Vietimme viikonlopun maan pääkaupungissa Washingon DC:ssä. Sää suosi. Sadetta oli luvassa, mutta kuivin nahoin selvisimme koko viikonlopusta. Olemme vierailleet reilun neljän tunnin ajomatkan päässä olevassa kaupungissa monta kertaa, mutta aina on uutta löydettävää. Tällä kertaa uusi kohde oli elokuvista ja historian kirjoista tuttu Arlington Cemetery.
Suomalaisittain kuuluisin viimeisen leposijan omistaja lienee Larry Thorne (Lauri Törni), mutta minun silmiini osui parikin suomalaisella nimellä varustettua hautamuistomerkkiä.
Sykähdyttäviä hetkiä koettiin Kennedyjen muistolehdossa. Ikuinen tuli palaa John F. Kennedyn ja Jacqueline Kennedy-Onassiksen haudalla. Taisin kuitenkin liikuttua vielä enemmän Edward ja Robert Kennedyn yksinkertaisten ristien äärellä. Sanat eivät voi kuvata kuinka historian siivet havisivat. Havinaa suurempi havahduttaja oli kuitenkin jonkinlainen pilkahdus inhimillisestä tragediasta, yli 300 000 erilaisesta. Varhaisimmat haudat ovat sisällissodan ajoilta.
Arlingtonin hautausmaan kukkulalta, Arlington Housen pihamaalta aukeaa upea näköala Washingtoniin. Lincoln Memorial, Washington Monument, Capitol, Jefferson Memorial...
Tuntemattoman sotilaan haudalla on vartio.
Vahdinvaihdon juhlallisuuksia oli kokoontunut seuraamaan mittava joukko sotien veteraaneja saattajineen. Muistomerkkiin on kaiverrettu teksti: "Here rests in honored glory an American soldier known but to God".
"The Lost Heroes Art Quilt" on esillä hautausmaan vastaanottorakennuksessa. Irakin ja Afganistanin sodissa kaatuneet on kuvattu tilkkutäkissä lapsina. Reunapaneeleissa on äitien ja muiden omaisten mietteitä lapsistaan.
Työ puhuttelee. Mietin, että toimistotyöntekijän huono päivä on sellainen, kun saa paperista viillon sormeensa. Sotilaan huono päivä on toisenlainen.
Myöhemmin retkemme aikana opin, että USA:n synty on ollut aikamoista onnenkauppaa. Sodassa Britanniaa vastaan kertoimet olivat silloisen maailman mahtavimman valtion puolella. Punanuttuja vastassa oli joukko sotilaita, joilla ei ollut merivoimia, tarvikkeita, koulutusta, rahaa... Miehistösuhdekin oli 5000:50 000. Tarinasta tulee kummasti mieleeni pieni pohjoinen kansa, jolle myös itsenäisyys oli niin suuri asia, että kaikista todennäköisyyksistä huolimatta asia katsottiin taistelemisen arvoiseksi.