Saturday, October 7, 2017

Turkoosi talo


Kun näin tämän syvän turkoosin talon tuli mieleeni ensimmäisenä Elsa Beskowin sadut tädeistä Sininen, Vihreä, Ruskea ja Sinipunainen. Alkoi tuntua siltä, että turkooseja taloja pitäisi olla enemmänkin. Kävimme miehen kanssa kiertämässä taas muutaman asuntomessu -kohteen. Talon sisältä en ottanut monta kuvaa, sillä se ei ollut sisustettu. Kohteita katsellessa tuli mieleen, että uusi keskiluokan normaali alkaa olla talo kolmen auton autotallilla ja noin puolenmiljoonan hintalapulla. Tämä talo maksoi 575 000 dollaria, kokoa kolmisen sataa neliötä ja vara rakentaa vielä vähän lisää ullakolle. Piha oli piskuinen, kuten kuvista näkyy, naapuri kököttää vieressä. 


Vedenvaraajat ovat säiliöttömiä, hyvinkin järkevä ratkaisu, ja liedet olivat kaasulla toimivia. Kun viitisentoista vuotta sitten etsimme likimain samoilta kulmilta omaa ensimmäistä kotiamme normi tuntui olevan kahden auton autotalli ja hinta n. 350 000. Palkat ovat toki nousseet, mutta eniten on tainnut muuttua se, että nykyisin perheessä on kaksi palkkatyöläistä. Naiset ja nuoret naiset eivät enää niin vaan jääkään kotiäideiksi vaan käyvät ansiotyössä. Tässä meidän naapurustossa kotiäitejä omasta ikäluokastani taitaa olla valtaosa. Monella on kuitenkin vähintään nelivuotinen yliopistokoulutus. Kun lapset on saatu omille urilleen äidit palaavat työelämään, usein osa-aikaisesti. Tosin meillä näyttäisi olevan trendi, että kotiäidit jatkavat edelleen kotiäidin hommia, tosin ilman lapsia helmoissaan. 


Rakennuttaja ottaa aina riskin taloa rakentaessaan. Talo rakennetaan valmiiksi ja sitten etsitään ostaja. Toisinaan ostaja löytyy ennen talon valmistumista ja toki rakennutetaan myös kustomoituja koteja, ostajan toiveiden mukaan. En ole koskaan kuullut, että joku itse rakentaisi talonsa tai että edes kävisi rakennuksella auttamassa. Avaimet käteen on yleisin toimintatapa. 


Taloissa on yleensä takka, tämän hintaluokan taloissa parikin. Eikä mitään puutakkoja vaan kaasulla toimivia. Tulen teossa ei kauan nokka tuhise, sen kun napsauttaa katkaisijasta.  Tässä talossa oli paljon farmhouse -henkeä ja valmiita puusepän naputtelemia hyllyköitä. 



Dining roomin (ruokasali kai tämä suomeksi olisi) katossa oli vähän erilainen valaisin. Valaisimet ovat kiinteitä kalusteita, niitä ei ruuvata irti kun muutetaan. Usein ostaja haluaa myös tilaan suunnitellut verhot. Jos niitä ei halua kaupantekijäisiksi luovuttaa verhot on syytä ottaa ikkunoista pois ennen myyntikuvien ottamista ja kohteen esittelyä. Meille kävi omassa talossamme niin, että myyjä halusikin pitää ruokahuoneen, master bedroomin, olohuoneen sekä master bathroomin valaisimet. Ymmärrän kyllä, sillä niitä oli tuotu matkoilta ympäri maailman. Harmi vaan, että joihinkin ihastuin. Amerikkalaisen ostajan kanssa tästä olisi voinut tulla ongelma, sillä sekä ostajan että myyjän välittäjät kävivät keskustelua lamppujen kohtalosta jo meidänkin tapauksessa. Olimme kilttejä, emme vaatineet mitään valaisimien tilalle. 


Kylpyhuoneet oli totetutettu aika eleettömästi. Seinissä oli useimmiten ns. metro tile. Ihastuin talon panelointiin. Kuvasta ei ehkä ihan heti näy, mutta panelointi oli  n. 170 cm korkeaa, ehkä korkeampaakin. 


Esittelijä kertoi ostaneensa oman ensimmäisen kotinsa vuonna 1995. Silloin oli valkoiset keittiöt. Nyt valkoiset keittiöt ovat palanneet. Mähän näistä olen ihan innoissani. Lasinen ruokakaapin (pantry) ovi kevensi mukavasti ilmettä.  




Turkoosi toistui sisällä sekä dining roomissa että tässä aamiaisnurkkauksessa. En ole koskaan nähnyt yhdessäkään talossa näin persoonallista aamiaisnurkkauksen valaisinta. Meidän mittapuun mukaan tämä alkaa olla jo aika villiä tarjontaa keskiluokalle. En hämmästyisi vaikka ostaja haluaisi vaihtaa valaisimet enemmän vastaamaan yleistä mielipidettä, Home Depotin tarjontaa. 


