Asuntoesittely

Syksyn tullen rakennuttajat esittelevät aikaansaannoksiaan. Kävin katsomassa yhtä kohdetta, jossa on viisi makkaria, viisi kylppäriä, atutotalli kolmelle autolle, toimisto, playroom ym. Kolmas kerros on viimeistelemättä. Tällä hetkellä tilaa on n. 4000 neliöjalkaan.  KUVAT SAA KLIKKAAMALLA SUUREMMIKSI.

Kukkaset tervehtivät tulijaa. Talo näytti jotenkin pieneltä ja vaatimattomalta ulkoapäin.

Sisäänkäynnistä vasemmalla on heti työhuone. Ei kovin suuri, mutta kyllä siihen työpöytä mahtuu. Ovet pitäisi asentaa, sillä mun työhuone ei ainakaan ole esittelykelpoinen. Ja varsinkaan heti sisääntullessa. 

Talossa oli paljon valmiiksi rakennettuja hyllyjä. Tämä oli aulassa. Raollaan oleva ovi johtaa alakerran powder roomiin eli kylppäriin. 

Keittiössä alkoi sydän läpättää. Valkoisia keittiöitä meillä on harvoin tarjolla. Etualalla oleva  island oli sellainen king size -kokoisen sängyn kokoinen. Hulppea. Siinä kelpaisi pistää potka palasiksi. 

Pantry, ruokakomero, oli lasioven takana. 

Alakerran formal dining room ei ollut suuren suuri, mutta kyllä siihen 8-10 henkeä saisi mahtumaan. 

Aamupalapöytä on keittiön kupeessa. Taustalla näkyy screenattu porch, jossa kelpaa siemailla aamukahvia tai iltateetä. 

Ja vielä kuva alakerran family roomista eli olohuoneesta. Takan lisäksi on rakennettu kirjahyllyjä. 

Keittiön kupeessa on pieni tila, jossa säilyttää astioita. 

Autotallista on käynti pikkueteiseen, joka oli kerrankin huljakkaan kokoinen.

Liitutaulu odottaa sisääntulijaa autotallin ovea vastapäätä. Jos tästä ei viestiä erota niin ei sitten mistään. 

Kauniit rappuset johdattavat yläkertaan, jossa on neljä makuuhuonetta ja kolme kylppäriä. 

Kodinhoitohuone oli aika pesumallinen. Tämä on tarkoitettu lähinnä vain pyykinpesuun. 

Master bedroomista on kiva näköala takapihalle. 

Tyynyissä ei ole säästelty tässä punkassa. 

Sängyn päädyssä olevalle penkille oli taiteiltu asetelma. 

Makkarin yhdessä nurkassa oli tila, jossa voi vähän vaikka lueskella. 

Master bedroomin ammeeseen kelpaa kellahtaa loiskimaan. 

Pöytä- ja kaappitilasta ei tarvitse taistella, sillä molemmille löytyy oma pöytä ja kaappisto. Lasioven takana on suihku. 

Lopuksi vielä kuvia asetelmista, joilla saadaan ihmisissä aikaiseksi ostopäätös :) Ei sen puoleen, tämä talo oli jo myyty. Mutta saattaahan joku haluta rakennuttaa prikulleen samanalaisen talon jonnekin muualle. Talon hinta oli $449 000. 

Muiden kylppäreiden ammeet olivat simppeleitä. 

Suomen matkasta on vielä monta tarinaa tulollaan. Tämä nyt vain tällaisena välipalana. Teki hyvää saada ajatukset välillä  muualle kuin Suomi-kaihoon.

Kesäpaikka aka Smultronstället

Kesäpaikkaa sanotaan kesäpaikaksi siksi, että sinne pitäisi mennä kesällä. Ei syyskuussa. Ensitöikseen saa raivata polun läpi täyteen loistoonsa päässeen pihamaan. Kuin viidakossa vaeltaisi. 

Talo on kylmä, mutta ei tunnu onneksi kostealta. Tuoksu on tuttu. Hometta en haista vaikka kuinka nuuhkin. Kesäpaikassa olen nukkunut sikeimpiä unia, koskaan. Herännyt siihen, että aurinko hymyilee verhojen läpi. Nekin auringonkeltaiset. Aikataulu pukkaa päälle ja ennätämme vain lämmittämää talon muutaman kerran. Se siitä marjastamisesta (viinimarjat ja muut herkut jäävät pensaisiin), saunomisesta - ei vain ennätä, onkimisesta. 

Kunnon vanhan ajan kakluunit antavat lämmön levitä hitaasti ja nautinnollisesti yltympäriinsä. 

Miten uunit osattiinkin tehdä niin kauniiksi. Tulee melkein rikollinen olo, kun tulta virittelelee. Nokeentuu vielä uunin kuve. Jään tuijottelemaan luukkujen takana räiskyvää tulta, kuuntelemaan kipinöiden sinkoilua. Mies ei innostu, kun ehdotan että muutettaisiin tänne ja alettaisiin luomuviljelijöiksi: luomumunia ja lampaanvillaa. Lapset kyläkouluun ja kirjastoauton asiakkaiksi. Toisaalta, en minäkään taitaisi talven  yli kestää. Nykyään. 

Ikkunoissa heilahtelevat keveät verhot. Muistuttavat menneistä kesistä. 

