Sydän hypähtää aina vähän, kun koululta soitetaan. Mitä nyt, onko joku satuttanut itsensä, onko tehty tyhmiä...? Tällä kertaa jumppamaikka oli jättänyt soittopyynnön. Yritin soittaa takaisin, mutta opettaja oli lähtenyt jo kotiin. Lähetin sitten sähköpostin ja annoin toisenkin puhelinnumeron.
Lapset tulivat treeneistä kotiin ja kysyin onko jotain erityistä sattunut. Kaikki on ok oli yksiselitteinen vastaus. Istuimme ruokapöydässä, kun puhelin sitten soi.
Jumppamaikka aloitti onnittelemalla. Sanoi, että on niin harvinainen poikkeus tämä teidän lapsenne. Tai oikeastaan molemmat. Opettaja kertoi, että hänestä oli tullut samana päivänä isoäiti. Sitten mua vietiin kuin litran mittaa. Tämä ihana ihminen sanoi, että hän toivoo tyttärensä kasvattavan lapsensa yhtä hyvin kuin me olemme mieheni kanssa kasvattaneet omamme.
Paljon muutakin opettaja sanoi. En tohdi kaikkea tähän edes kirjoittaa. Totean vain, että tämä vanhempi rouva on ymmärtänyt jotain ainutlaatuista tässä maailmassa: kannustamisen ja kiittämisen. Hän on nähnyt elämässään paljon, toipumassa vakavasta sairaudesta, kuulu topakkuudestaan. Miehelleni ja minulle hänen arvionsa meistä vanhempina ja kasvattajina oli lahja. Vanhemmat harvoin kuulevat mistään muusta kuin siitä mikä meni pieleen. Tosin rehellisyyden nimissä tunnustan, että meillä on aika itseohjautuvat lapset. Jos moka tulee siitä puhutaan ja korjausliikkeisiin ei suuremmin tarvitse kannustaa. Samoin hyvistä asioista puhutaan ja sillä tiellä yleensä jatketaan.
Kannustamiseen liittyen toinen juttu. Olen viime aikoina miettinyt, että olemmeko ihan väärässä. Lapset kertovat kavereistaan, jotka esimerkiksi hyvän koenumeron tai urheilutuloksen saatuaan saavat vanhemmiltaan rahapalkkion. Selitän, että palkkio on se kun pärjää ja osaa, oppii uutta. Palkkio on se kun jonain päivänä pääsee opiskelemaan sitä mitä haluaa, voi tehdä työtä mistä tykkää, tekee oman henkilökohtaisen ennätyksen urheilukisoissa. Mutta aika ontoltahan se tuntuu, kun kaveri saa $20 tai $50, pääsee Mäkkärille hampurilaiselle tai ostamaan uuden vaatekerran.
Miten teillä? Riittääkö palkkioksi se hyvän olon tunne, kun tietää jotain saavuttaneensa? Vai muistatteko saavutuksia erilaisin palkinnoin?
P.S.
Jumppamaikka laittoi vielä sähköpostiin viestin. Jaan sen kanssanne. Tämä on yksi niitä syitä, jonka vuoksi olen kovin kiintynyt tähän uuteen kotimaahamme:
Todella ihana:)Varmasti lämmittää äidin sydäntä!
ReplyDeleteKyllä tämän turvin taas jaksaa. Ainakin loman alkuun saakka. Enää viisi aamua ;)
DeleteOi miten ihanaa palautetta olet saanut. :)
ReplyDeleteMuistan tämän kyllä varmasti lopun ikääni. Oli se sen verran sykähdyttävää :)
DeleteAh, ihanaa! Ihana opettaja ja ihanat lapset sulla. Ole ylpeà tàysin rinnoin :D
ReplyDeleteMie yritän! Opettaja on kyllä ihan uskomaton, olemme kerrassaan onnekkaita. Hän on huomioinut myös kovin kannustavasti toista lastamme, joka ei ole hänen luokallaan.
DeleteHieno opettaja, joka ymmärtää antaa palautetta hyville ja viisaille vanhemmille.
ReplyDeleteOnnea ja menestystä edelleenkin. :-)
Kiitos, onnea tarvitaan. Niin moni asia on kuitenkin onnestakin kiinni. En ole koskaan opettajaa tavannut. Olisipa mukava tavata :)
DeleteMikä voima onkaan positiivisella palautteella! Kunpa muistaisi aina itse antaa sitä kun aihetta on, negatiivisuutta on ihan liikaa maailmassa muutenkin. Hienoa, että muutkin huomaavat kehua hyvää kasvatustyötä, se lämmittää.
