja olohuonetta sun muuta, mutta omaa huonetta, yksityistä tilaa ei ole. Nyt pitää ryhtyä tuumasta toimeen. 


Kisa alkoi kansallislaululla, kuten aina. Mielessä kävin miten kummallista tämä elämä on. Siinä minun amerikkalaiset lapseni hiljentyvät muiden rinnalla ja etsivät lipun näkökenttäänsä. Jos meidän vanhempien valinnat olisivat olleet erilaisia voisi esillä liehua jonkin ihan muun maan lippu, lapset puhua jotain muuta kieltä, olla eri kansallisuutta. Asia on sikälikin ajankohtainen, että toinen meidän senioreista sai hyväksymisvastauksen eurooppalaisesta yliopistosta. Minnehän tämä perhe vielä kulkeutuukaan, mitä lauluja lauletaan ja mitä lippuja heilutellaan. 

❤:lla Johanna, kavalan taudin kourissa

18 comments:

  1. Kamalia nuo vatsataudit. Elämä menee katkolle ja pitää kärsiä hirveää epämukavuutta. Onneksi eivät yleensä kestä kauan. Tosiaankin aika huono säkä että se kuuluu tuohon ammattiin.

    Oma huone kodissa tuo ihmiselle hyvää mieltä. Meillä on molemmilla omat huoneet. Miehelläni ei lapsena ollut koskaan omaa huonetta ja hän on nyt erittäin onnellinen omasta kämpästään kellarikerroksessa 🙂

    Hyvin juttelet noista lipuista ja kansallisuuksista. Minulla oli siitä hassu lapsuus että telkkarin ja mielikuvituksen avulla elelin muka USA:ssa ja tähtilippu elähdytti kovastikin 😀🇺🇸🇫🇮

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ne kurjia. Ja mua harmittaa, kun tärkeät jutut jää kokematta ja viikonloppu menee sairastaessa. Mutta minkäs näille voi.

      Oivalsin vasta ihan jokin aika sitten, että olen perheessä ainoa jolla ei ole ihan ikiomaa tilaa. Mun tavarat ja paperit ovat pitkin poikin siinä missä miehen paperit on järjestyksessä arkistokaapissa ja lasten omissa huoneissa. Tekee elämästä vähän hankalaa 😀 Kyllä tähän pitää tolkku saada.

      Tuntui muuten aika omituiselta ensimmäisen kerran olla aamulla koulussa (tein jotain vapaaehtoishommaa) ja kaikki nousivat seisomaan, laittoivat käden sydämelle ja vannoivat lippuvalan. Niin ovat tainneet tehdä jokikinen kouluaamu. Suomalaisittain se tuntui aika hassulta.

      Delete
  2. Täälläkin päin riehuu vatsatauteja...onneksi ei ole meille vielä tullut!
    On hienoa, että lapset ovat kansainvälisiä, mutta varmasti joskus tulee ikävä jos tuo toinen seniori lähtee eurooppaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen monena vuonna säästynyt kaikilta vatsataudeilta, itseasiassa olemme olleet koko perhe aika onnekkaita niiden suhteen. Toivottavasti oli nyt vähäksi aikaa taas tässä.

      Olemme seniorin kanssa jutelleet, että täältä ei sitten niin vain ratsujoukot pääsekään apuun, aika omillaan on mitä kaikkeen tulee. Tietysti mielelläni pitäisi lapset vähän lähempänä, mutta he tekevät päätökset itse.

      Delete
  3. Toivottavasti mahatutisi on jo helpottanut. Se on yksi ikävimmistä taudeista. :(
    Lasten kanssa touhutessa saa valitettavasti pöpöjä. Olen nyt painottanut eskarilaisille,miten tärkeää on käsienpesu näin influenssa-aikana ja tietty muutenkin. Olen itse ollut onneksi terve koko syksyn, mikä on todella harvinaista.
    Rauhallista sunnuntaipäivää Sinulle! Toivottavasti sen oman tilan/huoneen saaminen onnistuu Sinulta. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt sunnuntaina on jo ihan ok olo, korppuja (Ikean korppuja oli onneksi!) rouskutin eilen. Mitään muuta ei tehnyt mieli edes ajatella. Mä olen muuten joskus vienyt mukanani desinfiointi pyyhkeitä, kun olen tiennyt että talossa on sairastettu ja pyyhkinyt pintoja, katkaisimia, hanoja. Kaikkea ei vain voi estää :(

      Kiva, että sinä olet säästynyt. Ja toivottavasti eivät pöpöt iske vastakaan.

      Vierashuoneessa on jo oikeastaan kaikki mitä tarvitaan, mutta pitää ehostaa vähän kivemman näköiseksi. Parasta on kunnon sänky. Löhöilen ja luen & kirjoitan sängyssä paljon muutenkin, joten se on se tärkein asia.

      Hyvää sunnuntaita Piipe! Vaalituloksia jännitän.