Katselen kuistilta. Maisemassa sielu lepää. Ja lapset leikkivät. Kohta saan hoteisiini kolme läpimärkää tenavaa. Yksi neropatti on riisunut paitansa ja hyttyset ovat löytäneet otollisen ruokailupaikan. Well, well toteaa ihka-aito jenkki. Who cares?   

Pistäydyn äkkiä rantaan. Puut näyttävät uljaammilta, ranta kuin Myrskyluodon Maijasta vaikka sisämaassa ollaankin. Edellisten kesien nuotiopaikka odottaa sytyttämistä, rantasauna näyttää hyljätyltä. 

Järjestelen paikkoja. Roskiin kaikki sellainen, mikä maistuisi hiirille. Pölyjä vähemmäksi. Kaapeissa olevat astiat kuiskivat, että ota minut käyttöön, edes tämän yhden kerran tänä vuonna. Suljen korvani. Kunhan nyt edes lakaisen nämä lattiat yhden kerran, tänä vuonna. 

Mökkikristallit jäävät käyttämättä. Juomme vettä pullon suusta. Ei ole aikaa skoolata tai juhlia. Nopeasti vain, että ennättää tehdä kaiken parissa viikossa. 

Lapset ovat siitä hauskoja, että jos vaikka aikaa olisikin rajallisesti niin mieluisat asiat saadaan tehtyä. Pihamaan raivaamisen ja puiden tekemisen ja sisäänkantamisen jälkeen jää vielä aikaa leikkiä. Kassakone saa laulaa...

... Singeriä ihaillaan...

... ja ikivanha Remington kirjoittaa muutaman suomen kielisen sanan. 

Haikeana silitän pöydän pitsiliinaa. Ei tänä kesänä. Ehkä ensi vuonna Mansikkapaikka on jälleen oikea Mansikkapaikka. 

Missä sitä ollaan oltu?

Mun täytyy tunnustaa, en ole ollut lähes kolmeen viikkoon tämän työpöytäni ja  koneeni äärellä. iPadin kanssa on hoidettu kaikki tarpeellinen. Sen vuoksi en ole ehtinyt oikein kommentoida blogiystävien juttujakaan, sorry. Lapsilla oli kolmen viikon track out ja maanantaina alkaa taas koulu. Mutta missä sitä ollaan oltu tähän asti kysyn vaan...?

Matkaan sisältyi varpaiden huljuttelua...

... kuten myös tuplasateenkaari kaupungin yllä. 

Ja yksinäinenkin kaari näkyi. Miehelle ja minulle matka oli työtä, työtä, työtä. Käytiin me yhtenä iltana treffeillä. Ja yhden yön yli täti piti meitä niin hyvänä, että totta maar! Lapset saivat vähän enemmän hupia elämäänsä. Paljon kaikenlaista mukavaa sattui, vaikka matkan perusvire olikin alakuloinen. Luopuminen on tuskallista, vaikka kuinka tulisi uusia asioita vanhojen asioiden tilalle. 

Ja toki löytyi suuria ajatuksiakin. Kuten nyt tämä seinään liimattu juliste: 

Aloin kadehtia banaaneja. Ei hankalia päätöksiä, vastuuta, paineita. Senkun reissaa toiselle puolelle maailmaa ja nauttii kyydistä. 

Lempparilasit

Löysin joskus keväänkorvalla nämä lasit Pier 1 Imports -sisustuskaupasta. Lasit ovat olleet sen jälkeen ahkerassa käytössä. Kaikista on hauska raapustella viestejä liidulla lasin kylkeen. 

Ainoa moitteenaihe on, että näitä ei voi laittaa tiskariin. Lapset tykkäävät laseista aivan erityisesti ja ne ovat varsin kätevät, kun kavereita on kylässä. Ei tarvitse aina ottaa uutta lasia, kun jokainen tunnistaa omansa. 

Nyt oli kaupoille tullut kahvimukeja, joihin voi kirjoittaa. Olen näihin jostain syystä ihan villiintynyt :)

Vuoden 2012 parhaita tuotteita

Shape -lehti julkisti vuoden 2012 parhaimmat kosmeettiset tuotteet. Otanta on laaja ja mistä itse pidän, niin testissä pärjäävät monenlaiset tuotteet: tuntamattomammat merkit ja halvemmat hinnatkin ovat edustettuina. 

Kuten nyt Laura Mercier -merkkinen foundation primer. Merkki on itselleni tuntematon, mutta $30 hinta ei ole ihan mahdoton.  

Estée Lauderin meikkivoide voitti oman sarjansa... 

... ja BB-sarjassa pärjäsi Diorin Hydra Life.  

En ole koskaan oikein ollut kovin innokas Sephoran ystävä, mutta niinpä vain heidän peitepuikkonsa hyväksi havaittiin. 

Huulille Lancomea...

... tai L´Orealin huulikiiltoa. Täydellinen lista löytyy täältä. Itse olen sen verran untuvikko  näissä meikkiasoissa, että tällaisista testeistä osaan iloita. Onhan kosmeettisen elämän kulmakivet hankittu Yves Rocherin Kauneuden Vihreästä Kirjasta. Muistaako kukaan muu asianomaista opusta? Siinä neuvottiin manikyyrin tekoa, jumppaliikkeitä, ehostusta. Tulee ihan haikea olo, kun pikku kirjaa muistelen. Ja niitä ilmaisia näytteitä, joita tuli tilauksen kanssa :) Heidän ompposhampoonsa on mun mielestä vieläkin yksi parhaista.