ReplyDeleteMeillä ei lapsia palkita numeroista tai kotitöistä, se kuuluu ihan normi elämiseen. Muuten kyllä hemmotellaan ja yllätetään positiivisesti, uskon siihen että sopivalla tavalla hemmoteltu ja huomioitu lapsi osaa hemmotella myös muita. Mutta omat vastuut on hoidettava ilman extrapalkkioita. Tosin joskus olen palkinnut yllärinä jostain erityisen hyvästä asenteesta hankalan työn tekemisessä, mutta se on enemmän poikkeus kuin sääntö.
Sitä itsekin mietin, että osaisi muista kannustaa ja kertoa niistä hyvistä asioista.
DeleteOlemme siis kanssasi samoilla linjoilla. Tunnustan, että eilen paistoin lettuja kun nuorimmainen oli tehnyt urotekoja. Siinä oli vähän kyllä sitäkin, että tuntuu että hän jää aina saavutustensa kanssa vähän jalkoihin isompiin lapsiin verrattuna.
Miten upeaa,että opettajalta tulee tuollaista feedbackia ja hatunnosto teille,että olette hienosti kasvattaneet jälkikasvunne:)
ReplyDeleteMinä en rahalla palkinnut poikaani koulumenestyksestä,vaan kehuin ja kannustin.Tosin lupasin jotain jos tulee hyvä todistus...
Opettajat osaavat täällä kyllä tämän kannustamisen. Ja se ainoastaan rajoitu lapsiin :)
DeleteOlemme siis Sinunkin kanssasi samoilla linjoilla. Tämä asia vähän vaivaa, kun tuntuu että niin moni saa hyvästä suorituksesta muutakin kuin kehuja ja kiitosta. Ehkäpä jonkinlainen vanhempien stipendi, kun kouluvuosi on kunnialla kahlattu...?
Tuntui varmaan tosi hyvältä saada myönteistä palautetta! Yleensä opettajat ottavat yhtyeyttä kun joku ei mennyt niin putkeen ko ois aatellu:)
ReplyDeleteSaat olla ylpeä ja onnellinen fiksuista lapsistasi!
Tuohon maksamiseen kokeista ym. mulla on juurikin yksisilmäinen kanta; en ole koskaan maksanut lapsille kokeista, enkä koulunkäynnistä.
Koulunkäynti kokeineen on perusasia, joka kuuluu jokaiselle oppivelvolliselle,ilman eri palkkiota.Vähän sama kun petaat petisi saat "euron", eikö tavalliseen arkeen kuulu ko.homma?
Meillä on viikorahat käytössä ja hyvin on sillä toimeen tultu.Isompiin juttuihin olen "vaatinut" joko omaa säästämistä tai jää muuten ilman.
ps. täälläkin lomaa odotellessa,ensi viikko vielä töitä...
Näin minäkin olen ajatellut, että koulunkäynti on lasten työtä ja hyvät tulokset ovat palkka hyvin tehdystä työstä. Ja musta on tärkeää, että motivaatio ja into löytyy muutoin kuin vain erityisen palkinnon toivossa.
DeleteTäkäläiset opettajat (ei sen puoleen niin mm. hammaslääkärit ja muutkin) ovat hyviä antamaan myönteistä palautetta. Ja jos risuja annetaan, niin sekin pakataan kauniiseen pakettiin - puhutaan siis myös niistä asioista jotka ovat hyvin.
Ja Lennu, hyvää lomaa kun se aika koittaa! Tuun toivottelemaan vielä blogiisi erikseen :)
DeleteTuo on jotakin josta haluaisin amerikkalaisilta oppia. Positiivisen palautteen annon. Kutsun täkäläisiä vanhempainiltoja vanhemman itsetunnon nostatuksen illoiksi. Siellä lapsia kehutaan niin, että kasvot punottaa. Ja tulee niin hyvä mieli, että tekisi mieli kehrätä.
ReplyDeleteJuu, mukavassa palautteessa ei säästellä :) Siitä tulee kyllä hyvä mieli. Sanat eivät onneksi kulu, vaikka niitä vähän runsaammin käyttäisikin. Ja kehuminen tekee aina hyvää.
DeleteTodella hienoa palautetta olet saanut opettajalta ja kuten lapsillekin, meille aikuisillekin positiivisen palautteen saaminen on tärkeää!
