Happy Halloween!

Ystäväni järjesti sunnuntaina cook outin takapihallaan. Pihamaalla on upea patio, viime kesänä rakennettu. Siellä kelpasi nautiskella loimuavan tulisijan äärellä. Ystäväni on varsinainen Halloween-nero. Koristeita on kerätty vuosien ajan ja joka vuosi kokoelmaan tulee jotain uutta. Sain luvan näyttää etupihan koristeita. Sisällä ja takapihalla olisi ollut vielä vaikka kuinka paljon kuvattavaa. Sitten toisella kerralla. 

Gargoili kököttää rappusten pylväässä. Hämähäkit ja verkot ovat keinotekoisia. 

Rappuset koristellaan peristeisesti krysanteemeilla ja kurpitsoilla. 

Symmetriset kurpitsat ovat kaiverrusta varten. Muut pelkkiä koristeita. Kaiverruskurpitsat maksavat yleensä n. 5-10 dollaria kappale ja muut 3-15 dollaria. Tämän kokoiset krysanteemit maksavat 5-10 dollaria / puska. 

Mä kahehdin ystäväni karkkimaljaa! Malja ulottuu puoleen sääreen tai vähän yli ja ystäväni täyttää sen nameilla piripintaan. Siitä sitten kahmaistaan kourallinen keppostelijan kassiin Halloween-iltana. 

Ovea koristaa höyhenkranssi. Ja hämähäkinverkot. 

Terassilla kolistelee häkkiin kahlittu luuranko. 

Pihamaalla on myös synkeä puu ja hautapaasi. 

Otin kuvat päivänvalossa, joten koristeiden upeat oranssit valot eivät pääse oikeuksiin. Illalla ystäväni pihamaa hehkuu ja loistaa salaperäistä valoa...

Hautapaadet ja pääkallot olivat teemoina myös lautasliinoissa, lautasissa ja mukeissa cook outissa. Miten tää cook out muuten kääntyy? Ulkona kokkailu, grillailu, retkeily? 

Pihamaalla on niin paljon yksityiskohtia, että niitä on ihan mahdoton ikuistaa. Tämä kynttelikkö yhtenä niistä, verhottuna hämähäkinverkkoon tottakai. 

Trick or treat -kiertäjät kulkevat ystäväni talolle kaaren kautta, jossa hehkuvat oranssit valot. 

Luuranko kuikuilee josko sieltä talosta joku ilmaantuisi. 

Halloween taitaa olla mulle se mieluisin amerikkalainen juhla. Tänä vuonna saimme esille krysanteemit, keraamiset kurpitsat ja ruumisvankkurit. Lasten kavereita tulee kylään ja nuorimmainen lähtee vielä karkki ja keppos -lenkille. Itse ilakoin, kun saan jakaa namusia lasten pusseihin, koreihin, tyynyliinoihin. Tosi coolin keppostelijan tunnistaa siitä, että karkit laitetaan tyynyliinaan. 

Happy Halloween!

Suomalais-kiinalaista yhteistyötä

Joskus on niin kiire, että käyn hakemassa läheisestä kiinalaisesta ravintolasta lapsille eväät autoon. Eväät syödään, kun ajan urheilijat koulusta harkkoihin. Yritän tehdä yleensä lämpimän aterian. Nyt sai auttaa tuttu ravintola. Soitin tilauksen parikymmentä  minuuttia aikaisemmin ja kävin hakemassa annokset matkalla koululle. Varauduin siihen, että toimitus ei ehkä ole ihan tilatunlainen. Puhelimessa oli se työntekijä, jonka kanssa on hauska joskin vähän haasteellista kommunikoida. 

Vaan yllätyspä olikin arvaamaton saavuttuani ravintolaan. Työntekijä ojensi puhelinkuuloketta minulle. Please. Tai siis pliiit. Ei ollut aikaa empiä. How can I help you? Ja tilaustahan sieltä pukkasi, pork with oyster sauce. Kiinalainen yhteisytökumppanini lykkäsi ruokalistaa käteen. Pork, pork, pork, juu kyllä täällä olisi pork lo mein. Ai jaa, ei käy. Oyster sauce, oyster sauce, mites olisi shrimp with oyster sauce. Ai jaa, ei käy. Olen muutes asiakas. Aha, mitä muuta listalla on. Voisin kyllä suositella cashew chicken. Ribs, ribs, ribs, ikävä kyllä meillä ei ole ribs. Ei, ei ole myöskään ribs with oyster sauce. Lounasaika kestää kello kolmeen, tervetuloa. Tack och hej. 

Hetki päiviteltiin kiinalaisen yhteistyökumppanini kanssa miksi asiakkaat tinkaavat kaikenlaista. Olisiko nyt oltu asioimassa jossain toisessa ravintolassa vai oliko annos kuvassa näyttänyt pork with oyster sauce. Sain ruokani, maksoin ja hymyilin lopun päivää. Kansainvälistä yhteistyötä parhaimmillaan.

Ja se syy miksi mua hymyilytti. Tietysti oli kiva kun sai auttaa tuttua kaveria. Mutta mulle tuli paha takauma Keeping Up Appearances -sarjaan. Muistattehan Hyacinthin närkästymisen, kun hänen uuden uutukaiseen puhelimeensa soitettiin ruokatilausta:

"This is not the Chinese takeaway. This is a private, slimline, white telephone with no connection whatsoever to any business or trade. Especially not one of foreign extraction!"