Tänään on sataa tihuuttanut pikkuriikkisen. Olen kuin energiapistoksen saanut. Muutaman viikon poudan jälkeen tämä on toivottua. Sain jopa pesukoneen putsattua. Lämmintä on vieläkin päivisin melkein 30 C astetta, mutta yöt ovat mukavan viileitä. Aamulla herätessä hytisyttää, pitää laittaa villasukat jalkaan ja neule päälle. Odotan syysviileiden tuloa. 

Kivaa sunnuntaita! Meille on tulossa entiset naapurit kylään, aitoja etelän ihmisiä. Olen aikaisemminkin tainnut tarinan jakaa, mutta kertaus ei varmaan haittaa. Kun ystäväni Terry kuuli, että olemme joulun oman perheen kesken hän kutsui meidät jouluaatoksi kotiinsa. Kieltäydyimme kutsusta, sillä tiesin heidän suunnitelmissa olevan lähdön omien perheiden luoksen parin tunnin ajomatkan päähän. Mutta nämä hyväsydämiset ihmiset ajattelivat, että tarjoavat meille jouluaattona yhteistä aikaa. Olimme siinä vaiheessa tunteneet vajaat pari kuukautta. Mua harmittaa, kun lähes kaikista etelän ihmisistä ollaan elokuvissa ja kirjallisuudessa tehty vähän urpoja. Nämä syntyperäiset ovat tavattoman ystävällisiä, vieraanvaraisia, kohteliaita ja valmiita auttamaan. Moni muuttaa nykyään takaisin synnyinsijoilleen pohjoisesta. 

❤:lla Johanna 

12 comments:

  1. Olipas siinä kaunis talo ja niin paljon ihania yksityiskohtia! Nuo panelit on tosiaan kauniita ja valaisimet on kyllä persoonallisen näköisiä..melko massiivisia, mutta niinpä on isot tilatkin ympärillä:) Mukava saada ystäviä kylään, leppoisaa sunnuntaita sinne teille♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä oli käytävä vilkaisemassa ihan värityksensä vuoksi. Ja totta, valaisimet olivat aika suuria. Minusta ne sopivat taloon.

      Kohta lähden hakemaan leiriläisiä, kun saapuvat kotikulmille. Leadership -leirillä kerättiin kännykät pois joten emme yhtään tiedä miten viikonloppu meni. Toivottavasti hyvin.

      Mukavaa sunnuntaita!

      Delete
  2. Upea talo ja jotenkin hyvin persoonallinen ulkoapäin, ainakin näin suomalaisen silmin.
    Kaunista ja suloista sunnuntaita Sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulle tuli piparkakkutalo mieleen. Tyyli on käsittääkseni colonial revival, meidän kulmilla hyvin suosittu.

      Kiitos! Mies on luvannut laittaa ruuan vieraille ja mua jo vähän stressaa, kun ei vielä ole kenenkään tiedossa mitä on ruuaksi.

      Delete
  3. Ihana talo; väreillä on niin paljon merkitystä. Voisin muuttaa tuohon heti;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä kyllä erottui joukosta! Piristävällä tavalla. Yleensä meidän talot on aika vaaleita.

      Delete
  4. Sisätilat kauniita, mutta ulkopäin tulee enempi mieleen nukkekoti kun oikea talo. En osaa eritellä miksi...:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä ajattelin piparkakkutaloa, mutta nukkekotihan tämä on :) Ulokkeita on niin paljon, että talon muodosta ei niin vain otakaan selvää. Ihan puhdas colonial revivalkaan ei ole tyyli, sillä sisäänkäynti pylväineen on kuin crafsman -talosta. Suunnittelijoilla on ollut hauskaa :)

      Delete
  5. Minä niin tykkään näistä sinun jutuistasi. Taas sain paljon uutta tietoa. Sekin, että kukaan ei rakenna itse tai käy rakennuksella auttamassa. Suomalaisille ihan omituista vai olisiko tässä jotain opittavaa. Moni perhe on rakentamisen jälkeen ihan riekaileina, kun isä on suurin piirtein asunut rakennustyömaalla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, ei siitä mitään tulisi :) Olisivat vaan tiellä nämä täkäläiset talonhankkijat. Talokauppa on hyvin erilaista ja koti ostetaan ja myydään varmaan useammin kuin Suomessa. Vaihdetaan isompaan ja pienempään perheen koon mukaan, muutetaan työn ja lasten/lastenlasten perässä.

      Delete
  6. Olipa kiva kurkistaa sisään turkoosiin taloon. Suomalaiset usein rakentavat itse talonsa, ehkä siitä silloin tulee rakkaampi kun on omin käsin tehnyt. Kuulee myös sanottavan, että talon rakentaminen koettelee kovin hermoja ja avioliiton kestävyyttä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä meilläkin varmaan kodin hankinta koettelee suhdetta, mutta ei sentään työpäivän jälkeen tarvitse aloittaa toista työpäivää. Ehkä talo on rakkaampi, mutta olen kokemujt vahvasti että perhe on täällä meillä hyvin vankka yksikkö. Vankempi kuin Suomessa, kun yhtieskunta ei ota koppia kun yksilö päättää olla individuaali. Mutta koti on koti, maasta ja kulttuurista riippumatta.

      Delete