      Delete
  4. Voihan räkä kun tuollaisen vatsataudin kohteeksi jouduit juuri noin mukavan tapahtuman aikaan!
    Sinivalkoinen väri, aina yhtä sykähdyttävä. Eipä tuota väriyhdistelmää näy täällä meilläkään kovin monessa lipputangossa, Ahvenanmaalla kun on oma lippu. Jokunen Suomen lippu kuitenkin aina vilahtaa joissain saloissa ja se tuntuu erityisen hienolta. Huomaan tulleeni paljon isänmaallisemmaksi sen jälkeen kun tänne muutettiin. Kieli on meillä samanlainen juttu kuin teillä. Omien lapsien kanssa oki puhumme suomea ja vanhemman tyttären lapsienkin kanssa, manner-Suomessa kun asuvat, mutta täkäläisten lapsenlapsien kanssa kieli on ruotsi, mikä harmittaa siinä mielessä, että nuorempi tyttäremme heidän äitinään alkoi puhua heidän kanssaan suomea, se kun oli hänen vahvempi kielensä.
    Oikein mukavaa päivän jatkoa kuitenkin vaikka taudin kourissa siellä oletkin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mua harmitti kyllä perjantai-iltana lähteä kesken kaiken. Piti kuitenkin miettiä, että jaksan vielä istua autossa n. 40 minuuttia ja ei se ollut sitten vaikea päätös. Toivottavasti tämä sairastelu oli nyt tässä. Alan muistuttaa jo sitä tv-sarja Ruusun ajan Alatisairasta naapurinrouvaa :)

      Kieli on niin metka juttu. Nyt pikkuhiljaa olen ymmärtänyt, että lapset ovat kuitenkin aika paljon saaneet suomestani irti (mies on puhunut heille englantia, minä suomea). Välillä he käyttävät suomalaisia sanoja, joita en tiennyt edes itse käyttäväni. Englanniksi he pääasiassa puhuvat, mutta joskus suomeakin vilahtaa.

      Muuten, mä olen aina ajatellut että Ahvenamaan lippu on kaunis. Siinä on pirteät värit. Mutta kyllähän Suomen lipun aina joukosta erottaa, liehuu se sitten missä vain.

      Nyt helpottaa. Aamulla teki ensitöikseen mieli kahvia. Siitä tietää, että tervehtymässä ollaan.

      Mukavaa sunnuntaita!

      Delete
  5. Voi sinua , toivottavasti pian paranet. Minulla oli tammikuun alussa norovirus, ja se oli kyllä yksi pahimmista taudeistani ikinä, toivottavasti sinulla ei sitä. Ja onnea lasten uimasaavutuksille ja muullekin:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi ei ollut noro! Meillä on yhdellä lapsista ollut se muutama vuosi sitten ja olihan se kamala. Pari viikkoa meni toipumiseen, oli kyllä tosi pieni silloin.

      Kiitos. Perjantaina taas uidaan, regionals. Onneksi kisa on järjellisempään aikaan eikä ole työpäivä.

      Ihanaa viikkoa Jael! Ja Bambille hau.

      Delete
  6. Toivottavasti olosi on jo parempi! Vaikka heiluttaisit mitä lippua, uskon, että se onnistuu sinulta ja perheeltäsi. Yhdessä olette vahvoja ja koti on siellä, missä tekin. Rohkeutta teiltä ei puutu ❤

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jo vain. Tässä katselen Ylen vaalivalvojaisia ja ennakkoäänet on laskettu. Sun kommentti nyt liikutti jotenkin ihan sydänjuuria myöten. Täältä matkan päästä kun katselen tuntuu Suomi kuitenkin niin tasapainoiselta. Se meidän rohkein on Felix, aina ensimmäisenä joko häntä heiluen tai haukkuen, täydellä sydämellä. Kiitos Ansu, oli ihana kommentti.

      Delete
  7. Voi harmi tuota vatsatautia, toivottavasti olosi on jo parantunut♥ Ei ole kiva joutua keskenkaiken lähtemään pois:( Hienoa että lapset olivat vedossa, onnea heille voitoista! Ei sitä koskaan tiedä mihin ne huomisen tuulet kuljettaa..mutta toivotaan että ne tuulet on aina suotuisia♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olo on jo ihan hyvä, mutta edelleenkin päivät käyvät vähän voimille. Ennen vatsataudistakin toipui nopeammin :)

      On kyllä hyvä, että ei tiedä mitä tulossa on. Muuten jännittäisi ja murehtisi ihan syyttä suotta. Nytkin varmaan menee liikaa aikaa murehtimiseen, kun voisi vain yrittää iloita.

      Delete
  8. Toivon sinulle pikaista toipumista.

    Oma huone olisi kiva, minulla ei ole koskaan ollut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mun viimeinen oma huone oli siellä lapsuudenkodissa. Jostain syystä sitä on tyytyväinen, kun muulla perheellä on oma tilansa eikä ala edes miettiä että miksi minä olen ainoa ilman omaa huonettani :)

      Delete
  9. Voi ei, toivottavasti paranet pian ja muut perheenjäsenet pysyvät terveinä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä oli tärkeä. Näyttää siltä, että en tartuttanut muita. Olen oppinut pesemään käsiäni ja nyt pysyttelin poissa jaloista. Ja kun tolpilleni pääsin aloin desinfioida kaiteita, katkaisimia, hanoja. En tiedä onko siitä mitään apua, mutta pitää edes yrittää.

      Delete