Tuttu nainen ruokahuoneen nurkassa

Nyt alkavat olla pakkaamiset, purkamiset ja siivoukset aika pitkällä. Entisessä kodissamme on käynyt jo muutama katselija ja uudessa kodissa voi jo hengittää. Dining roomin nurkasta katselee tutunnäköinen nainen. Minne sen tuonkin kuvan pistäisi. 

Kävi niin hauskasti, että kymmenisen vuotta tuumailin josko ruokahuone pitäisi maalata keltaiseksi. Ei tullut koskaan maalattua. Uuden kodin ruokahuone olikin keltainen. Huone on muutenkin mukavan valoisa ja aurinkoinen. Ikkunoissa on kaihtimet, mutta haluaisimme tänne myös verhot. Olen kallistumassa väritykseen, jossa olisi punaista ja kultaa sekä ehkä vähän valkoista. Joo, tämä meidän koti ei taida koskaan olla mitään valkoista unelmaa, kromia ja lasia :) 

Muuttotöitä on hidastanut jokin merkillinen leipomisvimma. Olen paistellut piirakoita ja kakkuja oikein sydämen kyllyydestä. Tehosekoitin on saanut puhista punaisena. 

Mutta hei, pitäkääs nyt peukkuja meille pystyssä että entiseen koriin löytyisi mahdollisimman pian vuokralaiset. Kahden pihan haravointi alkaa käydä työstä :)

Nytpä tahdon olla mä pienen mökin laittaja...

Hei kaikki ihanat!

Hengissä täällä ollaan. Viime viikkoina on ollut pakko antaa myöten ajalle: minäkään en pysty olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa. Mua ei yhtään haittaisi sellainen oma pieni teleportti: akka vaan atomeiksi yhdessä paikassa ja sitten taas kokonaiseksi toisessa. Himottaisi laittaa kotia kuntoon, mutta pitää ajaa lapsia sinne tänne ja takaisin. Kun lähden päivällä klo 2 olen takaisin reissulta illalla klo 9. Helpompina iltapäivinä ja iltoina ajan vain kolme kertaa sellaisen viidentoistakilometrin lenkin. Joo, silloin onkin tosi helppoa. 

Takapihalle menevät rappuset näyttävät kuvassa(kin) aika villeiltä. Luonnossa tilanne ei ole ihan näin paha, mutta joku ohdake tuossa nyt kiipeilee. Se on alkanut viime päivien sateiden innostamana oikein rönsyillä. 

Isohko projekti oli takapihan tekeminen Felix-turvalliseksi. Piha oli onneksi aidattu, mutta pienojen välit olivat sen verran suuret että aidan sisäpuolelle piti laittaa mustaa kanaverkkoa. Muutoin Felix viuhahtaisi matkoihinsa. Hirvittää pelkkä ajatuskin. Nyt kelpaa koiran juoksennella ja kyllä maar hän onkin juossut.

Joten vaikka kynttilää on polteltu molemmista päistä niin aikaa ei ole ollut istuskella deckillä ja nauttia olemisesta. Kyllä kai sekin päivä koittaa, mutta

kirjapinoja, laatikoita, tauluja katsellessa meinaa tulla suru puseroon. Ajatuksena oli saada kaikki paikoilleen Halloweeniksi. Jospa yrittäisi Kiitospäivää. 

Onnellista viikonloppua! Mä ajan huomenna vajaat parisataa kilometriä suuntaansa lasten urheilukisoihin. Mies huristelee sunnuntaina. Välillä tekisi mieli sanoa lapsille, että keksivät harrastuksen jota voi tehdä kotona. Mutta kun katson miten toiset vanhemmat ja lapset hyppivät läpi samojen renkaiden tulee taas tsempattu olo. 

Felix tuli juuri sisälle ja haisee ihan hirveälle. Löytänyt vissiin jonkun villieläimen läjän. Koirapyykille sitten siis :)

Lorvimista

Illalla kuskasin omat ja vieraat lapset harkkoihin. Kotoa läksin puoli kolmen paikkeilla, hain lapset koululta ja sitten jatkoimme matkaa kokoontumispaikalle. Kotona takaisin vähän ennen yhdeksää. Lasten harjoitellessa mun pitää keksiä tekemistä. Matkaa on sen verran, että en kotiin viitsi ajella. Jätänkin yleensä auton parkkiin ja lähden tutkimaan ympäristöä. Tällä kertaa vaelsin läheiseen puistoon.

En ollut ihan varma mistä puisto saa rahoituksensa. Liittovaltiolta se ei ainakaan tule, koska puisto oli auki. 

Olisin voinut vuokrata veneen ja soudella lammella. 

Alueella on myös vanha karuselli, oikea merry-go-raund. Ehkä mä joku kerta käyn ajelemassa strutsilla tai kirahvilla. 

Puisto on suunniteltu kauniisti. Kukkaistutusten takana on katos eväsretkeläisille. 

Yleiset käymälät saavat aina vähän empimään. Joskus on tullut käännyttyä ovelta takaisin. Täällä ei ole sellaista huolta. Myös nämä tilat on huollettu ja hoidettu tip top. 

Junallakin olisin voinut huristella. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. 

Läheltä löytyi rappuset, joissa olen harjoitellut Rocky-hekeäni. Siis kipin kapin rappuset ylös, ylös alas hyppimistä ja kädet koholle! Olen muuten varmaan huikeassa kunnossa, kun kevät koittaa. Tai sitten olen jäänyt autoon istumaan ja lukemaan kirjaa.