ReplyDeleteSinulla on ilmiselvästi fiksut ja hyvinkasvatetut lapset!
Me olemme pariin kertaan saaneet lapsen opettajalta kuulla palautetta siihen sävyyn että "Kiva kun olitte yhteydessä ja halusitte hoitaa asian rauhallisesti keskustelemalla".
Ja pariin kertaan että "olitte ainoa vanhempi joka soitti, kiitos että huolehdit".
Meillä palkinto hyvästä koenumerosta yms. on se hyvä mieli. Joskus olen kyllä joutunut useampana päivänä lohduttamaan lasta jonka mielestä on mennyt huonosti jos matikan kokeessa on yksi väärin :/ Tyttö asettaa itse itselleen niin valtavat paineet. Itse olen sitä mieltä että kun tekee parhaansa, keskittyy ja ajattelee niin se riittää ja palkintona on hyvä mieli siitä että on onnistunut ja oppinut. Jos jokin on jäänyt harmittamaan niin kertaamme asian vielä kotona.
Kouluvoden päätteeksi lapsi saa jonkin pienen yllätyksen kiitoksena siitä että on jaksanut hienosti opetella, oppia, yrittää ja onnistua. Eskarivuoden jälkeen sai matematiikan kirjan (oli sitä ollut vailla jo pidempään!), ekaluokan jälkeen sai kellon, tänä vuonna luultavasti kirjan.
Leppis
Kivoja juttuja olette keksineet lahjoiksi kouluvuoden päätteeksi. Meillä juniori jätti käyttämättä kaikki homework pass eli laput joilla olisi saanut jättää läksyn tekemättä. Lapun saa palkinnoksi, kun on tehnyt hyvää työtä koulussa. Niitä kertyi joka viikko yksi tai kaksi. Sovimme, että hän saa vaihtaa laput mieluisaan rakennussarjaan.
DeleteTeillä taitaa olla pikkuinen perfektionisti. Voin vain kuvitella kuinka se yksi virhe voi harmittaa.
Ihan uskomattoman hienoa palautetta olet(te) saaneet! Vaikka jenkkejä "moititaan" siitä, että he käyttävät ylisanoja liikaa, ei tällaista palautetta saa, ellei oikeasti tyttäresi olisi ainutlaatuisen upea :) Wau! Ja vaikka hän on oma erityinen itsensä voit varmasti olla teeskentelemättömän ylpeä myös omasta vaikutuksestasi kasvattajana!
ReplyDeleteMeillä on sääntö, että koulukokeista saa kympin jos saa kympin :) Tärkeintä on se, että oppii ja osaa! Lisäksi esimerkiksi kotitöistä ei makseta, niitä joutuu/saa jokainen tehdä, ja huolehtia ikänsä vaatimalla tasolla. Tahdon, että kun lapseni muuttavat pois kotoa, osaavat he huolehtia itsestään, kodistaan ja läheisistään...
Usein kuulen tästä, että ei kannata ottaa ihan tosissaan, kun amerikkalaiset harrastavat niin paljon ylisanoja. Olen kuitenkin vuosien mittaan oppinut arvostamaan ylisanoja - mieluummin niin kuin "alisanoja". Ylisanoista nimittäin tulee ihan hyvä mieli :) Ja se tulee sekä puhujalle että kuulijalle.
DeleteTeidän sääntö onkin sitten helppo muistaa: kymppi kympistä. Minä vakavasti pohdiskelen pitäisikö jotain pientä palkitsemista lisätä. Kotityöt on meilläkin talon töitä ja sen myötä kuuluvat kaikille.
Ihanaa palautetta olette saaneet. Tuo varmasti kannustaa teitä jatkamaan samaan tapaan :)
ReplyDeleteMeillä lapsi on päässyt viime vuosina matkustelemaan, reissut ovat olleet kiitos hyvin sujuneesta ajasta. Toki koenumeroita yms. juhlistamme satunnaisesti leipomalla jotain tai teen lapselle hänen toivomaansa ruokaa. Rahapalkkioita en ole numeroista koskaan antanut.
Leipominen muuten onkin hyvä ajatus. Mä luulen, että jos ottaisin karjalanpiirakat kannustimiksi niin voisi tapahtua ihan mitä vaan :) Lapset nimittäin rakastavat karjalanpiirakoita, mutta kovin usein en niitä tule tehneeksi.
Delete